Muut juoksut

TCS Amsterdam Marathon 2023

Sunnuntai 15.10.2023 klo 9.05

Sää:
Lämpötila n. 8-10 astetta, puolipilvistä, välillä sadetta

Nettoaika:
3:55:27

Puolimaratonin väliaika:
1:50:16

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/12325385744

Olin ilmoittautunut Amsterdamin maratonille jo viime vuonna, mutta sairastuin kaksi päivää ennen lähtöä, joten reissu peruuntui. Tälle vuodelle ilmoittauduin uudestaan mukaan samanlaisella suunnitelmalla kuin vuosi sitten: menisin Amsterdamiin perjantaina, juoksun jälkeen maanantaina jatkaisin junalla Berliiniin, josta lentäisimme tyttäreni kanssa tiistaina kotiin. Tällä kertaa suunnitelma toteutui.

Ennalta ajattelin, että voisin lähteä tavoittelemaan 3:40 alitusta. Amsterdamin reitti oli tietojeni mukaan nopea, ja mielestäni olin tuon ajan mukaisessa kunnossa. Toki pitkiä lenkkejä ja vauhtiharjoituksia olin tehnyt vain satunnaisesti, mikä aiheutti vähän epävarmuutta. Ajattelin siis lähteä rennolla asenteella, eikä aikatavoitteen toteutumattomuus haittaisi.

Suora Airbalticin lento Amsterdamiin Tampere-Pirkkalasta oli suosittu, ja kyydissä oli muitakin juoksijoita. Jo kentällä tapasin pari tuttua maratonklubilaista, joiden kanssa vaihdoimme kuulumisia.

Olin ajatellut hakea juoksunumeron heti perjantai-iltana, mutta lento oli jonkin verran myöhässä ja aikataulu olisi muutenkin ollut aika tiukka, joten jätin tämän lauantaille. Ostin lentokentältä kolmen vuorokauden turistilipun Amsterdamin alueelle ja suuntasin kohti hotellia. Olin valinnut Intercity Hotel Amsterdamin, joka sijaitsi lentokentän lähellä, yhden paikallisjunapysäkin päässä Hoofddorpin aseman lähellä. Junamatka kesti kolmisen minuuttia. Hoofddoprissa aseman ulosmenoportti ei auennut turistilipullani, mutta viereinen lastenvaunuportti oli auki, joten kävelin siitä ulos. Hotellille oli matkaa noin 400 metriä, eli olin pian perillä. Kirjauduin sisään, jätin tavarat huoneeseeni ja lähdin etsimään syömistä.

Hotellin alakerran ravintola ei houkutellut, joten päätin mennä lentokentälle, koska siellä oli paljon tarjontaa. Hoofddoprin asemalla portti ei taaskaan auennut turistilipullani. Kokeilin eri portteja muutaman kerran, mutta ei auttanut. Niinpä maksoin matkan puhelimen lähimaksulla. Lentokentällä menin ensimmäisenä kioskille, josta olin lipun ostanut. Kassalla oli onneksi sama henkilö, joka oli lopun myynyt. Kerroin ettei lippu toiminut. Kassahenkilö otti lipun ja katsoi koneelta, että sen pitäisi olla toimiva ja näki, että sitä oli jo käytettykin. Hän kyseli tarkemmin, mitä olin tehnyt, ja kuultuaan Hoofddorpista tiesi heti kertoa, ettei lippu käynyt siellä. Minun olisi pitänyt ostaa laajempi Amsterdam+lähialueet -lippu. Tällainen ei ollut käynyt mielessäni ollenkaan, vaan olin automaattisesti olettanut, että Amsterdamin alueen lippu olisi riittänyt. Lipun vaihtaminen ei enää onnistunut, koska sitä oli jo käytetty. Onneksi se ei mennyt kokonaan hukkaan, vaan kuljin jatkossa lentokentän ja hotellin välin maksamalla erikseen, ja muut matkat turistilipulla. Juna Hoofddorpin ja lentoaseman välillä maksoi erikseen maksettuna parisen euroa, ja bussilla saman välin pääsi noin eurolla, joten suurta merkitystä tällä ei matkabudjettiin ollut. Harmittihan se silti vähän.

Lauantaina kävin ensimmäisenä expossa hakemassa juoksunumeron, ja loppupäivän vietin keskustassa nähtävyyksiä kiertäen. Näin ainakin Nieuwmarktin, Kiinalaisen kaupunginosan, Oude Kerkin, punaisten lyhtyjen alueen, Dam-aukion, Kuninkaallisen palatsin, Anne Frankin talon, Begijnhofin, Kelluvan Bloemenmarkt-kukkatorin, Rembrandtin talo sekä A’Dam lookoutin, jossa kävin ylhäällä näköalapaikalla, jonka reunalla oli myös Over the Edge -keinu (johon en kuitenkaan mennyt, koska se olisi maksanut erikseen, eikä vaikuttanut kovin kummoiselta). Lounaan söin jossain meksikolaistyyppisessä ravintolassa. Se oli halpa, mutta valitsemani juustokuorrutettu tortilla-annos riisillä oli todella mauton. Taistelin sen silti alas, koska ajattelin, että huomista varten pitää saada energiaa. Illalla kävin vielä keskustassa pizzalla, ja uudestaan punaisten lyhtyjen alueella, koska halusin nähdä sen myös pimeällä. Porukkaa oli liikkeellä ruuhkaksi asti, mutta tunnelma oli hyvin erilainen kuin päiväsaikaan. Hotellilla laitoin vielä ennen nukkumaanmenoa juoksukamat valmiiksi aamua varten.

Sunnuntaina heräsin klo 6. Söin huoneessani aamupalaksi kotoa tuomani pussipuuron ja pari leipää, jotka olin ostanut edellispäivänä, ja join kahvia ja tuoremehua. Vaihdoin varusteet, pakkasin repun ja lähdin noin 7.30 kohti stadionia. Lähijunassa oli melko tyhjää. Muutama muukin juoksija oli kyydissä. Lentokentältä toinen juna kohti Amsterdam Zuid -asemaa oli jo melko täynnä, enimmäkseen juoksijoiden takia. Tarkoitukseni oli mennä Zuidista vielä metrolla stadionin viereiselle Amstelveensewegin asemalle, mutta päädyinkin kävelemään noin 1,5 km matkan. Zuidissa oli todella ruuhkaista, eikä metroja näkynyt hetkeen, joten ajattelin, ettei niiden kyytiin välttämättä olisi edes mahtunut. Heti Zuidin ulkopuolella tapasin sattumalta neljä maratonklubilaista, jotka olivat tulossa omalta hotelliltaan, joten kävelin yhdessä heidän kanssaan stadionille samalla jutellen. Heidän lähtöalueensa oli kuitekin stadionin ulkopuolella, joten tiemme erkanivat vähän ennen perille pääsyä.

Vähän ennen kuin pääsin stadionille, alkoi yhtäkkiä todella voimakas raekuuro! Menin jonkin rakennuksen lipan alle odottelemaan. Siellä oli paljon muitakin juoksijoita. Hetken päästä rakeet muuttuivat vesisateeksi, joka pikku hiljaa alkoi vaimentua. Kaivoin sateenvarjon repustani ja jatkoin kävelyä. Lenkkarit kastuivat jonkin verran jo tässä vaiheessa, vaikka yritin vältellä lätäköitä, mutta se ei onneksi liikaa haitannut.

Sääennuste lupaili epävakaata, eikä lämpötila nousisi kymmenen asteen yläpuolelle koko päivänä. Päädyin juoksemaan pitkillä housuilla ja pitkähihaisella juoksupaidalla. Juoksuhanskojakin harkitsin, mutta aiempien kokemusten perusteella jätin ne pois. Stadionin ulkopuolella laitoin juoksukamat valmiiksi, otin kertakäyttösadetakin päälle ja vein repun varustetelttaan säilytykseen. Ruuhkaa oli aika paljon, joten suuntasin seuraavaksi wc-jonoon, joka ei ollut kovin pitkä. Kello oli noin 8:30, joten ehdin ihan sopivasti.

Bajamajassa käynnin jälkeen menin jonottamaan lähtökarsinaani. Ruuhkaa oli tässäkin vaiheessa, ja varsinkin stadionin sisällä portaikossa oli vähän ikävä odotella, kun ihmismassa liikkui todella hitaasti. Mielessä kävi, että jos yhtäkkiä jostain syystä syntyisi paniikkia, tilanne olisi vaarallinen. Noin 8:50 pääsin lopulta ulkoilmaan ja stadionin sisäpuolelle. Oma lähtökarsinani oli 3:30-loppuajan mukainen, mutta huomasin 3:40-jänikset seuraavan lähtökarsinan kärjessä. Päätin jäädä omaan karsinaani aivan perälle sillä ajatuksella, että voisin lyöttäytyä jänisten seuraan.

Lähdöt tapahtuivat liukuvasti karsina kerrallaan, ja noin 9:05 oman karsinani alkupää lähti kävellen liikkeelle. Hetkeä myöhemmin itsekin pääsin kävelemään kohti lähtöviivaa, ja muutama metri ennen viivaa pystyin jo aloittamaan juoksun. Viivalta painoin kelloni käyntiin. Kaarteessa katselin vähän taakseni, mutta en nähnyt 3:40-jäniksiä, joten päätin juosta itsenäisesti tätä tavoitevauhtia.

Juoksun alku oli mukavaa ja helppoa, kuten pitääkin, ja etenin noin 5:00-5:05 kilometritahtia, eli aavistuksen tavoitetta kovempaa. Syke pysyi kuitenkin matalana. Vähän viiden kilometrin jälkeen ensimmäisen huoltopisteen yhteydessä kävin pisoaarilla, koska rakkoani oli pakottanut jo hetken. Juoksua jatkettuani huomasin, että 3:40-jänikset olivat menneet ohitseni, joten hiljalleen otin heidät kiinni ja jäin jänisporukan perukoille.

Reitti oli muuten hyvä, mutta välillä se kapeni yllättäen, jolloin muodostui ruuhkaa. Näissä kohdissa joutui hidastamaan ja välillä hetken melkein kävelemään. Iso jänisporukka toki pahensi ongelmaa, mutta silti vähän ihmettelin reittisuunnittelua.

Sää oli ennusteen mukainen. Välillä paistoi hetkittäin aurinkokin, mutta enimmäkseen oli pilvistä. Tuuli oli kohtalaisen kova. Ajoittain myös satoi, ja silloin tuntui aika kylmältä. Onneksi kuitenkin suurimman osan ajasta vaatetus oli juuri sopiva.

Energian ja huollon suhteen toimin samalla tavalla kuin muutamille edellisilläkin maratoneilla. Otin matkan aikana neljä geeliä ja puolivälin tienoilla yhden pussillisen suolaa, ja huoltopisteillä join pelkkää vettä.

Juoksu tuntui edelleen helpolta, ja jossain vaiheessa ensin jänisten tuntumaan hivuttauduttani päätin mennä heidän edelleen, koska siellä oli vähemmän ruuhkaa. Etenin kuitenkin samaa vauhtia. Reitti kulki pitkän matkaa Amstel-joen reunaa. Joella oli muutamia vesisuihkulaitteella lentäviä ihmisiä, joita oli kiinnostavaa katsella.

Vähän ennen puolimaratonia reitti ylitti Amstelin ja jatkui toista rantaa pitkin kohti keskustaa. Tässä kohtaa oli jonkin verran nousua, jonka otin tarkoituksella rauhallisesti, jolloin jänikset menivät jälleen ohitseni. Tasaisella jatkoin aivan heidän tuntumassaan.

Puolimaraton täyttyi ajalla 1:50:16, joten olin melko hyvin tavoitteen mukaisessa aikataulussa. Juoksu tuntui edelleenkin helpolta ja kevyeltä, mutta sykkeeni alkoi olla 170:n tienoilla, mikä vähän huolestutti. Jatkoin kuitenkin tavoitevauhdin mukaisesti jänisten tuntumassa.

Noin 25km kohdilla alkoi vaikuttaa siltä, että en tule pääsemään tavoitteeseeni. Syke oli jo jonkin aikaa käynyt lähellä anaerobista kynnystä, ja olin aavistuksen hidastanut vauhtia. Syke ei kuitenkaan ollut juurikaan laskenut, ja juoksukin alkoi tuntua vähän raskaalta. Jouduin siis hidastamaan jo selkeämmin. Syke alkoikin tämän seurauksena laskea, mutta vauhtini oli 5:30/km luokkaa.

Tavoitteen karkaamisen takia ei haitannut, vaikka 29km jälkeen kävin puskapissalla, kun sopiva paikka sattui kohdalle. Tämän jälkeen pystyin vielä jonkin aikaa pysymään alle kuuden minuutin kilometrivauhdissa, mutta juoksu tuntui koko ajan raskaammalta ja kankeammalta ja hidastui hiljalleen. 33km jälkeen vauhti alkoikin olla jo kuuden minuutin huonommalla puolella, ja pysyi siellä koko loppumatkan. Juoksuni alkoi olla käytännössä hölkkää. Aloin huolestua jopa neljän tunnin alituksesta, ja laskeskelin moneen kertaan, paljonko tähän olisi marginaalia.

Loppumatkan reitti kulki keskutan liepeillä, joten kannustajiakin oli reilummin. Jossain kohtaa alkoi yhtäkkinen kaatosade, aivan kuin joku olisi yhtäkkiä avannut suihkun. Sade muuttui hetkittäin rakeiseksikin, mikä tuntui ikävältä, mutta enimmäkseen se oli vettä. Muutaman minuutin kuluttua se loppui yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin!

Loppumatka oli jälleen raskas ja tuntui pitkältä. Juoksuni oli kankeaa, ja porukkaa meni jatkuvasti ohi molemmin puolin. Vondelparkissa täyttyi 40km, ja olin tyytyväinen, että matka alkoi olla voiton puolella. Vähän myöhemmin viimeisten mutkien jälkeen stadion ilmestyi näkyviin, ja kohta päästiin portista sisään. Maalissa tuuletin hyvin vaisusti ja etenin kohti maalihuoltoa. Aikani oli huonoin pitkään aikaan, 3:55, joten senkään puolesta en ollut lainkaan tyytyväinen juoksuuni.

Maalihuolto oli lähes vitsi, koska sieltä sai vain banaanin, vettä ja urheilujuomaa. Suuntasin siis suoraan ulos ja kohti varustesäilytystä. Ruuhka oli melkoinen, ja stadionilta ulos pääseminenkin kesti kauan. Tilanne ei yhtään helpottanut sen ulkopuolella, vaan stadionin ja varustetelttojen välinen alue oli täynnä ihmisiä. Kannattajat oli päästetty sinne, ja juoksijat etenivät kapeassa jonossa kohti varustesäilytystä. Tämä vaikutti jopa vähän vaaralliselta, ja ihmettelin, miksei tätä aluetta oltu suljettu yleisöltä. Lopulta kuitenkin sain reppuni, ja pyysin jotakuta ottamaan minusta mitalikuvan. Aurinkokin paistoi juuri sopivasti sillä hetkellä.

Kuvan ottamisen jälkeen kävelin Zuidin asemalle. Kylmä alkoi tulla, varsinkin kun taas satoi pientä tihkua. Lopulta pääsin asemalle ja siitä aika pian junalla lentokentälle, jossa menin Burger Kingiin syömään ennen hotellille jatkamistani.

Amsterdamin maraton oli hienoinen pettymys. Oma huonosti sujunut juoksuni varmaankin vaikutti tässä, mutta ihmettelin myös osittain huonoja järjestelyjä (reitin kapeikot, surkea maalihuolto, ruuhkat). Ihan mukavasta ja nopeasta reitistä huolimatta tämä ei ollut läheskään parhaita ulkomailla juoksemiani maratoneja.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,42 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Mitalikuva:

Takaisin etusivulle