Muut juoksut

Barcelonan maraton 2019

Sunnuntai 10.3.2019 klo 8.30

Sää:
Lämpötila n. 12-20 astetta, aurinkoista

Bruttoaika:
3:33:33

Nettoaika:
3:32:19

Puolimaratonin väliaika:
1:42:01

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/3450130252

Hyvin pian loppusyksyn Dublinin maratonin jälkeen olimme päättäneet vuoden 2019 kevätmaratonkohteeksi Barcelonan. Tapahtuma olisi maaliskuun alkupuolella ja siten tähän asti kaikkein aikaisin juoksemani kevätmaraton. Hyvin sujuneen syksyn jäljiltä kuvittelin, että lähtisin jahtaamaan uutta ennätystä Barcelonaan, ja haaveissa oli juosta alle 3:10 loppuaikaan. Perinteiseen tapaan olin kuitenkin marraskuussa kolmisen viikkoa enemmän tai vähemmän flunssassa, jonka aikana tehotreenejä ei pystynyt tekemään. Kunto putosi, ja sen myötä myös motivaatio juosta. Kilometrejä kertyi marraskuussa vain reilut 100 ja joulukuussakin motivaation taas löydyttyä nipin napin 200. Pitkien lenkkien tekemiseen ei ollut motivaatiota koko talvena. Kaiken tämän seurauksena oli selvää, että ennätysparannusta en tänä keväänä tekisi, joten tavoitteena Barcelonassa oli vain nauttia rennosta juoksusta ilman aikatavoitteita. Uskoin silti pystyväni melko helpollakin juoksulla alle kolmen ja puolen tunnin loppuaikaan. Helmikuussa olin pakottanut itseni juoksemaan kaksi parin tunnin lenkkiä, mutta muuten täydellinen pitkien lenkkien puute arvelutti. Pelkäsin hyytyväni loppua kohti, mutta aioin silti juosta vajaan viiden minuutin kilometrivauhdilla niin pitkään kuin pystyisin. Melko samanlaisella taustalla eli vain kolmen pitkän lenkin turvin olin vuotta aiemmin juossut Krakovassa, ja taipunut sielläkin 30km jälkeen sen verran, että loppuaika oli 3:33:48.

Dubliniin olin ensimmäistä kertaa kokeillut lähteä ilman hiilihydraattitankkausta. Minkäänlaista energianpuutetta en siellä kokenut, joten päätin lähteä Barcelonaan samalla tavalla, kun varsinaista aikatavoitetta ei nytkään ollut. Juoksun ajalle ajattelin samantyylistä taktiikkaa kuin aiemminkin, eli joisin pelkkää vettä ja söisin matkan aikana melko tasaisin välein viisi geeliä kilometreissä 10, 17,5, 25, 30 ja 35. Suolaa ajattelin ottaa Hesburgerin pusseista kolme kertaa juomapisteillä kilometreissä 12,5, 22,5 ja 32,5. Tämä taktiikka tulikin toteutettua täsmälleen suunnitelman mukaisesti, ja se toimi hyvin.

Muut kolme kaveriporukastamme olivat saapuneet Barcelonaan jo torstai-iltana. Itse saavuin perjantaina iltapäivällä. Asuntomme oli aivan maratonin lähtö- ja maalialueen kulmalla, ja myös expo oli aivan vieressä. Ilmeisesti naistenpäivän takia siellä oli meneillään jokin marssi, jossa oli osallisena kymmeniätuhansia ihmisiä. Sen takia lentokenttäbussin reittiä oli jouduttu muuttamaan niin, että se ei mennyt lainkaan asuntomme vieressä olevalle pysäkille, vaan ajoi ainoalle pysäkilleen rantaan parin kilometrin päähän. Bussissa juttelin kahden myös maratonille tulevan suomalaisnaisen kanssa, jotka olivat tulleet kanssani samalla lennolla. Kävi ilmi, että heidän majapaikkansa oli hotelli B, joka sijaitsi viistosti meidän asuntoamme vastapäätä saman kadun varrella Placa Espanyan vieressä. Kävelimme siis yhdessä bussimatkan jälkeen Parallel-katua pitkin ja mietimme, miltä tuntuisi sunnuntaina samalla kohtaa, kun 40km juoksua olisi jo takana. Jo kaukaa ennen majapaikkojamme näimme ihmispaljouden ja sinisten valojen vilkkumisen. Päätimme yrittää kiertää toista kautta, jotta välttäisimme marssikulkueen. Niinpä tulimme sivukatua pitkin Gran Via -kadulle, jolla majapaikat sijaitsivat. Marssi kulki kuitenkin juuri tätä suurta katua pitkin, joten meille jäi ainoaksi vaihtoehdoksi kävellä kulkuetta vastaan rakennusten seinustoja pitkin matkalaukkujen kanssa. Tämä vähän jännitti, mutta marssi oli onneksi tunnelmaltaan ihan leppoisa, joten mitään sen kummempaa ei tapahtunut. Naiset joutuivat vieläpä kulkemaan kulkueen läpi kadun toiselle puolelle, koska heidän hotellinsa oli siellä. Itse laitoin kavereille viestiä olevani minuutin päästä asuntomme alaovella, ja pääsinkin heti sisään. Kävin vielä parvekkeelta ihmettelemässä ja kuvaamassa väenpaljoutta kadulla. Melko pian majoittauduttuani lähdimme käymään expossa hakemassa minullekin kilpailunumerot ja muun oheissälän ja kävimme samalla reissulla syömässä. Illalla asunnolla infomateriaaleja tutkiessamme huomasimme, että lähtö tapahtuisi kolmessa eri aallossa. Juoksijat oli jaettu niiden mukaisiin lähtökarsinoihin ilmeisesti ilmoittamiensa tavoiteaikojen perusteella. Minä olin ensimmäisessä karsinassa. Marko ja Miko olivat seuraavassa, jonka lähtö olisi kymmenen minuuttia myöhemmin, ja Jami oli viimeisessä, jonka lähtö olisi keskimmäisestä vielä kymmenen minuuttia myöhemmin. Päätin kuitenkin yrittää mennä M&M:n kanssa samaan karsinaan, koska yleensähän hitaampaan karsinaan saa vaihtaa. Uskoinhan juoksevani heidän kanssaan suunnilleen samaan loppuaikaankin.

Lauantaiaamuna 9.30 oli ilmainen Breakfast Run, jonka lähtö oli suunnilleen samassa paikassa kuin sunnuntain maratoninkin lähtö. Olimme ennakolta selvittäneet tapahtuman sivuilta, että Breakfast runin reitti kulkisi Montjuicin rinnettä ylös olympiastadionille. Matkaa olisi noin neljä kilometriä. Kaksi kaveria päätti olla juoksematta koko matkaa, koska he ajattelivat sen vaikuttavan seuraavan päivän maratoniin. Niinpä he suunnittelivat juoksevansa vain kaksi kilometriä ja palaavansa sitten takaisin. Lähdimme kuitenkin kaikki neljä yhtä matkaa vähän yhdeksän jälkeen kävelemään lähtöön, jossa olikin tunnelma korkealla. Pienen odottelun jälkeen lähdettiin matkaan. Olimme päättäneet edetä rauhallisesti ylämäkivoittoisuus huomioiden, mikä onnistuikin ihan hyvin. Suunnitelman mukaisesti M&M erkanivat porukasta parin kilometrin jälkeen, ja jatkoimme Jamin kanssa matkaa. Otimme lopussa kolme lyhyttä spurttia. Pian kaarrettiin olympiastadionille sisään ja juostiin vielä ratakierros. Maaliin tultuamme ihmettelimme, mistä aamupalaa oikein saisi. Edes mitään juotavaa ei näkynyt. Ihmiset näyttivät lähtevän kävelemään saman tien takaisin päin rinnettä alas, joten lähdimme myös samaan suuntaan. Alkumatkasta kysyin vieressä kävelevältä jenkiltä, tietääkö hän missä aamiaista saisi, ja hän sanoi kuulleensa kuulutuksesta että "when you get back". Onneksi suora reitti alas rinnettä takaisin lähtöalueelle ei ollut kuin alle kilometrin pituinen. Etenimme sen välillä kuvia ottaen, välillä kävellen ja suurimmaksi osaksi kevyesti hölkäten. Aamupala tosiaan odotti lähtöalueella, mutta oli kovin niukka: vesipullo, kahvi/tee, banaani ja pienehkö pala makeaa kuivakakkua. Onneksi olimme syöneet ensimmäisen aamupalan jo reilut pari tuntia aikaisemmin asunnollamme.

Lopun lauantaipäivän käytimme kävelemällä ja tutustumalla vähän Barcelonan keskusta-alueeseen. Emme kuitenkaan menneet sisään mihinkään turistikohteeseen. Lähinnä kävimme ensin lounaalla ja sen jälkeen kävelimme Katalonian aukiolta Ramblaa pitkin satamaan jäätelölle. Minä halusin vielä käydä kokeilemassa köysiradalla nousua Montjuicille, koska se oli jäänyt ainoalla aikaisemmalla Barcelonan vierailullani tekemättä. Muita tämä ei kiinnostanut, varsinkaan kun satamaa lähinnä olevalta köysiradan väliasemalta ei näyttänyt pääsevän kyytiin. Itse päätin kuitenkin kävellä parin kilometrin matkan alkuasemalle. Samalla näin Barcelonetan rannan, jota en myöskään ollut aiemmin nähnyt. Köysiradan lähtöasemalla selvisi, että jonotusaika olisi ollut noin tunnin. Hetken seisoin jonossa, mutta laskeskelin samalla, kuinka myöhään asunnolle paluuni venyisi. Montjuicilta kun olisi pitänyt vielä suoriutua takaisin asunnolle jollain keinolla. Niinpä päätin sittenkin jättää köysiradan väliin. Otin vierestä lähtevän bussin riemukaarelle, ja menin sieltä metrolla asunnolle. Ennen sinne paluuta kävin vielä viereisen ostoskeskuksen alakerrassa tekemässä tuliaisostokset ja ostoskeskuksen yläkerran 360 asteen näköalatasanteella katselemassa ja kuvaamassa maisemia. Illalla kävimme syömässä ja teimme loput ennakkovalmistelut seuraavan aamun juoksua varten.

Sunnuntaina herätyksemme oli 5:45, koska maratonin lähtö olisi 8:30. Yleensä olemme heränneet kolme tuntia ennen lähtöä aamupalalle, mutta päätimme tinkiä tästä vartin. Söin tutun ja hyväksi havaitun aamupalan eli yhden annoksen pussipuuroa, pari-kolme juustovoileipää, kaksi kupillista kahvia ja yhden lasillisen tuoremehua. Pakkasin loput tavarat valmiiksi reppuun. Väenpaljouden takia yritin saada muita lähtemään hyvissä ajoin lähtöalueelle, vaikka se olikin vain noin 200-300 metrin päässä. Dublinissahan meillä oli tullut melkoinen kiire ja olimme vain niukin naukin ehtineet luovuttaa tavarat ja käydä wc:ssä ennen lähtöä. Lähdimme kuitenkin vasta noin 7:45 kohti lähtöaluetta. Vähemmän yllättäen siellä oli kova ruuhka. Laitoimme kiireesti itsemme juoksukuntoon. Varustesäilytykseenkin oli jonoa ja sinne pääsyä annosteltiin porteilla, ilmeisesti jotta varustesäilytysteltta ei ruuhkautuisi. Lopulta pääsimme viemään reppumme sinne. Ulos päästyämme kello oli jo ainakin 8:10! En tiennyt missä kaikkialla wc:itä olisi, joten kun heti varustesäilytyksen vieressä oli kohtalaisen lyhyen näköinen jono, jäin siihen. Pääsin vessaan ehkä noin 8:20, ja siellä käynnin jälkeen kävelin suoraan lähtökarsinaa kohti. En nähnyt kavereitani, mutta yritin kuitenkin heidän karsinaansa kuten olin suunnitellut. Sen sisäänkäynnillä minut käännytettiin kuitenkin kohti omaani eli ykköskarsinaa, ja koska en välttämättä olisi M&M:ää enää löytänyt, lähdin sinne mukisematta. Olin siellä vain muutama minuutti ennen lähtöä, ja yritin hivuttautua vähän edemmäs, mikä onnistuikin. Fiilis alkoi itsellänikin nousta ja aika pian ammuttiin lähtölaukaus.

Hetken käveltyäni pääsin lähtöviivalle ja painoin kelloni käyntiin. Ruuhkaa oli hetken aikaa jonkin verran, mutta kuitenkin odotettua vähemmän. Olin tainnut päästä niin eteen karsinassa, että sain juosta omaa vauhtiani käytännössä alusta asti. Aika moni näytti menevän selvästi minua kovempaa, mutta en antanut sen häiritä. Virallista ensimmäistä kilometrimerkkiä en huomannut, mutta oma kelloni piippasi väliajan 4:52. Yritin edetä rennosti ja kevyesti alun loivasta ylämäestä huolimatta. Tämä onnistuikin hyvin, ja ensimmäiset kilometriajat olivat kaikki viiden minuutin paremmalla puolella. Ruuhkien varalta olin ottanut mukaan oman vesipullon, josta siemailin välillä. Niinpä kun viiden kilometrin kohdalla tultiin ensimmäiselle juomapisteelle, pystyin juoksemaan vauhtia hidastamatta sen ohi keskellä tietä. Ruuhkaa ei kuitenkaan näyttänyt käytännössä olevan, joten aika pian heitin oman pulloni pois. Ilokseni huomasin, että samoin kuin Dublinissa, täälläkin vesi jaettiin pienissä pulloissa, jotka pystyi nappaamaan mukaansa käytännössä vauhtia hidastamatta. Jo näillä tienoilla huomasin myös, että virtsarakkoani painaa jonkin verran. Toivoin sen poistuvan jonkin ajan kuluttua, kuten joskus aiemminkin oli käynyt.

Näillä main alun nousuvoittoisuus oli loppunut ja oli jonkin verran alamäkeäkin, joten kuudes kilometriaikani oli niinkin hyvä kuin 4:27! Se jäikin koko matkan parhaaksi. Noin kahdeksan kilometrin kohdalla tultiin asuntomme kohdalle ja kierrettiin vastapäisen ostoskeskuksen takaa ennen Gran Via -kadulle tuloa. Ensimmäinen 10km täyttyi ajalla 47:52, eli ihan hyvin ennakko-odotuksiin nähden, varsinkin kun olin saanut sykkeen pysymään tähän asti selvästi alle 170:n lukemissa. Otin suunnitelman mukaisesti ensimmäisen geelini ja vettä päälle.

Geelin ottamisesta ja lievästä ylämäestä johtuen 11. kilometriaika meni vähän viiden minuutin huonommalle puolelle ollen 5:07. En antanut sen häiritä, vaan jatkoin helpon tuntuista juoksua, jolla pystyin kuitenkin ylläpitämään selvästi alle viiden minuutin kilometrejä. Paineen tunne rakossa ei matkan karttuessakaan tuntunut helpottavan, mikä teki juoksemisesta epämiellyttävän tuntuista. En ollut uskaltanut juoda juuri lainkaan juomapisteillä, joita oli kiitettävän tiheästi kahden ja puolen kilometrin välein. Tämä vähän huolestutti jatkoa ajatellen.

Omasta mielestäni ehkä hienoin kohta maratonreitillä oli noin 13 kilometrin kohdalla, kun juostiin Sagrada Familian ohi. Sitä sai ihastella kadun varrelta jo monta sataa metriä ennen ohitusta, ja kun päästiin lähemmäs, pystyi katsomaan lukuisia yksityiskohtia. Vielä kirkon ohitettuanikin huomasin muutaman kerran vilkuilevani takaviistoon olkani yli.

Noin 14 kilometrin kohdalla 3:15-tavoiteajan jänikset ja heitä seuraava juoksijaporukka ohittivat minut. Olin siis selvästikin ollut jopa vähän liiankin etuosassa lähtökarsinassani! Aika pitkään juoksin käytännössä jänisten vauhtia ja hetken mietin jopa peesiin lähtemistä. Onneksi tajusin tuon vauhdin olevan kuitenkin minulle liian kova, ja annoin heidän mennä menojaan. Pitkän aikaa jänisten viirit kuitenkin keikkuivat saavutettavan etäisyyden päässä näkösällä!

15 kilometrin tienoilla käännyttiin ison tien pätkälle, jota mentäisiin ensin reilut kolme kilometriä pohjoisen suuntaan ja sitten tultaisiin tien toista reunaa takaisin päin. Vastaan tulikin kisan harvalukuista kärkijoukkoa, joka hiljalleen tiheni. Juomapisteen ohittaessani huomasin, että bajamajojen lisäksi sen yhteydessä oli myös pisoaari. Päätin, että jos seuraavallakin juomapisteellä on samanlainen, niin teen pysähdyksen sen äärelle. 17,5 kilometrin juomapiste tuli jotenkin yllättäen vastaan ja olin aika kaukana siitä reunasta, jossa pisoaari oli, mutta hidastin kuitenkin ja kurvasin reitin poikki sinne helpottamaan oloani. Tämä oli hyvä päätös, jonka jälkeen oli huomattavasti mukavampi juosta, joten se olisi varmaankin kannattanut tehdä jo aikaisemmin. Aikaa toki meni minuutin verran hukkaan, joten seuraava kilometriaika oli 5:44.

Aika pian tultiin tämän pätkän loppuun ja tehtiin 180 asteen käännös takaisin päin. Asettauduin reitin oikeaan reunaan, jotta näkisin hyvin vastaantulijat. Yritin laskeskella, missä vaiheessa kavereita voisi tulla vastaan. Jonkin ajan kuluttua huomasinkin Mikon, jolloin huusin hänelle ja moikkasimme toisiamme. Muita kahta en nähnyt tällä suoralla. Jamin osalta muistin väärin hänen paitansa ja lippiksensä värit, joten eipä ihme etten häntä huomannut.

Yllättävän pian tultiin puolimaratonin väliaikapisteelle, jolla aikani oli 1:42:01. Olin siis varsin hyvässä vauhdissa ja olin melko varma siitä, että pääsisin helposti alle 3:30-loppuaikaan. Juoksu kulki mukavasti ja kevyesti noin 4:40-4:50-luokkaa olevilla kilometriajoilla, ja syke pysyi edelleen pääosin alle 170:n eli vähän alempana kuin aiemmilla maratoneillani. 25 kilometrinkin väliaikapiste tuli vastaan kuin huomaamatta. Vähän sen jälkeen käännyttiin toiselle pitkälle suoralle, jota kuljettaisiin pari kilometriä ja tultaisiin sen jälkeen takaisin.

Aurinko paistoi kuumasti eikä varjoa ollut, ja vauhdin ylläpito alkoi tuntua vaikeammalta. Muutenkin tuntui jotenkin oudolta ja sykekin oli noussut pari-kolme pykälää. Aloin vähän ihmetellä, mistä on kyse, mutta yritin sinnitellä kuitenkin edelleen noin viiden minuutin kilometrivauhdissa.

Suoran päässä näkyi käytännössä koko matkan suippo Torre Agbar -pilvenpiirtäjä. Siitä jäi mieleen erityisesti, että pitkän aikaa se ei näyttänyt lähestyvän lainkaan, vaikka matka eteni! Vihdoin se alkoi kuitenkin selvästi kasvaa näkökentässä ja noin 28 kilometrin kohdalla käännyttiin takaisin tulosuuntaan. Asettauduin tällä kertaa vasempaan reunaan, koska vastaantulijat olivat sillä puolella. Laskin taas, milloin kavereita voisi tulla vastaan. Yllättävän pian näinkin Markon, jolle huusin ja moikkasimme toisiamme. Ihmettelin, että hän oli niinkin vähän minua perässä, vaikka oli lähtenyt 10 minuuttia myöhemmin. Muutama minuutti myöhemmin näin myös Mikon, ja morjestimme taas toisiamme. Jamia en edelleenkään nähnyt, koska etsin ihan eri lailla pukeutunutta henkilöä. Tosin hän taisi olla muutenkin sen verran jäljessä, ettei edes ollut tällä suoralla samaan aikaan kuin minä.

Suoran lähestyessä loppuaan täyttyi 30 kilometriä. Kilometriajat olivat olleet 28:sta lähtien viiden minuutin huonommalla puolella, mutta onneksi enimmilläänkin vain muutaman sekunnin. Uskoin siis edelleen 3:30-alitukseen. Heti väliaikapisteen jälkeen huoltopisteellä jaettiin geelejä, ja sainkin napattua kaksi mukaani. Perinteiseen tyyliin tungin ne vyöhöni säästöön. Edelleen oli todella kuuma, ja minulla oli myös jano. Huolestuin tästä vähän, mutta onneksi juomapisteitä oli reitillä jatkossakin tiheästi.

Parin kilometrin päästä käännyttiin rantaan, jossa oli hieno juosta palmujen vieressä ja meren näkyessä. Nautin lämmöstä ja maisemista, vaikka olikin kuuma. Muistin reitistä sen verran, että rantapätkää olisi vain hetki, jonka jälkeen käännyttäisiin kohti riemukaarta. Jaoin jo mielessäni loppumatkan lyhyiksi etapeiksi: pari kilometriä riemukaarelle, siitä parin kilometrin päästä täyttyisi jo 37km, siitä taas pari kilometriä ja oltaisiin siinä kohdalla, johon bussi jätti meidät perjantaina, ja siitä olisikin sitten enää loput kolme kilometriä maaliin. Juoksu ei enää tuntunut lainkaan helpolta, joten ajattelin vain ottaa etapin kerrallaan.

Pian riemukaari tulikin vastaan ja pääsimme juoksemaan sen läpi. Vasemmalle kääntymisen jälkeen tuli taas vastaan huoltopiste ja geelien jako. Otin viimeisen, kofeiinia sisältävän oman geelini vähän ennen sitä. Nappasin taas kaksi jaettavaa geeliä mukaan ja jälleen tungin ne vyöhöni.

Laskin jatkuvasti mielessäni, millä kilometrivauhdilla minun pitäisi juosta, jotta pääsisin vielä alle 3:30:n. Marginaalia oli vielä jonkin verran, mutta toisaalta vauhtini oli aavistuksen taas hidastunut, eikä sen ylläpito tuntunut helpolta. Syke sentään oli pudonnut pari pykälää korkeimmista lukemista. Päädyin siihen, että noin 5:15-5:20-kilometrivauhdin ylläpito riittäisi. Kuitenkin heti seuraava eli 36. kilometriaika oli 5:23, ja muistin myös reitin parin viimeisen kilometrin olevan loivaa nousua. Käytännössä tiesin viimeistään tässä vaiheessa, että loppuaikani tulee olemaan jonkin verran yli 3:30.

Pikku hiljaa juokseminen alkoi olla todella vaikeaa, ja 37. kilometriaikani oli niinkin huono kuin 5:50! Toisaalta sykekin oli laskenut muutamalla lyönnillä, koska en vain enää pystynyt ylläpitämään samaa intensiteettiä kuin aiemmin. Minulla oli myös koko ajan jano, vaikka join juomapisteillä käytännössä niin paljon kuin uskalsin. Ilmeisesti alkumatkan vähäinen juominen kostautui nyt, koska keli oli niin kuuma. Olin silti iloinen siitä, että matkaa olisi enää viisi kilometriä, ja mietin taas kuinka lyhyeltä sama matka kotikulmilla juostuna tuntuu.

Sain vielä pari seuraavaa kilometriä puristettua vähän alle 5:30:n. Tässä kohtaa juostiin taas rannassa, ja edessä näkyi jo Kolumbus-monumentti, jonka vierestä olimme perjantaina kävelleet asunnolle, ja jonka ohi olimme edellispäivänäkin kulkeneet. Vaikka juoksu olikin raskasta, matkaa oli jäljellä niin vähän, että se lohdutti. Kolumbus-monumentin kohdalla oli paljon yleisöä, ja huomasin myös jonkun kenialaisen numerolla 13 hölkkäävän todella hitaasti reitin reunassa. Ohitin hänet, ja myöhemmin katsoin tuloslistasta, että hän oli juossut pitkään noin kolmen minuutin kilometrivauhtia, mutta oli kuitenkin keskeyttänyt ennen 40km väliaikapistettä.

Tästä käännyttiin Parallelille ja kohti maalia. Ainoa tavoitteeni tässä vaiheessa oli, etten joutuisi kävelemään, joten hölkkäsin eteenpäin. 40km kohdalla poikettiin vielä sivukaduille, joita pitkin tehtiin pieni koukkaus, ja juuri ennen maalia tultiin takaisin Parallelille. Kilometriajat olivat jo kuuden minuutin huonommalla puolella, mutta en voinut sille mitään. Väkeä meni ohitseni molemmin puolin, mikä tuntuu aina kurjalta. Pitkältä tuntuneen ajan päästä alkoivat näkyä maalialuetta edeltävät pylväät, ja pian käännyttiinkin niiden ohitse. Ihmettelin, kuinka pitkä matka maaliin vielä olikaan, mutta onneksi pian käännyttiin kahden ison, asuntomme parvekkeeltakin näkyvän pylvään välistä maalisuoralle. En juuri tuuletellut, kun pääsin maaliviivalle ja pysäytin oman kelloni aikaan 3:32:19. Jälkikäteen tuloksista huomasin, että bruttoaikani oli hauska 3:33:33!

Onneksi heti maaliviivan jälkeen sai juotavaa. Otin yhden puolen litran urheilujuomapullon ja join sen heti tyhjäksi. Otin myös 0,3l vesipullon, ja join sen. Otin vielä toisen vesipullon ja lähdin kävelemään kohti mitalienjakoa. Maalihuolto oli melko niukka, tarjolla oli veden ja urheilujuoman lisäksi vain banaania, mandariineja, rusinoita ja pähkinöitä. Söin näitä vähän ja kävin hakemassa reppuni säilytyksestä. Puhelimeen tuli melkein heti ilmoitus Markon maaliintulosta. Vaikka olin juonut toisenkin vesipullon, vieläkin janotti, joten ostin kylmän 0,3l cociksen läheisestä turistikojusta. Join siis yhteensä 1,5 litraa nestettä maaliintulon jälkeisen 10-15 minuutin sisällä! Silti ei tuntunut, että olisin juonut yhtään liikaa, mutta pahin jano oli mennyt ohi.

Otin vähän kuvia ja vilvoittelin suihkulähteen vieressä vesisumussa. Sain puhelimeen ilmoituksen myös Mikon maaliintulosta, joten menin kävelysillalle katselemaan, näkisinkö häntä. Pian huomasinkin hänet ja huikkasin, että nähdään kohta sovitussa kokoontumispaikassa. Menin sinne istuskelemaan, mutta pian Marko laittoi viestiä, että he ovat kävelysillan kupeessa. Kävelin takaisin sinne ja näimmekin toisemme. Jäimme nurmikolle istuskelemaan ja odottelemaan Jamin maaliintuloa, joka myös tapahtui melko pian. Istuskelimme parisen tuntia auringossa nauttimassa tunnelmasta ja juomista. Sen jälkeen kävimme hampurilaisilla ennen asunnolle paluuta.

Barcelonan maraton oli hieno ja hyvin järjestetty tapahtuma, jota voin suositella. Reittikin oli kohtalaisen tasainen ja nopea. Vaikka oma juoksuni loppumatkan osalta oli vaikeaa, pääosin nautin silti matkasta ja tunnelmasta. Myös aurinkoinen 20 asteen lämpötila tuntui upealta Suomen kevättalveen verrattuna.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,42 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Reitti ja korkeuskäyrä:

Takaisin etusivulle