Muut juoksut

Finlandia Marathon 2020

Lauantai 19.9.2020 klo 12.40

Sää:
Lämpötila n. 12 astetta, Puolipilvistä, muutama lyhyt tihkusadekuuro

Bruttoaika:
3:28:53

Nettoaika:
3:28:39

Puolimaratonin väliaika:
1:38:25

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/5560077973

Työpaikkani Jyväskylän-toimiston porukka alkoi järjestää Finlandia-maratonille osallistumista parisen viikkoa ennen tapahtumaa. Halukkaita kyseltiin muiltakin toimistoilta ja kun firma maksoi osallistumisen eikä viikonlopulle ollut muutakaan ohjelmaa, päätin lähteä mukaan. Tosin kaikki muut olivat menossa puolimaratonille, jonka lähtö oli kolmisen tuntia maratonin lähdön jälkeen.

En juurikaan valmistautunut tai tankannut maratonille. Toki vähän kevensin ja lyhensin maratonviikon juoksulenkkejä, ja perjantai-iltana söin pussillisen lakritsia. Tarkoitus oli kuitenkin juosta mukava ja rento juoksu, koska ennätyskunnossa en uskonut olevani. Ajattelin silti pääseväni helpohkosti alle kolmen ja puolen tunnin aikaan.

Kovaa tuulta lukuunottamatta juoksupäivän sää oli hyvä. Söin noin klo 8 aamupalaksi samankaltaisen setin kuin kolme viikkoa aiemmin Tampere-maratonillekin: lautasellisen kaurapuuroa mansikkahillolla, vähän raejuustoa ja pari juustoruisleipää sekä kolme kupillista kahvia. Lähdin Tampereelta klo 9.07 junalla kohti Jyväskylää, jonne saavuin 10.39. Junassa klo 9.30 aikaan söin "toisen aamupalan", koska lähtö olisi vasta 12.40: juustoruisleivän ja vaalean leivän sekä kahvia. Perillä kävelin rautatieasemalta lyhyen matkan Paviljonkiin, ja ajattelin käydä heti ensimmäisenä hakemassa juoksunumeroni. Ulkopuolella tapasin kuitenkin muutaman tutun maratonklubilaisen, joiden kanssa jäin hetkeksi juttelemaan. Sitten hain juoksunumeron ja tulin takaisin ulos, ja näin, kun Tampereen maratonklubin bussi saapui juuri paikalle.

Koska ulkona oli tuulen takia melko kylmä, menimme parin klubilaisen kanssa takaisin sisälle valmistautumaan. Kiinnitin juoksunumeron paitaani ja otin spi-beltin geeleineen ja suolapusseineen repusta valmiiksi päälleni. Vaatetuksen osalta pitäydyin alkuperäisessä suunnitelmassani eli pitkissä housuissa ja pitkähihaisessa juoksupaidassa, jonka päälle vedin työpaikkani lyhythihaisen juoksupaidan. Tämä osoittautuikin nappivalinnaksi. Vaikka aurinko lämmitti välillä jonkin verran, tuulen takia ei silti tehnyt kertaakaan mieli vetää hihoja ylös. Matkan loppupuolella tulleiden pienten sadekuurojen aikanakaan ei tullut kylmä.

Kenkävalintani tälle maratonille oli Adidas Adizero Adios 3, joilla olin aiemmin juossut vain lyhyitä vetoja. Olin lukenut, että se sopii myös maratonille kisakengäksi, ja lisäksi työkaverini Marko oli juossut samalla kenkämallilla joitakin maratoneja. Itseäni arvelutti vähän kengän keveys ja vaimennuksen riittävyys omalle askellukselleni pitkällä matkalla, mutta päätin ottaa riskin. Olin myös käynyt edellisenä viikonloppuna juoksemassa niillä vähän maratonsykettä kovemman 10km:n testilenkin, joka tuntui todella hyvältä.

Sisällä menimme isompaan halliin istuskelemaan ja makailemaan, mutta aika pian meille tultiin sanomaan, että siellä puolella ei saisi olla. Jonkin ajan kuluttua vein repun säilytykseen ja lähdin ulos tekemään kevyen lämmittelyhölkän. Sen lopuksi menin katsomaan SAUL SM-maratonin lähdön, joka oli kymmenen minuuttia ennen omaa lähtöäni. Sitten kävin vielä wc:ssä, minkä jälkeen menin lähtöalueelle juuri kuin Finlandia-hymni alkoi.

Toivotin vielä tsempit parille tutulle. Lähtölaukauksesta lähdin kävelemään rauhassa lähtöviivalle. Tällä kertaa virallisissakin tuloksissa käytettiin nettoaikaa. Olin aika alkupäässä porukkaa, joten pääsin melkein heti viivalle, josta laitoin kelloni käyntiin ja lähdin juoksemaan. Alussa oli hieman ruuhkaa, ja vauhtini oli viiden minuutin kilometrien huonommalla puolella, mutta aika pian pääsin väljempään tilaan ja omaan vauhtiini.

Ensimmäisen kierroksen aikana ohitettavia riitti runsaasti, koska SM-maraton oli startannut 10 minuuttia aikaisemmin samalla reitillä. Moikkasin kaikkia tuttuja maratonklubilaisia ohi mennessäni. Juoksu tuntui todella hyvältä, ja syke pysyi enimmäkseen alle 170:n, joten annoin mennä. Tosin ensimmäisellä juomapisteellä syke kävi hetkellisesti anaerobisella kynnyksellä, kun join vauhdissa ja juoksurytmi häiriintyi. Käytännössä olin ennätysvauhdissa, ja vaikka en uskonut ennätykseen pystyväni, ajattelin silti yrittää alle 3:20:n loppuaikaa. Ensimmäinen 10km täyttyi vähän yli 46 minuutissa, ja hetken päästä täyttyi ensimmäinen kierros. Vähän sitä ennen olin ohittanut juoksukoulun valmentajakollegani Päivin, jonka kanssa olin ennen juoksua jutellut. Hän kommentoi ohi mennessäni, että "sieltäkö se nyt jo tuli", kun juoksi parin muun klubilaisen kanssa yhdessä.

Ensimmäisen kierroksen huoltopisteiltä olin ottanut vain vähän vettä, mutta kierroksen täyttyessä maalialueen viereisellä huoltopisteellä otin ensimmäisen geelini. Tarkoitus oli siitä eteenpäin ottaa niitä joka toisella huoltopisteellä niin, että söisin matkan aikana viisi geeliä. Tämä toteutuikin suunnitellusti. Suolaa olin ajatellut ottaa kaksi Hesburgerin pussillista, joista ensimmäisen ottaisin seuraavalla huoltopisteellä noin 14km kohdalla ja toisen noin 28km kohdalla. Myös tämän suunnitelman toteutin.

Reitti oli muuten melko tasainen, mutta sillä oli pari selkeää nousua. Erityisen jyrkkä oli nousu Äijälänsalmen sillalle. Nousujen jälkeen alamäkiosuudet olivat juoksuun sopivia eli melko loivia. Juoksin tuttuun tapaani niin, että annoin vauhdin hidastua ylämäissä selvästi, ja rullasin vastaavasti alamäet kovempaa mutta silti kevyesti. Vastatuuli oli kierroksen loppupuoliskolla Jyväsjärven pohjoisrannalla ajoittain melko kova.

Toisen kierroksen aikana yritin pitää sykkeen edelleen kurissa sellaisella tasolla, jolla uskoin jaksavani hyvin loppuun asti. Käytännössä siis vain vähän yli 170:n. Vauhti ei juurikaan hidastunut, vaan pysyi 4:40/km-tasolla, eli olin vielä hyvin tavoitteeni mukaisessa vauhdissa. Toisen kierroksen ja puolimaratonin täyttyessä ajalla 1:38:25 olin ennätykseeni nähden parisenkymmentä sekuntia jäljessä, mutta tämä ei haitannut, koska en siihen uskonut pystyvänikään.

Kolmannen kierroksen alkupuolella oikeassa etureidessä alkoi välillä tuntua vähän omituiselta. Tunne oli lievän kivun tai puutumisen kaltaista. Aika pian vasenkin etureisi alkoi tuntua aavistuksen puutuneelta. Jouduin vähän hidastamaan, jolloin sykekin putosi, mutta jatkoin vielä jonkin aikaa alle viiden minuutin kilometrivauhtia. Tiesin kuitenkin, että alle 3:20:n en tulisi pääsemään. Yllättävän pian jalat alkoivat tuntua jo selvästi puutuneilta, enkä pystynyt ylläpitämään sitäkään vauhtia. Manasin mielessäni liian kovaa alkuvauhtia ja/tai väärää kenkävalintaa. Uskoin silti pääseväni helposti alle 3:30:n, koska marginaalia siihen oli melko paljon.

Viimeiselle kierrokselle lähtiessäni olin tyytyväinen, että matkaa ei olisi sen enempää jäljellä. Kierroksen alkupuolella eräs maratonklubilainen, jonka muistin ohittaneeni aika kauan sitten, ohitti minut. Yritin jäädä hänen peräänsä, mutta vauhti oli selvästi liikaa minulle, joten luovutin ja jatkoin itselleni sopivalta tuntuvaa juoksua.

Viimeisen kierroksen puolivälin paikkeilla vauhtini oli hiipunut jo 5:30/km-tasolle, ja laskeskelin epätoivoisesti, mitä vauhtia tarvitsisin 3:30-alitukseen. Päädyin siihen tulokseen, että ainakaan se ei saisi enää yhtään pudota, mutta että tämä taso nipinnapin riittäisi. 38. kilometriaika oli kuitenkin 5:41, eli liian hidas. Edes kahden viimeisen geelini sisältämä kofeiini ei tuntunut vaikuttavan mitään.

Jonkin ajan kuluttua, heti viimeisen huoltopisteen jälkeen, joku minulle tuntematon nainen ohitti minut vain aavistuksen omaa vauhtiani nopeammin. Ajattelin että nyt roikun vaikka väkisin hänen perässään, jotta pääsen alle 3:30:n. Tämä onnistuikin kohtalaisen hyvin ja vauhtini nopeutui hieman. Samalla sykekin nousi taas muutaman pykälän.

Aiemmin oli jo satanut pientä tihkua pari kertaa, mutta nyt Jyväsjärven rannassa juostessa alkoi sataa ihan selkeästi. Vastatuulen kanssa se tuntui aika kylmältä. Onneksi sade ei kuitenkaan kestänyt montaa minuuttia.

Maali lähestyi koko ajan, ja jatkoin päässälaskuani siitä, mikä loppumatkan vauhti riittäisi 3:30-alitukseen. Kun 40 kilometriä täyttyi, aloin olla varma, että onnistun sentään siinä. Olin pystynyt pysyttelemään minut ohittaneen naisen takana riittävän lähellä, vaikka varsinaisesta peesauksesta ei ollutkaan kyse. Kilometrit tuntuivat jo melko pitkiltä, mutta matka eteni kuitenkin koko ajan.

Juuri kun olin maalia edeltävässä kohdassa, jossa lisäkierrokselle lähdetään vasenta kaistaa ja maaliin oikeanpuoleista, työkaverini Juha moikkasi minua. Hän oli siis puolimaratonilla, jonka lähtö oli ollut 15.20, ja oli juuri lähdössä toiselle kierrokselleen. Sanoin hänelle jalkojeni olevan puuduksissa, mutta onneksi urakkani olevan juuri valmistumassa. Juoksin maaliin ajassa 3:28:39.

Juotuani ja maalihuoltopussin saatuani tapasin maalialueella tuttuja, joiden kanssa jäin juttelemaan. Myös maaliin tuli jatkuvasti muita tuttuja, joten vietin alueella jonkin aikaa. Melko pian lähdin kuitenkin kävelemään kohti McDonald'sia, koska alkoi olla kova nälkä.

Finlandia-maraton oli hyvin järjestetty ja mukava tapahtuma. Vaikka oma 23. maratonini ei mennytkään kovin hyvin, olen silti kohtalaisen tyytyväinen aikaani ja siihen, että osallistuin tapahtumaan.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli vain 42,12 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle