Muut juoksut

Finlandia Marathon 2021

Lauantai 18.9.2020 klo 12.30

Sää:
Lämpötila n. 9 astetta, Puolipilvistä, alkupuolella vähän sadetta

Bruttoaika:
3:38:21

Nettoaika:
3:38:08

Puolimaratonin väliaika:
1:44:20

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/7510609556

Edellisvuoden tapaan ilmoittauduin Finlandia-maratonille vain vähän ennen tapahtumaa. Tällä kertaa kyseessä ei ollut työpaikan järjestämä osallistuminen, vaan Tampere-maratonilla muutama muu maratonklubilainen pyysi minua lähtemään mukaan. Olin miettinyt Jyväskylää jo aiemminkin, mutta syksyllä oli muutama muukin maraton, joten en ollut ilmoittautunut. Päätin kuitenkin lähteä taas mukaan. Tällä kertaa ilmoittauduin SAUL SM-maratonille, jossa olimme ilmoittautuneet joukkuekisaan. Tosin joukkueessamme oli neljä juoksijaa, ja vain kolmen parhaan tulos huomioidaan joukkuekisassa, joten siinä mielessä yksi juoksisi "turhaan".

Vaikka olinkin Tampereen maratonklubin joukkueessa, en mennyt klubin järjestämällä bussikuljetuksella Jyväskylään, koska se lähti niin aikaisin lauantaiaamuna Tampereelta. Edellisvuonna olin mennyt aamujunalla, mutta tällä kertaa menin jo edellisenä iltana. Juoksukaverini oli työpäivän Helsingissä ja matkasi sieltä Jyväskylään Tampereen kautta junalla. Menin samaan junaan, joka lähti Tampereelta 17.06.

Olimme perillä 18.33 ja kävelimme parin sadan metrin päähän hotellille. Saimme neuvoteltua, että pienestä lisämaksusta saamme pitää toisen huoneen lauantai-iltaan klo 19 asti. Veimme tavarat huoneisiin ja lähdimme syömään. Paikaksi valikoitui Rosso, jossa itse otin alkupalalajitelman, kanapekonipastan ja jälkkäriksi mansikkapannacottaa. Annos oli ihan riittävä, vaikka ei valtavan iso ollutkaan. Ruoan jälkeen minun oli tarkoitus käydä Turun tapaan lyhyellä lenkillä, mutta kello oli jo 21.30. Hetken arvoin lähdenkö vai en, ja päätin lopulta lähteä. Juoksin vain hyvin kevyesti noin kolme kilometriä.

Lauantaiaamuna heräsin jo kahdeksan jälkeen. Emme olleet ehtineet hakemaan juoksunumeroita perjantai-iltana, koska kisatoimisto oli auki vain klo 19 asti ja sijaitsi parin kilometrin päässä hotellilta. Niinpä lähdin jo ennen aamupalaa hakemaan numeroa lähtoalueelle muuttaneesta kisatoimistosta, joka sijaitsi nyt muutaman sadan metrin päässä hotellilta. Olin siellä melkein heti klo 9 kun se aukesi. Sitten kävelin takaisin hotellille, ja menimme aamupalalle 9.30. Söimme kohtalaisen ripeästi, mutta silti henkilökunta tuli kysymään klo 10, otammeko vielä jotain, koska he alkavat kerätä tarjottavia pois.

Aamupalan jälkeen laitoin juoksunumerot valmiiksi paitaan. SM-maratonilla myös selässä piti olla numero. Olin katsellut sääennustetta pitkin viikkoa ja miettinyt pukeutumista. Päätin lähteä pitkillä housuilla ja pitkähihaisella paidalla, jonka päälle vedin vielä lyhythihaisen maratonklubin juoksupaidan. Lisäksi otin juoksuhanskat käteen. Ne olisi kuitenkin matkalla helppo laittaa vyöhön, jos tuntuisi liian lämpimältä.

Siirsimme tavarat yhteen huoneeseen ja lähdimme kävelemään kohti tapahtuma-aluetta noin 10.45. Juoksukaverini haki juoksunumeronsa, minkä jälkeen kävelimme vähän alueella fiilistelemässä. Hän oli puolimaratonilla, jonka lähtö olisi vasta klo 15.15. Niinpä jonkin ajan kuluttua hän lähti takaisin keskustaan lounaalle ja viettämään aikaa.

Lähtöä odotellessani juttelin monien maratonklubilaisten kanssa. Kuulin myös, että yksi joukkueemme jäsen joutuu akillesvaivojen takia jättämään juoksun väliin. Siinä mielessä tämä oli harmi, että hän olisi ennakolta ollut joukkueemme nopein juoksija. Toisaalta taas tämä oli siinä mielessä hyvä, että nyt jokaisen kolmen aika huomioitaisiin joukkueen tuloksessa. Varsinkin itselleni tällä oli merkitystä, koska ennakkoasetelmissa olin todennäköisesti huonoimmassa kunnossa joukkuelaisistamme. Jouduimme myös nuorimman jäsenen poisjäännin takia vaihtamaan M35-sarjasta M40-sarjaan.

Oma juoksukuntoni oli vähän arvoitus. Toisaalta olin juossut vain muutaman pitkän lenkin koko vuonna ja vk-harjoituksiakin tehnyt niukanlaisesti. Toisaalta neljä vikkoa aikaisemmin Turussa olin juossut yhden elämäni helpoimmista maratoneista noin 3:40:n aikaan. Siellä juoksu tuntui todella helpolta loppuun asti, ja sykkeiden perusteella kiristämisen varaa olisi ollut. Ajattelin että 3:30 voi olla vähän liian tiukka tavoite, mutta päätin katsoa päivän kunnon ja sykkeiden mukaan mitä vauhtia lähtisin. Uskoin hyvänä päivänä pystyväni jopa 3:30-alitukseen, joten alustavasti päätin lähteä yrittämään sitä. Mielessä kuitenkin kummitteli vuotta aikaisempi Finlandia-maraton, jolla olin hyytynyt lopussa todella pahasti jalkojen puutumisen takia, minkä tosin uskoin liian kovan vauhdin lisäksi johtuneen liian kevyistä kengistä.

Puolisen tuntia ennen lähtöä vein tavarat säilytykseen ja kävin vähän hölkkäämässä lämmittelyksi. Sitten kävin vielä wc:ssä ja menin lähtöalueelle muutama minuutti ennen lähtöä. Finlandia-hymnin soitua päästiin matkaan. Otin alun rauhallisesti, ja vaikka olinkin alussa melko lähellä lähtöviivaa, ruuhkaa oli silti jonkin verran. Muutaman sadan metrin päästä pystyin kuitenkin jo käytännössä vapaasti juoksemaan haluamaani vauhtia, ja tarkkailin kellosta että se on vähän viiden minuutin kilometrivauhtia parempi.

Juoksu tuntui todella kevyeltä. Aika pian saavutin maratonklubin Matin, joka juoksi ilman kelloa. Hän kertoi kellonsa hajonneen vähän ennen juoksua. Hän arvioi olevansa 3:30-alitukseen riittävässä kunnossa, joten hän jäi seuraani juoksemaan. Juttelimme välillä ja pidin kilometriajat koko ajan vähän alle viidessä minuutissa.

Ensimmäisen kierroksen huoltopisteillä otin pelkästään vettä, enkä sitäkään kovin paljoa, koska keli oli aika viileä. Muutama kilometri lähdön jälkeen alkoi sataa, ensin tihuttamalla ja sitten selvemmin. Tämä oli yllättävää, koska sääennusteessa ei sadetta ollut lainkaan. Alkumatkasta kaksi mustaa paitaa ja hanskat olivat tuntuneet välillä kuumalta, kun aurinko oli paistanut, mutta sateen tultua ja muutenkin koko loppumatkan se oli sopiva varustus. Matti valitteli että alkaa olla kylmä, kun juoksi shortseilla ja lyhythihaisella paidalla.

Ensimmäinen kierros eteni kevyesti ja tavoitteen mukaisesti. Sade vähän harmitti, ja vähän ennen kierroksen loppua kenkäni olivat jo käytännössä läpimärät. Onneksi sade lakkasi suunnilleen kierroksen täyttymisen aikoihin, eikä enää palannut. Niinpä kengätkin kuivuivat aika pian. 10 kilometrin väliaikapisteellä kelloni näytti 49:33, eli olin hyvin tavoitteen mukaisessa vauhdissa.

Hetken kuluttua tultiin maalialueelle ja lähdettiin toiselle kierrokselle. Avasin ja söin ensimmäisen geelini. Olin suunnitellut ottavani yhteensä viisi geeliä matkan aikana, tästä alkaen joka toisella huoltopisteellä, ja toteutinkin tämän suunnitelmani. Suolaa olin ajatellut ottaa kaksi pussia, mutta viileän kelin takia muutin kesken matkaa tätä suunnitelmaa, ja otinkin vain yhden suolapussin täsmälleen matkan puolivälissä eli toisen kierroksen täyttyessä.

Kaksi kierrosta eteni edelleen kevyesti ja syke pysyi hyvin kurissa. Puolimaratonin väliaika oli 1:44:20, eli hyvin tavoitteen mukainen. Jossain vaiheessa huomasin, että Matti oli jäänyt matkastani, enkä enää nähnyt häntä koko päivänä. Muita erityisiä muistikuvia täältä matkan keskivaiheilta ei ole.

Kolmannella kierroksella juoksijoita oli aika harvassa, mutta ohitin joitakin aavistuksen hitaammin juoksevia. Kierroksen loppupuolella juoksu ei enää tuntunut niin kevyeltä, vaikka syke ei ollut juurikaan noussut. Pari kilometriä livahti vahingossa viiden minuutin huonommalle puolelle, mutta en vielä huolestunut tästä, koska marginaalia 3:30-aikaan oli jonkin verran. Hetkeä myöhemmin, juuri ennen kierroksen loppumista, jalat alkoivat kuitenkin tuntua puutuneilta, ja käytännössä tiesin silloin, etten tuota tavoitetta tule saavuttamaan.

Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä kilometrivauhtini oli vähän viiden minuutin yläpuolella. Muutamia vähän aiemmin ohittamiani juoksijoita ohitti puolestaan minut. Hetken yritin vielä taistella ja pitää vauhdin hyvänä, mutta sen verran raskaalta se tuntui, että jouduin vähän hellittämään.

Vähän ennen kierroksen ensimmäistä huoltopistettä olin jo heittänyt toivoni ja ajattelin, että ihan sama mikä aika tulee, kunhan se on alle neljän tunnin. Puolimaratonin kärkijuoksijoita meni jatkuvasti ohitse ja ihailin heidän kovaa menoaan. Rakkoani oli pakottanut jo jonkin aikaa, mutta olisin todennäköisesti pystynyt sietämään sitä juoksun loppuun asti. Nyt kuitenkin päätin käydä huoltopisteen bajamajassa, kun ajalla ei enää juurikaan ollut väliä. Niinpä 36. kilometrini veikin lähes seitsemän minuuttia!

Puolimaratonin juoksijoista yllättävän moni kannusti minua ohi mennessään. Ilmeisesti he olivat selässäni olevasta SM-maratonin numerosta tajunneet, että olen viimeisellä kierroksella. Erityisesti mieleen jäi yksi nuori mies, joka ohi mennessään sanoi: "jaksaa jaksaa, ei ole enää paljoa jäljellä". Vastasin että "ei niin, mutta tuntuu pitkältä". Hän oli mennyt jo parinkymmenen metrin päähän kun kääntyi vielä ympäri ja huusi: "onko vaimo saamaa mieltä?". Tälle nauroin ääneen ja se piristi matkantekoa, joka muuten oli raskasta.

Jatkoin hölkkäämistä kohti maalia ja odottelin kilometrimerkkejä. Ne tuntuivat tulevan tuskallisen hitaasti eteen, mutta matka eteni kuitenkin. Juokseminen harmitti todella paljon ja kirosin välillä ääneen. Vauhtini oli kuuden minuutin kilometrien tuntumassa. Viimeisellä huoltopisteellä kävelin kaikessa rauhassa ja join kiireettömästi sen verran kuin hyvältä tuntui.

Viimeiset kilometrit laskeskelin mahdollisuuttani 3:40-alitukseen, ja päätin yrittää ainakin sitä. Niinpä sain parille viimeiselle kilometrille vauhtiani vähän parannettua, vaikka marginaalia tähän lopulta jäikin ihan hyvin. Odottelin myös juoksukaverini ohittavan minut, koska ennakolta olin laskenut, että jos itse juoksisin 3:37 ja hän 1:45, hän lähtisi toiselle kierrokselleen täsmälleen samaan aikaan kuin itse olisin maalissa. Häntä ei kuitenkaan näkynyt, ja juoksun jälkeen kuulin, että hän oli lähtenyt ihan porukan perältä, jotta matkalla olisi ohiteltavaa. Hän oli kuitenkin vähän kärsinyt alun ruuhkasta, ja juoksi lopulta 1:46:08, mikä oli silti hänen uusi ennätyksensä.

Muutamat sadat metrit ennen maalia luulin jopa pystyväni alle 3:38:n aikaan, ja sainkin vauhtini kiihdytettyä viiden minutin tuntumaan. Maaliviivan tullessa näkyviin huomasin, että ihan siihen en sittenkään pysty. Helpottuneena matkan loppumisesta kurvasin maaliin ajalla 3:38:08.

Yritin maalihuollossa ollessani katsella näkyisikö kaveriani, mutta en nähnyt häntä ollenkaan. Todennäköisesti hän oli lähtenyt toiselle kierrokselleen juuri silloin, kun kävelin maaliviivan jälkeisen teltan läpi maalihuoltoon ja olin selkä juoksureittiä kohti.

Maalihuollon jälkeen tapasin muut joukkuelaiseni, jotka olivat juosseet noin 3:31 ja 3:32. Kuulin, että olimme joukkuekilpailussa sarjassamme toisena! Niinpä jäin odottelemaan palkintojen jakoa. Vaikka olin aika pettynyt omaan juoksuuni, tuntui silti hienolta nousta palkintopallille ja saada hopeamitali kaulaan!

Kuten vuotta aiemminkin, hyydyin siis Jyväskylässä pahasti maratonin lopulla. Tällä kertaa se tuskin johtui kengistä. Lopullinen syy jäi arvoitukseksi, mutta epäilen, etten ehkä sittenkään ollut palautunut riittävästi neljä viikkoa aiemmin olleesta Turun maratonista ja kaksi viikkoa aiemmin olleesta Tampere-maratoni puolimaratonin 2:00-jänistelystä, joka sekin oli tuntunut jonkin verran raskaalta.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,22 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Joukkueemme palkintopallilla:

Takaisin etusivulle