Muut juoksut

Finlandia Marathon 2022

Lauantai 17.9.2022 klo 12.00

Sää:
Lämpötila n. 11 astetta, puolipilvistä

Bruttoaika:
3:48:33

Nettoaika:
3:48:22

Puolimaratonin väliaika:
1:49:25

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/9623038123

Finlandia-maraton oli ollut tällekin vuodelle mielessäni jo pitkään, mutta en ollut ilmoittautunut sinne kovin paljon etukäteen. Ajattelin, että jos tapahtumapäivänä minulla ei olisi muuta menoa, tekisin sinne päiväreissun. Kalenterien selkiydyttyä tämä mahdollisuus tarjoutuikin, joten ilmoittauduin mukaan edellisenä lauantaina eli vain viikko ennen. Ostin jo valmiiksi junamatkat, koska junavaihtoehtoja ei käytännössä ollut menolle eikä paluulle kuin yksi. Toissavuonna olin tehnyt vastaavan matkan Jyväskylään, mutta viime vuonna olin mennyt jo edellisenä iltana paikalle.

Oma tavoitteeni juoksuun oli nyt alittaa 3:40. Keväällä Terwamaratonilla olin juossut ensin 3:45-jänisten perässä ja lopussa mennyt heidän edelleen, jolloin aikani oli ollut vähän alle 3:44. Juoksu oli tuolloin ollut todella kevyttä loppuun asti, ja omien testijuoksujeni perusteella olin nyt paremmassa kunnossa kuin silloin. Niinpä uskoin 3:40:n olevan ihan realistinen tavoite. Olisin yrittänyt sitä jo neljä viikkoa aikaisemmin Turussa, mutta hellekelin takia käytännössä luovuin tavoitteesta hyvin pian.

Söin noin klo 8 aamupalaksi lautasellisen kaurapuuroa hunajalla ja kolme juustovoileipää, ja join kahvia. Tein myös samanlaiset kolme leipää junaan evääksi, koska pelkäsin, että minulle tulee nälkä ennen lähtöä. Vein auton työpaikan parkkihalliin aseman lähelle, ja kävelin klo 9:07 lähtevälle junalle. Junamatkan aikana söin noin 9:30 aikaan eväsleivät ja join puoli pullollista Dr Pepperiä. Juna saapui Jyväskylään täsmälleen aikataulussaan 10:40. Etukäteen olin sopinut työkaverini Arton kanssa, että hän voi hakea juoksunumeroni tarvittaessa valmiiksi, koska oli tullut paikalle jo edellisenä iltana. Tätä ei nyt tarvittu.

Asemalta kävelin muutaman sata metriä Paviljonkiin, kävin ensin wc:ssä ja menin sitten hakemaan numeroni. Seuraavaksi kävin katsomassa missä pukuhuone ja varustesäilytys sijaitsevat. Sieltä palatessani vastaani käveli maratonklubista tuttu, parin vuoden takainen juoksukoululainen Paula. Hän kertoi aikovansa parantaa ennätystään, joka oli 3:37. Kannustin häntä ja sanoin tulevani sitten myöhemmin maaliin, mutta salaa toivoin, että olisin hänen kanssaan samoihin aikoihin maalissa. Aikaa lähtöön oli tässä vaiheessa tunnin verran. Ajattelin mennä ulos katsomaan, näkyisikö ketään tuttuja. Ovella vastaan tulikin edellä mainittu työkaverini, joten vaihdoin hänen kanssaan muutaman sanan. Sen jälkeen ulos astuessani vastaan tuli juoksukoululainen omasta ryhmästäni, ja jäin hänenkin kanssaan hetkeksi jutulle. Ulkona oli aika viileää, eikä siellä ollut kovin paljon ihmisiä, joten lähtöalueella käytyäni palasin takaisin sisälle odottelemaan.

Pukeutuminen aiheutti vähän päänvaivaa. Olin ottanut mukaan sekä pitkät housut että shortsit, kuten myös pitkä- ja lyhythihaisen juoksupaidan. Sääennusteen mukaan luvassa olisi pilvistä, tihkusadetta ja välillä mahdollisesti isompiakin sadekuuroja, ja lämpötila vain vähän yli 10 astetta. Juttelimme tästä työkaverini kanssa ja vertailimme asuvalintoja. Itse päädyin pitkiin housuihin, koska ajattelin, että mahdollisen sateen takia voisi tulla kylmä. Yläosaksi laitoin molemmat paidat: alle pitkähihaisen ja päälle lyhythihaisen. Samanlaisella vaatetuksella olin juossut joskus aiemminkin ja se oli toiminut hyvin, mm. kaksi vuotta sitten tällä samaisella Finlandia-maratonilla.

Puolisen tuntia ennen lähtöä työkaverini lähti verryttelemään. Itsekin menin taas ulos, koska olin huomannut ovesta ilmoituksen, että Jani Wickholm esiintyisi lähtöalueen lavalla. Kävin siellä kääntymässä. Yleisöä ei ollut juuri lainkaan, joten tunnelma oli vähän erikoinen. Itsekin palasin jälleen takaisin päin. Tein lyhyet verryttelyt ja kävelin sitten takaisin lähtöaluetta kohti. Siellä näin toisen valmennettavani juoksukoululaisen, joka oli osallistumassa ensimmäiselle maratonilleen. Hänen kanssaan jutellessani paikalle tuli myös ryhmämme toinen valmentaja, joka oli 4:30-jäniksenä. Hetken kuluttua alkoi Maria Huntingtonin vetämä alkujumppa. Yleensä en osallistu näihin, mutta nyt kun olin sopivasti paikalla, tein osittain ohjattuja liikkeitä ja osittain omiani.

Lämmittelyn jälkeen olikin enää 3-4 minuuttia lähtöön. Tarkoitukseni oli ollut käydä vielä wc:ssä, mutta se oli unohtunut jutellessa ja alkujumpassa. Tein nopean päätöksen, että käyn kuitenkin vielä, joten juoksin paviljonkiin. Sain osakseni kummastelevia katseita. Kaikki muut juoksijat, jotka eivät vielä olleet lähtöalueella, olivat kiirehtimässä lähtöä kohti, mutta itse menin väärään suuntaan. Palatessani wc:stä lähtöön oli enää minuutin verran aikaa, ja Finlandia-hymnin loppu oli juuri menossa. Ehdin kuitenkin vielä kävelemään väkijoukossa vähän edemmäs lähtöviivaa, ja jäin aiemmin mainitun Paulan viereen.

Lähtölaukauksesta ihmismassa lähti kävelemään, mutta jo muutaman sekunnin kuluttua pystyi juoksemaan. Lähtöviivalla painoin tuttuun tapaan kelloni käyntiin. Alussa joutui vähän hakemaan juoksulinjaa ja hidastelemaan, mutta tämä ei haitannut. Hyvin pian ruuhka väljeni sen verran, että pääsin vapaasti juoksemaan haluamaani vauhtia. Jatkoin eteenpäin noin viiden minuutin kilometrivauhdilla. Huomasin, että Paula oli jäänyt taakseni alkuruuhkassa, mutta olin melkoisen varma että hän saavuttaisi ja ohittaisi minut piakkoin.

Alkumatka kulki mukavasti. Etenin aavistuksen tavoitevauhtiani kovempaa, mutta syke pysyi hyvin kurissa, joten annoin mennä. Vähän ennen ensimmäistä huoltopistettä reitin varressa oli pari vanhaa miestä katselemassa. Juuri kun ohitimme heidät, toinen sanoi toiselle "on se kyllä pitkä matka". Tätä nauroimme muutaman hengen porukassa. Juttelin muutenkin parin samaa vauhtia juoksevan kanssa.

Huoltopisteellä otin vähän vettä ja jatkoin matkaa. Huoltosuunnitelmani oli tuttu: ottaisin matkan varrella tasaisin välein viisi geeliä ja kaksi pussia suolaa, ja joisin pelkkää vettä. Toteutin tämän muuten suunnitellusti, mutta matkan aikana mietin, että viileän sään takia kaksi suolapussia olisi ehkä turhaa. Niinpä muutin lennossa aikeitani niin, että otin vain yhden suolapussin matkan puolivälissä.

Juoksu eteni edelleen mukavasti. Pienen nousun kohdalla yksi porukastamme kysyi, oliko tämä se reitin ainoa nousu. Vastasin että pahin nousu tulisi vasta vähän myöhemmin, kun noustaisiin Äijälänsalmen sillalle. Jonkin ajan kuluttua silta tulikin näkyviin. Nousun jälkeen sillalle käännyttäessä oli rumpuryhmä soittamassa. Samanlaisia orkestereja oli reitin varrella parissa muussakin kohdassa.

Toiselle huoltopisteelle tultaessa otin taas vähän vettä. Samalla kuulin vierestä huudon "moi Rami!", ja käännyin katsomaan. Talkoolaisena oli maratonklubin Päivi, jota moikkasin. Vähän edempänä toisen pöydän takana oli myös toinen maratonklubilainen Urpo, jota myös moikkasin ja jatkoin matkaa.

Huoltopisteen jälkeen päästiin pian takaisin rantaan kevyenliikenteenväylälle. Tässä vaiheessa juoksuni alkoi tuntua aavistuksen huonolta. Tunnetta on vaikea kuvailla. Se ei varsinaisesti vielä ollut raskasta, mutta ei tuntunut hyvältäkään. En tiedä, mistä tämä johtui. Aloin kuitenkin aavistella, että jos jo tässä vaiheessa matkaa tuntuu tältä, en todennäköisesti tule pääsemään tavoiteaikaani. Paulakin meni näillä paikkeilla ohitseni.

Ensimmäinen kierros täyttyi, ja otin maalialueen huoltopisteellä ensimmäisen geelini. Aikaa oli mennyt vähän alle 55 minuuttia, eli olin vielä tavoitteeni mukaisessa vauhdissa. Päätin yrittää sinnitellä ja pitää vauhtia yllä, ja jatkoin matkaa.

Toinen kierros sujui kohtalaisen hyvin, vaikka juoksutuntuma ei ollutkaan kevyt tai raikas. Aurinko paistoi välillä, ja mustissa vaatteissani minulla oli silloin aika kuuma. Mielessä kävi muutamaankin kertaan, että olisi sittenkin pitänyt valita shortsit ja vain yksi paita. Vauhtini oli aavistuksen hitaampaa kuin ensimmäisellä kierroksella, vaikka syke oli jonkin verran korkeampi. Pysyin silti vielä tavoitetahdissa, ja toisen kierrroksen jälkeen aikaa oli mennyt vähän alle 1:50. Maalialueella oli jo jonkin verran puolimaratonille valmistautuvia juoksijoita, ja moikkasin paria maratonklubilaista.

Kolmannen kierroksen aikana en enää pystynyt ylläpitämään tavoitevauhtia, vaan kilometriaikani alkoivat lähestyä 5:30:a ja olivat jo pari kertaa sen yläpuolellakin. Maaliinpääsystä en varsinaisesti ollut huolissani, ja mietin, että yritän sitten edes 3:45:n alittamista. Siihen uskoin olevan vielä ihan hyvät mahdollisuudet, ja yritin laskeskella, paljonko minulla olisi marginaalia. Toisaalta mielessä kävi jo tässä vaiheessa epäilys, ettei sekään välttämättä onnistuisi. Jaoin loppumatkan mielessäni etapeihin huoltopisteiden avulla. Niitä olisi kuitenkin enää muutama edessä, joten henkisesti se tuntui helpommalta.

Kierroksen loppupuolella juoksu alkoi jo tuntua melkoisen raskaalta. Maalialueelle tultaessa yritin kuitenkin näyttää hyväntuuliselta ja nostaa vähän vauhtiani, mikä näkyi heti kohonneena sykkeenä. Moikkasin jälleen joitakin tuttuja. Huoltopisteellä otin kuitenkin jo reilusti kävelyaskelia. Jano alkoi olla aika kova, joten mietin, että olinko kuitenkin juonut jälleen liian vähän alkumatkasta, vaikka keli olikin melko viileä.

Olin iloinen, että olin jo päässyt viimeiselle kierrokselle. Alkumatkasta järven ylittävälle sillalle noustaessa vauhtini oli todella hidasta, eikä sillan loivassa alamäessäkään juoksu juuri enää nopeutunut. Sykekin oli samalla onneksi laskenut. Sillan jälkeen rannassa oli kannustamassa mies, joka oli jo ensimmäisellä kierroksella tunnistanut Tampereen maratonklubin paitani. Nyt hän kommentoi, että vieläkin näyttää kevyeltä, vaikka en uskonut häntä. Kommentoin, että ei voi näyttää, ja hän kysyi, olenko jo viimeisellä kierroksella. Vastasin että "onneksi" ja jatkoin matkaa. Vähän ajan kuluttua minua alkoi aavistuksen verran pyörryttää. Pelästyin vähän tätä, mutta se meni nopeasti ohi. Päätin kuitenkin vaihtaa kävelyksi, jos se vielä toistuisi, mutta onneksi ei tarvinnut.

Toiseksi viimeisellä huoltopisteellä join reilusti ja kävelin jonkin matkaa. Mietin mielessäni, että enää seitsemän kilometriä matkaa, ja suunnilleen sen puolivälissä viimeinen huoltopiste. Tiesin jaksavani maaliin asti, mutta hitaalla vauhdilla. Aiemmin miettimäni 3:45-tavoitekin oli jo käytännössä karannut, joten laskeskelin mielessäni, että 3:50-alitukseen taitaisi riittää kuuden minuutinkin kilometrivauhti. Päätin yrittää edes sitä. Sainkin kilometriaikani pidettyä pääsääntöisesti alle kuuden minuutin. Sillalle noustessa ja viimeisellä huoltopisteellä kävellessä meni kuitenkin enemmän aikaa, ja nämä kilometrit menivät siksi yli kuuden minuutin.

Viimeisellä huoltopisteellä kommentoin Päiville ja Urpolle, että nyt tuntuu jo todella raskaalta. Urpo totesi tähän: "no, huomaahan sen". Matkaa jatkaessani naureskelin mielessäni, että sinänsä rehellinen kommentti ei ollut kovin kannustava. En tästä kuitenkaan mitenkään pahastunut. Myöhemmin maaliintulon jälkeen toteamus huvitti myös muita, joille siitä mainitsin.

Katselin tyytyväisenä vastaan tulevia kilometrikylttejä: 39, 40. Matka alkaisi olla juostu. Laskin edelleen 3:50:n alitukseen tarvittavaa vauhtia. Välillä tuntui, etten ehkä siihenkään pystyisi, mutta enimmäkseen olin luottavainen. Minkäänlaiseen lopun puristukseen saati loppukiriin ei kuitenkaan ollut minkäänlaista motivaatiota. Niinpä jatkoin hidasta etenemistäni ja ajattelin, ettei sillä loppuajalla nyt enää ole mitään väliä.

Pari kilometriä ennen maalia minua moikattiin oikealta puolelta, ja kun katsoin sinne, huomasin edellisvuoden juoksukoululaisen Kimin saavuttaneen minut. Hänellä oli ollut tavoitteena neljän tunnin alitus, johon hän ei ihan ollut ensimmäisellä maratonillaan pystynyt. Sanoin hänelle, että nythän menee jo selvästi alle 3:50:n. Juttelimme jonkin aikaa, ja valittelin omaa raskasta juoksuani. Kimi kuitenkin sanoi, että kyllähänä minäkin pääsisin alle 3:50:n. Tässä vaiheessa itsekin olin tästä jo melko varma.

Muutama sata metriä ennen maalialuetta toivotin Kimille hyvää loppumatkaa, ja juoksin vähän hänen perässään kohti maalia. Olin iloinen, kun selvitin Paviljonkia lähestyttäessä olevat reitin mutkat viimeistä kertaa, ja vihdoin juoksin maaliviivan yli.

Nautiskelin maalihuollosta rauhassa ja odottelin, että näin puolimaratonilla 1:45-jäniksenä olleen Markon lähtevän toiselle kierrokselleen. Häntä moikattuani lähdin suihkuun. Sen jälkeen katsoin Arton ja Paulan palkintojenjaon, jonka jälkeen kävimme yhdessä McDonaldsissa syömässä ja kävelimme sitten matkakeskukseen odottelemaan paluujunaa.

En oikein jälkikäteenkään ole varma, miksi juoksuni kulki tällä kertaa niin huonosti. Sykkeiden valossa en ainakaan ollut mielestäni mennyt liian kovaa, vaan ne olivat melko hyvin linjassa Terwamaratonin kanssa. Juoksuhan oli alkanut tuntua huonolta jo hyvin aikaisessa vaiheessa, mikä oli outoa. Ehkä en ollut vielä palautunut riittävästi neljän viikon takaisesta maratonista. Ehkä olin myös juonut liian vähän sekä ennen lähtöä että matkan aikana.

Finlandia-maraton oli jälleen mukava ja hyvin järjestetty tapahtuma. Tämä oli kolmas kertani siellä, ja joka kerta olin hyytynyt loppua kohti. Ehkä juoksen Finlandian vielä uudelleenkin, ja tavoittelen ehjempää ja mukavampaa juoksukokemusta!

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,29 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle