Muut juoksut

Finlandia Marathon 2024

Lauantai 14.9.2024 klo 12.00

Sää:
Lämpötila n. 14 astetta, pilvistä ja lopussa vähän sadetta

Bruttoaika:
3:49:23

Nettoaika:
3:49:13

Puolimaratonin väliaika:
1:51:40

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/17031683612

Tämän vuoden Finlandia-maraton oli ollut mielessäni jo alkuvuodesta lähtien, mutta en ollut ilmoittautunut kun en ollut varma sopiiko se kalenteriin. Pari-kolme viikkoa ennen tapahtumapäivää juttelimme kaverini kanssa, ja hänkin oli sinne mahdollisesti menossa. Sanoin että odotan vielä sääennustetta ennen kuin ilmoittaudun, mutta hän ilmoittautui saman tien. Tapahtumaviikon maanantaina sääennuste näytti hyvältä, joten ilmoittauduin mukaan. Tiistaina sääennuste olikin sitten muuttunut niin, että koko lauantaille ennustettiin kovaa sadetta.

Olimme puntaroineet junalla tai omalla autolla menoa. Päätimme mennä autolla, koska kustannus olisi samaa luokkaa, mutta riski myöhästyä olisi hyvin pieni ja aikataulun joustavuus juoksun jälkeen houkutteli myös. Lisäksi vasta myöhemmin huomasimme, että juoksun jälkeinen peseytymismahdollisuus olikin AaltoAlvari-nimisessä uimahallissa parin kilometrin päässä tapahtumapaikalta, joten autolla oli kätevä siirtyä sinne ja jatkaa sitten matkaa kohti kotia.

Lähdimme Tampereelta 8:30, ja yhden lyhyen wc-tauon jälkeen olimme Jyväskylässä aika tarkkaan 10:30. Olin etukäteen ajatellut yrittää pysäköidä Paviljongin P2-pysäköintitaloon, joka oli lähimpänä tapahtumakeskusta ja sisälsi myös mahdollisuuden ladata autoa. Parkkitaloon oli jonkin verran jonoa, mutta aikaisemmin ollut taulu kertoi vapaita paikkoja olevan kuitenkin yli 200, joten mahduimme sisään. Seuraava jännitys koski latauspisteiden löytämistä ja niiden vapaanaoloa. Heti sisäänajon jälkeen huomasin latauspisteet suoraan edessä, ja niistä oli vieläpä suurin osa vapaana. Laitoin siis auton latautumaan ja lähdimme hakemaan juoksunumeroita.

Ulkona oli satanut koko ajomatkan, ja pieni sade jatkui edelleen. Lämpimän auton jälkeen ulkona tuntui todella kylmältä sateen ja pienen tuulen takia. Ensin emme olleet varmoja missä kisakanslia on, joten kysyimme liikenteenohjaajalta ja saimme ohjeet. Onneksi kävelymatka oli lyhyt. Jonoa ei myöskään ollut, joten saimme numerot heti.

Odotteluaikaa ennen lähtöä oli vielä reilusti. Kiinnitin juoksunumeron paitaani ja vaihdoin jo juoksuvarusteet päälle. Sisällä paviljongissa ja pukuhuoneessa tapasin muutamia tuttuja maratonklubilaisia, joiden kanssa vaihdoin samalla kuulumisia. Kävin vielä wc:ssä juuri ennen kuin lähdimme kävelemään kohti Lutakonaukiota ja sieltä tapahtuvaa lähtöä.

Finlandia-hymnin jälkeen kohta päästiin matkaan. Olin aika lähellä lähtöviivaa, joten painoin kelloni käyntiin heti lähtölaukauksesta. Ruuhkaa oli alussa, kuten aiempinakin vuosina, mutta aika pian pääsin kuitenkin omaan vauhtiini.

Ennakolta olin ajatellut yrittäväni pitkästä aikaa päästä alle 3:50:n. Kovin paljon parempaan en uskonut kuntotasoni rittävän, mutta harjoituslenkkien perusteella tuo aika vaikutti realistiselta. Keuruulla pari kuukautta aiemmin neljän tunnin vauhti oli tuntunut todella helpolta. Pidin kuitenkin neljää tuntia kakkostavoitteena. Näistä ajatuksista huolimatta tärkein tavoitteeni oli kuitenkin maaliinpääsy, ja olin jo etukäteen päättänyt varoa sykkeen liiallista nousua. Ajattelin myös, että olisi mukava saada onnistunut juoksusuoritus, joka ei tuntuisi kovin pahalta lopussa ja jossa en hyytyisi.

Ensimmäinen kilometriaika oli 5:14, eli selvästi tavoitteena ollutta 5:27:ää parempi. Syke oli vielä hyvin alhaalla, joten annoin juoksun kulkea rennosti. Muutama seuraavakin kilometri oli samaa tasoa eikä syke ollut vieläkään noussut paljoa. Niinpä päätin lennossa päivittää tavoitteeksi 3:45:n alituksen, mikä tarkoittaisi keskimäärin 5:20-kilometriaikoja.

Ensimmäinen kierros meni nopeasti ja kevyesti. Sille osui ajalla 5:24 hitaampi kuudes kilometri, jonka aikana oli aiemmilta vuosilta tuttu jyrkkä nousu sillalle. Sillan päältä katsoin vasemmalle takaviistoon, jossa näkyi rantaa pitkin eteneviä juoksijoita 1-2 minuuttia jäljessä. Yllätyin kun näin kaverini siellä, ja yritin heilutella, mutta hän ei huomannut. Seuraava kilometri meni aikaan 5:07, kun mukana oli loivaa alamäkeä. Syke pysyi edelleen vain vähän yli 160:n, eli ei juurikaan Keuruun juoksua korkeampana.

Huoltopisteiden suhteen olin päättänyt muuten noudattaa tuttua taktiikkaa, mutta olin tällä kertaa ajatellut ottaa matkalla viisi geeliä neljän sijaan, ja juoda loppumatkasta myös varovasti vähän urheilujuomaa. Ensimmäisen kierroksen aikana otin kuitenkin pelkkää vettä. Ensimmäisen geelin otin kierroksen vaihtumisen kohdalla eli 10,6 kilometrin huoltopisteellä, ja loput geelit siitä eteenpäin joka toisella huoltopisteellä. Puolimatkassa eli toisen kierroksen täytyttyä otin pussillisen suolaa veden seassa.

Toisen kierroksen alussa juoksu sujui edelleen 3:45:n alitukseen tähtäävällä vauhdilla ja oli kevyttä. Syke oli kolme tai neljä pykälää korkeammalla kuin ensimmäisellä kierroksella, mutta kuitenkin vielä aisoissa. Kierroksen puolivälin jälkeen noustiin tutulle sillalle, ja kilometriaika oli tästä johtuen hitaampi. Syke nousi ylämäessä jonkin verran, vaikka yritin pitää rasituksen tasaisena. Pari seuraavaa kilometriä sujuivat taas tavoitetahdilla, mutta syke ei meinannut laskea. Päätin, että se ei ainakaan saa enää tästä nousta, jotta varmemmin välttäisin loppumatkan hyytymisen. Kierroksen loput kilometrit olivat siksi aavistuksen tavoitetta hitaampia, ja aloin aavistella, että joudun sittenkin palaamaan alkuperäiseen 3:50:n tavoitteeseen. Juoksu oli kuitenkin vielä kevyttä.

Kolmas kierros alkoi, ja olin tyytyväinen siitä, että oltiin jo yli puolimatkan. Syke liikkui 165:n tuntumassa, ja varoin edelleen sen nousemista. Kilometriajat alkoivat olla 5:30:n tasoa ja välillä ylikin. Alkoi siis olla selvää, että 3:45 ei tulisi alittumaan. En tästä kuitenkaan harmistunut, ja päätin edelleen yrittää alkuperäistä 3:50:n alitusta. Niinpä aloin jo mielessäni vähän laskea, paljonko siihen olisi marginaalia. Tulin siihen tulokseen, että kuuden minuutin kilometrivauhti ei riittäisi lähellekään, mutta keskimäärin 5:40:n kilometrien loppumatkalla pitäisi riittää.

Järven ja moottoritien välisellä uudella asfaltilla näin jo kaukaa, että joku juoksija makasi maassa. Lähemmäs päästyäni näytti siltä, että hän piteli joko kättään tai rintaansa. Ympärillä oli kuitenkin jo paljon ihmisiä, joten en jäänyt itse katsomaan voinko auttaa. Tällaisen näkeminen saa aina aikaan itselläkin kehon tarkkailua vähäksi aikaa, ja yleensä on tuntevinaan jotain outoa, mutta onneksi se tunne menee pian ohi. Vähän matkaa edettyäni vastaan tuli ambulanssi pillit päällä, ja oletin sen olevan menossa avuksi.

Kolmannen kierroksen lopussa ja viimeiselle kierrokselle lähdettäessä Lutakonaukiolla oli runsain määrin puolimaratonille aikovia juoksijoita. Sen lähtö olisi 15:15, ja laskeskelin, että edes puolikkaan kärki ei todennäköisesti saisi minua kiinni.

Viimeisen kierroksen alkupuolella juoksin aika pitkään samassa kohdassa jonkun M65-sarjalaisen kanssa. Hän kysyi, mikä loppuaika-arvio on tällä vauhdilla, ja sanoin että 3:50 tai vähän alle. Jonkin ajan kuluttua hän kiihdytti vähän tahtiaan, ja näin hänet seuraavan kerran vasta maalihuollossa.

Oma juoksuni alkoi olla vähän raskasta, ja laskin koko ajan, paljonko 3:50:n alitukseen on marginaalia. Harmittelin vähän mielessäni sitä, että olin alun juoksuinnossa päivittänyt tavoitteen lennossa viisi minuuttia kovemmaksi. Jos olisin alusta asti juossut vain 3:50:n vauhtia, luultavasti juoksu olisi ollut tässä vaiheessa selvästi kevyempää. Aloin kuitenkin olla luottavainen, että pääsisin tämän alkuperäisen tavoitteen mukaiseen aikaan, koska en joutunut kuitenkaan erityisesti pinnistelemään tavoitevauhdissa pysyäkseni.

Viimeisellä kierroksella olin aiempien vuosien tapaan iloinen kilometrimerkkejä ohittaessani, koska pienimmät luvut eivät enää itseäni koskeneet, vaan ainoastaan yli 31:n luvut olivat relevantteja. Samoin olin iloinen, kun viimeinen huoltopiste ilmestyi näkyviin, koska tiesin että siitä olisi enää alle neljä kilometriä maaliin. Tällä huoltopisteellä olivat tänäkin vuonna maratonklubista tutut Urpo ja Päivi, jotka kannustivat minua joka kerta. Nyt ohittaessani heidät kiitin kannustuksesta ja sanoin, että onneksi ei kuitenkaan nähdä enää. Tämä sai aikaan hyvät naurut muunkin huoltohenkilöstön keskuudessa. Huoltopisteellä kävelin tällä kertaa kaikessa rauhassa juodessani ennen kuin jatkoin juoksua.

Loppumatka sujui edelleen tavoitteen mukaisella vauhdilla ja marginaalia laskeskellen. Noin 39km kohdalla alkoi hiljalleen satamaan, mikä sai hymyn naamalleni. Ennusteesta huolimatta olin saanut juosta kuivassa lähes koko matkan, eikä reilun vartin sade lopussa haittaisi käytännössä mitään. Kun jäljellä oli enää pari kilometriä, tajusin että yli kuuden minuutinkin kilometrivauhdilla pääsisin tavoitteeseen. Päätin kuitenkin ylläpitää samaa tahtia kuin tähänkin asti. Muutamia hitaampia juoksijoita tuli selkä edellä vastaan, samoin joitakin pahemmin hyytyneitä ja käveleviä. Vaikka omakaan juoksuni ei enää ollut kevyttä, olin kuitenkin tyytyväinen kun pystyin ylläpitämään vauhtini.

Aika pian lähestyin taas Lutakonaukiota ja maalia. Katsoin kelloa, että 3:49:n alituskin olisi mahdollinen, ja hetken harkitsin kiristäväni tahtia sen verran. Totesin kuitenkin sen olevan aivan turhaa, ja jatkoin leppoisasti kohti maalia. Hetken päästä juoksin viimeiset käännökset ja pääsin maaliviivalle, jossa aikaa oli kulunut 3:49:13. Olin tyytyväinen alkuperäisen tavoitteen saavuttamisesta!

Nautin maalihuollon antimista aika nopeasti, koska oli kylmä ja edelleen satoi jonkin verran. Juuri kun olin lähdössä kohti varustesäilytystä, kuulin kun kaverini nimeä kuulutettiin! Olin aika hämmästynyt, koska olin ajatellut hänen juoksevan noin neljään tuntiin, ja aikaa oli kulunut vasta 3:52:n luokkaa. Hän siis paransi ennätystään selkeästi! Odotin häntä ja onnittelin heti hienosta juoksusta ja uudesta ennätyksestä.

Juoksun jälkeen haimme tavarat säilytyksestä ja lähdimme autolla kohti uimahallia. Sinne ajo kesti noin kymmenen minuuttia. Matkalla jouduimme vähän kiertämään, koska navigaattori yritti opastaa yhden suljetun kadun kautta. Uimassa ja saunassa käytyämme tilasimme sovelluksella Keljon Burger Kingiin ruoat valmiiksi, ja lähdimme ajamaan sinne. Ajoitus osui nappiin, koska pysäköityämme sen pihaan ja astuessamme ovesta sisään tilausnumeromme kuulutettiin juuri valmistuneeksi!

Finlandia-maratonista jäi jälleen hyvä kuva tapahtumana! Lisäksi olin iloinen, että olin onnistunut katkaisemaan hyytymisteni kierteen Finlandiassa. Jokaisella kolmella aiemmalla kerralla juoksu oli loppumatkaa kohden ollut todella raskasta ja vauhtini oli hidastunut selvästi. Tällä kertaa näin ei käynyt, vaikka olinkin ensimmäisen kierroksen juossut vähän liian kovaa.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,23 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle