Muut juoksut

Helsinki City Marathon 2015

Lauantai 15.8.2015 klo 15.00

Sää:
Lämpötila n. 21 astetta, aurinkoista

Nettoaika:
3:26:21

Bruttoaika:
3:26:55

Puolimaratonin väliaika:
1:41:45

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/866579377

En ollut koskaan aiemmin osallistunut Helsinki City Marathonille, mutta pitkään sinne oli jo tehnyt mieli lähteä mukaan. Vuonna 2015 pohdin osallistumista pitkään, ja viimein kesäkuun loppupuolella ilmoittauduin tapahtumaan.

Juoksukilometrejä oli kertynyt kesän aikana enemmän kuin koskaan ennen, kesäkuussa jopa yli 300. Olin tehnyt huhtikuussa Wienin maratonilla ennätykseni 3:29:23, ja olin melko varma pystyväni rikkomaan sen. Testijuoksujen ja kuntoni perusteella haaveilin jopa 3:20 alituksesta, mutta sääennusteen lupaama lämmin ja aurinkoinen ilma vähän epäilytti. Päätin silti lähetä tätä vauhtia yrittämään niin että kiristän loppua kohti jos voimia riittää. Ensimmäisen puolikkaan ajaksi olin suunnitellut noin 1:41 ja jälkimmäisen 1:39.

Söin aamupalaksi lautasellisen puuroa, vähän raejuustoa, kaksi leipää, mukillisen omenamehua ja kaksi kupillista kahvia. Lähdimme Tampereen maratonklubin bussikuljetuksella Tampereelta noin 9.20, ja söin bussissa vähän ennen tapahtumapaikalle saapumista lounaaksi vehnäpatonginpalan sekä kerrosvoileivän, jonka välissä oli kinkkua ja juustoa. Saavuimme perille noin 11.30, ja kävimme ensimmäiseksi hakemassa kilpailunumerot ja tutustumassa näyttelyalueeseen.

Tankkauksen olin tehnyt samaan tapaan kuin muutamalle edelliselle maratonilleni, eli tiistaista torstaihin pastapainotteisesti ja lisäksi kolme pussillista lakritsia syöden. Perjantain söin normaalisti ilman varsinaista tankkausta, tosin pasta-aterian silloinkin alkuillasta.

Energiasuunnitelmani juoksun ajalle oli myös sama kuin Wienissä. Varasin yhden energiageelin otettavaksi juuri ennen lähtöä, ja lisäksi matkan varalle viisi geeliä mukaan. Otin myös mukaan kaksi Maximin energiapatukkaa, joista ajattelin vähintään toisen syödä paloittain matkan aikana. Nesteen osalta olin suunnitellut muuten juovani ainoastaan järjestäjien tarjoamaa vettä, mutta olin varannut itselleni alkumatkan ruuhkien varalle oman puolen litran pullon urheilujuomaa.

Ennen lähtöä hengailimme tapahtuma-alueella ja nautimme tunnelmasta. Varjossa lämpötila tuntui välillä jopa viileältä, kun tuuli sattui sopivasti puhaltamaan. Pukeutumisvalinta oli silti selvä: lyhyet juoksutrikoot ja hihaton juoksupaita. Ensimmäistä kertaa maratonille otin myös juoksulippiksen päähäni, koska ajattelin sen vähän auttavan auringonpaisteessa. Ensin otin myös aurinkolasit päähän, mutta muiden kanssa juteltuani päädyin kuitenkin jättämään ne pois, koska pelkäsin niiden haittaavan esim. silmien pyyhkimistä ja muutenkin alkavan ärsyttää matkan aikana. Osallistujille oli myös jaettu sienet kasteltavaksi huoltopisteillä, ja päätin ensimmäistä kertaa ottaa sienen mukaani juoksuun. Se tuntuikin kulkevan kätevästi alavatsan päällä pientarvikevyön remmin alla.

Puolisen tuntia ennen lähtöä kävin vielä wc:ssä. Jonoja ei juurikaan ollut, joten aikaa jäi runsaasti lämmittelyyn. Muistin myös syödä tässä vaiheessa yhden geelini. Hölkkäilin työkaverini kanssa vähän parkkialuetta ympäri, hyppelin ja tein pieniä venytyksiä. Kymmenen minuuttia ennen lähtöä meidän oli tarkoitus siirtyä lähtökarsinaan, mutta huomasin vielä tarpeen käydä puskapissalla. Sieltä tullessani lähtöön olikin enää muutama minuutti aikaa. Katsoin lähtöalueelta sopivan paikan, jonka kohdalla oli 3:30-kyltti, ja kiipesin aidan yli joukkoon mukaan. Tämä onnistui onneksi helposti, ja jälkeeni aidan yli tuli vielä muitakin. Tunnelma oli korkealla kun lähtöhetki läheni.

Pienen odottelun jälkeen ammuttiin lähtölaukaus, ja massa lähti kävelemään eteenpäin. Lähtöviivan kohdalla painoin kellon käyntiin ja pääsin saman tien juoksemaan. Alussa ruuhkaa oli jonkin verran häiriöksikin asti, ja yritin pitää vauhdin vielä maltillisena. Katsojia oli tässä vaiheessa luonnollisestikin paljon, mikä lämmitti ja nosti tunnelmaa. Vaikka yritin aloittaa varovaisesti, oli itseäni hitaammin juoksevia kuitenkin niin paljon, että jouduin ohittelemaan melkoisesti väkeä välillä nurmikoidenkin kautta. Ensimmäinen kilometri täyttyi ajassa 5:16, eli aivan suunnitelmani mukaisesti.

Matkan edetessä pystyi melko pian juoksemaan jo riittävän väljästi, jotta sai keskittyä enimmäkseen omaan suoritukseensa. Nostin vauhtia hiljalleen ja juoksu tuntui hyvältä. Toinen kilometriaikani oli 4:52. Ensimmäisen huoltopisteen ohitin ruuhkaa välttäen keskilinjalla kun pöydät olivat reunoilla, ja olin tyytyväinen omasta pullostani, josta otin aina välillä vähän urheilujuomaa. Kolmas kilometriaika oli 4:36, eli vähän suunnitelmaani kovempi. Syke pysytteli melko maltillisena 163-165-välillä, eli selvästi Wieniä alempana, mutta kuitenkin vähän testijuoksujani korkeampana. Yritin vähän hidastaa, ja neljäs kilometri täyttyikin ajassa 4:54. Näillä paikkeilla tavoitin myös kaverini, jonka tavoitteena oli parantaa omaa 3:48-ennätystään. Jäin hetkeksi juttelemaan ja kommentoin hänen aloittaneen hyvää vauhtia. Sitten jatkoin omaa tahtiani, ja seuraava kilometriaikani olikin juuri ennakkosuunnitelmani mukainen 4:48. Vähän ennen toista huoltopistettä muistin syödä yhden geelin. Kuudes kilometriaika oli samaa tasoa kuin edellinenkin: 4:46.

Melkein heti Lehtisaareen tultaessa oli ensin kohtalainen nousu, ja sen jälkeen alkoi pitkä alamäki. Yritin ottaa mäestä kaiken hyödyn irti ja annoin mennä kovalla vauhdilla. Yhtäkkiä huomasin, että maassa pomppi sieni, ja samalla hetkellä tajusin että se on minun. Ehdin potkaista sientä eteenpäin ja seuraavalla askelella sen saavuttaessani kumarruin ja onnistuin nappaamaan sen käteeni. Oli todella lähellä, etten menettänyt sientä, koska tuskin olisin palannut enää takaisinpäin ylämäkeen sitä juoksijamassan keskeltä poimimaan!

Seitsemän kilometrin paikkeilla nauroin ääneen, kun jollakin katsojalla oli kyltti "cold beer => 35 km". Seitsemäs kilometriaikani oli 4:45, eli aika hyvin suunnitelman mukaan mentiin. Syke tosin alkoi olla 170:ssä, eli kovin paljoa ei enää mielestäni ollut nousuvaraa, vaikka Wienissä samassa kohtaa se olikin muutaman lyönnin korkeammalla.

Kovin monia muistikuvia ei alkumatkalta ole, mutta kilometriajat pysyivät alle viiden minuutin tasossa ja sykkeet pysyivät melko vakiona. Kymmenen kilometrin väliaikani oli vähän yli 48 minuuttia, ja laskeskelin että se oli edelleen ennakkosuunnitelman mukainen eli vähän pitäisi kiristää toisella puolikkaalla tavoitteeseen pääsemiseksi. 13 kilometrin jälkeen tultiin kohtaan, jossa lähdettiin ensimmäisellä kierroksella Kaivopuiston kierrokselle. Siellä olikin katsojia hyvin, koska ilma oli hieno. Vauhtini pysyi edelleen hyvänä, vaikka pikku hiljaa alkoi vähän tuntua siltä, ettei kiristämisvaraa juuri olisikaan.

Kauppatorille tultaessa tuntui hyvältä kääntyä takaisin päin, ja tajusin myös että aika pian oltaisiin puolimatkassa. Kauppahallin nurkalla tultiin takaisin rantaan samalle tielle vastaan juoksevien kanssa, ja juuri kun sain näköyhteyden tähän risteyskohtaan, huomasin vilaukselta aiemmin mainitun kaverini juoksevan kohti Kauppatoria. Laskeskelin hänen olevan vain muutaman minuutin jäljessäni ja kevyesti omassa ennätysvauhdissaan, ja vähän pelkäsin jopa hänen saavuttavan minut. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan maalissa eromme oli lopulta melko tarkkaan 10 minuuttia.

Puolimatka lähestyi, ja entistä enemmän alkoi vahvistua tunne, että en tule pystymään 3:20-alitukseen. Yritin kuitenkin edetä samaa vauhtia kuin tähänkin asti. Puolimaratonin väliaikapisteellä katsoin kelloani, ja se näytti nettoaikaa noin 1:34:15. Mieleni piristyi hetkeksi, koska sen mukaanhan olin vain 15 sekuntia ennakkosuunnitelmaani jäljessä! Muutaman seuraavan kilometrin aikana kävi kuitenkin selväksi, että jaloissa ei riittänyt potkua kiristää tahtia, eikä minulla oikein ollut riittävästi haluakaan sitä yrittää. Henkisesti aloin siis jo ajatella, että tyydyn selvään oman ennätyksen parantamiseen, enkä yritä puoliväkisin enää saavuttaa tavoiteaikaani.

Energiasuunnitelmani toimi hyvin: otin suunnilleen joka toista huoltopistettä ennen joko geelin tai energiapatukan palan. Toinen energiapatukka tosin jäi avaamatta ja söin vain ensimmäisen, koska jossain vaiheessa alkoi ärsyttämään patukan sisältämistä suolapähkinöistä suuhun jäävät muruset. Alkumatkan omaa urheilujuomapulloani lukuunottamatta join nesteenä pelkkä vettä. Muistin myös juomapisteillä kastella sienen, ja matkan varrella pyyhin sillä välillä naamaani ja käsivarsiani, sekä puristin niskaan pienen tipan vettä. Se viilensi mukavasti.

26. kilometriaika oli ensimmäistä kertaa alun jälkeen viiden minuutin puolella ollen tasan 5:00. 27. olikin jo 5:09, ja mielessä kävi jo ennätyksenkin lipuminen saavuttamattomiin. Kohta lähdettiin toiselle kierrokselle, jonka muistin olevan selvästi lyhyempi kuin ensimmäinen. Pääasiassa kilometriajat pysyivät edelleen viiden minuutin alapuolella, mutta ylityksiäkin alkoi silti olla jonkin verran. Varsinkin kilometrit 31-34 menivät hitaasti, viimeinen näistä jopa 5:28-ajalla! Tälle välille tosin sattui jonkin verran nousuja, joten en liikaa huolestunut asiasta. Laskeskelin, että tulen parantamaan ennätystäni kolmisen minuuttia, ellei lopussa tapahdu jotain yllättävää.

Matka alkoi jo jonkin verran painaa, enkä 35 kilometrin kohdallakaan pystynyt enää kiristämään vauhtia, vaikka etukäteen olin ajatellut juoksevani tästä eteenpäin loppumatkan niin kovaa kuin pystyisin. Odotin innolla Baanan alkua eli kohtaa, jossa ensimmäisellä kierroksella oltiin lähdetty Kaivopuistoon. Vihdoin se tulikin vastaan noin 38,5 kilometrin kohdalla, ja käännyimme kohti maalia. 40. kilometriaika lipsahti vielä viiden minuutin huonommalle puolelle ollen 5:06, mutta muuten sain vauhdin pysymään kohtalaisen hyvänä. Tuntui hyvältä juosta Töölönlahden rannassa, kun näki jo stadionin tornin. 41. ja 42. kilometriaikakin olivat hyviä, molemmat 4:48.

Lopun pieni nousu stadionille ei tuntunut ollenkaan pahalta, koska tiesin maalin olevan käytännössä heti sen jälkeen. Maratonportista sisään juokseminen tuntui todella hyvältä. En tuttuun tapaani ottanut mitään loppukiriä, koska sen vaikutus loppuaikaan olisi ollut käytännössä olematon. Niinpä rullailin kevyesti stadionin juoksurataa ja tuulettelin ja hymyilin kuvaajille. Viimeisen kurvin jälkeen maaliviiva tuli vastaan ja pysäytin kelloni uuteen ennätysaikaani 3:26:21. Olo ei ollut kovin väsynyt tai muutenkaan paha, ja lähdin rauhassa kohti maalihuoltoa. Join rauhassa, venyttelin vähän ja jäin stadionin ruohikolle odottelemaan kaverini ja muiden tuttujen maaliintuloa, minkä jälkeen kävimme kaverini kanssa uimastadionilla saunomassa ja uimassa ja ennen bussille menoa vielä McDonald'sissa syömässä.

Ensimmäisestä osallistumisestani Helsinki City Marathonille jäi hyvä fiilis, koska onnistuin parantamaan ennätystäni ja tapahtuma muutenkin oli ihan mukava. En harmitellut sitä, etten päässyt lähellekään ennakkotavoitettani, vaan ajattelin että sen aika tulee myöhemmin. Pukeutuminenkin meni nappiin, ja ensimmäistä kertaa maratonilla käyttämistäni lippalakista ja sienestä jäi myös hyvät kokemukset.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,37 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle