Muut juoksut

Helsinki City Running Day 2020: Helsinki City Double eli Helsinki City Run & Helsinki City Marathon

Lauantai 3.10.2020 klo 11.00 & 14.30

Sää:
Lämpötila n. 13-14 astetta, pilvistä

Puolimaratonin bruttoaika:
1:57:06
Puolimaratonin nettoaika:
1:56:42

Maratonin bruttoaika:
3:58:02
Maratonin nettoaika:
3:57:31

Linkit Garmin Connectiin:
HCR: https://connect.garmin.com/modern/activity/5624883002
HCM: https://connect.garmin.com/modern/activity/5626508617

Samoin kuin edellisvuonna, olin ilmoittautunut työpaikan kustantamana Helsinki City Doublelle. COVID-19-pandemian takia tapahtuma oli siirtynyt toukokuulta lokakuulle, ja viime hetkiin asti uskoin, että se peruttaisiin kokonaan. Kun alkoi näyttää siltä, että se järjestetään kaikesta huolimatta, mietin pitkään osallistumistani. Koska olin odottanut tapahtumaa innokkaasti yli vuoden, ja koska oletin aika monen muun peruvan osallistumisensa, ja koska tapahtumassa oli monenlaisia turvajärjestelyjä, päätin lähteä mukaan. Työporukastamme lähes kaikki muut peruivat osallistumisensa.

Kävin jo perjantaina hakemassa juoksunumeroni, koska en löytänyt ketään paikallista hakemaan sitä puolestani. Lähtö olisi jo klo 11, ja järjestäjien ohjeen mukaan numero pitäisi olla haettuna viimeistään 1,5h ennen lähtöä. En halunnut lähteä klo 7 junalla lauantaina, enkä halunnut riskeerata myöhästyväni lähdöstä tai jääväni peräti kokonaan ilman numeroa.

Tällä kertaa en tehnyt mitään varsinaista hiilihydraattitankkausta. Söin kuitenkin perjantain aikana ison pussillisen salmiakki- ja lakritsikarkkeja.

Lauantaiaamuna söin tutun aamupalan kotona noin klo 7: lautasellisen kaurapuuroa hillolla, vähän raejuustoa, pari-kolme juustoruisleipää ja juomaksi kolmisen kupillista kahvia. Lisäksi pakkasin junamatkaa varten pari siivua ranskanleipää mansikkahillolla, ja neljä samanlaista siivua juoksujen välissä syötäväksi. Juna lähti klo 8, ja söin hilloleivän kahvin kanssa melkein heti. Pasilaan saavuttiin aikataulun mukaisesti 9.30, ja lähdin kävelemään kohti Olympiastadionia. Tällä kertaa en siis syönyt perinteistä HCR:ää edeltävää Subway-patongin puolikasta, koska lähtö oli edelliskertoja aikaisemmin.

Olympiastadionilla menin double-juoksijoille tarkoitetulle alueelle, joka oli kellarikerroksessa sijaitseva harjoittelujuoksurata. Sinne mennessä nimi tarkistettiin listasta, mutta jostain syystä omaa nimeäni ei sieltä löytynyt. Kuulemma olin jo toinen henkilö, jonka nimi puuttui listalta. Double-juoksunumeroa näyttämällä pääsin kuitenkin alueelle. Laitoin siellä kaiken valmiiksi ja hengailin jonkin aikaa muutenkin lähtöä odottelemassa. Jätin toisen kassini sinne, ja otin mukaan repun, jossa oli kaikki juoksujen välillä tarvitsemani tavarat sekä lompakko ja puhelin. Tällä kertaa double-juoksijoillekin oli oma alue varustesäilytyksessä, joten vein repun sinne. Kävin myös wc:ssä, joissa oli todella hyvin tilaa. Sitten lähdin kävelemään lähtöä kohti. Kun aikaa oli muutama minuutti, päätin varmuuden vuoksi käydä vielä puskapissalla.

Sää ei ollut kovin kylmä, muttei lämminkään, ja tuulta oli jonkin verran. Niinpä pitäydyin jo etukäteen miettimässäni vaatetuksessa, eli samassa kuin pari viikkoa aikaisemmin Jyväskylässä: pitkät juoksutrikoot, pitkähihainen juoksupaita ja sen päällä lyhythihainen työpaikan logolla varustettu juoksupaita. Tämä osoittautui jälleen juuri sopivaksi pukeutumiseksi.

Lähtöalueella etsiydyin oikeaan lähtökarsinaan, jossa tapasin melkein heti Pian, joka oli Tampere-maratonilla juossut jänisporukassani ja jonka kanssa olin jonkin verran jutellut. Kerroin tavoitteeni olevan samat kuin viime vuonna, eli kaksi tuntia puolikkaalla ja neljä tuntia maratonilla. Pia kysyi, voinko olla hänelle henkilökohtaisena jäniksenä, jottei hän lähtisi liian kovaa. Niinpä juoksimmekin lopulta koko HCR:n yhtä matkaa.

Etenimme koko ajan vähän kahden tunnin loppuaikaa kovempaa, mutta vauhti oli silti leppoisaa. Töölönlahden varrella työkaverini Outi Helsingin toimisoltamme ohitti minut, ja sanoi, että olihan täällä sentään joku muukin työporukastamme juoksemassa.

Otin ensimmäisen geelini noin 7 kilometrin kohdalla olevalla juomapisteellä. Join jokaisella pisteellä vain vettä. Neljännellä pisteellä 12km kohdalla join vähän enemmän, koska olin etukäteen katsonut, että seuraava ja samalla viimeinen olisi vasta 17,5km kohdalla. Meilahdessa kävin myös puskapissalla, minkä jälkeen otin Pian kiinni selvästi rauhallisemmalla tahdilla kuin Tampere-maratonilla. Loppumatkan kanssamme juoksi myös doublella oleva Taneli, jonka kanssa rupattelimme samalla.

Viimeisen juomapisteen ohitettuamme muistin, että minun oli ollut tarkoitus ottaa toinen geelini. En kuitenkaan viitsinyt enää sitä ottaa, joten se jäi käyttämättä. Uskoin, ettei se kuitenkaan käytännössä juurikaan vaikuttaisi päivän juoksuihini. Aika pian tultiin jo Auroran sillalle, ja vähän sen jälkeen maaliin. Taneli ja Pia ottivat loppukirin, ja itsekin kiristin vähän vauhtia, mutta pidin kuitenkin maltin. HCR täyttyi ajalla 1:56:42, eli jonkin verran tavoitettani kovempaa, mutta kuitenkin kevyellä juoksulla.

Ensimmäisen juoksun jälkeen menin maalihuoltokassin kanssa hakemaan reppuni. Siinä tapasin yhden työkaverini, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan. Aika pian kuitenkin suuntasin sisätiloihin ja double-juoksijoiden tilaan. Juttelin muiden kanssa ja söin eväsleipäni, mutta maalihuoltopussista en tässä välissä tainnut uskaltaa syödä mitään muuta kuin pienen välipalakeksin. Muistin myös vaihtaa toisen juoksunumeron paitaani. Aika pian kello alkoi olla sen verran, että maratonin lähtö oli lähellä. Otin geelit sisältävän spi-beltin, kävin wc:ssä ja suuntasin lähtöalueelle. En nähnyt ketään tuttuja, mutta eipä se haitannut.

Maratonille julkinen tavoitteeni oli neljän tunnin alitus, mutta oikeasti oma tavoitteeni oli juosta rennon reippaalla ja mukavalta tuntuvalla vauhdilla noin 3:40:n tienoille. Halusin kuitenkin tehdä sen järkevämmällä vauhdinjaolla kuin edellisvuonna, jolloin hyydyin selvästi loppua kohti. Niinpä lähdin noin 5:10-5:20-välillä osuvilla kilometriajoilla liikkeelle. Juoksu tuntui kuitenkin omituisen raskaalta melkeinpä heti alusta asti, mitä vähän ihmettelin ja pelkäsin mitä siitä seuraisi.

Aika alkumatkasta minut saavutti maratonklubin Jorma, jonka kanssa juttelin ja juoksin monta kilometriä. Hän sanoi aikovansa juosta noin 3:47-tienoille. Ajattelin, että tämäkin aika sopisi minulle hyvin, koska juoksu ei tuntunut helpolta ja 3:40-aika tuntui jo mahdottomalta. Olisihan se sitten ainakin alle 3:50. Ruoholahdessa noin 10km kohdalla jättäydyin kuitenkin hänen taakseen ja sanoin, että taidan joutua vähän hidastamaan. Jonkin matkaa pysyin vielä melko lähellä, mutta noin 15km kohdalla vauhtini alkoi olla 5:30/km:n huonommalla puolella. Päivitin taas tavoitteeni, tällä kertaa halusin enää päästä alle neljän tunnin. Senkään toteutumisesta en ollut ollenkaan varma.

Olin varannut itselleni viisi geeliä matkan ajaksi, ja olin ottanut ensimmäisen 14km kohdalla. Loput oli tarkoitus ottaa siitä eteenpäin joka toisella huoltopisteellä, ja niin teinkin. Lisäksi olin ottanut kaksi Hesburgerin suolapussia, jotka otin veteen sekoitettuna noin 19:n ja 34:n kilometrin kohdilla. Matkan aikana aioin juoda vain vettä. Tämä oli siis käytännössä saman taktiikka, joka oli toiminut Jyväskylässä hyvin. Toisella kierroksella geelienjakopisteellä otin pari geeliä, joista taisin toisen syödä "ylimääräisenä" juoksun raskauden takia, mutta eipä se mitään siihen auttanut.

Jossain vaiheessa matkaa juttelin aiemmin tuntemattoman Jaakon kanssa. Hän oli ensimmäisellä maratonillaan, ja etenimme aika pitkiä pätkiä samaa vauhtia, mutta hän meni kuitenkin minua vähän kovempaa.

Maratonin ensimmäinen kierros täyttyi. Mäntymäentien risteyksessä oli kyltit, joista toinen ohjasi maaliin ja toinen toiselle kierrokselle. Houkutus olisi ollut suuri kääntyä jo maaliin. Jatkoin kuitenkin toiselle kierrokselle.

Lauttasaaren pohjoisrantaa juostaessa naapurini Veikko saavutti minut ja sanoi "Molskis!". Kerroin juoksuni tuntuvan oudon raskaalta. Menimme monta kilometriä yhtä matkaa välillä jutellen, mutta sitten jäin kuitenkin hänestä.

Laskin lähes jatkuvasti, paljonko minulla on marginaalia neljään tuntiin, ja paljonko vauhtini saisi hidastua loppumatkalle, että siihen vielä pääsisin. Juoksu tuntui melkoisen raskaalta, ja pari kertaa kilometriaika oli ollut jo yli kuuden minuutin. Kuusisaaressa minut saavutti maratonklubin Ellinoora, joka kertoi tavoitteekseen alittaa neljä tuntia. Hänen vauhtinsa oli juuri sen verran kovempi, että päätin käyttää häntä jäniksenäni. Tämä tuntuikin jonkin aikaa onnistuvan, mutta en ihan pysynyt hänen vauhdissaan. Jossain vaiheessa ohitin silti aiemmin mainitsemani Jaakon, joka kommentoi, että "löysit näköjään uuden vaihteen!".

Viimeisen huoltopisteen lähestyessä aloin olla varma, että pääsen alle neljän tunnin. Silti laskin edelleen, paljonko minulla olisi varaa hidastaa. Päädyin siihen, että 6:30/km vauhtikin riittäisi, mutta yritin silti pysyä alle kuuden minuutin kilometreissä. Aika pian ohitin naapurini, ja kysyin, onko raskasta vai mikä on tilanne. Hän sanoi pienen hidastumisensa olevan vain normaalia loppumatkan raskautta.

Vauhtitien jälkeen tuntui hyvältä kääntyä vihdoin kohti maalia. Olin todella helpottunut matkan vihdoin loppuessa. Maaliviivan jälkeen oli hienoa saada tavallisen HCM-mitalin lisäksi kaulaansa myös Helsinki City Double -mitali. Molemmat mitalit kilisivät kaulassa kävellessä ja herättivät jonkin verran huomiotakin. Hain reppuni ja nautin maalihuoltopussin sisällöstä ja maalialueella tarjoillusta kahvista. Ulkona oli kuitenkin sen verran viileää, että melko pian lähdin kävelemään kohti double-aluetta. Sinne rappusia laskeutuessani joku nainen meni niitä alas todella vaivalloisesti ja ihmetteli omaa helppoa kulkemistani. Aika pian jatkoin matkaa McDonald'siin syömään, minkä jälkeen menin toimistollemme Kamppiin pesulle ja junan lähtöä odottelemaan.

Doublen juokseminen oli taas hienoa, vaikka maraton olikin tällä kertaa ihmeellisen raskas. Syytä tähän en oikein tiedä, mutta mietin, että olisinkohan syönyt liian vähän päivän aikana ja juoksujen välillä. Tai sitten en vain ollut vielä palautunut Jyväskylästä, vaikka tuntui että olin. Pari päivää juoksun jälkeen minulle tuli nuhaa ja kurkkukipua, mutta koronaa se ei onneksi testin mukaan ollut.

HCR:n kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

HCR:n kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 21,17 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

HCM:n kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

HCM:n kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,43 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle