Muut juoksut

Helsinki City Running Day 2024: Helsinki City Double eli Helsinki City Marathon & Helsinki City Run

Lauantai 11.5.2024 klo 9.40 & 14.40

Sää:
Lämpötila n. 10-14 astetta, aurinkoista

Maratonin nettoaika:
4:11:38

Puolimaratonin nettoaika:
2:24:26

Linkit Garmin Connectiin:
HCM: https://connect.garmin.com/modern/activity/15335851048
HCR: https://connect.garmin.com/modern/activity/15341864396

Edellisen Helsinki City Doublen olin juossut vuonna 2021, ja silloin juoksu oli niin raskasta, että ajattelin etten enää halua sitä juosta. Kuitenkin kun työnantajan laskuun avautui ilmoittautuminen tapahtumaan, valitsin listalta kalleimman vaihtoehdon eli Doublen ja ajattelin, että kokeillaan nyt sitten taas.

En valmistautunut tapahtumaan oikeastaan mitenkään. Muutenkin juoksuharjoitteluni oli pitkään ollut kaukana järkevästä: olin lähinnä juoksennellut fiiliksen mukaan, ja VK-harjoitukset ja varsinkin pitkät lenkit olivat käytännössä puuttuneet. Edellinen pitkä lenkkini oli hallimaraton helmikuussa. Luotin kuitenkin pohjakuntooni ja uskoin selviäväni matkasta. Silti vähän kateellisena kuuntelin esim. valmentajakaverini Juhan juttuja. Hän oli tulossa ensimmäistä kertaa Doublelle, ja oli tehnyt mm. yhden neljän tunnin harjoituslenkin tätä ajatellen.

Etukäteen olin asettanut itselleni aikatavoitteeksi 4+2, eli maraton neljään tuntiin ja puolikas kahteen. Uskoin sen olevan mahdollinen, vaikkakin maratonin jälkeen juostava puolikas vähän arvelutti. Aiemmat Doubleni oli juostu päinvastaisessa järjestyksessä eli puolikas ensin, mikä ainakin etukäteen tuntui paremmalta järjestykseltä.

Tapahtumaa edeltävällä viikolla vapun molemmin puolin olin muutaman päivän flunssassa. Kuumetta ei ollut, mutta aika paha nuha ja kurkkukipu ja vähän yskääkin. Olin epävarma, kannattaako Helsinkiin lähteä ollenkaan juoksemaan. Ehdin tehdä kolme lyhyttä testilenkkiä flunssan jälkeen, ja kaksi ensimmäistä tuntuivat todella raskailta, mutta keskiviikkoinen kolmas jo paremmalta. Niinpä päätin lähteä matkaan, mutta tinkiä aikatavoitteistani ja jättää matalalla kynnyksellä puolikkaan juoksematta jos siltä tuntuisi.

Olin varannut Scandic Simonkentästä huoneen jo hyvissä ajoin, heti kun olin ilmoittautunut tapahtumaan. Saavuin Helsinkiin jo iltapäivällä. Vein tavarani toimistollemme Kampin keskukseen ja kävin hakemassa numeroni ja tutustumassa expoon ennen hotellihuoneen vastaanottamista. Illalla kävin syömässä Makaronitehtaalla. Onneksi otin pari alkupala-annostakin, koska pääruokana ollut sitruunainen parsapasta vaikutti aavistuksen pieneltä. Olin jo valmistautunut palaamaan hotellille Mäkkärin kautta, mutta siihen ei ollutkaan tarvetta. Lisäksi olin syönyt lähes pussillisen Lontoon rakeita päivän aikana, mutta muuten en tehnyt varsinaista tankkausta.

Hotellin aamupala alkoi vasta 7.30, mikä oli hieman turhan myöhäinen lähtöaikaa ajatellen. Menin sinne heti, mutta ovet oli selvästi avattu jo aiemmin, koska sisällä oli jo ainakin parisenkymmentä ihmistä. Sain kuitenkin pöydän ja pienillä jonotuksilla mieleiseni syötävät. Ihan normaalia määrää en uskaltanut syödä, koska lähtöön oli vain parisen tuntia. Tein lisäksi itselleni evääksi yhden vaalean hillosämpylän, jonka pakkasin lautasliinan sisään ja laitoin reppuuni juoksujen välissä syötäväksi.

Aamupalan jälkeen vein matkalaukun toimistollemme, ja lähdin reppu selässä kohti tapahtumapaikkaa. Suuntasin lähes suoraan Double-juoksijoille varattuun tilaan kellarikerroksessa. Siellä oli muutamia tuttuja, mm. juoksukoulusta tutut Ari, Juha ja Petri, joiden kanssa juttelin lähtöä odotellessa. Tein samalla loput valmistelut eli laitoin ylimääräiset vaatteet kaappiin ja puin geelit ja suolat sisältävän spi-beltin päälleni.

Kaapit sai lukittua omavalintaisella nelinumeroisella pin-koodilla. Testasin lukon ennen kuin laitoin sinne mitään, ja se toimi hyvin. Vähän myöhemmin olin lähdössä käymään wc:ssä ja yritin lukita kaapin. Se menikin lukkoon, mutta jo kolmen numeropainalluksen jälkeen! Ilmeisesti joku oli painanut siihen yhden numeron jo valmiiksi, tai sitten itse onnistuin vahingossa tekemään ylimääräisen painalluksen, mutta mielestäni en sellaista tehnyt. Hetken renkkasin lukkoa, mutta en saanut kaappia auki. Muuten hätä ei ollut iso, koska minulla oli jo juoksukamat päällä, mutta lisäksi kädessäni oli puhelimeni, jonka kanssa en olisi halunnut juosta. Joku kertoi, että vahtimestari pystyy avaamaan kaapit ilman koodiakin, ja että jollekulle oli hetki sitten niin tehtykin. Pidin tämän vaihtoehdon mielessäni, mutta aloin vielä loogisesti kokeilemaan järjestyksessä nollasta alkaen yhtä numeroa ja oman koodini kolmea ensimmäistä numeroa. Neljännellä yrityksellä, eli laitettuani alkuun numeron kolme ja sitten oman koodini kolme numeroa, lukko aukesi! Tyytyväisenä laitoin sen vielä huolellisesti kiinni ja lähdin wc-jonoon.

Ari tuli matkalla minua vastaan ja kertoi, että ylemmissä wc:issä ei ole juuri lainkaan jonoa. Tämä olikin hyvä vinkki, koska alempiin vessoihin oli melko pitkän näköiset jonot. Selvisin käynnistä aika nopeasti menemällä ylös. Sen jälkeen kävin vielä viemässä puhelimen kaappiin ja lähdin kohti lähtöaluetta.

Vaatetus oli aiheuttanut mietintää, ja olin siitä myös keskustellut muutaman muun kanssa. Aurinko paistaisi koko päivän, mutta lämpötila ei ollut aamulla kuin kymmenisen astetta eikä siitä kovin monella asteella nousisi päivän mittaan, ja lisäksi oli kova tuuli. Päädyin lähtemään pitkillä juoksuhousuilla ja pitkähihaisella ja lyhythihaisella juoksupaidalla, joista päällimmäinen oli firman oranssi paita. Vähän pelkäsin sitä, että minulle tulee liian kuuma, mutta toisaalta paidan hihat saisi kuitenkin ylös. Pelkäsin myös mahdollista hyytymistä tai keskeytystä, jolloin minulla tulisi kylmä. Vaatevalinta osoittautui varsinkin maratonille oikeaksi: enimmäkseen oli aika sopiva, pahimmissa tuulipaikoissa kylmä ja välillä tyynemmissä aurinkoisissa kohdissa vähän kuuma.

Maratonin lähtöalueelle mennessä tapasin maratonklubista tutun Tuijan, jonka kanssa kävelimme karsinoihin. Itse suuntasin alle neljän tunnin karsinaan, mutta jäin kuitenkin aivan sen perälle.

Pienen odottelun jälkeen päästiin matkaan. Alussa oli melko paljon ruuhkaa, mutta Töölönlahden jälkeen pääsi jo aika hyvin juoksemaan rauhassa omaa tahtiaan. Juoksu tuntui yllättävän hyvältä, ja etenin noin neljän tunnin loppuaikaan tähtäävää 5:35-5:40/km tahtia.

Lauttasaaressa Juha tuli takaani rinnalleni. En ollut huomannut häntä aiemmin, mutta hän oli kuulemma juossut koko matkan jonkin matkaa takanani ja ottanut hiljalleen minut kiinni. Juoksimme ainakin parin kilometrin verran yhdessä ja juttelimme samalla. Kerroin, että oma juoksuni tuntuu ihan hyvältä, mutta pieni raskaan tuntuinen pohjavire siinä ehkä kuitenkin on. Niinpä sanoin Juhalle, että varmaankin himmaan vauhtia aavistuksen verran aika aikaisessa vaiheessa matkaa. Hetken päästä tultiin juomapisteelle, jonka jälkeen Juha oli muutaman metrin edelläni. En enää lähtenyt ottamaan häntä kiinni, vaan jatkoin rauhassa omaa tahtiani. Emme sitten nähneetkään enää matkan aikana.

Etenin sykettäni tarkkaillen. Juoksu tuntui edelleen hyvältä ja syke pysyi alhaisena. Ensimmäisen kymmenen kilometriä syke oli alle 160:n, mikä oli todella hyvä merkki. Vauhtinikin oli edelleen vähän neljän tunnin tahdin alapuolella. Kymmenennen kilometrin kohdalla kävin perinteiseen tyyliin puskapissalla, koska rakossani oli tuntunut painetta jo jonkin aikaa. Niinpä siinä meni lähes minuutti hukkaan, enkä kympin täyttyessä ollut aivan neljän tunnin vauhdissa, mutta tämä ei haitannut. Jatkoin kuitenkin edelleen suunnilleen samaa tahtia, koska se tuntui kevyeltä.

Noudatin huollon suhteen vanhaa hyväksi havaittua taktiikkaa, eli olin varannut matkalle neljä geeliä, jotka otin melko tasaisin välein noin 14 kilometrin kohdalta alkaen. Lisäksi otin yhden suolapussillisen noin puolivälissä matkaa. Huoltopisteiltä join pelkästään vettä. Tämä suunnitelma toteutui jälleen täysin suunnitellusti.

Puolimaraton täyttyi oman kelloni mukaan suunnilleen ajassa 1:59:40, eli olin kuin olinkin neljän tunnin vauhdissa vielä tässäkin kohtaa! Olin toki seurannut kilometriaikojani, mutta kuitenkin tavallaan yllätyin. Sykkeeni oli toki ollut jo kymmenisen kilometriä muutaman lyönnin yli 160:n, mutta juoksu tuntui kevyeltä, joten en osannut siitä pahemmin huolestua.

Puolimatkan jälkeen muutama seuraava kilometri oli vain vähän alle kuuden minuutin. En halunnut pusertaa ja pitää vauhtia 5:40-tasolla, vaan juoksin fiiliksen mukaan. Käytännössä aloin jo aavistaa, että neljä tuntia ei alittuisi, mutta tämä ei edelleenkään haitannut. Nautin kuitenkin juoksusta, joka tuntui paljon paremmalta kuin olin ennalta pelännyt.

28. kilometrin aikana kävin toisen kerran puskapissalla, ja viimeistään siinä kohtaa luovuin neljän tunnin ajatuksesta. Loppumatka oli siinä mielessä mukava juosta, että annoin vauhdin hidastua kuuden minuutin kilometrien huonommalle puolelle, ja samalla sykkeeni vähän laski. Varsinkin 30 kilometrin jälkeen tämä näkyy selvästi, tosin vauhtinikin hidastui jo sitten 6:00-6:30 välille. Matka alkoi pikku hiljaa vähän painaa, mutta olin iloinen siitä, että jäljellä oleva matka väheni koko ajan eikä sitä ollut paljoa enää. Huoltopisteillä otin rauhassa kävelyaskeleita ja join huolella, koska jano oli koko ajan aika kova. Reitti oli tuttu ensimmäiseltä kierrokselta ja myös aiemmilta vuosilta, ja mietin aina mielessäni, mitä enää on edessä ennen maalia. Pian jäljellä oli enää viisi kilometriä, ja olin jo varma etten ainakaan joutuisi keskeyttämään.

Parhaiten mieleen jäänyt kannustuspiste oli ultrajuoksuseura Downtown 65:n piste juuri ennen Auroran siltaa olevassa jyrkähkössä ylämäessä. Siitä oli enää reilut kaksi kilometriä maaliin, ja juoksin leppoisasti loppumatkan, vaikka juoksu ei enää ollut kevyttä ja janotti jatkuvasti.

Lopulta pääsin viimeiseen nousuun ennen olympiastadionia, ja sen jälkeen kaarsin maratonportista sitään. Muutama juoksija otti loppukiriä ja meni ohitseni, mutta itseäni tämä ei haitannut eikä minulla myöskään ollut minkäänlaista halua lisätä vauhtia. Takakaarteen jälkeen pääsin maaliin ja pysäytin kelloni. Aikaa maratoniin meni 4:11:38.

Kävelin mitalinjaon ja maalihuollon läpi melko nopeasti. En uskaltanu maalihuollossa syödä juuri mitään, mutta join jonkin verran vettä ja urheilujuomaa. Sen jälkeen menin suoraan takaisin Double-juoksijoiden tilaan.

Kellariin tullessani Juha kysyi heti miten meni, ja vastasin spontaanisti "v*ttu mitä p*skaa". Juha nauroi kommentilleni, jota kuitenkin lievensin sanomalla, että loppu oli raskasta mutta muuten meni yllättävänkin hyvin.

Muistin laittaa heti kelloni lataukseen varavirtalähteeseen. Kello on muutaman vuoden vanha, ja akkukesto on jo selvästi hiipunut uudesta. Se oli jo ehtinyt varoittaa akun loppumisesta maratonin loppupuolella, mutta onneksi olin varautunut. Sitten söin aamupalalta tuomani sämpylän ja join tölkillisen Cokista. Mietin vielä, vaihtaisinko lyhyet vaatteet päälleni ennen puolikasta, mutta päätin pitää pitkät. Ari ja Juha lähtivät jo ensimmäiseen HCR-lähtöryhmään, mutta itse olin etukäteen ajatellut tähdätä kolmanteen ja pidin tämän suunnitelmani. Ajattelin, että saattaisin nähdä paria tiimikaverianikin, jotka olivat siinä ryhmässä, mutta porukkaa oli niin paljon, etten heitä lopulta nähnyt.

WC-käynnin jälkeen lähdin HCR-lähdön tungokseen. En ollut muistanut etukäteen katsoa, minkä värinen ryhmä 14:40 lähtevä kolmas ryhmä olisi, mutta kysyin parilta oranssi numerolappu rinnassa kulkevalta, onko heillä kyseinen ryhmä ja sain myöntävän vastauksen. Pääsin pari minuuttia ennen lähtöaikaa oikeaan karsinaan, ja jäin taas tarkoituksella aivan sen perälle, koska tiesin tämän olevan noin kahden tunnin juoksijoiden ryhmä. Tiesin jo tässä vaiheessa, etten tulisi pääsemään puolikasta lähellekään sitä aikaa.

Hetken päästä päästiin matkaan. Alussa jalat tuntuivat melko puutuneilta, kuten olin ennalta pelännytkin maratonin jälkeen, eikä juoksu muutenkaan tuntunut millään lailla kevyeltä tai hyvältä. Ruuhkasta ei onneksi tarvinnut kärsiä nyt kun lähdin ryhmän perältä. Etenin täysin fiiliksen mukaan, ja kilometrivauhti oli noin 6:30:n luokkaa muutaman ensimmäisen kilometrin ajan.

Jalat onneksi vähän vetreytyivät kun matka eteni. Olin myös mielessäni tyytyväinen, kun nyt tarvitsisi juosta vain yksi kierros. Matka eteni yllättävän leppoisasti, tosin hitaasti. Nopeampia juoksijoita myöhemmistä lähtöryhmistä meni jatkuvasti ohitseni sankoin joukoin, mutta ajattelin mielessäni, että heillä on paljon helpompi homma ja että kyllähän itsekin juoksisin paljon kovempaa, jos olisin vain puolimaratonilla. Toki se silti vähän harmitti kun oli jatkuvasti ohiteltavana.

Puolivälin tienoilla söin geelin, jonka olin laittanut housujeni taskuun. Spi-beltin olin jättänyt puolikkaan ajaksi kaappiin. Kun matkasta alkoi olla 2/3 takana, annoin vauhtini vielä vähän hidastua, noin seitsemän minuutin kilometrien tuntumaan. Ilokseni sykkeeni laski tämän seurauksena PK-alueelle ja pysyikin siellä käytännössä koko loppumatkan!

Jano oli taas aika kova, joten join rauhassa juomapisteillä ja kastelin ihoani vedellä. Varsinkin loppumatkasta mentiin aika tuulettomilla alueilla esim. Huopalahdessa ja Keskuspuistossa, joten kuuma alkoi olla. Join myös tapojeni vastaisesti veden lisäksi urheilujuomaa muutamalla viimeisellä huoltopisteellä. Muistan myös noin 17 kilometrin kohdalta, että minulle tuli yhtäkkiä aika kova nälän tunne. Eipä ihme, kun en ollut syönyt kuin pienehkön aamupalan koko päivänä.

Loppumatka meni ihan ok, vaikkei juoksuani voi kevyeksi sanoa. Kun matkaa oli alle kaksi kilometriä jäljellä, ohitseni tuli kollega, joka kysyi, alkaako Double olla loppusuoralla. Sanoin että onneksi kyllä, ja että raskasta on. Hän sanoi, ettei juoksuni kuitenkaan näytä yhtään raskaalta. Tätä vähän ihmettelin, mutta hyvä niin.

Kelloni oli jo pari kertaa varoittanut akun loppumisesta, joten jännitin, kestääkö se maaliin asti. Lopulta pääsin tuttuun ylämäkeen ennen stadionia ja siitä radalle ja lopulta maaliin. Akku riitti. Puolikkaaseen käytin aikaa 2:24:26.

Maalihuollossa join ja söin heti nopeasti tarjolla olleita herkkuja, koska nälkä oli kova. Tapasin myös puolikkaan juosseen tutun Liisan, jonka kanssa juttelimme samalla kun nautiskelimme huollon antimista. Kahvia olisin kaivannut, mutta sitä ei ollut tänä vuonna tarjolla.

Maalihuollon jälkeen kävelin ylpeänä HCR:n ja Doublen mitalit kaulassa kilisten kohti kellaria. Vastaan tuli maratonklubista tuttu Marko, joka onnitteli suorituksestani. Joku toinen kommentoi, että olen kova jätkä.

Double-tilaan päästyäni Juha ja Ari olivat juuri tekemässä lähtöä. Juha oli hyvin yllättynyt, kun minulla oli mitalit kaulassa. Hän sanoi olleensa aika varma, että olisin jättänyt puolikkaan juoksematta ja lähtenyt pois. Vaihdoimme nopeasti kuulumiset ja muistin onnitella Juhaa ja Aria molempien ensimmäisestä Doublesta.

Tavarat haettuani lähdin takaisin kohti toimistoa. Matkalla kävin Mäkkärissä syömässä. Toimistolla kävin suihkussa, johon jouduin hetken jonottamaan, koska muutama muukin HCR:n juossut oli tullut toimistolle. Ehdin kuitenkin ihan sopivasti peseytyä ja pukeutua, sekä käydä toimiston jää- ja limukaapeilla ennen kuin lähdin kävelemään junalle ja kohti kotia.

Ennakkoarveluni juoksujen järjestyksestä osui oikeaan. Koin selvästi raskaammaksi juosta ensin maratonin ja sen jälkeen puolimaratonin. Kolmessa ensimmäisessä Doublessani puolikas oli kaikissa juostu ensin. Pidän tätä nyt jälkikäteenkin molemmat vaihtoehdot kokeilleena parempana, koska puolikashan "ei tunnu missään" ja sen jälkeen voi helposti lähteä vielä juoksemaan suhteellisen tuorein jaloin. Maratonin aikana matka alkaa tietysti painaa, mutta ei kuitenkaan heti, ja toisaalta alkaahan se yleensä tuntua silloinkin vaikka ei olisi juossut puolikasta alle.

Tämänvuotinen Double oli itselleni raskas, mutta ei onneksi ihan niin raskas, kuin olin pelännyt flunssan jäljiltä. Tunnelma oli jälleen hyvä, ja tapahtuma oli edelleen hyvin järjestetty. Tätä kirjoittaessa olen jo ilmoittautunut myös vuoden 2025 Doublelle, kun sinne pääsee taas työpaikan kustantamana.

HCM:n kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

HCR:n kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

HCM:n kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,35 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

HCR:n kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 21,28 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle