Muut juoksut

Helsinki City Run 2013

4.5.2013 klo 15.00

Sää:
Puolipilvistä, lämpötila noin 13 astetta

Aika:
1:38:57

Kavereiden houkuttelemana ilmoittauduin jo syksyllä 2012 seuraavan kevään Helsinki City Runiin. Olin mielestäni kohtalaisen hyvässä kunnossa ja lisäksi tarkoitukseni oli ylläpitää ja kehittää kuntoani talven aikana, joten uhosin juoksevani alle 1:40. Talven ainakan kävin jonkin verran juoksemassakin, vaikka enemmän kävinkin kuntosalilla ja hiihtämässä. Kevään parin testijuoksun perusteella olin melko epävarma tuon ennalta asettamani tavoitteen saavuttamisesta, mutta muuten lähdin hyvällä mielellä Helsinkiin.

Tulin junalla Helsingin keskustaan puoliltapäivin, ja menin suoraan hotellille, josta olin etukäteen soittamalla varmistanut saavani huoneen jo etuajassa. Siellä oli hyvää aikaa vaihtaa vaatteet ja valmistautua iltapäivän juoksuun, ja sinne sai kätevästi jätettyä kaikki ylimääräiset tavarat. Söin rauhassa välipalan ja join viimeisen isomman vesiannoksen ennen yhtä, jonka jälkeen lähdin raitiovaunulla kohti Olympiastadionia. Perillä kävin alueen portilla tapaamassa kaveriani, mutta hän joutui odottelemaan myöhässä olevaa toista kaveria, jolle hänen oli tarkoitus antaa tämän juoksunumero, joten lähdin yksin eteenpäin. Söin vielä nopeasti energiageelin ja join pienen tilkan vettä. Sitten vein kännykän ja rahat arvotavarasäilytykseen, jonne oli vain pieni jono. Sen jälkeen lähdin kohti varsinaista tavarasäilytystä, jonne olikin melkoinen ruuhka. Perille päästyäni katsoin sopivan paikan repulleni, riisuin tuulipuvun, varmistin että matkan varrelle tarkoittamani geelit olivat housuntaskussa ja lähdin kohti lähtöaluetta. Tavarasäilytyksestä pois pääseminen osoittautuikin yllättävän vaikeaksi, koska ruuhkaa oli molempiin suuntiin, ja katsomon ala-alue oli aivan täynnä ihmisiä. Onneksi hetken kuluttua, kun ihmismassa ei tuntunut liikkuvan mihinkään suuntaan, joku järjestysmies tuli antamaan selvät ja äänekkäät ohjeet ohjaten eri suuntiin liikkuvat ihmiset alueen eri reunoihin. Tämän jälkeen pääsin nopeasti ulkoilmaan.

Lähdin kävelemään kohti Vauhtitien lähtöpaikkaa, ja matkalla poistin lenkkaristani pikkukiven. Lähtösuoralla tungeksi jo melko paljon ihmisiä, mutta en jäänyt siihen, vaan jatkoin kohti urheilukenttää etsimään wc-tiloja, joihin olisi kohtuullinen jonotusaika. Löysinkin melko pian sopivan, ja sen jälkeen kävelin rauhakseen kohti lähtöä. Pujottelin ihmismassan joukossa lähemmäs lähtöviivaa, jotta ruuhkaan tuhraantuisi mahdollisimman vähän aikaa. Alunperin olin arvioinut, että ensimmäinen kilometri olisi noin puoli minuuttia muita hitaampi ruuhkan takia, ja olin suunnitellut juoksevani loppukisan sen mukaisesti. Jäin noin 50 metrin päähän lähtöviivasta odottelemaan, ja vaihtoin siinä ennen lähtölaukausta joidenkin ihmisten kanssa muutamia sanoja. Tein myös pienet lämmittelyt ja venyttelyt.

Jännitys tiivistyi, kun lähtöön alkoi olla enää pari minuuttia aikaa. Väkijoukko hiljeni, ja kaikki alkoivat selvästi keskittyä edessä odottavaan juoksuun. Kuuluttaja laski sekunteja ja juoksijat liittyivät mukaan laskemiseen. Sitten lähtölaukaus kajahti ja massa lähti hiljalleen liikkeelle. Muistin käynnistää omankin kelloni heti. Katsoin, että ohitin lähtöviivan noin 25 sekunnin päästä lähtölaukauksesta, eli aika lailla arvioni mukaisesti.

Ruuhkaa oli koko ensimmäisen kilometrin ajan todella paljon, ja juokseminen oli tämän takia suorastaan omituista. Ihmisiä oli joka puolella niin lähellä, etten oikein nähnyt edes maata. Tästä johtuen tuntui lähes kuin olisi leijunut eteenpäin. Maisema vaihtui, ja askelten äänet kuuluivat, mutta kovin hyvää tuntumaa maastoon ei ollut. Ensimmäisessä mutkassa, josta näkyi melko pitkälle edessä olevaan mutkaan, huomasin kärjen olevan jo käsittämättömän kaukana. Hetken päästä Töölönlahdelle kurvatessa reitti kapeni hieman, ja askelten kanssa sai olla aika tarkkana. Jotkut käyttivät hieman myös kyynärpäätaktiikkaa raivatessaan itselleen juoksutilaa. Töölönlahtea kiertäessä sai olla tarkkana reitin keskellä välillä menevän kävely- ja pyörätiealueita erottavan betonikorokkeen kanssa, mutta toisaalta itsekin välillä juoksin sen päällä, jolloin pääsi helpommin ohittamaan muita ja ruuhkaa sivusuunnassa oli vähän vähemmän.

Ruuhkasta huolimatta ihme kyllä huomasin ensimmäisen kilometrimerkin, ja tuttuun tapaani painoin kellossa väliaikamerkin nappia sen kohdalla. Aikaa oli kulunut 4:47. Olin siis alkuruuhkan huomioiden melko tarkkaan suunnitelmani mukaisessa vauhdissa, tavoitteena keskimäärin 4:43 kilometriaika. Yritin parhaani mukaan juosta omaa vauhtiani, etten lähtisi massan innoittamana juoksemaan liian kovaa. Fiilis oli hyvä, ja juoksu kulki kevyesti, kuten tässä vaiheessa pitääkin. Toisen kilometrin merkkiä en huomannut, vaan havahduin jossain vaiheessa siihen, että aikaa edellisestä merkistä oli mennyt jo yli seitsemän minuuttia. Näiltä kohdilta muistan Töölönlahden kohdalla vähän ennen radanylitykseen kääntymistä olleen jyrkän ylämäen, joka oli todella hiekkainen. Pöly oli melkoinen, kun juoksijalauma tallasi eteenpäin, ja ainakin itseäni häiritsivät kengän alla pyörivät pikkukivet.

Kolmen kilometrin merkki tuli vastaan hieman aiemmin kuin olin ennakoinut, 9:18 ensimmäisen kilometrimerkin jälkeen. Olin siis edennyt aavistuksen suunnitelmatahtiani kovempaa. Kaisaniemenlahtea oli mukava kiertää hienossa säässä ja suuren katsojamäärän ympäröimänä. Neljättä kilometrimerkkiä en taas huomannut, mutta onneksi tajusin asian ennen kuin lähestyttiin ensimmäistä tankkauspistettä. Kaivoin housuistani ensimmäisen kahdesta matkalle varaamastani geelistä ja söin sen. Huoltopisteellä heti tämän jälkeen otin vain nopeasti vajaan mukillisen vettä ja jatkoin eteenpäin.

Viidennen kilometrimerkin kohdalla huomasin, että olin edennyt vähän suunniteltua hitaammin, kun kellonin näytti 3 km merkiltä aikaa kuluneen 9:40. Lieneekö johtunut huoltopisteestä vai mistä, en tiedä, mutta tästä huolestuneena yritin varovaisesti kiristää aavistuksen verran tahtia. Tämän seurauksena sykekin nousi yli 180:n ja pysyi siellä koko loppumatkan maaliin asti. Kuudes kilometrimerkki tuli vastaan, ja aikaa edelliseltä merkiltä oli kulunut 4:32, joten vauhdinlisäykseni oli ollut sopivansuuruinen.

Auroran sillan ensimmäinen ylitys vähän ennen seitsemän kilometrin täyttymistä jäi hyvin mieleeni. 7 km tuli täyteen kilometriajalla 4:37, joten etenin edelleen vähän tavoitettani nopeammin. Sama tahti jatkui 8 km kohdalla kilometriajan näyttäessä 4:39. Toisella tankkauspisteellä join vähän enemmän vettä ja otin toisen mukillisen, josta sivelin vettä käsivarsiini ja kasvoihini viilennykseksi. Yhdeksännen kilometrin väliaika oli tankkauksen takia vähän hitaampi kuin aiemmat, 4:49. Kymmenennellä kilometrimerkillä kello näytti edellisestä 4:38, ja aloin jo laskeskella mahdollista loppuaikaa mielessäni. Puolimatkan kontrollipisteellä kävi melkoinen piippaus kun ajanottochippi toisensa jälkeen ylitti maton.

Puolen välin jälkeen jaloissa alkoi jo vähän tuntua väsymystä, ja huolestuin vähän siitä, jaksanko ylläpitää samaa vauhtia maaliin asti, kun sykekin oli niin korkealla koko ajan. Päätin kuitenkin jatkaa vauhtia hiljentämättä, jotta mahdollisen väsymisen iskiessä olisi vähän marginaalia tavoiteajan alitukseen. Silti yhdestoista kilometrimerkki tuli vastaan kilometriajalla 4:48, mikä johtui varmaankin tälle välille osuneista suuremmista nousuista. 12 km merkin missasin jälleen, ja osin tästä johtuen en tajunnut myöskään tankkauspisteen lähestymistä ennen kuin se jo näkyi. Avasin kiireellä viimeisen geelini ja sain sen juuri syötyä ennen kuin olin takkauksen kohdalla. Join jälleen mukillisen vettä ja sivelin toisen mukillisen viilennystarkoituksessa käsille ja kasvoille, ja jatkoin nopeasti matkaa.

Pikku Huopalahden rantoja juostessa aurinko paistoi jälleen todella lämpimästi, ja katsojiakin oli tällä alueella selvästi enemmän kuin esim. Ruskeasuon ja Kivihaan metsäpolkuosuuksilla. Kiitin mielessäni sitä, että olin lähtenyt shortseilla, ja mietin, että olisi pitänyt laittaa kuitenkin lyhythihainen juoksupaita. Onneksi pitkähihaisen paitani hihat pystyi käärimään ylös, minkä olinkin tehnyt heti parin kilometrin juoksun jälkeen. 13 kilometrin merkillä kelloni näytti 8:50 edellisestä painalluksesta eli 11 km merkiltä, joten oli pitänyt todella kovaa tahtia tällä välillä. Aloin olla melko luottavainen tavoiteaikani alituksen suhteen. 14 ja 15 km kilometriaikani olivat 4:34 ja 4:43, eli tukivat hyvin tavoitettani. 16 km aika sen sijaan oli taas vähän hitaampi, 4:51, varmaankin jälleen nousuista johtuen, mutta siinä kohtaa mieleen hiipi pieni vaara hyytymisestä.

Yritin vielä vähän kiristää tahtia loppumatkan ajaksi. Munkkiniemen sillalla joku juoksija ohitti minut lastenrattaita työntäen, mikä huvitti suunnattomasti. Kahta seuraavaa kilometrimerkkiä en huomannut ollenkaan, en tiedä johtuiko jo lievästä väsymyksestä vai mistä. 19 kilometrin merkillä väliaika kolmelta edelliseltä kilometrilta yhteensä oli 14:04. Hetkeä myöhemmin Auroran sillan toisessa ylityksessä fiilis oli todella hyvä. Olin jo varma tavoiteaikani saavutuksesta, ja kun samaan aikaan vastaan tuli katkeamaton nauha myöhempien lähtöjen juoksijoita, joilla oli vielä yli 2/3 matkasta edessään, olin iloinen siitä että itse olin jo menossa kohti maalia. Tässä kohtaa yritin ottaa vielä loppukirin ja juosta kaksi viimeistä kilometriä täysillä, mutta sen verran matka painoi jo jaloissa, että en saanut juurikaan vauhtiani lisättyä. 20 km merkki aivan stadionin vieressä näytti kilometriajaksi 4:55, mikä oli yllättävän hidas ottaen huomioon kiriyritykseni.

Viimeisen kilometrin aikana ohitseni meni melko paljon väkeä, mutta en jaksanut tästä suuremmin välittää, koska olin kuitenkin alittamassa omaa tavoiteaikaani selvästi. Viimeisessä pitkässä nousussa kohti stadionia annoin itseni jo vähän hiljentää tahtia, koska nousu tuntui tässä vaiheessa matkaa melko pahalta. Kun stadionin portti viimein näkyi, olin todella tyytyväinen juoksuuni kokonaisuutena. Juoksin portista sisään ja viimeiseen kaarteeseen ja siitä maalisuoralle. Maaliviivan ylittäessäni muistin pysäyttää kelloni ja tehdä kunnon tuuletukset. Loppuaikani oli 1:38:57, eli reilun minuutin tavoiteaikaani vähemmän.

Maaliintulon jälkeen kävelin kaikessa rauhassa chipinpoiston kautta hakemaan juotavaa. Toisen kahvikupillisen kanssa kävelin sisäkaarteeseen katselemaan maalia lähestyviä juoksijoita, ja odotin siihen asti että aikaa 1:50 tavoitellut kaverini juoksi ohi. Sitten hain varusteeni säilytyksestä ja lähdin kohti laajempaa maalihuoltoa stadionin ulkopuolella.

Lopputunnelma ensimmäisen Helsinki City Runini jälkeen oli kokonaisuutena hyvä, ja todennäköisesti osallistun siihen uudelleenkin. Näin suuren osallistujamäärän keskellä juoksutunnelma on hieno, koska missään kohtaa matkaa ei tarvitse juosta yksikseen. Tavoiteaikani alittui, ja kun juoksu muutenkin sujui hyvin ja sää oli mainio, kokonaisvaikutelma oli todella positiivinen.

Pari viikkoa tapahtuman jälkeen selvisi, että matka olikin ollut 446 metriä alimittainen, eli ei läheskään täyttä puolimaratonia. Tasaisella vauhdilla tämä tarkoittaisi, että en olisi päässyt tavoitteeseeni 1:40 alitukseen, vaan aikani olisi ollut 1:41 ja risat. Toisaalta itse ainakin spekuloin ajatuksella, että matkan edetessä olisin ollut vauhdista tietoinen, ja olisin tarvittaessa vielä aavistuksen pystynyt juoksemaan kovempaa. Tätähän ei kuitenkaan voi tietää varmaksi. Todella harmi kaikkien kannalta tällainen virhe matkan pituudessa. Tästä huolimatta luultavasti osallistun tapahtumaan myöhemmin uudestaan. Todennäköisesti juoksumatkan pituuden oikeellisuuteen kiinnitetään enemmän huomiota ensi kerralla.

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona:

Takaisin etusivulle