Muut juoksut

Helsinki City Run 2014

10.5.2013 klo 15.10

Sää:
Puolipilvistä, lämpötila noin 12 astetta

Bruttoaika:
1:38:27

Nettoaika:
1:38:08

Viimevuotisen alimittaisen Helsinki City Runin jälkeen osallistujille tarjottiin hyvityksenä mahdollisuutta ilmoittautua vuoden 2014 tapahtumaan hyvin edulliseen hintaan. Käytin tämän mahdollisuuden hyväkseni, joten ilmoittautuminen tuli hoidettua lähes vuosi ennen juoksua. Juoksumääräni oli talven aikana ollut kaikkien aikojen korkein ja maaliskuussa sain ensimmäistä kertaa elämäni aikana rikottua 200 kilometrin kokonaismäärän kuukaudelle. Asetin tavoitteeksi parantaa omaa edellissyksyltä peräisin olevaa puolimaratonin ennätystäni 1:36:57. Ajattelin pystyväni ainakin alittamaan 1:35, ehkä jopa juoksemaan lähemmäs 1:30 aikaa. Huhtikuu tosin oli jäänyt juoksumäärältään selvästi vajaaksi, koska alkukuusta pidin jalkakivun takia muutaman päivän taukoa ja loppukuusta olin melkein kaksi viikkoa flunssassa. Huhtikuun lopussa kävin Teskun kuntotestissä hakemassa sykerajat ja sykesuosituksen puolimaratonille ja maratonille.

Juoksunumeron olin hakenut jo perjantaina, koska satuin olemaan työn puolesta Helsingissä silloinkin. Lauantaiaamuna tulin junalla Helsingin keskustaan jo puoliltapäivin. Lounaaksi olin syönyt junassa Subway-patonginpuolikkaan. Kävelin rautatieasemalta Töölön kisahallille odottelemaan lähtöhetkeä. Aikaa oli runsaasti, joten kuljeskelin ja katselin ympäriinsä, ja välillä istuskelin. Ulkona oli melko viileää, joten enimmäkseen pysyin sisätiloissa. Juoksuvaatetuksesta mietin, laitanko lyhyt- vai pitkähihaisen paidan. Shortseilla olin päättänyt jo etukäteen juoksevani. Päädyin lopulta pitkähihaiseen paitaan samoin kuin viime vuonna, koska siitä saa kuitenkin hihat tarvittaessa vedettyä ylös. Noin tunti ennen lähtöä söin vielä banaanin, ja menin sitten varusteiden vaihtoon osoitettuun tilaan stadionin katsomon alla. Tila olikin melkoinen yllätys, koska kyseessä oli vain pressuilla rajattu alue ulkotilassa, eikä siellä ollut edes penkkejä. Vaihdoin kuitenkin varusteet siellä ja pakkasin loput tavarat säilytystä varten. Reilua puolta tuntia ennen lähtöä vein repun säilytykseen ja lähdin työkaverini kanssa kävelemään kohti lähtöä.

Aiemmista puolimaratoneista ja maratoneista poiketen olin päättänyt tällä kertaa lähteä matkaan ilman energiageelejä, ja juoda huoltopisteillä järjestäjän tarjoamaa Maximin urheilujuomaa. Olin juonut samaa omilla pitkillä lenkeilläni ilman mitään ongelmia, ja ajattelin lähteä myös Tukholman maratonille samalla suunnitelmalla ilman geelejä. HCR toimisi siis hyvänä testinä tälle.

Muistelimme, että lähdön odottelualueella piti olla bajamajoja, joten jätimme viimeisen wc-käynnin sinne. Tämä olikin hyvä päätös, koska jonoja siellä ei juurikaan ollut. Hölkkäsimme vähän lämmittelyksi ja venyttelimme, ja siirryimme samalla kohti Vauhtitietä ja lähtöä. Aurinkokin oli alkanut paistaa, ja minulla oli jo kuuma pitkähihaisessa paidassani. Lähtöalueella yritimme hivuttautua oman lähtöryhmämme alkupäähän, mikä ei ollut kovin helppoa.

Tunnelma alkoi olla korkealla, ja vihdoin ensimmäisen lähtöryhmän lähtölaukaus kajahti. Sen jälkeen oma lähtöryhmämme alkoi siirtyä kohti lähtöviivaa, ja itse päädyin lopulta ehkä 20-30 metrin päähän siitä. 10 minuutin odottelu tuntui menevän todella nopeasti, ja pian laskimmekin jo sekunteja omaan lähtöön. Lähtölaukauksen kajahtaessa muistin painaa omankin kelloni käyntiin, ja lähdin hitaasti hölkkäämään muun joukon mukana.

Lähtöviivan kohdalle päästessäni katsoin, että aikaa oli mennyt tasan 20 sekuntia. Ruuhka oli melkoinen, ja koko ensimmäinen kilometri oli jatkuvaa kiihdyttelyä, jarruttelua ja ohittelua. Tuntui etten pääse ollenkaan omaan juoksuvauhtiini. Ensimmäistä kilometrimerkkiäkään en nähnyt, vaikka tiesin suunnilleen missä kohdassa sen pitäisi olla. Toisen kilometrin aikana pahin ruuhka alkoi jo hellittää, ja pääsin mielestäni aika hyvin juoksemaan haluamaani vauhtia. Kun kaksi kilometriä täyttyi, painoin kellostani väliajan, joka oli 9:31. Alkuruuhkaan ja lähtöviivalle pääsyyn ei siis loppujen lopuksi ollut kadonnut puolta minuuttia enempää.

Kolmatta kilometrimerkkiä odottelin, mutta en nähnyt sitä. Tämä vähän häiritsi, koska en yhtään tiennyt millä vauhdilla etenin. Jatkoin kuitenkin mielestäni sopivalla vauhdilla, ja katselin sykkeen nousua. Huhtikuun lopulla kuntotestistä olin saanut suosituksen puolimaratonille, että syke voi loppumatkasta nousta 175:een tai ylikin. Olin kuitenkin viime syksynä juossut puolimaratonin niin, että syke oli melkein alusta asti yli 180:n, joten päätin tehdä niin nytkin. Kolmen ja neljän kilometrin välillä syke olikin jo lähes 180.

Hakaniemen rannassa vähän ennen neljännen kilometrin täyttymistä katsojien joukossa oli Alexander Stubb, joka heitti juoksijoiden kanssa yläfemmoja. Koska olin reitin oikeassa reunassa, hetken mielijohteesta heitin itsekin läpyt Alexin kanssa. Tämä hymyilytti jonkin matkaa sisäisesti.

Neljäs kilometri täyttyi kellon näyttäessä väliaikaa 9:16, eli olin edelleen jonkin verran tavoitevauhtia jäljessä. Sykekin oli jo noussut 181:een. Tämä huolestutti melko paljon tavoiteaikani kannalta, ja aloin jo pelätä että en saavuta sitä, koska tuntui ettei vauhtia ole juurikaan varaa kiristää. Ensimmäisellä juomapisteellä join rauhassa mukillisen urheilujuomaa ja vesimukista kaadoin vettä käsivarsille ja kasvoille viilennykseksi, ja jatkoin matkaa. Viiden kilometrin kohdalla väliaika oli 4:54, eli puolisen minuuttia hitaampaa kuin tavoittelin. Laitoin osan tästä kuitenkin huoltopisteellä hidasteluni piikkiin. Joka tapaukssa olin siis tässä kohtaa jo selvästi yli minuutin jäljessä tavoiteajastani, ja aloin olla melko varma että sitä en saavuta. Ajattelin kuitenkin, että omaan puolimaraton-ennätykseeni olisi vielä mahdollisuus, jos pystyn loppumatkan pitämään hyvää vauhtia yllä.

Kuudennenkaan kilometrin merkkiä en huomannut. Juoksu kulki ihan hyvin ja syke oli vakiintunut 182:n tienoille, joten jatkoin matkaa saman tuntuisella vauhdilla. Seitsemäs kilometrimerkki tuli vastaan väliajalla 9:08, eli olin kaksi kilometriä juossut keskimäärin 4:34-kilometrivauhdilla. Tämä oli pari sekuntia alle aiemman puolimaraton-ennätykseni, joten olin ihan tyytyväinen ja uskoin, että ennätykseen on edelleen mahdollisuudet.

Juoksu kulki edelleen hyvin, eikä mitään erityistä mainittavaa muistu mieleen. Aloin huomata, ketkä juoksevat suunnilleen samaa vauhtia kuin minä, ja muutamien juoksijoiden kanssa ohittelimme toisiamme silloin tällöin. Kahdeksannen kilometrin aika oli 4:43, eli taas selvästi hitaampaa kuin olin suunnitellut. Huoltopisteellä join taas mukillisen urheilujuomaa ja viilensin itseäni vedellä. Sama juoksuvauhti jatkui yhdeksännellä kilometrillä, jonka aika oli 4:46. Ihmettelin ja harmittelin, kun en pystynyt tämän parempaan. Yhdeksän kilometrin merkin jälkeen alkoi lisäksi pitkähkö nousu. Siksi yllätyinkin melkoisesti, kun 10 kilometrin kohdalla kello näytti kilometriajaksi 4:27! Hetken kuluttua tajusin matkankin alkavan olla jo yli puolivälissä. Sama hyvä tahti jatkui seuraavallekin merkille, ja 11 kilometriä täyttyi väliajalla 4:26. Olin tyytyväinen, että vihdoin väliajat olivat sellaisia kuin olin alunperin suunnitellutkin. Syke oli tosin noussut pari lyöntiä, mutta tämä ei kuitenkaan tuntunut mitenkään.

12. kilometri laski taas tunnelmaa alemmas, kun väliaika oli 4:49. En oikein tiedä mistä tämä johtui, ja pieni epäilys heräsi siitä, olivatko kilometrimerkit oikeilla kohdilla. Toisaalta matkalla oli kyllä nousuja, mutta en huomannut että niitä olisi ollut enempää kuin esim. kahdella aiemmalla kilometrillä. 13. kilometri oli taas vähän parempi väliajalla 4:35. Tässä kohtaa tultiinkin taas asfalttipinnalle ja kaupunkimaiseen ympäristöön Ruskeasuon metsäteiden jälkeen. Seuraavalla juomapisteellä toimin samoin kuin aiemmin ja jatkoin matkaa. 14. kilometrin merkki tuli melkein heti tämän jälkeen, ja kello näytti väliaikaa 4:47. Tankkaus oli taas epäilemättä vähän hidastanut etenemistäni.

Pikku Huopalahden rantoja oli mukava juosta, ja yleisöäkin oli runsaasti. Ehkä tästä innostuneena 15. kilometri taittui ajassa 4:24, mutta harmittavasti seuraavalla meni aikaa taas 4:40. Yritin vähän kiristää tahtia, mutta matkalla kohti 17. kilometrin täyttymistä taisi olla sen verran nousua, että kello näytti siellä 4:49. Laskeskelin, että kun matkaa on maaliin nelisen kilometriä, en enää mitenkään pystyisi kiristämään tahtia niin paljoa että tekisin uuden ennätykseni. Päätin siis juosta liikoja puristamatta mutta kuitenkin hellittämättä loppumatkan. Viimeinen tankkauspiste tuli vastaan noin 18 kilometrin kohdalla. Seuraavat kolme kilometriaikaa (18, 19 ja 20) olivat jokainen tasan 4:40! Tämä hymyilytti varsinkin viimeisen kohdalla itseäni, kun olin juossut noin tasavauhtisia kilometrejä.

Auroran sillalle tultaessa vastaan tuli myöhempien lähtöjen juoksijoita suurin joukoin, mutta maalia kohti ruuhkaa ei juurikaan ollut. Olin taas kerran iloinen siitä, että itse olin jo lähes koko matkan juossut. Vaikka aikani ei ollut tavoitteen mukainen, olin kuitenkin hyvällä mielellä viimeisellä kilometrillä. Loppunousu stadionia kohti oli yllättävän jyrkän tuntuinen, ja annoin vauhtini vähän hidastua siinä, jolloin aika moni taisi minut vielä ohittaa. Kohta tämän jälkeen pääsikin kurvaamaan sisään stadionin maratonportista! Tunnelma stadionilla oli hieno, kun juoksijoita ja katsojia oli niin paljon paikalla. 21. kilometri täyttyi juuri ennen viimeisen kaarteen alkua ajassa 4:45. Viimeisen vajaan sata metriä juoksin 27 sekunnissa, enkä yrittänyt turhaan ottaa mitään loppukiriä. Maaliviivan ylittäesäni tuulettelin ja pysäytin oman kelloni. Sitten vedin vähän henkeä ja jatkoin kävellen kohti chipin poistoa. Mitalinkin sain käteeni melkein heti maalin jälkeen.

Kävelin hakemaan ensimmäisestä mahdollisesta paikasta juotavaa ja jäin katselemaan maaliintulijoita. Bongasinkin työkaverini parin minuutin päästä, mutta en nähnyt häntä enää myöhemmin tapahtumapaikalla. Kävelin ulos stadionilta kohti huoltokujaa, josta sai pussillisen syötävää ja juotavaa, ja menin sitten sivummalle venyttelemään ja nautiskelemaan tunnelmasta.

Toisesta HCR:stäni jäi vähän ristiriitainen tunnelma, koska tavoiteaikani eli uusi oma ennätys jäi saavuttamatta. Muuten kaikki sujui sekä itseltäni että tapahtuman puolesta oikein mainiosti, sää oli hyvä, ja tunnelma tapahtumassa hieno. Kokonaisuus jäi siis selvästi plussan puolelle, joten voi hyvin olla että osallistun HCR:ään jatkossakin.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona:

Takaisin etusivulle