Muut juoksut

Helsinki City Run 2015

16.5.2013 klo 16.05

Sää:
Enimmäkseen pilvistä, lämpötila noin 11 astetta

Bruttoaika:
1:34:05

Nettoaika:
1:34:02

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/776085946

Vuoden 2015 Helsinki City Runille olin ilmoittautunut jo syyskuussa 2014. Tämä oli kolmas HCR-osallistumiskertani, ja tavoitteita olin asettanut itselleni kolme: oma HCR-ennätys (aiempi edellisvuodelta 1:38:08), oma puolimaraton-ennätys (aiempi edellisvuoden Tampere Puolimaratonilta 1:34:35) ja 1:30 alitus. Ennakolta olin hyvin luottavainen kahden ensimmäisen tavoitteeni saavuttamisesta, mutta kolmannen tiesin testijuoksujeni perusteella olevan vähintäänkin tiukka.

Edellisten vuosien tapaan olin hakenut juoksunumeroni jo perjantaina. Tulin silti jo puoliltapäivin Helsinkiin ja söin taas lounaaksi puolikkaan Subway-patongin. Kävin myös ostamassa omenan ja kolme banaania välipalaksi, koska lähtöni olisi vasta 16.05. Olin ilmoittautuessani ilmoittanut tavoiteajakseni reilut kaksi tuntia, enkä käynyt päivittämässä tätä enää lähempänä tapahtumaa. Jouduin siis seitsemänteen lähtöryhmään.

Odotteluaika ennen lähtöä meni sisätiloissa istuskellessa, koska ulkona oli melko kylmä. Söin kaksi banaania, joista toisen muistin vasta vajaa kaksi tuntia ennen lähtöä. Tästä ei onneksi koitunut mitään ongelmia. Pukeutuminen aiheutti vähän päänvaivaa, koska sääennusteen mukaan lämpötila olisi noin 10 astetta ja taivas olisi enimmäkseen pilvinen, ja sadekuurojenkin mahdollisuus oli olemassa. Päätin kuitenkin lähteä lyhyillä juoksutrikoilla ja t-paidalla, koska usein aiemmin olin ollut liian varovainen ja pukeutunut liian lämpimästi. Pukeutuminen menikin jälkikäteen arvioituna nappiin. Aiempaan tapaan olin päättänyt lähteä matkaan ilman energiageelejä, mutta olin kuitenkin varannut yhden mukaan syötäväksi juuri ennen lähtöä.

Vähän ennen kolmea kävelin Vauhtitien päähän katsomaan ensimmäisen lähtöryhmän lähdön. Kiinnitin huomiota siihen, että tässäkin ryhmässä näytti olevan ihmeen hitaitakin juoksijoita paljon mukana. Ensimmäisen lähdön jälkeen kävelin takaisin stadionin alueelle ja vein tavarani säilytykseen. Puin päälleni kertakäyttösadetakin torjumaan pahinta kylmyyttä, ja lähdin sitten kävelemään kohti lähtöaluetta. Tässä vaiheessa alkoikin pieni tihkusade, ja olin tyytyväinen sadetakistani. Tuulikin puhalsi sen verran, että olo oli melko kylmä. Viimeisen wc-käynnin olin ajatellut tehdä lähtöalueen tuntumassa bajamajoissa, ja sinne saapuessani huomasinkin ilokseni ettei jonoa ollut lainkaan. Kun lähtöön oli puolisen tuntia aikaa, tein lämmittelyvenyttelyt ja -juoksentelut ja kävelin sitten lähtökarsinaan vähän ennen kuin edellinen ryhmä lähti matkaan. Muistin myös syödä geelini tässä vaiheessa.

Hivuttauduin melko kärkeen omassa lähtöryhmässäni, koska oletin olevani yksi kovavauhtisimmista juoksijoista siinä. Edellisen ryhmän lähtölaukauksen jälkeen järjestäjät päästivät meidän ryhmämme lähtöviivan tuntumaan odottelemaan. Riisuin sadetakkini pois ja laitoin sen tien reunaan, jossa oli muitakin takkeja, ja pompin ja venyttelin paikallani. Tunnelma alkoi olla korkealla, ja viimein yhteisen lähtölaskennan jälkeen lähtötorvi soi. Painoin kelloni käyntiin ja pääsin muiden perässä juoksemaan käytännössä saman tien.

Alunperin suunnitelmani oli juosta aluksi kärkiporukan takana. Ensimmäisten 200 metrin aikana kävi kuitenkin selväksi, että muiden vauhti oli sen verran hidasta, että päätin lähteä omaa vauhtiani muiden ohi. Alkumatkan alamäkeen oli mukava juosta reippaasti, vaikka olin suunnitellut aloittavani rauhallisesti 4:30 kilometrivauhdilla. Ensimmäinen kilometri täyttyikin ajalla 4:11. Reilun kilometrin kohdalla kuulin kun joku katsojista kysyi, missäs muut tulevat, ja toinen sanoi että tuolla mutkassa. Vilkaisin taaksenija näin muun ryhmän kaukana takanani. Hämmentävää, mutta sainpa edes hetken maistaa miltä kärkijuoksijasta tuntuu, vaikka olinkin vain oman lähtöryhmäni kärki. :) Mieleeni jäi myös hauska juttu Kansallisoopperan kohdalta: joku mies reitin varrelta yritti tarjota minulle tikun päässä olevaa nakkia energiansaamiseksi, ja lähti vielä tikku kädessä hetkeksi juoksemaan rinnallani. Totesin vain että "kiitos, nyt ei maistu" ja jatkoin matkaa.

Töölönlahden eteläkärjessä oli joku rakennustyömaa aitoineen, eikä reitti päässyt siksi kulkemaan ihan rantaa pitkin. Aitojen keskellä olevassa risteyksessä meinasin valita väärän haaran, mutta tajusin onneksi virheeni heti samaan aikaan kun joku katsoja tai liikenteenohjaaja opasti oikeaan suuntaan. Ensimmäiset selät tulivat vastaan juuri ennen kahden kilometrin merkkiä, kun pari numerolappu rinnassa olevaa intialaista käveli eteenpäin. Toisen kilometrin aikani oli 4:17. Linnunlaulun nousussa vastaan tuli muitakin edellisen lähtöryhmän juoksijoita, ja siitä alkoikin käytännössä loppumatkan kestänyt ohittelu ja vähän myöhemmin varsinainen pujottelu. Yritin pitää sykkeen kurissa nousuissa, ja Kaisaniemenlahtea kohti laskussa vastaavasti kiristin vauhtia. Kolmas kilometriaikani oli 4:27. Tässä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että 1:30 alitus ei tulisi onnistumaan, koska syke alkoi lähestyä jo 190:ää. Päätin vähän hidastaa ja jatkaa sykettä tarkkaillen vauhdista välittämättä. Rantalaituria pitkin juostessa ohitin ihmisiä meren puolelta hyvin lähellä laiturin reunaa. Vähän hirvitti, että jos joku tässä vähänkin tönäisisi minua, putoaisin mereen! Näin ei onneksi käynyt. Rantoja pitkin tasaisella juostessa myös vauhti pysyi vielä hyvänä, ja neljäs kilometriaika oli 4:10. Syke jatkoi korkeana, eli hidastamiseni ei ollut siinäkään mielessä onnistunut.

Hetken päästä vastaan tuli ensimmäinen huoltopiste, jolla olikin selvästi ruuhkaa. Otin nopeasti vähän vettä ja jatkoin matkaa. Hetken päästä alkoi ennalta muistamani pitkähkö nousu takaisin radanvarteen. Viides kilometriaika oli yllättävänkin hidas 4:42. Virallinen viiden kilometrin väliaikani oli 21:35, eli keskimäärin 4:19 kilometrivauhtia. Olin siis yhteensä 20 sekuntia jäljessä 1:30 tavoitteestani, ja aloin olla varma etten siihen tule pääsemään. Ero sinänsä oli vielä aika pieni, mutta syke vaikutti liian korkealta ollen edelleen 185:n ja 190:n välissä. Pelkäsin jopa aloittaneeni niin kovaa, että hyydyn lopussa. Yritin siis pakottaa itseni jälleen vähän hidastamaan.

Radan varressa juostiin suoraan ja laskuakin osui matkalle, ja kuudes kilometriaika oli jälleen ohittelusta huolimatta hyvää tasoa: 4:14. Sitten käännyttiinkin Nordenskiöldinkadulle ja kohti Auroran siltaa, jossa on melko jyrkkä nousu. Auroran sillalla oli vastaantuleviakin juoksijoita melko paljon, joten jouduin kolarin välttämiseksi välillä hiljentämään vauhtia ja odottamaan sopivia ohituspaikkoja. Heti sillan jälkeen tuli taas nousu, ja sen aikana yhtäkkiä jossakin vasemman pakaralihakseni suunnalla tuntui terävä vihlaisu. Pelästyin todella paljon ja hidastin vauhtiani. Loppumatkan aikana tämä ei onneksi toistunut. Seitsemäs kilometriaika olikin 4:36. Syke oli sentään hieman alempi kuin aiemmilla kilometreillä.

Metsäosuudelta ei ole suurempia muistikuvia. Jouduin ohitellessani juoksemaan aika paljon reuna-alueilla varsinaisen tien ulkopuolella, mutta yllättävän hyvin koin silti ohitse pääseväni. Kahdeksas kilometriaika oli 4:35. Toinen huoltopistekin tuli vastaan, ja tällä kertaa join vähän urheilujuomaa ja vähän vettä. Ruuhkaa oli jälleen sen verran että jouduin hetken kävelemäänkin. Kiihdytin kuitenkin ilmeisen ripeästi takaisin omaan vauhtiini, koska yhdeksäs kilometriaika oli 4:17.

Aloin jo odotella virallista 10 kilometrin väliaikapistettä, ja se tulikin hetken kuluttua vastaan kelloni näyttäessä 43:55 ja kilometriajalla 4:30. Laskin olevani jo puolisentoista minuuttia jäljessä tavoitteestani, mutta toisaalta marginaalia omaan ennätykseen oli vielä reilusti. Päätin että nyt viimeistään on aika hylätä 1:30-alituksen tavoittelu ja juosta rennon ripeästi maaliin asti, kuitenkin omalla ennätysajalla. Kaavailin tässä vaiheessa yltäväni 1:32- tai 1:33-alkuiseen aikaan.

Metsäinen osuus sujui neljän ja puolen minuutin kilometriajoilla: 4:27, 4:35 ja 4:24. Sen jälkeen päästiinkin laskettelemaan pitkää alamäkeä kohti Pikku Huopalahtea ja kolmatta huoltopistettä. Vettä hakiessani lähes törmäsin yhteen juoksijaan ja muutenkin tuntui että aikaa tuhraantui paljon. Join jälleen myös vähän urheilujuomaa ja jatkoin matkaa. Heti tankkauspisteen jälkeen oli 14. kilometrimerkki, ja kilometriaikani oli ilmeisesti alamäen avittamana 4:16. Sykekin pysytteli jo onneksi 180-185 välillä.

Vähän ennen 15. kilometrimerkkiä tiukassa 90 asteen käännöksessä oli niin paha ruuhka, että jouduin lähes pysähtymään ja katsoin parhaaksi ohittaa joukkion ulkokaarteen kautta kiertämällä. Seuraava kilometriaika olikin taas 4:27, ja virallinen 15 kilometrin väliaika 1:05:43. Uskoin silti edelleen yltäväni noin 1:33-loppuaikaan. Pikku Huopalahden kierroksella seuraavat kilometriajat olivat 4:28 ja 4:43. Vauhti alkoi siis uhkaavasti hiipua. Meilahden McDonald'sin kulmalla oli työmaa niin ettei reitti päässyt kulkemaan ihan rannasta, vaan jyrkän käännöksen jälkeen mentiin hetki ahtaasti aivan rakennuksen seinän viertä. Vähän ennen 18. kilometrimerkkiä oli viimeinen huoltopiste, jolla otin vain vähän vettä ja yritin jatkaa nopeasti eteenpäin. Kilometriaika oli 4:37.

Tästä alkoi pitkä nousu, joka oltiin muutamaa kilometriä aiemmin tultu toiseen suuntaan. Nousu tuntui todella pitkältä ja raskaalta, ja se näkyi myös 19. kilometriajassa: 4:48. Muistelin että myös Auroran siltaa ennen on vielä nousu, kuten myös sillan jälkeen ennen stadionia. Hetken kuluttua ensin mainittu tulikin vastaan, ja samalla täyttyi 20. kilometri ajalla 4:32. Aloitin kevyen loppukirin, mutta kovin suurta motivaatiota siihen ei ollut. Lähinnä pelkäsin sitä, että joku toinen ohittaa minut oman kirinsä aikana, koska koko muun matkan aikana minua ei ollut ohittanut yksikään toinen juoksija. Näin ei kuitenkaan käynyt. Auroran sillalla ei enää ollut kuin yksittäisiä vastaantulevia juoksijoita, joten ohittelu oli tähän suuntaan mennessä helppoa.

Hetken kuluttua stadion näkyi ja noustiin viimeinen mäki ennen sinne juoksemista. 21. kilometrimerkin paikkaa ihmettelin, koska se oli jo stadionin sisäänmenoportilla, josta oli mielestäni maaliin vielä 200 metriä matkaa. Kilometriaikani oli 4:20. Tunnelma oli kohtalaisen hyvä kun saavuin stadionille, koska tiesin tekeväni oman ennätykseni, vaikka kovinta ennakkotavoitettani en päässytkään edes lähelle. Kaarteessa ennen maaliviivaa katsoin kellostani matkaa, ja se näytti vielä muutamaa kymmentä metriä alle 21,1 kilometriä! Maaliviivalle saapuessani painoin vain manuaalisen väliajan kellooni ja jatkoin hölmön oloisesti juoksua aina mitalienjakopaikalle asti, koska halusin myös kelloon uuden ennätyksen puolimaratonille. Jos olisin pysäyttänyt mittarin maaliviivalla, matka olisi mittarin mukaan jäänyt vajaaksi eikä se olisi siis näyttänyt aikaa uutena puolikkaan ennätyksenä. Loppuaikani oli yllätyksekseni 1:34:02 eikä 1:33-alkuinen, eli sen verran löysästi olin kuitenkin juossut loppumatkan.

Mitalin kaulaan saatuani jatkoin kentän reunalle hakemaan juotavaa, ja poistuin sen jälkeen kohti maalihuoltoa. Stadionin ulkopuolella katselin samalla muiden juoksijoiden numerolappujen värejä, enkä nähnyt yhtäkään oman ryhmäni vaaleanpunaista enkä edes edellisen ryhmän harmaita kuin vasta kahvijonossa yhden. Olin varma että olin ollut oman ryhmäni nopein, mikä osoittautuikin todeksi jälkikäteen. Nautin hetken maalihuollon antimista ja tunnelmasta, ja sen jälkeen lähdin kiirehtimään kohti junaa ja kotimatkaa.

Kolmas HCR:ni oli aiempien kertojen tapaan positiivinen kokemus. Reitti ja ruuhka osoittivat kuitenkin taas, että omia tavoitteita ei kannata tässä tapahtumassa asettaa liian korkealle. Tein silti oman ennätykseni, ja kun myös järjestelyt ja sää olivat mainiot, oli kiva olla mukana!

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona:

Takaisin etusivulle