Muut juoksut

Helsinki City Run 2016

Lauantai 14.5.2016 klo 15.00

Sää:
Lämpötila n. 11 astetta, pilvistä, alussa tihkusadetta

Bruttoaika:
1:35:03

Nettoaika:
1:34:17

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/1167882161

Olin ilmoittautunut vuoden 2016 Helsinki City Runille jo edellisvuoden elokuun alussa. Tavoitteeni tälle vuodelle oli juosta ehjä juoksu ilman loppupuoliskon hyytymistä, jonka olin kohdannut molemmilla vuonna 2015 juoksemillani puolimaratoneilla. Haaveissa siinteli myös 1:30 alitus, koska uskoin kuntoni olevan parempi kuin kertaakaan aikaisemmin. Molemmilla edellisvuoden puolikkailla olin tätä jo yrittänyt, mutta olin jäänyt niissä noin neljän minuutin päähän tavoitteesta. Päätin kuitenkin tällä kertaa juosta sykkeen enkä tavoitevauhdin mukaan.

Kisapäivän aamuna söin kotona samanlaisen aamupalan kuin aiemminkin: voisilmäpuuro, pari palaa ruisleipää, pari kuppia kahvia ja lasillinen omenamehua. Sen jälkeen pakkasin repun ja lähdin rautatieasemalle, josta lähdimme muutaman työkaverin kanssa kohti Helsinkiä. Jäimme pois Pasilassa, ja haimme lounaaksi Subwaystä patongit. Söin banaanin ja puolet patongista, ja säästin toisen puolikkaan juoksun jälkeen syötäväksi. Sitten jatkoimme raitiovaunulla kohti tapahtumapaikkaa.

Aiempien vuosien tapaan olin hakenut juoksunumeron jo perjantaina, mutta paikalle saavuttuamme kiersin näyttelyalueen vielä uudelleen työkavereiden kanssa. Sää oli kylmä ja sateinen, joten vietimme odotteluajan sisätiloissa. Yhden työkaverini kanssa olimme hakeneet ja päässeet ensimmäiseen lähtöryhmään, ja kaksi muuta olivat toisessa ja kolmannessa lähtöryhmässä. Me neljä lähdimme noin klo 14 vaihtamaan vaatteita, ja sen jälkeen viemään varusteita säilytykseen. Sitten kävimme wc:ssä ja lähdimme kohti Eläintarhan kenttää tekemään alkulämmittelyjä. Hölkkäilimme kenttää ympäri ja lopussa teimme pari lyhyttä vetoa.

Lämmittelyn jälkeen lähdimme kohti lähtökarsinoita noin klo 14.40. Kävin matkalla vielä viimeisen kerran wc:ssä, ja otin yhden geelin. Olin tyytyväinen, että olin pukenut kertakäyttösadetakin päälle, koska ilma oli aika viileä ja tuultakin oli jonkin verran. Vaatteina oli luonnollisesti lyhyet juoksutrikoot ja lyhythihainen juoksupaita. Lisäksi olin ottanut päähän juoksulippiksen, jottei mahdollinen sade osuisi niin pahasti suoraan kasvoihin.

Tunnelma lähtöalueella oli korkealla, ja hetken odottelun jälkeen laskettiinkin jo sekunteja lähtöön. Lähtölaukauksesta ihmismassa lähti liikkeelle. Olin sen verran takana lähtöryhmässäni, että jouduin kävelemään lähtöviivalle asti, ja vasta siitä lähdin juoksuun. Käynnistin myös oman kelloni vasta lähtöviivalta. Otin alun rauhallisesti, joten juoksujoita paineli ohitse oikealta ja vasemmalta.

Kiristin tahtia hiljalleen, ja ensimmäisen kilometrin täyttyessä Töölönlahden rannalla aikaa oli kulunut 4:21. Ihan hyvä tahti siis rauhalliseen alkuun nähden, mutta ensimmäisellä kilometrillä oli pitkä loiva alamäki, mikä auttoi vauhdissa. Finlandia-talon nurkilla täyttyi toinen kilometri, ja sen aika oli myös sama 4:21. Jatkoin samaa tahtia eteenpäin, ja tarkkailin sykettäni, joka alkoi olla jo 1-2 lyönnin päässä anaerobisestä kynnyksestäni. Olin etukäteen suunnitellut juoksevani ensimmäisen puoliskon matkasta enintään kynnyksellä, tai mielellään aavistuksen sen alapuolella.

Kolmannen kilometrin aikana oli pieni nousu Baanalla ja sen jälkeen loivaa laskua. Keskisyke oli sama kuin toisella, ja aikaa meni 4:32. Ihmettelin vähän, kun en tämän kovempaan vauhtiin sillä sykkeellä pystynyt. Kiristin aavistuksen tahtia, ja neljäs kilometriaika olikin 4:16. Tässä vaiheessa vauhdin ylläpito oli helppoa, koska reitti oli suhteellisen tasaista ja asfalttipintaista. Suuta kuivasi, joten aloin jo vähän odotella ensimmäistä huoltopistettäkin, mutta sen aika ei ollut ihan vielä. Viides kilometri täyttyi ajalla 4:22, ja melkein heti sen jälkeen juomapiste tulikin vastaan. Ruuhkaa oli melko paljon, mutta onneksi huomasin, että vettä oli tarjolla vasta peremmällä, ja ohitin urheilujuoman hakijat reitin keskiosaa pitkin. Vesimukien kohdalla hidastin kävelyksi ja nappasin nopeasti kaksi mukia käteeni. Join toisen ja toisesta kastelin viilennykseksi käsivarsia ja kasvoja. Sitten jatkoin jälleen matkaa juosten.

Näillä paikkeilla aloin kiinnittää huomiota varsinkin oikean jalan kantapään yläpuolella, suunnilleen akillesjänteen kohdalla tuntuvaan lievään kipuun. Tuntui kuin kenkä olisi vähän hangannut siihen, vaikka juoksin tutuilla ja hyvin sisäänajetuilla kengillä, joilla ei ennen ollut tullut mitään ongelmia. Juoksuun tämä ei vaikuttanut, mutta mietitytti kuitenkin, koska en tiennyt miten tilanne kehittyisi.

Reitillä oli näillä main paljon aika jyrkkiä käännöksiä, ja niiden ja juomapisteellä kävelyn vaikutuksesta kuudes kilometriaika olikin niinkin huono kuin 4:47! Syke oli onneksi jälleen 1-2 lyöntiä anaerobisen kynnyksen alapuolella, joten juoksu tuntui helpolta.

Hietaniemen hautasmaan kohdalla täyttyi jo seitsemäs kilometri ajalla 4:30. Kolmasosa matkasta oli siis takana. Muistin ottaa toisen mukanani olevista geeleistä tässä kohtaa, vaikka juotavaa ei ollutkaan tarjolla. Koostumukseltaan nestemäinen Maximin colanmakuinen geeli meni kuitenkin helposti alas pelkältäänkin.

Kahdeksannen kilometrin aika oli myös 4:30. Syke oli vaihdellut jo jonkin aikaa anaerobisen kynnyksen ylä- ja alapuolella, mutta jatkoin samaa tahtia eteenpäin. Aloin jo odotella edessä olevaa nousua Paciuksenkadulle, mutta sen aika ei ollut ihan vielä. Yhdeksäs kilometriaikani oli 4:27. Hetken päästä nousu alkoikin, ja otin sen rauhallisesti. Nousu oli kuitenkin yllättävänkin pian ohitse, ja pääsin taas takaisin normaaliin vauhtiini. Annoin sykkeen olla hieman anaerobisen kynnyksen yläpuolella, koska uskoin jaksavani silläkin mallilla hyvin loppuun asti.

Oikean jalan takaosan kipu oli vähän pahentunut ja samanlaista kipua alkoi tuntua myös vasemmassa jalassa. Edelleenkään se ei juuri vaikuttanut juoksuuni, mutta ihmettelin asiaa. Pian täyttyi jo kymmenes kilometri, jonka aikani oli 4:33. Toinen huoltopiste tuli myös vastaan, ja toimin samoin kuin ensimmäiselläkin. Paciuksenkadun suuntaisesti edettiin kohti Pikku Huopalahtea ja reitin kääntymistä pohjoiseen. 11. kilometriaikani oli 4:29. Tästä käännyttiinkin jyrkästi vasemmalle ja saman tien vielä 180 astetta alamäessä Paciuksenkadun alikulkuun ja jatkettiin merenrantaa pitkin pohjoiseen.

Juoksu maistui ja tunnelma oli korkealla, joten heitin läpyjä reitinvarressa kannustaneiden lasten kanssa. 12. kilometriaika oli yllättävänkin hyvä 4:20, vaikka tuntemus oli sama kuin aiemmilla kilometreillä. Jälkikäteen katsottuna keskisyke oli kuitenkin kolme pykälää korkempi kuin kolmella edellisellä kilometrillä. Hetken päästä oli melko jyrkkä nousu Vihdintien ylittävälle sillalle, ja 13. kilometriaikani olikin tästä johtuen 4:35. Syke pysyi kuitenkin hyvin kurissa aiempiin puolimaratoneihini verrattuna ja juoksu tuntui helpolta. Hakamäentien reunalla oli pitkä ja raskas nousu, mikä näkyi myös väliajassa: 14. kilometriaikani oli koko matkan hitain ja ainoa viiden minuutin puolella oleva 5:00. Tässä vaiheessa matkaa tajusin myös ottaa juoksulippiksen pois päästäni, koska sadetta ei alun pientä tihkua lukuunottamatta ollut tullut lainkaan. Laitoin ensin lippiksen geelivyön ja paidan väliin, mutta tuntui että se putoaisi siitä pian, joten ujutin sen puoliksi housunkauluksen sisään ja paidan alla geelivyön kohdalle, missä se tuntui pysyvän tukevasti.

Kaksi kolmannesta matkasta oli siis takana, ja reitti kulki Keskuspuiston hiekkateillä. Otin viimeisen geelini ja aloin odotella huoltopistettä. 15. kilometri täyttyi ajalla 4:36, ja sen jälkeen saikin vettä. Join aiempaa vähemmän, koska muistin seuraavalle juomapisteelle olevan vain kolmisen kilometriä, ja jatkoin matkaa. Maltoin vielä pitää sykkeen samoissa lukemissa, kun tultiin viimeisen isomman nousun kohdalle. Se tuntui kuitenkin ennakkopelkoja selvästi helpommalta ja oli nopeasti ohitse. 16. kilometriaikani oli 4:53, eli siinä nousu kyllä näkyi selvästi.

Mieleni teki juosta vähän kovempaa, koska matkaa oli jäljellä enää viisi kilometriä. Kiristin siis vähän tahtia ja aloin ohittelemaan muita juoksijoita. 17. kilometriaika oli mäkisestä reitistä huolimatta 4:30 ja 18. kilometriaika 4:27. Syke oli 3-4 lyöntiä aiempaa korkeammalla, mutta en enää ollut siitä huolissani, koska juoksu tuntui helpolta. Jalkakipu oli yltynyt jo aika tuntuvaksi, mutta uskoin selviäväni siitä huolimatta maaliin asti.

Viimeistä huoltopistettä ei näkynyt, vaikka sen piti mielestäni olla melkein heti 18. kilometrin jälkeen. Ennakolta olin ajatellut aloittaa sen jälkeen loppukirin. Muistin huoltopisteen sijainnin kuitenkin väärin, ja se tuli vasta vähän ennen 19 km täyttymistä. Otin nopeasti vain vähän vettä ja jatkoin matkaa. 19. kilometriaika oli 4:30.

Koska maaliin oli matkaa enää pari kilometriä, kiristin vielä vähän tahtia. Tämä olikin helppoa, ja varsinkin alamäissä ohittelin paljon muita juoksijoita. 20. kilometriaikani oli 4:18 eli koko tähänastisen matkan toiseksi paras. Jatkoin iloisena kohti Auroran siltaa ja siitä alkavaa loppulaskettelua kohti maalia. Pian tultiinkin kohti Sonera Stadiumia ja sen tekonurmella odottavaa maaliviivaa. Kentän nurkalla täyttyi 21. kilometri ajalla 4:02. Kelloni piippasi sen verran lähellä maalia, että katsoin matkaa, ja huomasin sen jäävän omassa kellossani vajaaksi. Viimeisessä kaarteessa otin vielä kirikamppailun jonkun naisjuoksijan kanssa, joka yritti ohittaa minut, ja ylitin maalin muutama metri hänen edellään. En pysäyttänyt kelloa maaliviivalla vaan jatkoin juoksua vielä vähän matkaa, kun tilaa oli. Sitten tajusin sen kuitenkin turhaksi, koska en ollut kuitenkaan tehnyt omaa ennätystäni, joten pysäytin kelloni ja pysähdyin itsekin.

Heti maaliintulon jälkeen kuulin jonkun huutavan katsomosta työpaikkani nimeä, ja siellä olikin työkaverini omatekoisen kannustusjulisteen kanssa. Vaihdoin hänen kanssaan muutaman sanan ja jatkoin sitten kohti maalihuoltoa, ja jäin odottelemaan muita tuttuja maaliin.

Kävellessäni tajusin kuitenkin, että jalkaani sattuu melko paljon, ja huomasin sukkani olevan varsinkin oikeassa jalassa akillesjänteen kohdalta verinen. Hain reppuni säilytyksestä ja kyselin ensiapupistettä, josta voisi saada laastarin. Lähin sellainen oli kentän toisella laidalla, joten nilkutin sinne ja sainkin kaksi laastaria mukaani. Sitten jatkoin työkaverini kanssa uimastadionille kohti suihkua ja saunaa.

Jälkikäteen olen tyytyväinen helppoon juoksuun, jossa en yhtään hyytynyt loppua kohti kuten edellisvuonna oli tapahtunut. Olin kuitenkin tainnut päästää itseni vähän turhankin helpolla, koska juoksu tuntui loppuun asti niin helpolta. Matkan aikana en myöskään oikein osannut laskea mahdollista loppuaikaani, ja lopulta jäin omasta puolimaratonin ennätyksestäni 27 sekuntia ja edellisvuoden HCR-ennätyksestäni vain 15 sekuntia! Jos olisin puolimatkan jälkeen tajunnut olevani niinkin lähellä noita aikoja, uskon että olisin sen verran pystynyt tahtia kiristämäänkin, koska juoksu ei tuntunut missään vaiheessa matkaa pahalta. Ihmettelen myös, mistä jalkojeni hiertymiset verille johtuivat, enkä ole keksinyt muuta syytä kuin huonot sukat. Niiden materiaali saattaa olla puuvillaa, mutta tästä en ole varma. Joka tapauksessa en ollut ilmeisesti aiemmin juossut niillä sukilla pitkää lenkkiä, en varmasti ainakaan tällä vauhdilla. Opin siis kirjaimellisesti kantapään kautta, että kisoissa kannattaa käyttää vain tuttuja sisäänajettuja varusteita, vaikka luulinkin niin tehneeni.

Hupaisana yksityiskohtana Subway-patongin toisen puolikkaan säästäminen juoksun jälkeen syötäväksi ei ollutkaan hyvä ajatus. Suihku- ja saunakäynnin jälkeen muistin kaivaa patonginpuolikkaan täyden reppuni pohjalta, ja se oli muussautunut kastikkeensa kanssa melko kosteaksi paketiksi. Söin siitä kuitenkin uimastadionin ulkopuolella väkisin puolet, mutta loput jouduin heittämään roskiin.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona:

Takaisin etusivulle