Muut juoksut

Helsinki City Run 2017

Lauantai 13.5.2017 klo 15.30

Sää:
Lämpötila n. 10 astetta, aurinkoista

Bruttoaika:
1:35:40

Nettoaika:
1:35:26

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/1730914166

Olin ilmoittautunut vuoden 2017 Helsinki City Runille heti edellisvuoden tapahtuman jälkeen kampanjahinnalla. Vuoden 2016 lopulla olin keuhkokuumeessa, jonka seurauksena kuntoni putosi melkoisesti. Vaikka kevään aikana sainkin treenattua hyvin, tiesin jo etukäteen, että en missään tapauksessa ole puolimaratonin ennätyskunnossani. Uskoin kuitenkin olevani suunnilleen edellisvuoden tasolla, joten otin tavoitteeksi aiemman, vuodelta 2015 olevan HCR-ennätykseni 1:34:02 rikkomisen. Edellisvuoden HCR:ssä olin aloittanut varovasti ja pystynyt loppua kohden koko ajan nostamaan sykettä, ja jäänyt silti tuosta ajasta vaivaiset 15 sekuntia, joten tällä kertaa ajattelin juosta vähän reippaammin alusta asti.

Kisapäivä sujui lähes samoin kuin edellisvuonna. Söin kotona samanlaisen aamupalan kuin aiemminkin: voisilmäpuuro, pari palaa ruisleipää, pari kuppia kahvia ja lasillinen omenamehua. Sen jälkeen pakkasin repun ja lähdin rautatieasemalle, josta lähdimme muutaman työkaverin kanssa kohti Helsinkiä. Jäimme pois Pasilassa, ja haimme lounaaksi Subwaystä puolikkaat patongit. Lisäksi söin banaanin. Sitten jatkoimme kävellen kohti tapahtumapaikkaa.

Tällä kertaa en ollut hakenut juoksunumeroa edellispäivänä, joten kävimme ensimmäisenä hakemassa ne. Kello oli tässä vaiheeessa noin 12:15. Harmikseni S-kokoiset miesten paidat olivat jo loppuneet, joten jouduin tyytymään M-kokoon. Katselimme näyttelyalueen läpi ja jäimme sen jälkeen istuskelemaan hyvään paikkaan Kisahallin aulaan, ja odottelimme loppujen työkavereiden saapumista paikalle. Sää oli aurinkoinen, joten noin klo 14 lähdimme ulos, vaikka lähtömme olikin vasta neljännestä ryhmästä kello 15:30. Löysimme hyvän paikan varustesäilytyksen vierestä keinonurmelta, ja istuimme siellä auringossa viimeistelemässä varustustamme ja odottelemassa. Olin jo edellispäivänä päättänyt juosta lyhythihaisessa paidassa ja shortseissa, vaikka lämpötila olikin vain noin 10 astetta. Edellisvuonnakin olin juossut niissä, vaikka lämpötila oli samaa luokkaa ja lisäksi tuli tihkusadetta. Tällä kertaa päätin jättää myös kertakäyttösadetakin pois lähdön odottelusta, vaikka tuuli vähän viilensikin. Jonkin ajan kuluttua veimme reput säilytykseen ja lähdimme lämmittelemään ja wc-käynneille. Teimme aika lyhyet lämmittelyt, ja lähdimme jonottamaan lähtökarsinoihin. Olimme paikalla hyvissä ajoin ennen omaan lähtövuoroamme. Noin vartti ennen lähtöä muistin syödä yhden geelini.

Aika kului nopeasti, ja pian päästiin lähtemään. Olin aiemmin huomannut aivan lähtöviivalla yhden työkaverini, joten otin ensimmäiseksi tavoitteekseni hänen kiinnisaamisensa. Olimme kohtalaisen lähellä lähtöviivaa, mutta ensimmäiset pari sataa metriä oli silti hyvin ruuhkaista, enkä päässyt ollenkaan omaan vauhtiini. Ensimmäisen kurvin jälkeen juoksualue vähän leveni, ja pinkaisin kovaan vauhtiin. Mittari näytti hetkellisesti 3:30-kilometrivauhtia, joten löysäsin vähän. Näillä paikkeilla saavutin myös edeltäni lähteneen työkaverini, ja vaihdoin hänen kanssaan pari sanaa, kunnes kiihdytin takaisin omaan vauhtiini. Hetken päästä näin, että edelläni tästä lähtöryhmästä oli enää muutama juoksija, ja saavutin kaikkia hiljalleen. Ensimmäinen kilometri täyttyi ajalla 4:28. Syke pysyi vielä aika matalalla, mutta nousi kuitenkin koko ajan kohti anaerobista kynnystäni.

Mannerheimintien alituksen jälkeen Baanan alkuosalla täyttyi toinen kilometri ajalla 4:26. Olin tässä vaiheessa jo lähtöryhmäni toisena. Kolmanneksi jäänyt oli jäänyt peesiini ja pysytteli siinä. Saavutimme kärjessä juosseen hetken päästä ja ohitimme hänet. Oli hienoa juosta poliisimoottoripyörän takana "kärjessä" ja kuulla katsojien kommentteja kovasta vauhdista. Juoksu tuntui hyvältä, ja vauhtikin oli tavoitteeseen nähden riittävä. Kolmas ja neljäs kilometriaika olivat molemmat 4:16. Edellisen lähtöryhmän häntä oli tullut vastaan vähän kolmen kilometrin jälkeen, joten ohiteltavia oli jo jonkin verran, mutta ei ruuhkaksi asti.

Aloin jo hiljalleen odotella ensimmäistä juomapistettä. Vähän ennen kuin se tuli näkyviin, meinasin juosta harhaan yhdessä risteyksessä, kun olin jäänyt liian pitkäksi aikaa katselemaan muualle kuin eteeni. Harha-askeleideni vuoksi päädyin takanani juosseen vierelle. Hän sanoi, että olin varmaan huomannutkin hänen peesailleen minua, ja kysyi onko tämä ok. Sanoin että sopii, ja että voisimme jossain vaiheessa vaihtaa vetovuoroa. Hän kertoi tavoitevauhtinsa olevan noin 4:30-luokkaa.

Sykkeeni oli noussut jo kolmannella kilometrillä anaerobisen kynnyksen yli, mutta oli nyt vakiintunut 179:n tasolle. Tämä huolestutti vähän, mutta toisaalta edellisvuoden liian varovaisen alun takia jatkoin samalla rasituksella. Juomapisteellä otin vähän vettä ja jatkoin matkaa äsken mainitun juoksijan perässä. Viides kilometriaika oli hidas 4:45, mutta en huolestunut tästä, koska muistelin saman pätkän olleen hidas myös vuosi sitten.

Aiemmin mainittu omasta lähtöryhmästäni lähtenyt juoksija edelläni jatkoimme hitaampien ohittelua. Ruuhkaa alkoi olla jonkin verran, joten välillä kiersimme muita juoksijoita eri puolilta ja välillä olimme jopa koko juoksuväylän eri puolilla, mutta vauhtimme pysyi samana. Kuudes kilometriaika oli 4:20. Jossain vaiheessa sanoin juoksukaverilleni, että en välttämättä pysy tässä tahdissa, joten hänen ei kannata odotella minua vaan voi vapaasti juosta omaa tahtiaan. Sykkeeni oli hiljalleen kiivennyt yli 180:n, ja vauhti alkoi jo tuntua vähän pahalta, joten loppumatkan sujuvuus arvelutti. Seitsemäs kilometriaika oli hyvää tasoa 4:17. Sen täyttyessä otin ensimmäisen matkalle varaamani geelin.

Mietin mielessäni, että kolmannes matkasta on nyt takana, ja jatkoin edelleen samaa tahtia eteenpäin. Kahdeksas kilometriaika oli 4:26 ja yhdeksäs 4:24. Ruuhkaa oli paikoin jo häiritsevän paljon, ja hipaisin ohittaessani aina välillä muita juoksijoita. Kymmenes kilometri täyttyi ajalla 4:26, eli vauhtini pysyi yllättävänkin tasaisena. Toinen juomapiste tuli vastaan, ja otin taas vähän vettä ja tällä kertaa myös viilensin kasvoja ja käsivarsia vedellä. Huomasin hidastelleeni sen verran, että seuraamani juoksija oli päässyt parinkymmenen metrin etumatkalle.

Myös seuraava kilometrit eli 11. ja 12. täyttyivät täsmälleen samalla ajalla 4:26. Näillä main ohitin myös kaksi lähtöryhmää eli 20 minuuttia aiemmin lähteneen työkaverini, ja toivotin hänelle tsemppiä loppumatkalle. 13. kilometrin täyttyessä ajalla 4:47 alkoi tuntua siltä, että maali saisi kohta tulla vastaan. Edessä olisi siis pitkät kahdeksan kilometriä! Hakamäentien ylityksen nousu tuntui ja varsinkin näytti pahalta, joten otin sen rauhallisesti.

Sykkeeni alkoi muutenkin hiljalleen pudota eli en pystynyt ylläpitämään samaa rasitustasoa. Vauhtikin hidastui samassa suhteessa, vaikka toki matkalle osuneet mäetkin vaikuttivat asiaan. 14. kilometriaika oli 4:38. Aloin odotella juomapistettä, ja vähän ennen sitä kaivoin viimeisen geelini esille. Juomapisteelle saavuttaessa söin geelin ja join vettä päälle, ja viilensin taas itseäni. Juomapisteen henkilökunta huuteli, että ei kannata hidastaa vauhtia, koska edessä olisi alamäki. Se olikin varsin jyrkkä, joten siinä piti jopa vähän jarrutella. 15. kilometri täyttyi ajalla 4:51, joka onneksi jäikin koko matkan huonoimmaksi.

Aloin laskeskella, että jos vauhtini hidastuu viiden kilometrin tuntumaan, niin loppuaikani tulee olemaan noin 1:38 luokkaa. Toisaalta laskin, että päästäkseni tavoitteeseeni eli 1:34:n alle, joutuisin juoksemaan loppumatkan keskimäärin 4:24-kilometrivauhdilla. Mielessäni kävi, että jos oikein pystyisin puristamaan, tämä voisi ehkä olla mahdollista. Pian tajusin kuitenkin, ettei se käytännössä olisi, joten päätin ottaa loppumatkan rennosti. Arvelin loppuaikani olevan noin 1:36-1:37.

16. kilometrin täyttyessä ajalla 4:48 toistin edelliset laskelmani, ja päädyin viimeistään tässä kohtaa siihen, että tavoiteaikaan pääsemiseen ei olisi mitään mahdollisuutta, koska se olisi edellyttänyt jo noin 4:20 keskivauhtia per kilometri. Jatkoin siis samalla, vielä siedettävällä rasitustasolla. Hieman onnistuin kuitenkin nostamaan sykettäni, joka nousi taas 180:n tasolle. 17. kilometri täyttyi ajalla 4:40.

Huomasin ohittelevani muita enää selvästi pienemmällä nopeuserolla kuin aiemmin. Toisaalta ympärillä näkyi paljon melko väsyneen oloista porukkaa, ja itsekin kuuluin heihin. Näillä main oli joku kannustuspiste, jonka meteli kuului jo ainakin pari sataa metriä ennen kuin se tuli näkyviin. Tämä nosti ostaltaan tunnelmaa mukavasti. 18. kilometriaika oli 4:45, ja viimeinen juomapistekin tuli vastaan. Otin taas vain vähän vettä ja viilennystä ja jatkoin matkaa. 19. kilometri oli samaa tasoa kuin edellinen: 4:44.

Tuntui hyvältä tajuta, että maaliin olisi enää kaksi kilometriä! Aloin jo odotella Auroran sillan tuloa näkyviin. Vähän sitä ennen täyttyi kuitenkin 20. kilometri ajalla 4:35. Vähän ajan päästä noustiin sillalle, ja aloitin loppukirin, vaikka sillä ei enää ajallista merkitystä ollutkaan. Sillalla kaksi juoksijaa kiisteli edellisvuoden tapahtumapaidan väristä, ja kommentoin ohi mennessäni, että tämä on tärkeä viimeisen kilometrin asia, ja että paita oli vaaleanvihreä. Samalla pidin huolen siitä, että hetki sitten ohittamani toinen juoksija ei pääsisi minusta enää ohi.

Viimeisessä laskussa mentiin kohti Bolliksella odottavaa maalia. 21. kilometriaikani oli 4:21. Kuulin, kuinka joku yritti vielä tulla takaa ohi, ja kilpailuviettini iski päälle. Lisäsin vauhtia sen verran kuin vielä pystyin, eikä hän päässyt ohitseni. Tuulettelin maaliviivalla vain vaisusti, koska olin jäänyt tavoitteestani, mutta maaliintulo tuntuu silti aina hyvältä. Pysäytin kelloni ja yllätyin, kun olinkin päässyt sentään selvästi alle 1:36:n! Sitten siirryin maalihuoltoon nauttimaan auringosta ja tarjoiluista ja odottelemaan työkavereiden maaliintuloja.

Maalialueella tarkastin myös jalassani tuntuneen pienen kivun, joka oli samalla alueella nilkan ulkoreunassa kuin viimevuotinen verta vuotanut hiertymä. Tälläkin kertaa iho oli mennyt vähän rikki, mutta ei kuitenkaan kunnolla verille asti. Ilmeisesti puolimaratonvauhdissani askelluksessani on joku ongelma, joka aiheuttaa Asicsin Nimbus-kengillä tämän. Maratonvauhdissa en ole koskaan tällaista ongelmaa onneksi kokenut samoilla kengillä, enkä puolimaratonillakaan erilaisilla kengillä.

Tämän vuoden HCR:ssä oli taas kerran kiva juosta, vaikka omaan tavoitteeseeni en päässytkään. Menin alkumatkan aavistuksen liian kovilla sykkeillä, enkä jaksanut sen takia ylläpitää saati kiristää vauhtia loppua kohden. Hyvä oppimiskokemus sekin silti! Mukavassa työporukassa oli myös kiva olla liikkeellä, vaikka varsinaisessa juoksussa en heitä lähdön jälkeen nähnytkään.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona:

Takaisin etusivulle