Muut juoksut

Keuruun yömaraton 2024

Perjantai 5.7.2024 klo 20.00

Sää:
Lämpötila n. 15 astetta, aurinkoista

Bruttoaika:
3:53:51

Puolimaratonin aika (arvio):
1:59:09

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/16262021290

Olin kuullut Keuruun yömaratonista muutamalta tutulta maratonklubilaiselta, ja ajatellut että voisin sen itsekin joskus juosta. Tälle vuodelle olin katsellut heinäkuulle mahdollista maratonia Suomesta, ja Keuruu näytti olevan ainoa, joka sopi kalenteriini. Alunperin olin kuitenkin ajatellut juosta siellä vain puolimaratonin omana testijuoksuna. Noin viikko ennen tapahtumaa juttelin kuitenkin kaverini kanssa ja mainitsin tapahtumasta, ja hän innostui mukaan. Hän halusi kuitenkin juosta kokonaisen maratonin, joten ajattelin, että voisin itsekin sen juosta. Sovimme kuitenkin, että katsomme sääennusteita ja menemme vasta jälki-ilmoittautumisella sisään. Ennuste vaihteli viikon mittaan jonkin verran aurinkoisesta sateiseen, mutta lopulta sää oli lähes täydellinen. Taivas oli melkein pilvetön ja lämpötila oli alkuillasta vähän alle 20 asteessa ja laskisi siitä yötä kohti muutamalla asteella.

Lähdimme ajamaan Tampereelta Keuruulle noin 16.45. Syötin tapahtuman osoitteen autoni navigaattoriin, mutta otin epähuomiossa samannimisen kadun Mäntästä. Huomasin virheen vasta muutama kilometri ennen tätä väärää kohdetta, kun käännyimme pois ennalta katsomaltani valtatieltä. Onneksi pienestä harharetkestä ei aiheutunut kuin noin 10 minuutin ylimääräinen ajelu. Saavuimme perillä noin 18.30 ja löysimme parkkipaikan hyvin läheltä tapahtuma-aluetta. Menimme suoraan tapahtumakansliaan ja ostimme osallistumiset. Etukäteen infossa oli kerrottu, että maksu onnistuu vain käteisellä, jota olimmekin varannneet mukaan, mutta maksuun olisi kuitenkin käynyt myös kortti ja Mobilepay.

Numerolaput saatuamme kävimme heti seuraavana kiinnittämässä ne paitoihin ja samalla vaihtamassa juoksuvarusteet päälle. Pukuhuoneet olivat viereisessä uimahallissa.

En ollut aiemmin juossut maratonia tai muutakaan pitkää lenkkiä illalla, joten syöminen aiheutti vähän päänvaivaa. Olin syönyt lounaaksi kanafetapastaa tuhdin annoksen, jota jäi sen verran, että söin sitä vielä toisen kerran juuri ennen kotoa lähtöä. Pakkasin mukaan pieneen kylmälaukkuun hillovoileivän, vichyä ja limpparia, smoothien ja banaanin. Varustevaihdon jälkeen istuskelimme autossa hyttysiltä suojassa ja söin samalla banaanin ja puolet hilloleivästä, vaikka nälkä ei varsinaisesti ollutkaan. Olin vähän huolissani syönkö liikaa ja toisaalta tuleeko minulla juoksun aikana nälkä, mutta onneksi kumpikin huoli osoittautui turhaksi. Syömiset menivät siis todella hyvin!

Jonkin ajan kuluttua lähdimme vielä käymään wc:ssä ja sen jälkeen suuntasimme lähtöalueelle odottelemaan starttia. Juoksijoita oli mukavan oloinen määrä. Siellä oli myös aika monta tuttua, joiden kanssa vaihdoin muutaman sanan. Hetken päästä lähtöhetki koitti ja päästiin matkaan.

Lähdössä vieressäni oli tuttu Jussi, joka oli polvileikkauksen jälkeen pitkän tauon jälkeen päässyt vihdoin juoksutapahtumaan. Hänellä oli matkana 10km, ja hänen tarkoituksenaan oli juosta se noin tuntiin. Oma tavoitteeni oli maratonilla neljän tunnin alitus, joten totesimme vauhtiemme osuvan yksiin ja juoksimmekin alkumatkan yhtä matkaa samalla rupatellen. Toinen tavoitteeni oli saada ehjä ja muutenkin hyvä juoksu. Olin varsinkin edellisellä maratonillani Tukholmassa hyytynyt pahasti loppua kohti ja juoksu oli ollut raskasta, joten ajattelin etten yritä liian kovaa aikaa. Neljä tuntia tuntui senhetkiselle kuntotasolleni sopivan kevyeltä. Tosin rehellisyyden nimissä pitää sanoa, ettei siitä varmaankaan kymmentä minuuttia enempää olisi ollut nipistettävissä poiskaan.

Reitti oli varsinkin alkumatkasta kaunis ja sää oli mainio kun aurinko paistoi eikä tuulta ollut juuri lainkaan. Olin pukenut shortsit ja pitkähihaisen paidan, josta saisin tarvittaessa hihat vedettyä ylös. Tälle ei kuitenkaan ollut tarvetta. Pukeutuminen oli juuri sopiva tälle kelille.

Omakotialueella yhden talon edessä oli sohva, jolla istui muutama kannustaja. Jussi kiitteli heitä kannustuksesta ja kertoi kohdan ohitettuamme, että viime vuonna sama porukka oli ollut siinä koko tapahtuman ajan. Tästä käännyttiin seuraavaksi maantien varteen, ja edessä näkyi heti pitkä loiva nousu. Jussi sanoi, että "tätä se on sitten 1,5 kilometriä", johon huudahdin "ai 1,5?". Onneksi nousu ei ollut niin pitkä, mutta maantien vartta mentiin kyllä aika kauan. Matkalla oli pientä kumpuilua, mutta en pitäny sitä niin pahana kuin miltä se alkujaan vaikutti. Suoran jälkeen tultiin kierroksen ensimmäiselle huoltopisteelle, jolta otin tuttuun tapaan vain vettä. Sen jälkeen jatkettiin toisen maantien varressa ja korkeusprofiili vaihtui pitkäksi loivaksi alamäeksi, mikä oli juoksun kannalta erittäin hyvä.

Noin kuuden tai seitsemän kilometrin kohdalla maratoonarit ja puolimaratoonarit suuntasivat lisälenkille ja kympin juoksijat jatkoivat suoraan, joten toivotimme Jussin kanssa toisillemme tsempit kun tiemme erkanivat. Kannustajia oli lisälenkin omakotialueella mukavasti. Hetken päästä palattiin lisälenkiltä pääreitille, ja kympin juoksijoista moni alkoi jo viritellä loppukirejä.

Oma juoksuni tuntui edelleen hyvältä. Toinen huoltopiste tuli vastaan noin 7,5km kohdalla, ja otin jälleen vettä. Tajusin, etten ollut muistanut suunnitella geelien ja suolan ottamisen paikkoja etukäteen, joten aloin laskeskella päässäni, miten ne jaksottaisin. Sain kohtalaisen tasaisen suunnitelman aikaan ja noudatinkin sitä koko matkan.

Vähän ennen ensimmäisen kierroksen täyttymistä maratoonarit kääntyivät toiselle lisälenkille. Onneksi nämä lisälenkit olivat vain ensimmäisellä kierroksella, ja loput kierrokset juostaisiin samaa päälenkkiä. Lisälenkin keskellä oli aika hiljaista, koska se oli siis vain maratoonareille, joten kävin pikaisella puskapissalla, koska rakkoa oli jälleen pakottanut jo jonkin aikaa. Tämän jälkeen juoksu oli mukavampaa. Lisälenkin lopuksi oli aika pitkä ja jyrkähkö nousu, jonka jälkeen reitti yhdistyi päälenkkiin ja juoksijamassaa oli taas enemmän. Hetken päästä iso osa eli kympin juoksijat kääntyivät maalia kohti, ja itse jatkoin suoraan.

Toinen kierros meni edelleen kevyesti ja tavoitevauhdilla. Sen alussa huomasin, että juoksen jonkun toisen miehen kanssa samaa vauhtia, mutta alamäissä rullaan hänen ohitseen ja ylämäissä hän puolestaan ohittaa minut. Kysyin häneltä, onko hänelläkin neljä tuntia tavoitteena. Hän ei osannut sanoa, mutta sanoi että kunhan viimeistään yhdeltä olisi keittoa syömässä. Tämähän tarkoittaisi viiden tunnin loppuaikaa, joten totesin hänen pääsevän siihen helposti. Muutama kilometri myöhemmin puhuin taas jotain loppuajasta, mutta hän vastasin vain, ettei osaa sanoa ja että katsotaan miten tämä lähtee sujumaan. Ihmettelin vähän mielessäni tätä kommenttia, koska matka läheni kuitenkin jo puoltaväliä, mutta en enää jututtanut kyseistä henkilöä.

Toisen kierroksen lähestyessä loppuaan katsoin kellosta, että aikaa oli mennyt jo melkein kaksi tuntia. Ensin vähän ihmettelin tätä, koska olin mielestäni ollut koko ajan neljän tunnin tavoitevauhdissa, mutta sitten onneksi tajusin, että alun lisäkierrosten takia matka olisikin kierroksen täyttyessä jo yli puolivälissä. Kohta kelloni piippasikin 21. kilometriajan, ja siitä noin sadan metrin päästä katsoin, että olin kuitenkin puolimaratonin kohdalla alle kahdessa tunnissa.

Kolmannen kierroksen alettua reitillä oli enää hyvin vähän juoksijoita, kun puolikkaankin juoksijat olivat kääntyneet kohti maalia. Sain juosta melko yksin, vaikka joitakin samanvauhtisia näkyikin sekä edellä että takana. Yhden nuoren miehen saavutin ja juttelin hänen kanssaan hetken. Hän kertoi olevansa ensimmäisellä maratonillaan ja tavoittelevansa neljän tunnin alitusta. Jonkin ajan kuluttua hän mielestäni vähän lisäsi vauhtia, joten jättäydyin tarkoituksella jälkeen, koska pelkäsin omaa hyytymistäni.

Sykkeeni pysyi todella hyvin kurissa ja juoksu oli koko ajan kevyttä ja rentoa. Aloin jo vähän uskoa pääseväni helpolla juoksulla alle neljään tuntiin, vaikka edelliset hyytymiset kolkuttelivatkin päässä. Toivoin että sellaista ei tapahtuisi tällä kertaa.

Kilometrimerkinnät olivat ensimmäisen kierroksen jälkeen vain viiden kilometrin välein. Oma kelloni piippasi lähes joka kerta lähes täsmälleen merkin kohdalla. Reitin puolivälin huoltopisteellä olivat lähes peräkkäin 15, 25 ja 35 kilometrimerkit, mistä päättelin peruslenkin olevan noin kymmenen kilometriä.

Kolmannen kierroksen lopulla aloin jo odotella tuttua Markoa, joka oli hakemassa kolmen tunnin alitusta, ohittamaan minut kierroksella. Vähän ajan kuluttua kärkijuoksija tuli ohitseni, mutta hän ei ollut tuttu. Noin 200m hänen jälkeensä Marko tuli ohitseni ja tsemppasi minua samalla. Hän sanoi kärjen karanneen ja menevän edellä. Sanoin että "ota kiinni", johon hän sanoi ettei pysty. Sanoin että kolme tuntia kuitenkin alittuu.

Lähdin hyvillä mielin neljännelle kierrokselle. Juoksu tuntui edelleen harvinaisen hyvältä. Nautiskelin tunnelmasta auringon laskiessa ja katselin upeita maisemia. 90 asteen käännöksissä vilkaisin aina taakseni, mutta siellä ei näkynyt ketään. Aiemmin mainittu nuori mies meni jo aika kaukana edelläni. Tullessani omakotitalon edessä sohvalla olleiden kannustajien luo, kiitin heitä kannustuksesta ja sanoin heilläkin olleen pitkä ilta. Totesin myös, että onneksi emme kuitenkaan enää tapaa, mikä nauratti heitä. Yksi heistä huusi vielä perääni että "ehkä kuitenkin ensi vuonna!".

Suoran jälkeen tultiin tutulle huoltopisteelle, jossa odotti 35km kyltti. Oma kelloni piippasi väliajan jälleen melko tarkkaan sen kohdalla. Otin viimeisen geelini ja jatkoin loivaan alamäkeen, jossa ohitin kaksi juoksijaa, joilla vaikutti olevan vaikeaa. Vähän myöhemmin loivan ylämäen jälkeisessä käännöksessä vilkaisin taakseni ja näin molempien kävelevän mäessä. Hetken päästä ohitin myös yhdessä juoksevan kolmikon, joille toivotin tsempit ja sanoin ettei ole paljoa enää jäljellä. Yksi heistä totesi heidän olevan vasta kolmannella kierroksella, johon sitten totesin, että voiton puolella kuitenkin jo.

Loppumatkalta jäi mieleen lämpötilan vaihtelut. Joissain notkopaikoissa oli vähän viileän tuntuista, ja ainakin yhdessä alikulkutunnelissa vastaavasti selvästi lämpimämpää kuin muualla. Pukeutumiseni oli kuitenkin edelleen juuri sopiva tälle kelille. Aurinko oli jo laskenut, joten hiljalleen alkoi vähän hämärtää.

Vauhtini oli edelleen tavoitteen mukaista ja marginaaliakin oli vähän, joten aloin laskea, paljonko saisin hyytyä päästäkseni vielä alle neljän tunnin. Totesin kuuden minuutin kilometrivauhdin jo riittävän, joten aloin olla melko varma tavoitteen toteutumisesta. Juoksu ei vieläkään pahemmin painanut, mistä olin todella iloinen. Toiseksiviimeisellä huoltopisteellä oli jo aika hiljaista, mutta join pari mukillista vettä ja jatkoin matkaa.

Jonkin ajan kuluttua sain 40km kyltin näkyviin. Vähän ihmettelin sitä, koska muistaakseni kelloni oli viimeksi piipannut vasta 38km väliajan. Ohitin kyltin ja melkein heti sen jälkeen kellossani täyttyi 39km. Ajattelin, että varmaankin kilometrimerkki oli väärässä paikassa. Toisaalta muistelin loppureitin kulkua, ja tuntui siltä, että ehkä sitä ei enää kolmea kilometriä olisi jäljellä. Päätin kuitenkin jatkaa tavoitevauhtiani.

Vähän päästä tultiin viimeiseen nousuun, ja aloin olla varma, että ainakaan oman kelloni mukaan 42km ei tule täyttymään. Niinpä olin myös varma neljän tunnin alituksesta, ja hölkkäilin mäen kaikessa rauhassa ylös. Hetki ennen maaliin kääntymistä oli kierroksen vaihtumisen kohdalla huoltopiste, jonka kohdalla sanoin, että nyt en onneksi tarvitse enää tästä mitään. Sen jälkeen käännyin alikulusta kohti urheilukenttää, ja kyltti kertoi maaliin olevan 450 metriä matkaa. Kohta olinkin jo kentällä ja jatkoin takasuoran kautta kohti maalia. Nimeäni kuulutettiin ja samalla kerrottiin minun olevan sarjassani viides. Maaliviivalla aikaa oli kulunut vähän alle 3:54, eli hyvinkin tavoitteen mukaisesti.

Olin tyytyväinen hyvin ja kevyesti sujuneesta juoksusta ja siirryin nauttimaan maalihuollosta. Joku huoltohenkilö jututti minua, ja juttelun lomassa kerroin epäileväni reittiä alimittaiseksi. Hän selitteli, että gps:t ovat epätarkkoja ja että voivat seota alun lisälenkeistä. Myöntelin mukana, mutta en ollut täysin vakuuttunut.

Hetken kuluttua lähdin kävelemään autolle hakemaan puhelintani ja reppuani. Sinne päin kävellessäni hämmästyin kun kuulin kaverini nimeä kuulutettavan. Olin odottanut hänen tulevan maaliin vasta noin 20-30 minuuttia minun jälkeeni. Kävelin ripeästi autolle päin. Matkalla ohitin teinien auton, ja yksi heistä kysyi avoimesta ikkunasta, paljonko on vielä jäljellä. Kysyin että jäljellä mitä. Hän sanoi: "cooperia, eikun maratonia". Naurahdin päässeeni jo maaliin.

Pikaisen autollakäynnin jälkeen kävelin takaisin, ja ehdinkin maalihuoltoon onnittelemaan kaveriani omasta ennätyksestään ja neljän tunnin alituksesta, mistä hän oli aika yllättynyt. Hän kuitenkin näytti kelloaan, joka näytti matkaksi vain vähän yli 41km, ja näytin vastaavan oman lukemani.

Ennen syömistä kävimme pesulla ja vaihtamassa kuivat vaatteet päälle. Sen jälkeen menimme hakemaan keittoa, ja huoltohenkilöstö sanoi, että saatte sen mitä on jäljellä. Tätä vähän ihmettelimme, koska varmasti meitä hitaampiakin maratoonareita oli vielä reitillä. Saimme kuitenkin jauhelihakeittoa ja leipää ihan normaalit annokset. Syötyämme kävelimme hämärässä autolle, jossa nautimme vielä vähän omia eväitämme ja lähdimme sitten ajamaan kotiin päin.

Keuruun yömaratonista jäi positiivinen kuva, vaikka matkan alimittaisuudesta jäikin melko vahva epäilys. Olin iloinen, että pitkästä aikaa olin saanut juostua helpon ja mukavan maratonin ilman hyytymistä.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana (sykemittarini mukaan matka oli 41,17 km, joten viimeinen kilometri puuttuu):

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 41,17 km, joten viimeinen kilometri puuttuu):

Takaisin etusivulle