Muut juoksut

Kööpenhaminan maraton 2017

Sunnuntai 21.5.2017 klo 9.30

Sää:
Lämpötila n. 18 astetta, aurinkoista

Bruttoaika:
3:38:13

Nettoaika:
3:36:53

Puolimaratonin väliaika:
1:41:44

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/1746034656

Kaveriporukan vuosittaiseksi kevätmaratoniksi valikoitui tällä kertaa Kööpenhaminan maraton. Tällä kertaa matkassa oli mukana yhteensä kuusi henkilöä, itseni mukaan lukien. Ilmoittautuminen oli tehty jo hyvissä ajoin, useita kuukausia ennen tapahtumaa. Talvella sairastamani keuhkokuumeen jäljiltä tiesin, että en tule olemaan ennätyskunnossa, joten etukäteen ajattelin juoksevani rennon juoksun, jolla uskoin silti pääseväni selvästi alle 3:30-aikaan.

Saavuin Kööpenhaminaan perjantai-iltana. Olin samana päivänä juossut kaksi osuutta Yritysmaratonviestissä Töölönlahdella, mutta en uskonut tämän merkittävästi vaikuttavan maratoniini. Lauantaina kävimme hakemassa juoksunumerot ja tutustuimme vähän kaupunkiin.

Olin tankannut hiilihydraatteja jälleen enimmäkseen karkilla ja Jaffa-kekseillä keskiviikosta perjantaihin. Söin viimeiset Jaffat lentokoneessa, ja tämän perusteella vieressä istunut eläkeläismies arvasikin minun olevan menossa maratonille. Hänenkin oli ollut tarkoitus osallistua, mutta hän oli sairastunut eikä siksi pystynyt juoksemaan, mutta matkusti kuitenkin vaimonsa kanssa muuten jo maksetulle matkalle.

Sunnuntaiaamuna heräsimme noin 6:30. Söin tuttuun tapaan aamupalaksi pussipuuron ja vähän leipää, ja join pari kupillista kahvia ja lasillisen tuoremehua. Airbnb:stä hankkimamme 300-neliöinen kerrostaloasunto sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä lähdöstä. Lähdimme kävelemään kohti kilpailualuetta noin kahdeksan aikaan. Puolimatkassa yksi kaveri huomasi unohtaneensa sykemittarinsa asunnolle, ja lähti takaisin sitä hakemaan. Avaimia oli vain yksi, ja etukäteen olimme sopineet minun ottavan sen omaan reppuuni, koska todennäköisesti olisin ensimmäisenä maalissa. Lähtöalueella oli melkoisesti ruuhkaa, ja avainta odotellessa minua alkoi jännittää, ehtisinkö riittävän hyvin käydä wc:ssä ja viedä reppuni säilytykseen. Sovimme sitten, että toinen kaveri ottaa avaimen, koska aikoo juosta sykemittarin hakijan kanssa suunnilleen samaa tahtia.

Lähdin wc-jonoon, joka oli todella pitkä. Noin kymmenen minuuttia jonotettuani yksi kaverini tuli paikalle. Juttelin hänen kanssaan ja kerroin, että jono ei ollut edennyt juuri ollenkaan. Yhdessä päätimme lähteä alueen toiselle reunalle katsomaan, olisiko siellä pienemmät jonot. Bajamajoille päästyämme yllätys oli suuri, kun siellä ei ollut kuin muutaman ihmisen pituinen jono! Aikaa jäi siis reilusti, joten kävelimme tavarasäilytyksen tienoille laittamaan varusteemme kuntoon. Olin jo etukäteen päättänyt juoksevani lyhyissä juoksutrikoissa ja hihattomassa paidassa, koska aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tällä kertaa päätin jättää lippalakin pois päästä, koska se oli viimeksi alkanut ärsyttämään minua kesken juoksun. Laitoin yhden geelin takataskuuni ja pakkasin loput pientarvikevyöhöni. Sitten veimme reput säilytykseen ja lähdimme kävelemään kohti lähtökarsinaa.

Matkalla huomasimme, että ihan lähtöalueen lähellä oli pisoaareja, joille ei ollut merkittävästi jonoa. Odottelimme auringonpaisteessa jonkin aikaa, ja kävin sitten vielä noin vartti ennen lähtöä tyhjentämässä rakkoni. Muistin myös syödä geelini samalla kun siirryin 3:30-jänisten edelle. Väkeä alkoi olla melko paljon ja tunnelma oli melko tiivis.

Pienen odottelun jälkeen päästiin matkaan. Kävelin aluksi ruuhkan mukana kohti lähtöviivaa, mutta yllättäen jo vähän ennen sitä pystyin aloittamaan juoksemisen. Viivalla painoin kelloni käyntiin. Etenin rauhallisesti ja etsin pikku hiljaa tilaa kiihdyttää omaan vauhtiini. Fiilis oli todella hyvä, kun aurinko paistoi ja ihmisiä oli katujen varrella runsaasti. Ensimmäinen kilometri täyttyi majapaikkamme kulmalla juuri alle viiden minuutin ajalla 04:59.

Ensimmäisen juomapisteen ohitse sain juosta vapaata baanaa pitkin, koska olin ottanut oman vesipullon käteeni. Pullo kädessä oli toisaalta ärsyttävää juosta, mutta näin sai vältettyä ruuhkan. Naukkailin pullosta aina välillä pieniä kulauksia, ja olin suunnitellut hävittäväni sen ennen toista juomapistettä.

Reitti kulki kohti puistoaluetta, jonka kulmalta numerot oli haettu edellisenä päivänä. Etukäteen olin katsonut, että matkan käytännössä ainoa pieni nousu olisi vähän ennen sitä. Näillä paikkeilla näkyi jo kaukaa ilmassa kimallusta ja välkettä, ja ihmettelin pitkään, mikä sen aiheutti. Syy selvisi vähän ajan päästä kun lähestyttiin paikalle rakennettua suurta kannustuspistettä: ilmaan ammuttiin välillä metallisilppua, joka kimalsi auringossa. Näytti hienolta!

Hetken päästä samaa tietä pitkin oikealla puolella alkoi tulla vastaan kärkijuoksijoita. Mietin, että puiston kierrettyäni yritän sijoittautua reitin oikeaan reunaan, jotta voisin nähdä vastaan tuleveita kavereitani. Viiden kilometrin väliaikapistekin tuli vastaan. Keskimääräinen kilometritahtini tähän mennessä oli 04:49, eli ihan hyvää tasoa.

Puistoalueen nurmikolla istuskeli myös todella paljon ihmisiä. Aloin jo odotella juomapistettä, ja kaivoin vyöstäni valmiiksi ensimmäisen geelin käteeni. Juomapisteen näkyessä heitin oman juomapulloni pois ja söin geelin. Juomapisteellä join vauhdissa mukillisen vettä ja käytin toisen mukillisen kasvoille ja käsivarsille viilennykseksi.

Juoksu tuntui todella kevyeltä, ja huomasin, että 3:20-jänikset ovat vain hieman edelläni. Mielessä kävi jopa tuohon porukkaan liittyminen, mutta päätin kuitenkin hillitä itseni. Hetken päästä puiston kierron jälkeen tultiin osuudelle, jossa vastaan tuli hitaampia juoksijoita. Katselin tarkkaan, näkyykö tuttuja, ja jonkin ajan kuluttua yksi kavereista huusikin nimeni ja heitimme läpyt. Hänen vierellään juoksi myös toinen porukkamme jäsen. Laskeskelin, että meillä oli tässä kohtaa eroa noin kymmenen minuuttia, eli yllättävän paljon. Tosin olin lähtenyt selvästi edempää kuin he, mikä selitti osan erosta.

Kilometrien 6-10 keskitahtini oli 04:43/km, ja olin tähän vauhtiin todella tyytyväinen. Laskeskelin jo mahdollista loppuaikaani, ja ajattelin pääseväni melko lähelle ennätysaikaani. Syke tosin kävi välillä yli 172:nkin lukemissa, ja ajattelin, että ihan niin korkealla sen ei kannattaisi antaa olla. Näillä main reitti kulki samalla alueella, jolla olimme edellispäivänä kävelleet, joten oli hauska tunnistaa tuttuja paikkoja. Aloin myös odotella seuraavaa juomapistettä, jotta voisin ottaa geelin. Aika pian se tulikin vastaan.

Reitti kulki rantaa pitkin ohi majapaikkamme samaa tietä, jolla olimme käyneet edellispäivänä pienellä hölkällä. Etenin sykkeen perusteella niin, että se pysyi noin 170:ssä. Vauhti pysyi kohtuullisen hyvänä, selvästi alle viiden minuutin kilometreissä. Vähän ennen kuin 15 km täyttyi, näkyi jo kaukaa, kuinka reitti nousi junaradan ylittävälle sillalle. Tämä vähän yllätti, koska nousu näytti kauempaa paljon jyrkemmältä kuin mitä se todellisuudessa oli. Näin myös edelleen 3:20-jänikset noin 200 metrin päässä edelläni. Keskitahti 11-15 km välillä oli 04:47/km, eli vähän edellistä pätkää hitaampi, koska olin hieman laskenut sykettäni.

Minulla oli muuten High5:n geelejä, mutta mukana oli yksi kaapin perältä löytynyt Lidlistä ostettu vähän isompi geelipakkaus, jossa oli kierrekorkki. Sen parasta ennen -päiväys oli jo umpeutunut, mutta ajattelin sen olevan silti ihan kelvollista. Seuraavana noin 17 km juomapisteen kohdalla avasinkin sen ja söin siitä noin puolet. Parisen kilometriä myöhemmin huomasin, että neste hölskyi vastasssa, ja muutenkin tuntui ehkä vähän omituiselta. Pelästyin tästä sen verran, että heitin loput tästä geelistä pois, vaikka sitä oli vielä puolet jäljellä.

16-20 km vauhtini oli aavistuksen hitaampaa kuin edellisellä vitosella: 04:51/km keskimäärin. Hetken päästä tultiin myös puolimaratonin väliaikapisteelle, jonka kohdalla aikaa oli kulunut 1:41:44. Arvelin, että loppuaikani olisi noin 3:25 luokkaa ja ajattelin yrittää sen alittamista. Samalla sykkeellä juoksu ei kuitenkaan enää kulkenut ihan niin vauhdikkaasti, ja 21. kilometriaikakin oli ollut muutaman sekunnin viiden minuutin huonommalla puolella. Vähän ennen 25 kilometrin täyttymistä juoksu alkoi tuntua aavistuksen hankalalta, ja ajattelin, että eipä se mitään haittaa jos löysään tahtia ihan aavistuksen verran. Motivaatiota siihen, että yrittäisin pysyä alle viiden minuutin kilometrivauhdissa, ei käytännössä oikein ollut, koska ennätystäkään ei missään tapauksessa tänään syntyisi. Ajattelin pääseväni silti helposti alle 3:30-loppuaikaan. Keskitahti välillä 21-25 km oli tasan 05:00/km.

Erityisiä muistikuvia ei matkan varrelta muuten ole, mutta juoksu kävi koko ajan vähän vaikeammaksi. En tiedä johtuiko tämä kuumuudesta, kun aurinko paistoi koko ajan pilvettömältä taivaalta. Mielessä kävi muutamaankin kertaan, että ehkä olisi sittenkin kannattanut ottaa lippalakki päähän. Sykkeeni pysyi suunnilleen samalla tasolla kuin ennenkin eli noin 171-172 välillä, mutta vauhti oli taas hieman edellistä viiden kilometrin pätkää hitaampaa: 26-30 km keskitahti oli 05:10/km. Laskin moneen kertaan mielessäni, paljonko minulla on marginaalia 3:30-alitukseen ja kuinka hitaita kilometrejä voisin juosta, että vielä pääsisin siihen. Laskin, että vielä noin 5:15/km keskitahdilla pääsisin siihen, ja uskoin tähän pystyvänikin.

Geelejä olin ottanut matkan varrella aina noin kuuden kilometrin välein, ja niitä oli vielä kaksi jäljellä. Söin näistä toisen heti 30km väliaikapisteen jälkeen olevalla juomapisteellä. Energiaa tuntui kyllä riittävän, eli vauhdin hidastuminen ei kaiketi ollut siitä kiinni, mutta niin vain kilometriajat alkoivat lipsua 5:20-tasolle ja vähän sen ylikin. Samalla 3:30-alitus alkoi tuntua vaikealta tavoitteelta, koska matkaa oli vielä sen verran paljon jäljellä. Ensimmäisen kierroksen tapaan puiston kierron jälkeen tultiin kohtaan, jossa tuli vastaan muita juoksijoita, mutta tällä kertaa en nähnyt ketään tuttua vastaantulijaa. Keskitahti välillä 31-36 km oli 05:21.

Noin 36 kilometrin kohdalla nivusessani tuntui taas äkillinen outo tunne, samalla tavalla kuin vuotta aiemmin Tukholmassa sillalle noustessa. Tuntui aivan kuin jokin lihas kramppaisi kohta. Jouduin nyt hidastamaan vauhtia selvästi, ja samalla viimeistään tajusin, että en tule pääsemään 3:30:n alle mitenkään tänään. Aavistus tästä oli kyllä ollut mielessä jo aiemminkin juoksun vaikeutuessa. Lopullinen vahvistus asialle tuli, kun noin 37 km:n kohdalla olevalla juomapisteellä 3:30-jänisporukka juoksi ohitseni. Mielessäni kävi ajatus, että jään sen perään roikkumaan, mutta mitään realistista mahdollisuutta tähän ei ollut. Jatkoin siis noin kuuden kilometrivauhdilla ja toivoin vain, että maali tulisi pian vastaan.

Kilometrit tuntuivat pitkiltä, mutta toisaalta syke laski vauhdin hidastuessa, joten juoksu ei enää tuntunut kovinkaan pahalta. Henkisesti harmitti kyllä se, että väkeä meni jatkuvasti ohitseni oikealta ja vasemmalta. Alkoi olla todella kuuma, ja toivoin myös juomapistettä. Mielessä kävi pelko, että sellaista ei välttämättä tulisikaan enää vastaan ennen kuin vasta maalialueella. 36-40 km keskitahtini oli 05:53.

Melko pian 40 km täytyttyä viimeinen juomapiste onneksi näkyi. Sille saapuessani loppuajalla ei ollut enää mitään merkitystä, joten pysähdyin rauhassa juomaan ja viilentämään itseäni. Seisoskelin hetken paikallani, mutta pakotin sitten itseni jatkamaan matkaa. Vaikealta se kyllä tuntui, ja toi mieleen ensimmäisen maratonini vuonna 2009. Tiesin, että matkaa oli enää todella vähän, ja aloin odottelemaan majapaikkamme ohitusta ja siitä melkein näkyvää maalialuetta.

Rannasta pois kääntymisen jälkeen yksi jäsen kaveriporukastamme ohitti minut. Kommentoin hänelle, että vaikeaa on. Tässäkin ajattelin hetken, että lähtisin hänen peräänsä, mutta jälleen kerran totesin ajatuksen käytännössä mahdottomaksi. Jatkoin siis hidasta lönköttelyäni ja se alkoi jopa vähän nolottaa, kun kannustajiakin oli reitin varrella niin paljon.

Viimein kuitenkin ohitettiin asuinpaikkamme ja heti sen jälkeen ylitettiin Langebro-silta, jolta käännyttiin viimeiseen laskuun kohti maalialuetta. Maalisuorakin tuntui yllättävän pitkältä, ja mutta toistaalta olihan se monen sadan metrin pituinen. Maaliviiva tuli kuitenkin hetken kuluttua näkyviin, ja sen kohdalla pysäytin kelloni aikaan 3:36:53. Hetki sitten minut ohittanut kaverini odotteli vähän matkan päässä. Hänen aikansa oli vähän yli 3:33, eli yllättävän iso ero meille oli parin viimeisen kilometrin aikana syntynyt. Siirryimme yhdessä maaliintulokuvan ottoon, jossa oma tuuletukseni oli hyvin vaisu ja kertoi paljon päivän suorituksestani. Sitten lähdimme nauttimaan maalihuollon antimista ja odottelemaan muita kavereita maaliin.

Yhteenvetona Kööpenhaminan maratonista jäi tapahtumana oikein hyvä kuva, vaikka oma juoksuni menikin lopulta melkoisen huonosti. Selkeää syytä tähän en keksi, mutta ehkä vähiin jääneet pitkät lenkit koko alkuvuodelta vaikuttavat asiaan. Muuten oli kaikin puolin mukava matka, ja toisaalta rauhallisen lopun ansiosta palautuminenkin olisi oletettavasti vähän nopeampaa. Tämä oli itselleni 12. maraton, joten nähtäväksi jää, miten seuraava eli järjestyksessään 13. sujuu Helsingissä elokuussa. Toivottavasti oman suorituksen osalta selvästi paremmin kuin tämä!

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,31 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle