Muut juoksut

Krakovan Marathon 2018

Sunnuntai 22.4.2018 klo 9.00

Sää:
Lämpötila n. 16-21 astetta, aurinkoista

Bruttoaika:
3:36:10

Nettoaika:
3:33:48

Puolimaratonin väliaika:
1:44:11

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/2642942597

Kaveriporukan kevätmaratonmatka suuntautui tällä kertaa Krakovaan, ja itselleni kyseessä oli ylipäätään ensimmäinen käynti Puolassa. Talven aikana olin joutunut pitämään parin kuukauden tauon tehotreeneistä, eivätkä pitkät lenkitkään kovin paljon olleet innostaneet. Kilometrejä sentään olin kerännyt vähintään 200 joka kuukausi, mutta jännitti silti nähdä, miten maraton menisi. Arvelin parhaimmillaan pystyväni noin 3:30-tasoiseen aikaan, ja pidin noin 3:40:ä todennäköisenä. Pelkäsin toki myös hyytyväni lopussa selvästi, mutta uskoin silti pääseväni helposti alle neljän tunnin. Päätin lähteä noin viiden minuutin kilometrivauhdilla fiiliksen mukaan ja katsoa miten pitkään jaksaisin sitä ylläpitää. Toisaalta paineitakaan ei ollut, koska omaan ennätykseen ei olisi mitään mahdollisuuksia.

Hiilihydraattitankkausta tein edelliselle maratonilleni hyväksi havaittuun tapaan keskiviikosta perjantaihin maltodekstriinillä. Soin sitä veteen sekoitettuna noin 200 g joka päivä. Lisäks söin taas kolmelle päivälle jaettuna yhden paketin Jaffa-keksejä, mutta muuten en muuttanut ruokavaliotani.

Muu porukka oli lähtenyt Puolaan jo perjantain aamulennolla, mutta itse tein normaalin työpäivän ja lähdin vasta iltalennolla Helsingistä. Lento oli perillä Krakovassa 21:25, ja olin noin tuntia myöhemmin asunnollamme. Söin pikaisen iltapalan ja kävin saman tien nukkumaan. Lauantaina haimme aamupäivällä ensimmäisenä numerot ja kiersimme pienen expon. Loppupäivä meni kaupungilla kierrellessä ja ihmettelemässä, ja illalla laitoimme kaiken valmiiksi seuraavaa päivää varten.

Sunnuntaina heräsimme klo 6. Söin aamupalaksi aiemmilta ulkomaan aamumaratoneilta (Wien ja Kööpenhamina) tuttuun tapaan yhden pussipuuron, pari leivänpalaa, kaksi kupillista kahvia ja vähän tuoremehua. Sen jälkeen oli vuorossa valmistautuminen eli repun pakkaaminen, wc-käynnit ja viimeiset tarkistukset.

Reilu tunti ennen lähtöä kävelimme lähtöalueelle, jonne oli asunnolta vähän vajaa kilometri matkaa. Vaatteina minulla oli lyhyet juoksutrikoot ja hihaton juoksupaita, ja päällä kevyt juoksutakki. Vaikka lämpötila oli vasta noin 15 astetta, niin aurinko paistoi ja lämmitti sen verran, että otin takin pois heti perille päästyämme. Otin repusta varustevyön, joka sisälsi suolapussit ja geelit, ja vein sen säilytykseen. Annoin yhden suolapussin kaverilleni, joka oli itse unohtanut ottaa niitä mukaan. Bajamajoja oli alueella paljon joten pääsin wc:hen ilman jonottamista. Sitten kävelimme lähtökarsinaan varjoisaan kohtaan ja jäimme odottelemaan lähtöhetken lähestymistä. Noin 25 minuuttia ennen sitä yksi kaverini sanoi käyvänsä vielä wc:ssä. Muutamaa minuuttia myöhemmin päätin itsekin tehdä samoin. Tällä kertaa jonoja oli jonkin verran, mutta kiersin ovelasti aidatun alueen ulkopuolelta sen toiselle puolelle ja menin bajamajojen välistä toiseen jonoon, jossa oli vain muutama ihminen. Niinpä pääsin lähes heti asioilleni ja kävelin sitten rauhassa takaisin lähtökarsinaan. Yksi kavereistamme, joka ennakkoasetelmissa oli selvästi muita nopeampi, oli tällä välin jo siirtynyt omalle alueelleen lähelle lähtöviivaa.

Kuulutukset olivat kovalla, mutta enimmäkseen puolankielisiä. Harvoista englanninkielisistäkään puheista ei juuri saanut selvää. Tämä ei silti haitannut, koska katselimme itse kelloistamme, milloin lähtö tapahtuisi. Pian kello olikin 9 ja massa lähti hiljalleen kävelemään. Toivotimme toisillemme viimeiset tsempit ja sovimme tapaavamme maalissa. Parin minuutin kuluttua pääsin lähtöviivalle, jonka kohdalla painoin kelloni käyntiin ja vaihdoin juoksuksi.

Ruuhkaa oli paljon, eikä omaa vauhtia oikein pystynyt juoksemaan. Ensimmäinen kilometri oli melkoista pujottelua, mutta siitä huolimatta sen väliaika oli niinkin hyvä kuin 4:54. Ilmeisesti alkumatkan pitkällä loivalla alamäellä oli vaikutusta tähän. Hyvä vauhti jatkui ruuhkasta huolimatta niin, että toisenkin alamäkivoittoisen kilometrin aika oli hyvä: 4:46.

Reitti kulki leveitä katuja pitkin, mutta ruuhkaa oli silti vielä paljon. Ilmeisesti tämä yhdessä pienen ylämäen kanssa hidastivat sen verran, että kolmas kilometriaika oli yllättävänkin houno 5:12. Näillä paikkeilla lähestyttiin 180 asteen käännöstä ja siirryin tien vasempaan reunaan. Yritin tähyillä ruohokaistaleen yli toisella kaistalla vastaan tulevia juoksijoita, mutta en nähnyt nopeampaa kaveriani. Käännöksen jälkeen yritin katsella takanani tulleita kahta hitaampaa kaveriani, mutta en nähnyt heitäkään.

Hetken päästä käännyttiin isoa puistoa kiertävälle osuudelle. Eilinen numeroidenhaku oli tehty tämän alueen vieressä olevassa messukeskuksessa, ja täällä oli ollut samalla myös rullaluistelumaraton. Alue oli siis meille jo vähän tuttu. Pitkällä ja tasaisella suoralla oli hyvä juosta, ja neljäs kilometri täyttyi ajalla 4:54. Oudosti seuraavaan puolestaan kului 5:09, mikä johtui ehkä ruuhkasta. Sykkeeni oli myös noussut jo 170:een, mutta uskoin tämän johtuvan kuumuudesta, koska juoksu tuntui hyvin kevyeltä ja pystyin hengittämään enimmäkseen nenän kautta. Jatkoin siis samalla vauhdilla. Näin myös muutaman kymmenen metrin päässä edelläni 3:30-jänikset.

Kilometrit 6-9 menivät kaikki hyvin alle viiden minuutin, mutta kymmenes lipsahti yli ajalla 05:01. Tässä vaiheessa mentiin taas pitkä pätkä sellaista osaa reitistä, jolla näki vastaantulevia juoksijoita. Kärki oli mennyt jonkin aikaa sitten, ja tähyilin kaveriani. Ruuhka oli jo hellittänyt, joten pystyin juoksemaan lähellä vasenta reunaa. Pian näinkin kaverini tulevan vastaan ja leikkasin aivan reunaan. Osuin vahingossa hieman edellä juosseen miehen jalkoihin, ja hän sanoi jotain, johon vastasin "sorry". Moikkasin kaveriani, jonka juoksu näytti todella kevyeltä. Laskin, että hän on monta minuuttia edelläni, vaikka matkaa oli takana vasta alle neljännes! Olin alkujaan ounastellut hänen olevan noin 3:20-kunnossa, mutta hän juoksi hyvin lähellä 3:15-jäniksiä.

Lämpimän kelin takia olin päättänyt ottaa suolapusseja melko usein. Minulla oli niitä neljä mukana, ja olin ottanut ensimmäisen jo 7,5 kilometrin kohdalla olevalla juomapisteellä. Päätin ottaa niitä viiden kilometrin välein, jolloin loppumatkalle niitä ei riittäisi. Uskoin kuitenkin tämän riittävän kramppiuhkan poistamiseen.

Geelien ottamiseen olin päättänyt tällä kertaa kokeilla erilaista taktiikkaa. Aiemmin olin ottanut ensimmäisen jo juuri ennen lähtöä, ja sen jälkeen tasaisesti matkan aikana. Eräällä maratonklubin juoksukoulun (jossa olin valmentajana) luennolla kuitenkin sanottiin, että lisäenergian ottaminen kannattaisi aloittaa vasta tunnin kuluttua lähdöstä. Ihan niin pitkälle en odottanut, mutta otin ensimmäisen geelin vasta 10 kilometrin juomapisteellä.

Kilometriajat 11-16 olivat pysyivät hyvin alle viiden minuutin. Juoksu tuntui edelleen kevyeltä, vaikka syke oli melko korkealla. Jatkoin siis samaan malliin. Noin 16 kilometrin kohdalla oli melko jyrkkä ja pitkä kurvi, jossa ei nähnyt kovin kauas eteenpäin. Kurvin lopussa yhtäkkiä 3:30-jänisryhmä olikin melkein edessäni! Mietin hetken mitä tekisin. Juoksu tuntui kulkevan, joten teki mieli lähteä ohitse, mutta toisaalta ajattelin, että jossain vaiheessa jänikset taas ohittaisivat minut kun hyydyn. Niinpä päätin jäädä jänisryhmän perään. Väkeä siinä oli aika paljon, joten välillä tuntui taas vähän ruuhkaiselta.

Kilometriajat 17-20 olivat kaikki vähän yli viiden minuutin. Ihmettelin tätä vähän, mutta en silti lähtenyt ohittamaan jäniksiä. Välillä juoksin niin lähellä heitä, että jänisten tavoiteajan kertovat ilmapallot osuivat otsaani. Juomapisteilläkin oli selvästi ruuhkaisempaa jänisryhmässä, mutta en silti uskaltanut lähteä ohittamaan.

Puolimaraton täyttyi oman kelloni näyttäessä noin 1:44, joten olin alle 3:30-vauhdissa. Vähän ennen tätä reitti oli siirtynyt pitkälle osuudelle, jossa näki jatkuvasti vastaan tulevia juoksijoita. Tätä kestikin lähes 15 kilometrin ajan! Ainoa poikkeus oli reitin ääripisteessä tehtävä parin kilometrin mittainen kierros, jonka jälkeen palattiin samalle reitille jota pitkin oli jo tultu sinne päin. Kärkijuoksijoita tuli vastaan harvakseltaan, mutta hiljalleen vastaantulijoiden määrä nousi. Aloin jo laskeskella, missä vaiheessa kaverini pitäisi tulla vastaan. Huomasin myös seuraamieni jänisten edellä ehkä noin 200 metrin päässä toisen 3:30-jänisryhmän! Ihmettelin asiaa, mutta oletin ryhmien lähteneen eri kohdista lähtökarsinaa ja molempien juoksevan nettoajassa tavoitteensa mukaisesti.

Muita erityisiä muistikuvia väliltä 21-27 ei ole. Kilometriajat olivat noin viiden minuutin tasoa, enimmäkseen vähän alle sen, mutta pari hitaampaakin kilometriä sattui mukaan jolloin keskiarvo oli vähän sen yli. Geelien ja suolan suhteen olin noudattanut suunnitelmaani ja ottanut molempia viiden kilometrin välein. Juomapisteet olivat hyvin melko tarkasti 2,5 kilometrin välein, mikä tuki suunnitelmaani. Viimeinen suolapussi oli siis mennyt 22,5 kilometrin kohdalla. Juoksin jatkuvasti reitin vasenta reunaa ja näillä paikkeilla näinkin kaverini. Huusin hänelle hyvissä ajoin ja annoimme vauhdissa läpyt. Hetken päästä käännyttiin kierrokselle, jonka jälkeen lähdettäisiin kohti maalia.

Reitillä oli joitakin vesisuihkuja, jotka virkistivät mukavasti. Juoksin aina niin läheltä niitä kuin pystyin, vaikka siinä hetkellisesti vähän kastuikin. Noin 28 kilometrin kohdalla oleva suihku oli ilmeisesti jotenkin vinossa, koska kun juoksin sitä kohti, suihku oli niin voimakas että en meinannut saada hetkeen hengitettyä. Paita, housut ja lenkkaritkin kastuivat aivan läpimäriksi! Alkusäikähdyksen jälkeen tämä herätti lähinnä hilpeyttä, ja vaatteetkin onneksi kuivuivat nopeasti.

28. kilometriaika oli 5:02 ja 29. 4:59. Juoksin edelleen jänisten perässä, mutta aloin laskeskella, että 3:30-alitukseen taitaa tulla kiire. Juoksu tuntui edelleen niin helpolta, että päätin lähteä jänisten ohitse. Pelkäsin kyllä, että lopussa he menisivät ohitseni, mutta halusin silti yrittää alle 3:30:n. Jossain vaiheessa näin myös molemmat takanani tulevat kaverini, toisen heti kiertolenkin jälkeen ja toisen vähän myöhemmin. Moikkasin molempia ja toivotin tsempit.

Järjestäjien kilometrimerkinnät olivat aiemmin tulleet välillä ennen oman kelloni väliaikaa, välillä samaan aikaan ja välillä vähän myöhemmin. Noin puolivälin jälkeen ne olivat kuitenkin tasaantuneet ja tulivat noin 200m oman kelloni piippauksen jälkeen. Järjestäjien 30km merkillä aikaa oli kulunut noin 2:29:30, joten kolmen ja puolen tunnin loppuaika oli vielä juuri ja juuri mahdollinen. Yritin pitää kilometrivauhdin viiden minuutin paremmalla puolella, mutta toisaalta motivaatiota kovaan rypistämiseen ei ollut, koska oma ennätys jäisi joka tapauksessa kauas.

Juoksu jatkui helppona. Reitti ei kuitenkaan ollut ihan tasainen, vaan välillä oli loivia nousuja ja laskuja. Ehkä tästä johtuen kilometriajat 30-33 olivat 5:01-5:11 välillä. 34. ja 35. olivat sentään 4:59 ja 4:57. Aloin kuitenkin epäillä, että käytännössä peli on menetetty 3:30-ajan suhteen. En ottanut tästä stressiä vaan jatkoin rennolla ja mukavalta tuntuvalla tahdilla. Syke oli noussut jo lähelle 180:aa, mikä normaalisti olisi liian korkea puolimaratonillekin. En silti välittänyt tästä vaan laitoin sen kuumuuden piikkiin.

Viimeisen geelin olin ottanut 35 km huoltopisteellä. Näillä main huomasin myös, että minulla on lähes koko ajan jano. Tähän asti olin joka juomapisteellä juonut vain reilun mukillisen, koska pelkäsin nesteen hölskymistä. Päätin juoda vähän reilummin jatkossa. Olin myös aina kastellut kasvot, niskan ja käsivarret viilennykseksi, mutta siitä ei suurta apua tainnut olla, koska auringonpaiste kuivatti ihon niin nopeasti.

36 kilometrin jälkeen aloin odottelemaan joen rantaan pääsemistä. Loppumatka juostaisiin sitä pitkin kunnes käännyttäisiin ylös kohti kauppatorilla odottavaa maalia. Kuumuus ja janon tunne ilmeisesti vaikuttivat sen verran, että kilometriajat hidastuivat jonkin verran. 36-39 välillä ne olivat 5:05-5:15. Silti 39 kilometrin väliaikamerkillä laskin, että olin minuutin verran 3:30-aikaa edellä! Tämän jälkeen oli kuitenkin todella pitkä matka ennen kuin tuli 40 kilometrin merkki, eli kilometrimerkit eivät olleet ihan kohdallaan. 40km väliaikapisteellä tajusin lopullisesti, että 3:30-alitukseen ei ole mahdollisuuksia. Oman kellonikin mukainen kilometriaika tosin oli 5:24. Otin huoltopisteellä rauhallisesti kävelyaskelia, join paljon ja kastelin huolella itseäni. Sen jälkeen jatkoin rauhassa matkaani.

Jonkin ajan kuluttua käännyttiin melko jyrkkään nousuun pois joen varresta. 41. kilometriaika oli niinkin hidas kuin 6:04, mutta en välittänyt tästä. Loiva nousu jatkui ja jatkoin melko rauhassa matkaani. Sykekin laski selvästi. Reitin varressa oli todella paljon kannustajia kun lähestyttiin vanhan kaupungin keskustaa. 42. kilometri täyttyi ajassa 5:54, ja jatkoin kohti maalisuoraa. Pian maali alkoikin näkyä ja fiilis oli kohtalaisen hyvä. En ottanut loppukiriä enkä oikein innostunut tuulettamaankaan. Maaliviivalla pysäytin kelloni aikaan 3:33:48. Sain heti mitalin ja juomapullon ja jatkoin kohti varsinaista maalihuoltoa. Siellä näin myös kaverini, joka oli juossut kirkkaasti oman ennätyksensä. Join reilusti, haimme reppumme säilytyksestä ja jäimme odottelemaan muita kavereita, jotka molemmat tulivat maaliin selvästi alle neljän tunnin.

En nähnyt alkumatkasta seuraamieni 3:30-jänisten maaliintuloa, mutta ainakaan he eivät ohittaneen minua missään vaiheessa eli eivät missään tapauksessa päässeet tavoiteaikaansa. Itsekin jäin siitä nettona melkein neljä minuuttia, joten ihmettelen, mikä jänisten loppuaika mahtoi olla. Ilmeisesti edempänä mennyt toinen jänisryhmä oli päässyt tavoitteeseensa, koska en ollut nähnyt heitä enää loppumatkasta.

Maalialueen huollossa oli tarjolla vain banaania, vettä ja vitamiinijuomaa. Kartasta huomasin kuitenkin, että joku "recovery meal" -alue oli yhden korttelin päässä olevalla aukiolla. Epäilimme, että se olisi maksullinen, mutta päätimme kuitenkin käydä katsomassa. Ei se ollut, vaan numerolappuun merkintää vastaan sai yhden alkoholittoman oluen ja yhden lämpimän aterian, joka oli tortillaan kääritty banaani suklaakastikkeella. Melko erikoinen makuelämys, mutta söin sen silti kokonaan. Jonkin ajan kuluttua lähdimme kävelemään kohti jokirannan nurmialuetta, jossa istuskelimme auringossa ja korkkasimme kuohuviinipullomme.

Tällä 14. maratonillani oma juoksuni meni paremmin kuin ennalta pelkäsin. Isoa hyytymistä ei tullut, ja juoksu tuntui lähes loppuun asti helpolta. Geeli- ja suolataktiikatkin osoittautuivat toimiviksi. Keli oli mukava, vaikkakin juoksun kannalta vähän liian lämmin. Järjestelyt sujuivat kaikin puolin hyvin, reitti oli kohtalaisen hyvä ja tasainen ja itselleni myös ensimmäinen maraton, joka juostiin vain yhtenä kierroksena. Juomapisteitäkin oli riittävän usein eli 2,5 kilometrin välein. Voin siis suositella Krakovaa!

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,38 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle