Muut juoksut

Marathon des Alpes-Maritimes Nice-Cannes 2024 (Nizza-Cannes-maraton)

Sunnuntai 3.11.2024 klo 8:00

Sää:
Lämpötila n. 15-20 astetta, aurinkoista

Nettoaika:
4:20:14

Puolimaratonin väliaika (arvio):
2:00:13

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/17446547306

Olin haaveillut Nizza-Cannes-maratonista ainakin pari vuotta, ja saanut siitä suosittelut tutulta maratonklubilaiselta. Tänä vuonna olimme parin kaverin kanssa jutelleet, että voisimme juosta sen. Vetkuttelimme kuitenkin ilmoittautumisen kanssa aika pitkään, ja kun lopulta elokuun lopulla aktivoiduimme, lentojen hinnat olivat nousseet pilviin. Toinen kaveri jäi vielä harkitsemaan, mutta toisen kanssa ilmoittauduimme tapahtumaan ja varasimme Lufthansalta lennot yhdellä vaihdolla, jolloin hinta ei ollut ihan niin paha. Lisäksi otimme hotellin Nizzasta rautatieaseman vierestä. Muutamaa viikkoa myöhemmin toinen kaveri olisi ilmoittautunut mukaan, mutta tapahtuma olikin jo loppuunmyyty.

Saavuimme Nizzaan perjantai-iltana. Lentokentältä olisi päässyt ratikalla keskustaan, mutta siellä olisi joutunut kävelemään hotellillemme jonkin matkaa. Niinpä kävelimme lentokentältä muutaman sata metriä juna-asemalle, mikä oli kokonaisuutena nopeampaa. Lippujen osto aiheutti vähän päänvaivaa, mutta siitä selvittyämme juna tulikin juuri sopivasti parin minuutin päästä. Nizzan rautatieasemalta oli noin 200m kävelymatka hotellille, jonne saavuimme kahdeksan aikaan. Huoneet saatuamme lähdimme syömään ja sen jälkeen melkein suoraan nukkumaan.

Lauantaiaamuna lähdimme aamiaisen jälkeen kävelemään kohti merenrantaa ja expoa, jonne oli reilu kilometri. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja lämmintä oli tässä vaiheessa noin 15 astetta. Samanlaista ennustettiin myös sunnuntaille, mikä oli hyvä. Olimme seuranneet sääennusteita, ja vielä alkuviikosta koko viikonlopulle oli ennustettu rankkoja sateita. Nyt niistä ei onneksi ollut tietoakaan.

Expoon saavuimme vähän klo 10 jälkeen, ja jonoa oli jo kadulle asti. Ei auttanut muuta kuin asettua joukon jatkoksi. Expo oli erään luksushotellin kokoustiloissa, ja jonotellessa saimme ihastella etuoven viereen parkkeerattua Ferraria. Hetken jonotettuamme pääsimme sisälle, ja siinä kohtaa selvisi, että jono aiheutui turvatarkastuksesta. Sen jälkeen ei enää ollutkaan jonoa, vaan expon ja numeronhaun pääsi kävelemään sujuvasti läpi.

Numerot repuissa vietimme lopun lauantain turisteina. Kävimme "I love Nice" -kyltillä rannassa, ja siitä nousimme linnoitukselle, jossa oli myös vesiputous ja näköalapaikka. Lisäksi kävimme uimassa. Merivesi oli melko kylmän tuntuista, vaikka mielestäni olin katsonut tilastoista, että sen piti olla reilusti yli 20-asteista. Pitkään ei tehnyt mieli uida, mutta vietimme kuitenkin vähän aikaa pyyhkeiden päällä auringossa.

Illalla kävimme syömässä ja ostamassa skumpat jääkaappiin odottamaan. Sen jälkeen laitoin tuttuun tapaan numerolapun kiinni paitaan ja muutenkin kaiken valmiiksi aamua varten. Vaatetus oli sääennusteen perusteella selvä: juoksisin hihattomassa valkoisessa juoksupaidassa ja shortseissa, sekä valkoinen lippalakki päässä auringolta suojaamassa.

Aamulla heräsin klo 5. Aamupalalle pääsi 5:30, mutta olimme jo vähän ennen tätä ovella ja pääsimme sisään ennen pelkäämäämme juoksijaruuhkaa. Aamupalalla ei kuitenkaan näkynyt kuin muutama juoksija meidän lisäksemme, eikä mitään jonoja syntynyt. Ennen lähtöä laitoin vielä aurinkorasvaa ja vaihdoin juoksukamat päälleni. Reppuun pakkasin uikkarit, pyyhkeen ja vaihtovaatteet. Varustesäilytys oli hoidettu Pirkan hölkästä tutulla systeemillä, eli reput jätettiin rekkoihin lähtöalueella, ja juoksun aikana ne ajettiin maalialueelle, josta repun sitten sai juoksun jälkeen. Aiemmista maratoneistani poiketen otin tällä kertaa puhelimen juoksulle mukaani pientarvikevyöhön, koska kaverini pelotteli että reppuja kenties paiskottaisiin miten sattuu. Myöhemmin selvisi, että rekoissa ne olivat kuitenkin siisteissä riveissä koukuissa, mutta en sitten enää siirtänyt puhelinta reppuun.

Kävelimme hotellilta lähtöalueelle päin. Vähän ennen sitä olevalla aukiolla olivat varusterekat ja niiden vieressä runsaasti bajamajoja. Kävimmekin vessassa ja jätimme sen jälkeen reput säilytykseen, minkä jälkeen jatkoimme matkaa rantakadulle. Täälläkin oli turvatarkastus, mutta ilman reppua pelkissä juoksuvarusteissa sen läpi pääsi kävelemään ilman pysähdystä.

Lähtöön oli vielä puolisen tuntia aikaa, ja yritimme etsiä wc:itä. Sellaisia ei kuitenkaan enää lähtökarsinoissa näkynyt. Hetken pohdimme mitä teemme. Päätimme vielä poistua karsinasta ja mennä rantaa jonkin verran itään päin, koska muistimme eiliseltä siellä olleet muutaman bajamajan. Ne olivatkin käytössä, eikä jono ollut mahdottoman pitkä. Wc-käynnit hoidettuamme aikaa lähtöön oli kymmenisen minuuttia, joten kävelimme reippaasti takaisin karsinoita kohti. Turvatarkastuksen jälkeen ruuhkaa oli niin paljon, että emme päässeet lähellekään omaa karsinaamme. Odottelimme siis rauhassa, vaikka lähtölaukaus oli jo ammuttu. Vasta noin vartti sen jälkeen pääsimme karsinaan ja varsinaiselle juoksualustalle, ja siitäkin oli lähtöviivalle vielä parisataa metriä.

Lopulta klo 8:18 pääsimme lähtöviivan kohdalle. Toivotimme toisillemme viimeiset tsempit ja painoin kelloni käyntiin. Etukäteen olin katsonut, että reitin alkuosa kulkisi leveillä rantakaduilla. Tässä kohdin ruuhka ei pahasti haitannut, mutta muutaman sadan metrin päästä reitille oli varattu enää toinen rantakaduista, ja vauhtia joutui hidastamaan. Olin ajatellut juosta vähän alle neljään tuntiin, mutta pidin pääni kylmänä enkä lähtenyt puikkelehtimaan, vaan odotin ruuhkan hälvenemistä. Ensimmäinen kilometriaika oli vähän yli kuuden minuutin, mutta se ei haitannut. Toinenkin kilometri oli vielä aavistuksen tavoitetta hitaampi, mutta sen jälkeen pystyin juoksemaan haluamaani vauhtia.

Reitti eteni suoraviivaisesti rantakatua pitkin. Alkumatkasta ohitettiin lentokenttä, mutta sen jälkeen meri näkyi enimmän osan aikaa lähes vieressä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, eikä reitillä ollut käytännössä mitään varjopaikkoja. Onneksi olin laittanut lippiksen!

Juoksu sujui rennosti ja kevyen tuntuisesti. Vähän 7 km jälkeen kävin nopealla puskapissalla reitin varressa, mutta otin menetetyn ajan melkein heti kiinni. Kymmenen kilometrin täytyttyä reitti kääntyi hetkeksi pois rannasta, ja palasi U-käännöksen jälkeen saman kadun toista puolta takaisin. Katselin näkyisikö kaveriani, mutta en nähnyt häntä.

Huoltosuunnitelmani oli tuttu ja turvallinen, eli viisi geeliä melko tasaisesti matkan varrella ja puolivälissä Hesburgerin pussillinen suolaa. Huoltopisteillä join muuten pelkkää vettä, mutta loppumatkasta myös vähän urheilujuomaa silloin kun en ottanut geeliä.

Juoksu kulki kohtalaisen kevyen tuntuisesti, vaikka alkoikin olla kuuma. Pieni ajatus alkoi tässä vaiheessa hiipiä mieleen aikatavoitteen hylkäämisestä. Jatkoin kuitenkin tavoitteen mukaisesta vauhtia, vaikka syke oli noussut pari-kolme lyöntiä noin 12km jälkeen ja näytti pysyvän näissä lukemissa.

Noin 14km kohdalla tultiin jälleen sellaiseen kohtaan, että toisella kaistalla tuli vastaan muita juoksijoita. Tätä osuutta jatkui aika pitkään, noin kilometrin verran, kunnes tehtiin käännös takaisin paluusuuntaan. En nähnyt tuttuja, vaikka juoksin enimmäkseen vasemmassa reunassa, eli lähimpänä vastaantulijoita. Paluukilometrin jälkeen kierrettiin rannan kautta muutama iso ja näyttävä kerrostalo, ja noustiin sitten talojen välistä takaisin sisämaahan päin. Muutaman sadan metrin verran oli jännä kohta, kun juoksijoita kulki kolmella eri kaistalla kahteen suuntaan: ulommaiset kaistat etelään ja keskellä pohjoiseen. Heti tämän osuuden jälkeen siirryttiin rantakadulle, jolla jälleen tuli muita juoksijoita vastaan. Olin tutustunut reittikarttaan etukäteen, ja ihmettelin, mitä juoksijoita he olivat. Omasta mielestäni meidän ei enää pitänyt palata takaisinpäin, vaan lopun piti olla rantaviivaa mukaillen Cannesiin. Katselin juoksijoiden numeroita ja totesin, että kaikki olivat yli 10000:n, joten arvelin heidän olevan eri matkalla, ilmeisesti puolimaratonilla. Jonkin ajan kuluttua saavuttiinkin kohtaan, jossa eroteltiin puolikkaan juoksijat vasemmalle kohti U-käännöstä ja maratonilla olijat jatkoivat suoraan.

21km täyttyi vähän alle kahden tunnin, eli olin tavoitevauhdissa. Vähän matkan päästä tultiin Antibesin kylään, jossa reitti kulki hetken aika kapeita kujia mutkitellen ja kiipesi sitten jonkinlaisen linnoituksen tai muurin päälle, josta oli pystysuora pudotus mereen. Tämä oli yksi hienoimmista kohdista reitillä! Juoksua jatkettiin melko korkealla, vasemmalla oli puistomaista metsää ja välillä ilmeisesti yksityisiä merenrantatontteja, ja oikealla isoja huviloita.

Reitti kumpuili jonkin verran, ja huomasin tavoitevauhdin ylläpitämisen olevan vaikeaa. Lisäksi muistin, että kohta tultaisiin reitin ainoaan pidempään nousuun. Sykekin oli vielä pari pykälää noussut aiemmasta tasosta. Tein nopean päätöksen, että luovun neljän tunnin tavoitteesta ja nautiskelen loppumatkan. Todennäköisesti en olisi tavoitteeseen päässyt, vaikka olisin yrittänyt puristaa. Hetken päästä alkoi edellä mainittu nousu, ja hölkkäsin rauhassa sitä ylös. Nousu näytti yllättävän pitkältä. Sen loppua ei näkynyt, mutta onneksi se oli melko loiva. Muutaman sadan metrin päästä saavutettiin lakipiste ja jatkettiin loivaa alamäkeä kohti rantaa.

Rantaan päästyämme merenlahden toisella puolella näkyi paljon korkeita rakennuksia, ja mietin, mahtaako siinä olla jo Cannes. Etäisyyttä oli vaikea arvioida, mutta jälkikäteen kartalta katsottuna tästä kohdasta ei ihan sinne asti näkynyt.

Reittikartasta ja korkeusprofiilista muistin, että loppumatka olisi käytännössä tasaista ja kulkisi lähes rantaviivaa pitkin. Näillä paikkeilla alkoivat ensimmäiset hiekkarannat, joilla olikin yllättävän paljon ihmisiä, vaikka varsinainen sesonki oli jo ohitse.

30km tienoilla oli huoltopiste, jossa vettä jaettiin ei-kertakäyttöisissä muovimukeissa. Koska aikatavoitteeni oli jo mennyt, kaivoin puhelimeni esiin ja laitoin kaverilleni viestiä, että ottaisi mukin mukaan illan kuoharia varten. Itsekin otin mukin, mutta sille ei oikein ollut hyvää paikkaa. Jonkin matkaa juoksin muki kädessä, mutta sitten päätin laittaa sen juoksuhousujen sisään takapuolelle. Loppumatkan siis juoksin kyttyrän kanssa, mutta tuskin tätä huomasivat muut kuin aivan perässäni juoksijat, eikä sillä mitään väliäkään ollut.

Loppumatka meni käytännössä hölkkäillen, ja otin myös jonkin verran kuvia. Huoltopisteillä en pitänyt minkäänlaista kiirettä, vaan seisoskelin kaikessa rauhassa juomassa ja viilentämässä itseäni. Tämä näkyy kilometriajoissa, jotka poukkoilevat aika paljon. Käytännössä juoksuvauhtinikin oli kuitenkin hidasta, noin 6:30-7:00/km välillä. Tämä ei kuitenkaan pahasti haitannut, vaikka ohitseni painelikin jatkuvasti muita juoksijoita.

Aloin jo vähän odotella maaliinpääsyä, mutta matka eteni hitaasti kuumuudessa. Pikku hiljaa kilometrejä kuitenkin kertyi lisää, ja 40km jälkeen alettiin ympäristöstä päätellen selvästikin olla Cannesissa, kun rantakadun varressa talojen alakerrat olivat täynnä ravintoloita ja kahviloita. Vielä pari kilometriä, ja pääsin vihdoin maaliin. Otti yllättävän koville, vaikka olinkin hidastanut merkittävästi vauhtia!

Heti maaliviivan jälkeen oli ihmeen paljon ruuhkaa. Maalikuja oli melko kapea ja täynnä ihmisiä, eikä etenemään päässyt kuin aina välillä muutaman askeleen kerrallaan. Kesti todella kauan päästä sieltä pois, eikä edes vesipulloa saanut pitkään aikaan. Pullonkaulana taisi olla mitalien jako. Sen jälkeisessä t-paitojen jaossa oli jo vähän väljempää, ja maalihuoltopisteitä oli niin paljon että siellä pääsi etenemään omaan tahtiinsa.

Jäin nauttimaan huollon antimista ja odottelemaan kaveriani maaliin. Maalihuoltoalueelta oli portaat suoraan hiekkarannalle, ja meilläkin oli uikkarit mukana. Eilinen kylmä vesi oli kuitenkin mielessä, joten emme käyneet uimassa. Itse päätin jättää vaatteidenvaihdon hotellille. Kaverini kävi kuitenkin ensin vaihtamassa bajamajassa uikkarit, sen jälkeen nopeasti rannan suihkussa, ja lopuksi uudelleen bajamajassa vaihtamassa puhtaat vaatteet päälle.

Maalihuollon jälkeen lähdimme kävelemään muutaman sadan metrin päähän Cannesin rautatieasemalle, josta tarkoituksenamme oli mennä suoraan junalla Nizzaan. Junamatkahan kuului juoksulipun hintaan. Yllätys oli melkoinen, kun aseman ulkopuolella oli monen sadan metrin jono juoksijoita! Paikalla oli myös runsaasti järjestyksenvalvojia kaitsemassa jonotusta. Hetken pällistelimme ja ihmettelimme tilannetta, ja totesimme, että jonotus kestäisi luultavasti tunteja. Päätimme yrittää taksia tai bussia, mutta aseman seudulla ei näkynyt takseja, joten lähdimme takaisin kohti rantaa. Melkein heti kulman takana tuli vastaan kaksi muuta suomalaista, joiden kanssa olin jutellut vaihtolentoa odotellessa Münchenissä! Kerroimme heille tilanteen, ja he liittyivät seuraamme kimppataksia varten. Kysyimme erään hotellin aulasta, voisiko meille soittaa taksin, mutta saimme tietää, että kaikki taksit ovat ajossa ja odotus voisi kestää ties kuinka kauan.

Mietin tilannetta, ja keksin, että voisimme mennä bussilla ensin "väärään suuntaan" eli Cannesia edelliselle rautatieasemalle, ja hypätä junaan jo siellä. Muut olivat vähän epäileviä, mutta päätimme kuitenkin yrittää tätä. Google Mapsista selvisi, että tälle rautatieasemalle (Cannes la Bocca) oli muutama kilometri, ja sopiva bussilinja ja oikea pysäkkikin selvisi. Bussia odotellessamme mietimme, miten se maksetaan. Ainoastaan yhdellä meistä oli käteistä, mutta sovimme, että hän maksaa kaikkien matkan ja tasaamme tilit myöhemmin. Parin minuutin päästä bussi tulikin, ja siellä näytti olevan hyvin tilaa. Olin etummaisena, ja kysyin kuskilta, kelpaako lähimaksu. Kuski viittilöi alaviistoon, ja siellä olikin maksupääte. Maksu onnistui puhelimella, joten saimme kukin maksettua oman matkamme.

Bussimatka kesti reilun vartin, ja kävelimme parisataa metriä asemalle. Pohdimme, uskallammeko mennä pummilla Cannesiin, ja päädyimme tekemään niin. Jos lipuntarkastus olisi tullut, olisimme esittäneet tyhmää turistia, mutta onneksi sille ei ollut tarvetta. Junaa jouduimme odottamaan vain muutaman minuutin. Siinä odotellessa vaihdoimme muutaman sanan muiden juoksijoiden kanssa, ja kuulimme, että joka vuosi on sama ongelma junaruuhkien kanssa. Oli myös hauska huomata, että oman ideani oli keksinyt moni muukin.

Junassa oli väljää ja pääsimme istumaan neljän hengen pöytäryhmään. Matka Cannesin asemalle kesti vain hetken. Suurin osa muista matkustajista näytti jäävän siellä pois. Onneksi tähystin infotauluja ja huomasin, että tämän junan pääteasema olikin Cannes, vaikka yksi ranskalainen juoksija oli sanonut, että sillä pääsisi Nizzaan! Lähdimme siis äkkiä pois. Hyvä tuuri jatkui, koska viereiselle raiteelle saman laiturin toiselle puolelle oli juuri pysähtynyt juna, jonka näytössä luki Nizza. Sinne näytti menevän jono juoksijoita, mutta pääsimme jonon ohi, koska tulimme suoraan toisesta junasta! Hetkeä myöhemmin istuimme junassa, ja se lähti liikkeelle. Nizzaan ja hotellillemme pääsimme puolisen tuntia myöhemmin. Olipa seikkailu!

Pesulla käynnin jälkeen otimme kuoharin jääkaapista mukaan ja lähdimme hakemaan syötävää. Tarkoituksemme oli mennä rantaan syömään ja juomaan, mutta aikaa oli kulunut niin paljon, että ilta alkoi jo hämärtää. Päätimme silti tehdä suunnitelman mukaisesti. Otimme KFC:stä ruoat mukaan ja menimme pimenevälle rannalle. Siellä oli onneksi paljon muitakin, joten olo ei ollut mitenkään turvaton, ja huomasimme muutamia muitakin mitalikaulaisia ihmisiä.

Nizza-Cannes-maraton oli reitiltään yksi hienoimmista, mitä olen juossut! Reissu oli todella kiva, ja voin suositella tapahtumaa, vaikka ruuhkia olikin yllättävän paljon eri kohdissa.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,31 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle