Muut juoksut

Pariisin maraton (Schneider Electric Marathon de Paris) 2021

Sunnuntai 17.10.2020 klo 9.30

Sää:
Lämpötila n. 8 astetta, puolipilvistä

Bruttoaika:
4:27:50

Nettoaika:
3:41:46

Puolimaratonin väliaika:
1:44:08

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/7671686515

Kaveriporukkamme kevään 2020 maraton piti olla Pariisissa. Koronapandemian takia sen ajankohta kuitenkin siirtyi muutamaan kertaan, ja lopulta tapahtuma järjestettiin lokakuussa 2021. Perinteiseen tapaan otimme AirBnB-kämpän ja menimme paikalle perjantaina jo aamupäivästä. Juoksunumerot haimme myös perjantaina. Muuten perjantai ja lauantai kuluivat kaupunkia katsellessa ja fiilistellessä. Kävimme mm. ylhäällä Eiffel-tornissa, jossa itsekään en aiemmin ollut käynyt monesta Pariisin-visiitistäni huolimatta. Kävin itse myös lauantai-iltapäivällä lyhyellä ja kevyellä lenkillä. Asuntomme oli Riemukaaren lähellä, ja juoksin sieltä Seinen rantaan, jossa kuljin pienen pätkän seuraavan päivän maratonreittiäkin. Suomen syksyisiin keleihin tottuneelle juoksu maistui mahtavalta shortseilla ja t-paidalla, kun lämmintä oli 18 astetta ja aurinko paistoi.

Sunnuntaiaamuna heräsimme 6.30 aamupalalle. Söin lautasellisen puuroa ja kolme leipää, ja join tuoremehua ja kahvia. Valmistautumisen jälkeen lähdimme kohti vajaan kilometrin päässä sijaitsevaa lähtöaluetta. Sinne saavuttaessa oli turvatarkastus, jossa katsottiin myös reppujen sisältö. Minulla ja yhdellä kaverillani oli mukana kuohuviinipullot, jotka meidän oli tarkoitus korkata porukalla maalialueella. Kaveri pääsi toista kaistaa pitkin suoraan sisään, mutta omassa tarkastuksessani turvamies otti pullon pois repusta ja huuteli esimiehensä paikalle. Lyhyessä haastattelussa esimies mm. kysyi, aionko juosta pullon kanssa vai jätänkö sen reppuun. Selitin miten olin ajatellut toimia, ja sainkin sitten luvan jättää pullon repussa säilytykseen.

Varustesäilytyksestä oli Champs Elyseellä sijaitseviin lähtökarsinoihin vähän yli kilometri, joten wc-käyntien jälkeen lähdimme sinne hyvissä ajoin. Minä, Marko ja Miko olimme samassa 3:30-loppuaikaan tähtäävässä ryhmässä, ja Villen lähtöryhmä oli myöhempi 3:45. Hän lähti kuitenkin kanssamme samaa matkaa ja aikoi tulla meidän karsinaamme. Aika pian Riemukaaren jälkeen ruuhkaa alkoi olla paljon. Ensin luulimme, että se oli vain alueelle sisäänmentäessä pisteessä, jossa tarkastettiin koronarokotustodistus tai aiemmin tästä todisteeksi expossa saatu ranneke. Ruuhka kuitenkin vain paheni tuon pisteen jälkeen, ja aika pian emme enää päässeet lainkaan eteenpäin. Olimme lähtökarsina-aitojen väärällä puolella, ja olimme jo ohittaneet myöhäisempiin karsinoihin johtavat portit, mutta 3:30-porttia emme vielä edes nähneet. Ville hermostui ja lähti takaisin päin kohti omaa karsinaansa, ja me muut jäimme odottelemaan. Jonkin ajan kuluttua joku ilmeisesti oli nostanut yhden aidankappaleen sen verran pois paikaltaan, että siihen muodostuneesta kolosta väkijoukko pääsi pikku hiljaa varsinaiseen lähtökarsinaan.

Lähtökarsinassakin oli valtava ruuhka, ja olimme aika lailla oman karsinamme perällä. Kuulimme, kun kello 9.30 alettiin lähettämään väkeä matkaan. Paikalla oli pari pisoaaria, mutta niihin oli todella pitkät jonot. Kävimmekin Mikon kanssa aidan vieressä jonkun mainoslakanan takana pissalla, vaikka turistit kulkivat puolen metrin päässä verkkoaidan toisella puolella. Marko oli lähtenyt kävelemään eteenpäin. Muutaman minuutin kuluttua löysimme hänet uudelleen edempänä sijainneiden pisoaarien luota. Niille ei ollut lainkaan jonoa.

Porukkaa päästettiin juoksemaan vuorotellen kahta kaistaa pitkin vain muutama kymmenen kerrallaan. Niinpä kello oli melkein 10, kun oma lähtömme vihdoin tapahtui. Hyvänä puolena omaan juoksuvauhtiin pääsi käytännössä heti lähtöviivalta, kun ruuhkaa ei enää siinä kohtaa ollut. Painoin kelloni käyntiin ja toivotin viimeiset tsempit Markolle ja Mikolle. Koska ajattelin juoksevani vähän heitä nopeammin, noin 3:30 tuntumaan tai mieluummin sen alle, lähdin heti alusta asti vähän alle viiden minuutin kilometrivauhtia.

Sää oli juoksun kannalta todella hieno. Aurinko paisto, ja lämmintä oli vähän alle kymmenen astetta. Tuulta ei tuntunut käytännössä ollenkaan. Asuvalintani pitkähihainen juoksupaita ja shortsit oli juuri sopiva. Porukkaa oli juoksemassa todella paljon, mutta lähtöjen porrastuksen ansiosta varsinaista ruuhkaa ei ollut, joten pystyin käytännössä koko ajan juoksemaan haluamaani vauhtia. Juoksu tuntui kevyeltä, joten ohittelin aiemmin lähteneitä juoksijoita ja sain helposti ja tasaisesti vähän alle viiden minutin kilometrejä. Muutamassa kohdassa nousujen takia meni vähän enemmän aikaa, mutta alamäissä rullasin vastaavasti vähän kovempaa. Ensimmäinen kymppi täyttyi vähän alle 49 minuuttiin, eli noin minuutin tavoitetta paremmin.

Rakossani painoi jälleen sen verran, että reilun kymmenen kilometrin jälkeen aloin katsella sopivaa puskapaikkaa. Marginaalia tavoitteeseen oli sen verran, että ajattelin mieluummin käyväni nopeasti pissalla kuin kärsiväni. Sopiva paikka tulikin vastaan vähän 16 kilometrin jälkeen raviradan reunamilla, jossa reitti kääntyi loivaan alamäkeen. Tein pikaisen pysähdyksen ja jatkoin sitten matkaa.

Geelejä olin ajatellut ottavani kuusi kappaletta matkan aikana, aloittaen noin 12 kilometrin kohdalla. Suolaa olin ajatellut ottavani vain yhden Hesburgerin pussillisen, koska lämpötila oli aika matala. Tämän suunnitelman toteutinkin. Kuudes geeli taisi kuitenkin olla liikaa, koska loppumatkasta alkoi suolistokaasua erittyä aika paljon. Onneksi sen pahempia vatsaongelmia ei tullut. Pieniä hankaluuksia aiheutti myös se, että huoltopisteitä oli vain noin 5 kilometrin välein. Niiden väleissä piti olla vedenjakopisteitä, ja olihan niitä, mutta vesi oli isoissa ämpäreissä joissa porukka kasteli lakkejaan ja "uitti" käsiään, joten juoda niistä ei viitsinyt. Niinpä varsinkin loppumatkasta alkoi aina olla aika kova jano ennen huoltopistettä. Geelien ottamisen olin alkujaankin suunnitellut "varsinaisten" huoltopisteiden mukaisesti, joten siihen asia ei vaikuttanut.

Juoksu tuntui todella kevyeltä ja aloin pikku hiljaa odotella puolimaratonin täyttymistä. Pian se tulikin vastaan, ja katsoin että olen vähän alle minuutin tavoitetta edellä. Melko pian puolimatkan jälkeen alkoi kuitenkin tuntua hetkittäin raskaammalta, joten annoin vauhdin pudota noin 5:15/km luokkaan. 24 km jälkeen yritin vielä päästä takaisin tavoitevauhtiin ja seuraava kilometriaika olikin 5:03, mutta käytännössä tiesin että en tule tavoitteeseen pääsemään. Niinpä motivaatio loppui ja vauhtini alkoi hiljalleen hidastua.

Seinen rannasta jäi mieleen kohta, jossa reitti meni pitkähköön tunneliin, joka normaalisti oli tarkoitettu vain autoille. Juuri ennen tunnelin suuaukkoa oli rumpuja soittava kannustusryhmä. Koko matkan tunnelissa juostessa, eli ehkä noin kilometrin verran, rumpujen jylinä kuului todella kovana kun ääni kaikui tunnelin seinissä. Heti kun tultiin tunnelista ulos, sitä ei enää kuulunut.

Hiipuneesta vauhdistani huolimatta ohitin kuitenkin koko ajan juoksijoita, jotka olivat lähteneet minua aikaisemmin. Jossain näillä main takaviistosta joku miesjuoksija huusi minulle "hyvä Tampere!", kun juoksin Tampereen maratonklubin paidassa. Vilkaisin sinne päin, näytin peukkua ja huusin takaisin "hyvä Suomi!". Tästä sainkin hetkeksi vähän lisää virtaa, mutta kauaa se ei valitettavasti kestänyt.

Melkein heti Eiffel-tornin ohituksen jälkeen Marko sai minut kiinni. Olin aika yllättynyt! Olin kyllä odottanut että hyytymiseni takia hän saavuttaisi minut loppumatkasta, mutta ihmettelin kun se tapahtui jo noin 30 km kohdalla. Vaihdoimme lyhyesti kuulumiset, ja kerroin että tuntuu raskaalta. Marko valitteli samaa. Sanoin että anna mennä vaan, jään itse vähän hitaampaan vauhtiin. Marko lähtikin edelleni, mutta hänen vauhtinsa oli vain aavistuksen minua kovempaa. Niinpä en päästänyt häntä pariakymmentä metriä kauemmas, vaan roikuin perässä. Melko pian huoltopisteellä saavutinkin hänet.

Seuraavassa selkeässä ylämäessä kävelimme lyhyen pätkän. Sen jälkeen juoksemaan lähtö olikin aika vaikeaa, mutta etenimme kuitenkin loppumatkan yhdessä rinnakkain 5:30-6:00/km luokkaa olevalla vauhdilla. Kovin paljon emme jutelleet, koska kummallakaan juoksu ei ollut kevyttä. Mieleeni jäi noin 41km kohdalta, kun Marko kysyi minulta, tarvitseeko kävellä. Vastasin ettei tarvitse. Jälkikäteen kuulin häneltä, että jos olisin halunnut kävellä, hänkin olisi mielihyvin kävellyt.

Viimeiset sadat metrit tuntuivat pitkiltä, vaikka tiesimme maalin olevan ihan kohta edessä. Vihdoin se tulikin vastaan, ja yritimme maaliviivan vierekkäin täsmälleen samalla nettoajalla 3:41:46. Sen jälkeen siirryimme maalihuollon kautta hakemaan reppumme ja menimme etukäteen sopimaamme paikkaan nurmikolle istumaan ja odottelemaan Mikon ja Villen maaliintuloa.

Loppujen lopuksi Pariisin maratonista jäi voittopuolisesti hyvä kuva, vaikka oma juoksuni menikin vähän huonosti. Olin etukäteen pelännytkin näin käyvän, koska olin juossut syksyn aikana vähän liikaa maratoneja ja edellisestä eli Helsinki City Doublen 63,3 kilometrin matkastakin oli vain kaksi viikkoa. En siis todennäköisesti ollut ehtinyt palautua riittävästi. Pariisin maraton sinänsä oli kuitenkin hieno tapahtuma tunnelmaltaan ja reitiltään, vaikka parantamisen varaakin olisi mm. lähtökarsinaruuhkien ja juomapisteiden suhteen.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,31 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle