Muut juoksut

Pirkan Hölkkä 2011

2.10.2011 klo 9.00

Sää:
Puolipilvistä, lämpötila 5-10 astetta

Aika:
2:57:32

Vuonna 2011 oli jo kolmas kerta, kun tarkoitukseni oli osallistua Pirkan Hölkkään. Kahdella aikaisemmalla kerralla en eri syistä päässytkään mukaan. Tällä kertaa olin laittanut päivän kalenteriin jo hyvissä ajoin, jotta pääsisin varmasti osallistumaan. Olin tankannut pari-kolme päivää ennen kisapäivää pastaa, ja parina päivänä myös täytekakkua tyttären synttäreiden johdosta.

Heräsin aamulla vähän ennen puolta seitsemää, käytin koirat ulkona ja söin aamupalan. Sää näytti muuten hyvältä, mutta lähtiessäni kotipihasta auton lämpömittari näytti -0, ja lasit olivat aavistuksen jäässä. Oli siis aika kylmä, joten pukeutumisen suhteen oli pientä arpomista. Puin pitkät juoksuhousut, pitkähihaisen juoksupaidan ja juoksutakin, ja otin vielä toisen takin päälle odotteluajaksi. Sitten ajoin Koivistonkylän Prisman parkkipaikalle, josta kävelin muutaman sata metriä Nirvaan maalialueelle, josta oli bussikuljetus Valkeakoskelle. Busseihin oli melkoinen jono, mutta lopulta pääsin itsekin kyytiin ja matka kohti Valkeakosken lähtöaluetta käynnistyi.

Lähtöalueelle päästyäni kello oli noin 8.10, ja aloin ensimmäiseksi etsiä wc:tä. Niitä olikin alueella useita, mutta jokaiseen oli jonkin verran jonoa. Valitsin niistä yhden, ja jonossa tapasin työkaverini, joka myös oli ensimmäistä kertaa mukana tapahtumassa. Linjasimme molemmat tavoitteeksi maaliinpääsyn. Itse arvioin, että jos kaikki menee oikein hyvin, kolmen tunnin aika saattaisi olla mahdollinen, mutta todennäköinen aikani olisi 3.10-3.15 luokkaa.

WC-jonossa taisi mennä noin 15 minuuttia. Sen jälkeen menin sisälle rakennukseen, joka oli paviljonki tai ravintola, ja joka oli aika täynnä muitakin juoksijoita. Löysin itselleni paikan jostain nurkasta, ja tein viimeiset valmistelut. Kiinnitin kilpailunumeron rintaani, rasvasin huulet ja otin energiageelit repusta. Tämän jälkeen varmistin vielä, että kaikki on valmista, ja vein repun varustesäilytykseen.

Kellon ollessa noin 8.45 kävelin lähtölakanaa kohti. Sinne matkalla ollessani ohjattu lämmittely alkoi. Kävellessäni otin suunnitelmani mukaisesti yhden energiageelin. Menin kohti joukon alkupäätä, vähän 3 tunnin tavoiteajan kylttiä edemmäksi, jotta pääsisin heti alussa hyvään vauhtiin. Tein omat pienet lämmittelyni ja aloin odotella lähtölaukausta.

Tunnelma oli katossa kun lähtölaukaus vihdoin kajahti. Ruuhkaa oli ensimmäisten muutaman sadan metrin aikana aika paljon, mutta pystyin juoksemaan suunnilleen haluamaani vauhtia. Aikaisemmista juoksuista oppineena yritin hillitä vauhtiani, enkä antanut oikealta ja vasemmalta ohittavien vetää itseäni mukaan kovempaan vauhtiin.

Ensimmäisen kilometrin merkkiä en ruuhkan takia huomannut, mutta toisen kilometrin merkin kohdalla kello näytti 11:10. Olin siis etukäteen laskemastani 5:20-5:25 kilometrivauhdista heti vähän jäljessä. En kuitenkaan ainakaan tietoisesti lisännyt vauhtia, vaan luotin siihen, että lisäsekunnit menivät alkuruuhkan piikkiin. Sykekin oli vähän korkeammalla kuin olin ennakoinut, noin 165 tienoilla.

Kolmas kilometri taittui ajassa 5:27, jolloin lisäsin vähän vauhtia, ettei kolmen tunnin aika karkaa heti saavuttamattomiin. Seuraavat kolme kilometriä menivätkin sitten viiden minuutin tuntumaan, tosin syke nousi samalla 170 yläpuolelle. Luotin kuitenkin jaksavani loppuun asti tällä sykkeellä.

Ensimmäinen huoltopiste tuli vastaan noin kuuden kilometrin. Otin nopeasti vähän vettä ja jatkoin matkaa. Kilometriajoissa oli pientä heittelyä sen mukaan, oliko reitillä nousua vai ei, mutta keskimäärin pysyin suunnilleen tavoitteessa. Noin kymmenen kilometrin kohdalla mietiskelin, että juoksu tuntuu kulkevan sen verran hyvin ja kevyesti, että yritän ihan tosissani kolmen tunnin alitusta.

Vähän ennen toista huoltopistettä muistin ottaa ensimmäisen kolmesta matkalle varatusta geelistäni. Huoltopisteellä otin taas vain vettä ja jatkoin matkaa. Hetken päästä huomasin, että kengännauhani on auennut. Pysähdyin reitin viereen solmimaan sen ja jatkoin taas eteenpäin.

Kolmas huoltopiste tuli yllättävän pian vastaan. En edelleenkään ottanut muuta kuin vettä. Vähän matkaa tästä eteenpäin reitti siirtyi kapealle metsäpolulle, jossa ohittaminen oli lähes mahdotonta. Samalla vauhti hidastui yli kuuden minuutin kilometrivauhdin. Olin pitkän jonon hännillä ja harmittelin tilannetta. Usko kolmen tunnin aikaan meinasi loppua, kun esim. 16:nnen kilometrin aika oli 6:17 eli lähes minuutin tavoitetasoa enemmän. Puolimatkan merkin kohdalla kelloni näytti 1:30:45. Laskeskelin, että jos metsäpolkuosuus kohta loppuisi ja pääsisin juoksemaan lähelle viiden minuutin kilometriaikoja, kolmen tunnin aikaan voisi vielä olla mahdollisuus jos vain jaksaisin ylläpitää vauhdin loppuun asti.

Metsäpolkuosuuden loputtua siirryin ohittamaan jonoa, monen muun jonossa olleen tavoin. Neljännellä tankkauspisteellä otin seuraavan geelini ja vettä. Jatkoin niin kovaa vauhtia kuin uskalsin. Syke oli 175-180 välissä, mikä oli aika paljon, mutta päätin että en katso enää sykemittaria vaan etenen fiiliksen mukaan.

Seuraavat kilometrit menivät viiden minuutin tuntumaan, ja Hervantaa lähestyttäessä yritin jo bongailla tuttuja paikkoja. Ihmetystä herätti se, että juoksureitti kulki keskeltä jonkun talon pihaa, päärakennuksen ja piharakennuksen välistä. Kesti yllättävän kauan ennen kuin tunnistin Vormiston maastot. Viides tankkauspistekin tuli eteen kuten pitikin, ja otin viimeisen geelini.

Olin ilmoittanut kannustusjoukoille, että olisin Ruskontien alikulun kohdalla noin 11.10-11.20 aikaan, todennäköisesti noin 11.15. Kello oli melkein 11.20 kun lähestyin kyseista kohtaa, ja harmittelin että kunpa vaimo ja lapset eivät olisi vielä ehtineet lähteä pois. Onneksi näin heidät jo kaukaa ja vilkuttelin pariin otteeseen, jotta minut huomataan. Hymyilin kun näin nuorimmaisen nukkuvan rattaissa. Kannustusten myötä jatkoin matkaa, tosin kysyin leikilläni että voisinko tulla heidän kanssaan suoraan kotiin.

Reitti jatkui noin 50 metrin päässä autokatoksestamme olevaa polkua pitkin, jota pitkin kuljen koirien kanssa viikottain. Tiesin, että tästä eteenpäin maaliin asti tunnen reitin tarkalleen. Osasin siis odottaa Suolijärven nousuja ja laskuja, jotka olivat tulleet tutuiksi lukemattomia kertoja samoja lenkkipolkuja juostessani.

Suolijärven lenkkipolulla tajusin, että matkaa maaliin on enää muutama kilometri. Marginaalia kolmen tunnin tavoitteeseen oli noin minuutti, ja päätin että en anna itseni simahtaa lopussa niin pahasti, että jäisin tavoitteesta. Nousu kohti viimeistä tankkauspistettä sujui melko helposti. Tankkasin taas pikaisesti pelkkää vettä ja jatkoin edelleen tuttuja lenkkipolkuja pitkin kohti Nirvaa.

Viimeiset kilometriajat olivat viiden minuutin tuntumassa ja jopa alle. Yllätyin, että pystyin edelleen ylläpitämään niinkin hyvää vauhtia. 31 kilometrin kohdalla katsoin kellosta, että vielä on yli 13 minuuttia aikaa kolmen tunnin alitukseen, ja siinä vaiheessa olin varma että pystyn siihen. Vasta viimeisen kilometrin aikana alkoi tuntua, että kohta saisi maali jo tulla vastaan. Vihdoin maalikuja näkyi, ja pari kiireisintä vielä ohitti minut. Itse en ottanut mitään loppuspurttia, vaan jatkoin samaa tahtia maaliin. Pysäytin oman kelloni ja yllätyin, että kolme tuntia alittui lähes kahdella ja puolella minuutilla.

Maaliintulon jälkeen siirryin juomaan, ja vietin hetken aikaa maalialueella bongaillen maaliin saapuvia tuttuja. Vaihdoin parin henkilön kanssa muutaman sanan, minkä jälkeen kävin hakemassa reppuni ja aloin kävelemään kohti autoa.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisestä Pirkan Hölkästäni tuli todella positiivinen kokemus. Sää oli mainio, reitti ja maisemat olivat hienoja, juoksu kulki hyvin ja alitin tavoiteaikani.

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona:

Takaisin etusivulle