Muut juoksut

Pirkan Hölkkä 2013

Sunnuntai 6.10.2013 klo 9.00

Sää:
Lämpötila n. 8 astetta, pilvistä

Aika:
2:57:32

Vuoden 2013 Pirkan Hölkkään osallistumisen olin käytännössä päättänyt jo heti vuoden 2012 tapahtuman jälkeen. Tuolloin olin tyytymätön loppuaikaani, ja kelikin oli juoksun kannalta todella huono. Tapahtumasta sinänsä ja reitistä minulla oli kuitenkin hyvä mielikuva vuoden 2011 ensimmäisenkin kertani perusteella, joten osallistuminen jatkossakin oli selvää. Tavoitteena oli tietenkin oman, vuodelta 2011 olevan 2:57:32-ennätykseni parantaminen.

Hiilihydraattitankkauksen olin maratonien tapaan aloittanut tapahtumaviikon keskiviikkona. Otin myös edelliskertojen malliin yhden Enervitin pre-sport -geelin ja neljä energiageeliä mukaan. Vauhdinjakoa olin suunnitellut ennakolta niin, että menisin ensimmäisen puoliskon noin 5:15-kilometriajalla ja metsäpolkuosuuden jälkeisen loppumatkan niin kovaa kuin jaksan, odotuksena noin 4:45-tahdilla. Laskin myös edellisvuosien kilometriaikojeni perusteella mukaan muutaman hitaamman, noin 6:00 kestävän kilometrin. Näillä suunnitelluilla vauhdeilla loppuaikatavoitteeni oli vähän alle 2 tuntia 52 minuuttia, eli reilun viiden minuutin parannus ennätukseeni. Uskoin pystyväni tähän, koska kolme viikkoa aiemmin olin juossut puolimaratonin keskimäärin 4:36 kilometriajalla.

Tapahtumapäivän aamulla söin noin klo 6.30 kisa-aamiaiseni, jonka koostumus oli vakiintunut kesän muiden juoksujen yhteydessä: voisilmäpuuro, pari palaa ruisleipää, vähän raejuustoa, pari kuppia kahvia ja lasillinen omenamehua. Sen jälkeen varmistin, että kaikki tarvittava oli mukana, ja ajoin maalialueen parkkipaikalle Nirvaan. Autoja olikin paikalla jo melkoisesti, mutta sain yhden pääparkkipaikan viimeisistä paikoista ja siirryin bussijonoon. Busseja oli paikalla vielä monta, mutta jonokin oli aika pitkä. Lopulta pääsin itsekin bussiin, ja kuulin, kun kuljettaja varmisti, että paikalle saadaan vielä lisää busseja. Bussin lähdettyä liikkeelle muistin myös syödä pre-sport -geelini.

Valkeakosken Tehtaan kentälle saavuin noin klo 8.15. Menin suoraan sisään paviljonkiin tekemään viimeisiä valmisteluja. Pukeutuminen mietitytti tässä vaiheessa vielä vähän, ja olinkin ottanut mukaan pari erilaista vaatetusyhdistelmää. Lämpötila oli noin 7-8 astetta, joten päätin juosta pitkillä juoksuhousuilla, pitkähihaisella juoksupaidalla ja ohuella juoksutakilla. Löysin istumapaikan, ja kiinnitin juoksunumeron takkiini. Odottelin sisällä vähän aikaa, kunnes päätin, että lähden käymään wc:ssä ja viemään repun säilytykseen. Tapasin paviljongista poistuessani työkaverini, jolla oli aluspaitana lyhythihainen juoksupaita ja päällä pitkähihainen juoksupaita. Itseäni harmitti, etten ollut tajunnut varata mukaan tuollaista yhdistelmää, joka olisi varmaankin ollut aika optimaalinen päivän säätilaan.

Koska kentän etupuolen vessoihin oli pitkä jono, kiersin kentän takana oleville vessoille. Siellä ei kuitenkaan jono ollut juurikaan lyhyempi, mutta ei auttanut muu kuin jäädä jonottamaan. Jonoon taakseni tuli entinen pomoni, jonka kanssa juttelin tavoiteajoista ja muusta tapahtumaan liittyvästä. Jonottaessa kului ehkä 15 minuuttia, mutta vihdoin pääsin sisään vessaan. WC-käynnin jälkeen lähdin kohti tavarasäilytystä. Tässä vaiheessa kuulutettiin, että lähtö viivästyy 5 minuuttia. Soitin kävellessäni kannustusjoukoille ja ilmoitin, että olen kotimme kohdalla tuon verran ilmoittamaani aikahaarukkaa myöhemmin. Tavarasäilytyksestä palatessani tapasin vielä toisen työkaverini, jonka kanssa juttelin pari minuuttia. Tämän jälkeen, noin 5 minuuttia ennen lähtöä, pujottelin ihmisjoukon läpi kohti alle 3 tunnin lähtöryhmää ja jäin sinne tekemään omia viimeisiä lämmittelyjäni.

Lähtölaukauksen kajahdettua muistin käynnistää oman kelloni, ja lähdin ensin paikallaan hölkkäyksen kautta hitaasti eteenpäin. Ruuhka oli edellisvuosien tapana melkoinen, joten kunnolla omaa juoksuaan ei päässyt tekemään ennen kuin muutaman sadan metrin jälkeen. Aika pian huomasin myös naapurini, joka juoksee yli 50-vuotiaiden sarjassa. Hölkkäsin hänen vierellään ja vaihdoimme muutaman sanan päivän tapahtumaan liittyen. Sitten kiristin hiukan tahtia, jotta pysyisin tavoitteessani. Ensimmäinen kilometrimerkki tuli vastaan kellon näyttäessä 5:58. En huolestunut tästä, koska olin alunperinkin laskenut alkumatkan ruuhkalle ja ylämäille minuutin verran ylimääräistä.

Kiristin vähän tahtia ja samalla erkaannuin naapuristani. Juoksijoita riitti edelleen, joten ohittelin muita jatkuvasti. Toisen kilometrimerkinnän kohdalla kilometriaikani oli 4:57, eli olin onnistunut kiristämään tahtia vähän aikomaani enemmänkin. Asvaltilta lenkkipoluille siirryttäessä ruuhka tavallaan paheni, koska nyt edettiin pääasiassa kahdessa jonossa, ja ohittamista varten joutui siirtymään epätasaiselle ja vähän pidemmän kasvuston valtaamalle keskikaistaleelle. Kolmas kilometriaikani olikin 5:48, ja tässä vaiheessa aloin jo huolestua tavoitteeni saavuttamisesta. Sykkeet olivat kuitenkin vielä hyvin aisoissa, joten yritin kiristää tahtia.

Seuraavat kolme kilometriä menivätkin hyvällä vauhdilla, kilometriajoilla 4:47, 5:08 ja 5:13. Noin kuuden kilometrin kohdalla oli ensimmäinen tankkauspiste, jolta otin nopeasti mukillisen vettä ja jatkoin matkaa. Seuraava kilometriaika oli taas selvästi hitaampi 5:46, mutta pistin tämän osittain tankkauksen piikkiin ja koitin juosta vähän ripeämpää tahtia. Kahdeksas kilometriaika oli tasan 5 minuuttia, eli olin taas päässyt tavoitevauhtiini. Samalla huomasin kuitenkin, että sykkeeni alkoi olla melko korkealla. Olin kyllä juossut puolimaratonin vielä korkeammilla sykkeillä, mutta nyt matkaa oli noin 12 kilometriä enemmän, joten olin vähän huolissani loppumatkan jaksamisestani. En kuitenkaan kovin paljoa halunnut alkaa hidastaa, ja seuraavat kilometriaikani näyttivät 5:24 ja 5:14.

Rutajärven maastoihin tultaessa osasin jo odottaa seuraavaa tankkauspistettä ja muistin kaivaa hyvissä ajoin takintaskusta ensimmäisen matkalle varaamani energiageelin. Söin geelin kuitenkin jo muutama sata metriä ennen tankkausta, koska virheellisesti luulin nähneeni tankkauskyltin häämöttävän edessä. Tankkauspisteelle saavuttaessa join taas mukillisen vettä ja sivelin toisesta mukista vähän vettä kasvoille ja käsiin viilentämään. Tankkauspisteellä huomasin myös aiemmin ohittamani naapurini, joka jatkoi pisteeltä matkaa minun edelläni. Hetken päästä hän kuitenkin poikkesi puskanjuurelle, ja ajattelin, että enää en häntä edelleni päästä. 11. kilometrin aikani oli 5:28. Jossain kohtaa olin huomaavinani nesteen hölskyvän vähän vatsassani, mutta en ollut varma, tuliko ääni sittenkin taskussani olevista energiageeleistä. Vatsa tuntui ihan normaalilta, joten en huolestunut tästä sen kummemmin.

Edellisvuosien perusteella osasin odottaa, että 12. kilometri menee hitaammin. Näin myös tapahtui, mutta yllätyin silti että kilometriaikani oli niinkin hidas kuin 6:21. 13. kilometrimerkin kohdalla aikani olikin sitten muka 4:32, vaikka en mielestäni mitenkään voinut juosta noin kovaa. Päättelin, että tässä kohtaa kilometrimerkinnät eivät ehkä olleet ihan kohdallaan. 14. kilometri meni normaalivauhdilla ajassa 5:03. Seuraava tankkauspiste tuntui tulevan todella pian edellisen jälkeen, olihan matkaa vain vajaat neljä kilometriä, joten otin jälleen vettä ja jatkoin nopeasti matkaani. Osasin jo alkaa odotella puolimatkan tienoilla olevaa parin kilometrin polkuosuutta. 15. kilometriaika oli vielä hyvää tasoa, 4:58. Pian tämän jälkeen käännyttiinkin polulle, joka oli juuri niin kapeaa, epätasaista, kivikkoista ja juurakkoista kuin olin odottanutkin. Edelläni oli muutama kymmenen metriä tilaa ennen seuraavaa letkaa, joten pääsin juoksemaan vapaasti omaa vauhtiani. Pian kuitenkin saavutin tuon jonon ja jouduin vähän hidastamaan. Polkuosuuden ensimmäinen kilometri meni ajassa 6:10. Jossain vaiheessa ohitin puolimatkan kiven ja katsoin siinä kohtaa kelloa, joka näytti vain vähän alle puoltatoista tuntia. Uskoin kuitenkin kolmen tunnin alitukseen ja myös ennätykseni parantamiseen, koska suunnitelmananihan oli jousta toinen puolikas ensimmäistä kovempaa.

Huomasin jossain vaiheessa, että edellä mainittu naapurini oli heti perässäni seuraavana jonossa. Jonkin matkan kuluttua hän kompastui ilmeisesti johonkin juureen ja kaatui pienellä ryminällä. Katsoin taakseni, ja hänen takanaan tuleva kysyi, sattuiko häntä. Naapurini sanoi että ei sattunut ja nousi ylös, joten en itse hidastanut sen enempää vauhtiani. Ajattelin kuitenkin, että tuskin hän enää saa minua kiinni, koska ennakkosuunnitelmani mukaan aioin kiristää tahtia heti polkuosuuden jälkeen. 17. kilometriaikani näytti 6:04. Vähän tästä eteenpäin alkoi tuntua, että edelläni menevä juoksee todella hitaasti, ja koska hänen edellään näytti olevan taas pidempi tyhjä väli, runnoin hänen ohitseen pienessä ylämäessä, jossa mahtui ohittamaan. Aloin jo tässä kohtaa vähän nostaa vauhtiani loppumatkaa silmälläpitäen, ja seuraava kilometriaika olikin vähän nopeampi 5:46. Aloin jo vähitellen odotella myös tankkauspistettä. Tätä ennen täyttyneen 19. kilometrin aika oli 5:22. Kaivoin geelin taas taskustani ja söin sen vähän ennen huoltopistettä, ja join sitten reilun mukillisen vettä.

Polkuosuuden loputtua moni muukin näytti vähän kiristävän tahtia. Itse yritin kuitenkin silti pitää sykkeeni kurissa, ja onnistuinkin tässä varsin hyvin. Kilometriaikani eivät kuitenkaan parantuneet odotetusti ja olivat seuraavilta kahdelta kilometriltä 5:15 ja 5:26. Tästä huolestuneena kiristin vielä tahtia ja onnistuinkin kahdella seuraavalla kilometrillä saamaan ajat 5:04 ja 4:46. Jälkimmäisen lukeman kohdalla olin tyytyväinen ja ajattelin jaksavani pitää loppukiriä viimeisen kymmenen kilometrin ajan. Katselin myös kelloa ja laskeskelin, osuisinko kannustusjoukkojen kohdalle ilmoittamassani haarukassa. Tulin siihen tulokseen, että minulle jää siihen vielä pari minuuttia marginaaliakin. Seuraava kilometriaika oli taas niinkin huono kuin 5:34, mikä huolestutti jonkin verran. Jälleen yritin rypistää lisää vauhtia, mikä näkyi nousseena sykkeenä ja onneksi myös 25. kilometriajassa, joka oli 4:47.

Vormiston tankkauspisteellä maisemat alkoivat jo näyttää tutuilta. Otin viimeisen geelini ja join taas vettä päälle. Sitten suuntasin kohti Ruskontietä ja siitä alikululle, jossa näin kannustusjoukkojen odottavan. Vilkuttelin jo pitkän matkan päästä, jotta he varmasti huomaavat minut. Paikan ohittaessani lapset huusivat kannustuksiaan ja vilkuttivat. Tyttäreni sanoi että "kestipä sulla kauan, mulla on jo nälkä", ja vaimo sanoi että "lisää vauhtia, tulee huono aika". Naureskelin näille kommenteille ja jatkoin kohti nousua Suolijärven lenkkipolulle. Tiesin kuitenkin, että tavoittelemaani noin 2:52 loppuaikaa en tulisi saavuttamaan.

Lenkkipolulle nousun jälkeen jalat alkoivat lähes yhtäkkiä tuntua puutuneilta. Ehkä olin juossut tuon pitkähkön nousun tai jo sitä edeltävän muutaman kilometrin liian kovaa. 26. kilometriaikakin oli 6:01, mistä vähän pelästyin. Laskin, että maaliin on enää seitsemän kilometriä, ja päätin taas kerran yrittää kiristää tahtia. Seuraavassa pitkässä ja jyrkässä alamäessä tämä olikin helppoa, ja ohitin muutamia juoksijoita. Sitä seuraavissa jyrkissä nousuissa askel ei kuitenkaan enää oikein noussut, ja naapurini paineli ohitseni kysyen, aionko päästä alle kolmen tunnin. Vastasin että tiukkaa tekee, kun alan selvästi jo hyytyä. Myös yksi naisjuoksija, jonka muistin ohittaneeni puolimatkan polkujen jälkeisillä tieosuuksilla, ohitti minut. Vaikka kuinka yritin pysyä näiden kahden kannoilla, välimatka kasvoi hitaasti mutta varmasti. 27. kilometriaikani oli 5:19. Viimeisen geelin otettuani hölskymisen ääni ja tunne jatkuivat edelleen, mistä päättelin, että neste ei oikein kunnolla taida imeytyä vatsastani. Tällaista ongelmaa aiemmilla juoksuillani ei ole ollut.

Tutussa maastossa oli siinä mielessä mukava juosta, että tiesi koko ajan, mitä edessä on tulossa, ja osasi ennakoida nousut ja laskut. Toisaalta pelkäsin jo etukäteen pitkää nousua Suolijärven lenkkipolulta Mustankoluntielle. Tätä edeltävä kilometriaikani oli kuitenkin oikeinkin hyvä 4:38, vaikka jalat olivatkin aivan puuduksissa. Mietin mielessäni, että tuon nousun jälkeen on viimeinen tankkauspiste ja sitten onkin enää nelisen kilometriä matkaa maaliin. Nousun alettua otin rauhallisesti, koska en oikein enää pystynyt ylläpitämään hyvää vauhtia, ja toisaalta pelkäsin hyytyväni lopullisesti. Ohitseni meni melko monta juoksijaa näillä vaiheilla. Kilometriaikakin nousi taas ollen 5:44. Lopulta tankkauspiste tuli vastaan, ja join vain vähän vettä imeytymisongelmien takia. Sivelin myös viilennykseksi vettä taas kasvoihin ja käsiin ja jatkoin matkaa. Joku toivotti hyvää loppumatkaa, ja olin jo iloinen, että matka todellakin olisi kohta ohitse.

Nirvaan päin mennessä maasto oli melko mäkistä, mikä toki oli etukäteen tiedossani. Juoksu tuntui sen verran tuskaiselta, että olin jo huolissani jopa kolmen tunnin alituksesta. Ainakin olin jo aikoja sitten tajunnut, että tavoiteaikani jää todella kauas saavuttamattomiin. Juoksin siis turhia repimättä mutta kuitenkin sen verran kuin puutuneilla jaloilla pystyin. 30. ja 31. kilometriaika olivat tähän nähden ihan hyvää tasoa: 5:18 ja 5:12. Tervehdin ilolla "2 km matkaa maaliin" -kylttiä. Sähkölinjoilta erkaantumisen kohdalla aloin jo odotella moottoritien alikulkua, sen jälkeistä Automiehenkadun kohdalle saapumista ja lopun nousua kohti maalia. Juoksu ei tuntunut enää ollenkaan hyvältä, ja ohitseni meni loppumatkan aikana lukuisia juoksijoita. 32. kilometrin aika oli 5:47. Lopulta nousu kohti maalia alkoi, ja katsojien kannustuksesta huolimatta itseltäni ei enää irronnut minkäänlaista kiriä tai puristusta.

Olin todella iloinen, kun maalikuja alkoi näkyä. Juoksin kuitenkin hymyillen tyytyväisenä koko matkan juoksemisesta kohti maaliviivaa, ja pysäytin kelloni aikaan 2:57:32. Viimeisen kilometrin aika oli 5:42. Jatkoin maaliviivalta kohti mehutarjoilua, join pari mukillista ja lähdin hakemaan reppuani säilytyksestä. Sieltä palatessani näin kollegani juuri tulevan maaliin vähän yli kolmen tunnin ajalla, ja jäin hänen kanssaan hetkeksi juttelemaan. Sitten lähdin autolle ja kohti kotona odottavia tyttären syntymäpäiväjuhlia.

Suorituksestani tämän vuoden Pirkan Hölkässä jäi itselleni melko huono kuva. Harmi sinänsä, koska tapahtuman järjestelyt olivat taas kerran hyvät ja sääkin oli mainio ja reitti hyvässä kunnossa. Ennakolta uskoin kuitenkin kuluneen vuoden aiempien juoksujeni perusteella, että olisin ollut sen verran hyvässä kunnossa, että tavoittelemani aika olisi ollut mahdollinen. Harmitusta lisäsi vielä se, että kotona virallisten tulosten varmistuttua vertasin aikaani omaan ennätykseeni vuodelta 2011, ja huomasin sen olevan sekunnilleen sama! Matkalla olin muistellut ennätykseni olevan vain vähän yli 2:57. Jos olisin muistanut, että se oli tuo 2:57:32, olisin varmasti lopussa pystynyt juoksemaan sen verran kovempaa, että olisin edes nimellisesti parantanut ennätystäni muutamalla sekunnilla. Nythän en ollut edes yrittänyt ottaa mitään loppukiriä. Ensi vuonna sitten taas toivottavasti paremmalla yrityksellä mukaan!

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona:

Takaisin etusivulle