Muut juoksut

Pirkan Hölkkä 2016

2.10.2016 klo 9.00

Sää:
Aurinkoista, lämpötila noin 0-10 astetta

Aika:
2:40:34

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/1387621005

Olin osallistunut ennen tätä vuotta neljä kertaa Pirkan Hölkkään, ja yhtä sadekertaa lukuunottamatta nauttinut mukanaolosta paljon. Niinpä päätin lähteä jälleen mukaan ja ilmoittauduin tapahtumaan elokuun alussa. Odotin parannusta aiempaan ennätykseeni, koska samana vuonna olin juossut sekä maratonin (HCM 13.8.) että puolimaratonin (Tampere Puolimaraton 10.9.) ennätykseni. Edellisvuonna olin juossut Pirkan Hölkän vähän säästellen kahden viikon päästä odottavaa maratonia silmälläpitäen, ja silti tehnyt silloinkin selvän ennätykseni 2:52:41. Tänä vuonna tarkoitukseni oli tosin mennä kokeilemaan ensimmäistä ultramaratonia (Wiha 50km), joka olisi vain 13 päivää Pirkan Hölkän jälkeen, joten aivan kaikkeani en ajatellut tälläkään kertaa Pirkassa antaa. Uskoin silti pystyväni noin viiden minuutin kilometrivauhtiin eli 2:45-luokkaa olevaan loppuaikaan.

Tapahtumaviikolla tein pienen hiilihydraattitankkauksen. Noudatin samaa kaavaa kuin hyvin menneelle HCM:llekin, eli ruokaa en syönyt niinkään hiilaripainotteisesti, vaan söin lakritsia ja Jaffa-keksejä kolmena päivänä. Olin työmatkalla yötä Helsingissä ja oikeastaan muistinkin koko tankkausasian vasta keskiviikkona hotellilla, mutta kävin ostamassa kaupasta herkkuja ja aloitin tankkauksen siis keskiviikkoiltana. En myöskään juurikaan keventänyt juoksemista ennen tapahtumaa, vaan edellisviikonloppuna kävin tekemässä normaalisti vetoharjoituksen urheilukentällä, ja työmatkalla kävin vielä tiistaina puolipitkällä lenkillä (17km), keskiviikkona noin 12km lenkillä ja torstaina lyhyellä aamulenkillä merenrannassa. Kotona perjantaina kävin vielä kahdella lyhyellä lenkillä, ja lauantaina pidin lepopäivän.

Sunnuntaiaamuna heräsin 5.45 ja söin aamupalaksi lautasellisen kaurapuuroa voisilmällä, kaksi ruisleipää, lasillisen omenamehua ja kaksi mukillista kahvia. Laitoin loput tavarat valmiiksi ja lähdin ulos raaputtamaan jäisiä autonikkunoita noin 6.45. Tätä tehdessäni naapurini ajoi ohitse ja kommentoi minun olevan kohta myöhässä (vaikka en siis ollut). Noin minuutin kuluttua ajoin hänen perässään Nirvaan maalialueen viereen parkkipaikalle, jonne saavuin noin klo 7. Auton lämpömittari näytti -2, joten melko kylmä oli. Taivas oli kuitenkin pilvetön ja koko päiväksi oli ennustettu auringonpaistetta. Maalialueelta pääsin bussin kyytiin melkein heti, ja saavuimme Valkeakoskelle noin 7.40. Sielläkin tuntui todella kylmältä, joten menin saman tien sisälle paviljonkiin odottelemaan ja valmistautumaan.

Pukeutuminen mietitytti vielä, koska sää tuntui sillä hetkellä todella kylmältä, mutta toisaalta uskoin auringon nostavan lämpötilaa nopeastikin ainakin muutamaan asteeseen. Päätin lähteä alkuperäisen suunnitelmani mukaan lyhythihaisella juoksupaidalla ja kesäjuoksutakilla. Jalassani oli pitkät juoksutrikoot, ja käteen otin ohuet juoksuhanskat. Numeron kiinnitettyäni ja vaatteet puettuani otin vielä tarvittavat tavarat ulos repusta: kännykkä hihakotelossa ja pientarvikevyö jossa sisällä geelit. Kello oli noin 8.20 kun lähdin wc-jonoon.

Ulkona jonottaessa hytisin kylmästä, ja jonotus kestikin noin 25 minuuttia. Olin jo vähällä alkaa lisäämään vaatetta päälle, mutta en kuitenkaan tehnyt niin. Wc-käynnin jälkeen lähtöön ei enää ollut kovin paljoa aikaa, joten söin yhden geelin ja lähdin hölkkäämään kohti lähtöaluetta. Siellä tapasin seinänaapurinamme asuvan pariskunnan, joiden kanssa vaihdoin muutaman sanan. Myös työkaverini Matti käveli ohitse ja moikkasi. Pari minuuttia ennen lähtöä kävelin vielä lähemmäs lähtöviivaa, jotta pääsisin saman tien omaan vauhtiini. Sykemittarin olin käynnistänyt jo hetki sitten, ja nyt käynnistin puhelimesta Movescount-sovelluksen. Hypin vähän paikallani alkulämmittelyksi, mutta muuten verryttely jäi kyllä käytännössä tekemättä. Se vähän harmitti varsinkin kun edellisvuonnakin olin lähtenyt vähän liian myöhään jonottamaan wc:hen.

Hetken päästä lähtölaukaus kajahti, ja painoin kelloni käyntiin. Melkein heti pääsin myös juoksemaan, koska olin niin etuosassa juoksijajoukkoa. Yritin ottaa alun rauhallisesti varsinkin kun ensimmäiset 100 metriä mennään selvään nousuun, mutta massa imaisi mukaansa.

Asfaltilla juoksu kulki muutenkin mukavasti ja helposti noin maratonvauhtia. Sykemittari alkoi kuitenkin heti näyttää yli 170:n lukemia, mutta tämä oli tuttu ongelma: ilmeisesti teknisten vaatteiden aiheuttaman staattisen sähkön takia mittari näyttää joskus pari-kolmekin ensimmäistä kilometriä liian korkeaa lukemaa, joka alkaa hiljalleen lähestyä askeltiheyttä. En siis hidastanut vauhtia, vaan yritin kastella sykevyötä lisää, koska joskus tämä auttaa ongelmaan. Tällä kertaa ei valitettavasti auttanut, mutta etenin fiiliksen ja vauhtilukeman perusteella. Ohittelin jo heti alkumatkasta melko paljon muita, ja ensimmäisen kilometrin ajaksi tuli 04:53.

Asfaltilla jatkettiin ja toisen kilometrin kohdalle taisi tulla laskuakin, koska sen aika oli varsin hyvä 4:38. En kuitenkaan tietoisesti hidastanut, koska juoksu kulki mukavasti ja kevyesti. Kolmas kilometri oli vähän hitaampi 04:57, koska sen kohdalle osui nousuakin. Heti sen täytyttyä käännyttiin pois asfaltilta hiekkatielle. Sykemittari oli palannut näyttämään järkeviä lukemia, ja syke pysyi maltillisella 165-170:n tasolla. Hiekkatielläkin tahtini pysyi hyvänä, ja seuraavat kilometrit täyttyivät ajoilla 04:44 ja 04:37. Olin vähän yllättynyt, että etenin niinkin kovaa.

Pikku hiljaa reitti alkoi kulkea kapeammalla, mutta kuitenkin vielä melko juostavalla polulla. Näille paikeille osui pari vähän jyrkempää nousua, jotka otin hyvin rauhallisesti, mutta syke näyttä kuitenkin välillä pitkälti yli 170:n lukemia. Kuudes kilometriaika oli nousuista johtuen 05:16. Samalla tultiin ensimmäiselle huoltopisteelle, jota ennen otin ensimmäisen geelini ja sen jälkeen mukillisen vettä. Seitsemäs kilometrikaan ei ollut kovin nopea, 05:03. Toisaalta sykekin oli pudonnut taas alle 170:n.

Ohittelin aina silloin tällöin muita, mutta laitoin myös merkille, että juoksijajoukko oli yllättävän harva näillä main. Joskus ohituksen jälkeen seuraavaan edellä menijään oli useita kymmeniä metrejä väliä, joten kadotin hänet näkyvistä aina välillä. Tällöin jännitti vähän, pysynkö reitillä, joten keskityin erityisen huolellisesti seuraamaan puissa roikkuvia sinisiä nauhoja ja muita merkintöjä. Toisaalta pidin kuitenkin hyvänä, että ruuhkaa ei ollut, koska mielessä olivat jo puolimatkassa tulevat hankalat polut, joilla ohittaminen olisi käytännössä mahdotonta.

Rutajärveä lähestyttäessä kilometriajat 8, 9 ja 10 olivat 04:51, 04:43 ja 04:57. Etenin siis edelleen hyvää vauhtia, vähän tavoitettani kovempaa. Jossain vaiheessa huomasin, että neste hölskyi mahassani eikä tuntunut imeytyvän. En tiedä johtuiko tämä ennen lähtöä ottamastani geelistä, jonka kanssa olisi ohjeen mukaan pitänyt ottaa myös 1-2 dl vettä. Niinpä Rutajärven huoltopisteelle tultaessa en uskaltanut juoda juuri mitään, vaan kostutin vain vähän suutani ja jatkoin matkaa. Ennakkosuunnitelmastani poiketen en myöskään uskaltanut ottaa geeliä.

Matka eteni mukavasti ja juoksu tuntui edelleen hyvältä, nesteen hölskymistä lukuunottamatta. Sykekin pysyi edelleen hyvin kurissa, ja silti kilometriajat 11-14 olivat 04:54, 04:49, 04:36 ja 04:38. Hetken päästä tultiin jälleen huoltopisteelle. En vieläkään uskaltanut juoda juuri mitään, enkä ottaa geeliä. Energian riittävyys ja mahdolliset muut ongelmat alkoivat vähän mietityttää loppumatkan osalta, vaikka vielä sellaisia ei tietenkään ollut. 15. kilometriaika oli 05:02. Vähän matkan päästä tämän jälkeen käännyttiin ennalta muistamalleni hankalakulkuiselle polulle. Tässä vaiheessa edelläni oli pitkä matka tyhjää ja edellinen juoksija oli muutaman kymmenen metrin päässä. Pystyin siis edellisvuosista poiketen etenemään haluamaani vauhtia. Uskoin kuitenkin saavuttavani hänet pian, joten otin rennosti.

Pian saavutinkin edelläni menevän letkan ja asetuin jonon jatkoksi. Vauhti hidastui ja syke laski, joten sain samalla vähän huilata. 16. kilometriaika oli silti vielä kohtalainen 05:19. Sen täytyttyä aloin odotella, että puolimatkan kivi tulisi kohta vastaan. Sitä ei kuitenkaan näkynyt, ja luulin jo missanneeni sen. Juuri kun olin tarkistanut mittaristani kuljetun matkan, tulikin puolimatkan kyltti vastaan. Laskeskelin tässä vaiheessa mahdollista loppuaikaani, ja uskoin sen olevan vähän tavoitetta parempi, noin 2:42-2:43-luokkaa. Muistelin myös kannustusjoukoille ilmoittamaani aikahaarukkaa, jolloin todennäköisesti olisin Ruskontien alituksen kohdalla eli klo 11:05-11:10, ja pelkäsin olevani jonkin verran etuajassa tähän nähden.

Polkuosuudella juostut kilometrit 17 ja 18 olivat ajaltaan 05:46 ja 05:41. Heti kun pahin polkuosuus loppui ja siirryttiin leveämmälle väylälle, siirryin ohituskaistalle ja lisäsin vauhtia. Nesteen hölskyminen oli onneksi vähentynyt, joten aloin jo odotella seuraavaa eli Taivalpirtin huoltopistettä, ja suunnittelin ottavani geelinkin sitä ennen. 19. kilometri täyttyi ajalla 05:00. Hetken päästä Taivalpirtti alkoi näkyä, joten kaivoin geelin esiin ja söin sen. Huoltopisteellä join mukillisen vettä. Maisemat alkoivat näyttää jo tutuilta, olinhan omillakin lenkeilläni liikkunut useita kertoja näillä samoilla seuduilla. 20. kilometriaika oli 04:55.

Jossain näillä main siirryttiin vielä paremmalle juoksualustalle eli autotielle. Juoksu kulki mainiosti ja vauhti kasvoi. Hetken päästä seuraava edellä juoksija näytti tutulta, ja hänet saavutettuani tunnistinkin kaverini Kallen. Yllätyin tästä, koska esim. hänen maratonaikansa tältä vuodelta oli lähes 20 minuuttia omaani parempi. Hän valitteli aloittaneensa salitreenin liian aikaisin ja jalkojen olevan siksi aivan jumissa. Hän kehui minun askellukseni näyttävän oikein kevyeltä ja kehotti jatkamaan omaa tahtiani. Näin toiminkin, ja kilometriajat 21-25 olivat 04:40, 04:31 (koko matkan nopein), 04:32, 04:36 ja 04:47. Juuri ennen Vormiston huoltopistettä otin taas geelin, ja huoltopisteellä join mukillisen vettä. Sitten juostiin Ruskontien varteen ja aloin jo kaukaa tähyillä, näkyisikö kannustusjoukkoja. Hetken päästä huomasinkin tyttäreni, vaimoni ja vaimon siskon alikulun kohdalla ja vilkuttelin heille. Kohdalle tultuani heitin tuttuun tapaan läpyt tyttäreni kanssa.

Ruskontien alituksen jälkeen alkoi nousu, jossa olin toissakerralla hyytynyt pahasti. Siksi jälleen vähän pelkäsin sitä, vaikka se onkin melko loiva. Otin nousun rauhallisesti, eikä ongelmia ollut. 26. kilometriaikakin oli noususta huolimatta 04:50. Suolijärven lenkkipolulle tultaessa osasin odottaa tulevia jyrkkiä nousuja ja laskuja. Jatkoin edelleen silloin tällöin muiden ohittamista. Seuraavat kilometriajat olivat 05:11 ja 04:55. Laskeskelin taas mahdollista loppuaikaani ja päädyin taas noin 2:42:n paikkeille.

Kohta käännyttiin pois Suolijärven lenkkipolulta pitkään nousuun, jonka lopussa oli viimeinen huoltopiste. Otin jälleen geelin ja vähän vettä ja jatkoin matkaa. Juoksu tuntui edelleen hämmästyttävän kevyeltä. 29. ja 30. kilometriaika olivat 05:07 ja 04:54. Matkan vähyys alkoi jo vähän hymyilyttääkin. Vauhti pysyi hyvänä eikä sykekään noussut, ja 31. kilometriaika oli 04:57. Yritin taas laskeskella loppuaikaani, ja totesin, että se taitaa olla 2:41 ja joitakin kymmeniä sekunteja päälle. Mietin 2:40:n alittamista, mutta laskin nopeasti, että siihen pitäisi vetää loppu täysillä eikä se silti välttämättä riittäisi, joten jatkoin rennolla tahdilla. Moottoritien alitukseen suunnattaessa taisi olla vähän alamäkeäkin, koska 32. kilometriaika oli niinkin nopea kuin 04:38.

Hetken päästä käännyttiin viimeiseen nousuvoittoiseen osuuteen kohti maalia. Kurvissa oli katsojia, ja kuulin kuinka joku heistä kommentoi juuri ohittamalleni kaksikolle, että "ottakaa kaveri kiinni". Ajattelin mielessäni, että siinähän yrittävät, mutta tuskin onnistuvat. Olinkin oikeassa, koska sen verran kovempaa edeten olin heidät ohittanut.

Yllättävän pian tämän jälkeen tultiinkin maalialueelle. Juoksin maalikujaan ja kuulin nimeäni kuulutettavan. Ylitin maaliviivan kevyesti tuuletellen ja pysäytin kelloni. Yllätyin, kun se näytti 2:40:34! Suuntasin maalihuoltoon ja jäin odottelemaan tuttuja maaliin.

Matka taisi olla sen verran vajaa 33km (mittarinikin näytti 32,73km), että siksi olin päässyt näinkin lähelle 2:40-alitusta. Jos olisin tiennyt tämän pari-kolme kilometriä ennen maalia, olisin varmaankin pystynyt alittamaan kyseisen ajan. Olin kuitenkin tyytyväinen, olinhan parantanut rennolla, helpolla ja kevyellä juoksulla ennätystäni 12 minuutilla. Edes nesteen hölskyminen ja yhden geelin syömättä jättäminen eivät tuntuneet lopulta vaikuttaneen mitenkään. Kun sääkin oli aivan upea, Pirkan Hölkästä jäi jälleen oikein hyvä fiilis!

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 32,73 km, joten kuvan ja taulukon viimeinen aika on viimeisten 730 metrin keskitahti):

Takaisin etusivulle