Muut juoksut

Pirkan Hölkkä 2017

1.10.2017 klo 9.00

Sää:
Pilvistä, lämpötila 7 astetta

Aika:
2:39:32

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/2025390867

Tänä vuonna olin mukana Pirkan Hölkässä jo kuudennnen kerran. Olin päättänyt osallistumisestani jo alkuvuodesta, ja elokuun lopussa kävin maksamassa osallistumisen liikuntaseteleillä. Tavoitteena oli parantaa aiempaa ennätystäni ja alittaa 2:40. Edellisvuonna olin juossut säästellen rennosti ja mukavuusalueella, koska ensimmäiseen ultramaratoniini oli vain kaksi viikkoa aikaa, ja silti päässyt 34 sekunnin päähän tuosta rajasta. Lisäksi halusin yrittää edes jollakin matkalla parantaa ennätystäni, koska tämän vuoden muut juoksut olivat enemmän tai vähemmän epäonnistuneet. Katsoin jopa edellisvuoden kilometriaikani ja laskin niiden perusteella viiden kilometrin välein tavoiteväliajat, joilla pääsisin tuohon tavoiteaikaani.

Otin pienen riskin siinä, että en tehnyt tällä kertaa lainkaan hiilihydraattitankkausta. Olin kokeillut samaa puolimaratonille syyskuun alussa ja se oli mennyt hyvin, mutta tämä selvästi pidempi matka vähän arvelutti. Halusin silti kokeilla! Päätin myös jättää ottamatta geelin ennen lähtöä, mutta matkalle sen sijaan varasin kuusi geeliä mukaan. En myöskään juurikaan keventänyt juoksemistani ennen kisaa, kuten en tehnyt edellisvuonnakaan. Lauantain pidin jälleen lepopäivänä.

Kuten edellisvuonnakin, heräsin sunnuntaiaamuna 5.45 ja söin aamupalaksi lautasellisen kaurapuuroa voisilmällä, kaksi ruisleipää, lasillisen omenamehua ja kaksi mukillista kahvia. Laitoin loput tavarat valmiiksi ja lähdin matkaan noin 6.45. Lämpötila oli noin 6 astetta, eli selvästi edellisvuoden pakkasaamua lämpimämpää. Taivas oli kuitenkin pilvinen, eikä lämpötilan ollut ennustettu tästä juuri nousevan koko päivänä. Sadetta ei pitänyt onneksi mahdollisia pieniä kuuroja lukuunottamatta tulla.

Maalialueelta pääsin taas bussin kyytiin melkein heti, ja saavuimme Valkeakoskelle noin 7.50. Odottelin hetken sisällä paviljongissa, mutta melko pian lähdin wc-jonoon, koska muistin siinä menevän melko pitkään. Noin klo 8.30 palasin takaisin paviljonkiin, ja aloin laittaa itseäni ja tavaroitani valmiiksi. Lähinnä siis otin takin pois päältä, tarkistin kengännauhojen kireyden ja laitoin pientarvikevyön geeleineen päälleni. Vaatetuksen osalta päätin pysyä ennakkosuunnitelmassani, eli jalassa pitkät juoksuhousut ja yläosana päällekkäin lyhythihainen ja pitkähihainen juoksupaita. Jonkin ajan päästä vein tavarat säilytykseen ja kävin vielä puskapissalla. Hytisin kylmästä lähtöä odotellessani, ja mietin, tulisiko matkalla kylmä.

Menin taas melko lähelle lähtöviivaa, ja hetken kuluttua päästiinkin matkaan. Pääsin käytännössä heti juoksemaan haluamaani vauhtia, ja muistin ottaa alun ylämäen rauhallisesti. Tasaiselle päästyämme kiihdytin pian selvästi alle viiden minuutin kilometrivauhtiin. Ensimmäinen kilometri täyttyikin ajalla 4:47. Juoksu kulki kevyesti ja sykkeen pysyessä maltillisena annoin mennä. Toinen kilometriaika oli niinkin hyvä kuin 4:35. Syke oli noussut nyt yli 170:n, joten varoin enää kiihdyttämästä. Ohitin näillä paikkeilla maratonklubin Jukan, jonka kanssa vaihdoin pari sanaa tavoiteajasta. Hän aikoi juosta 2:50:n tienoille. Jatkoin omaa vauhtiani, ja kolmas kilometriaika oli 4:51. Näin jonkin matkaa edelläni erään tyttäreni suunnistuskoulusta tutun naisen, ja ajattelin kohta ohittavani hänet.

Huomasin, ettei minulla ollut enää yhtään kylmä, joten pukeutuminen oli mennyt nappiin. Neljäs kilometriaika oli 4:39 ja viides 4:45, ja viiden kilometrin väliajassa olin muutaman sekunnin ennalta laskemaani edellä. Syke tosin alkoi olla jo anaerobisen kynnyksen tuntumassa eli riskirajalla jaksamisen kannalta, joten päätin hieman hellittää tahtia. Kun vielä matkalle osui nousua ja huoltopistekin, niin kuudennen kilometrin aika oli yllättävän huono 5:19. Huoltopisteelle saapuessani otin ensimmäisen geelin ja join mukillisen vettä päälle.

Matka jatkui ja olin saanut sykkeen laskemaan parilla pykälällä. Reitti oli melko kumpuilevaa ja kilometriajat olivat vain vaivoin alle viiden minuutin. Kymmenes kilometri meni vähän sen ylikin, ja tässä kohtaa huomasin olevani noin 15 sekuntia jäljessä ennakkokaavailujani. Tavoitteen karkaaminen kävi mielessä, koska sykkeetkin olivat sen verran korkeat, että vauhdin kiristäminen ei tuntunut järkevältä.

Alettiin lähestyä Rutajärveä ja toista huoltopistettä. Sen kohdalla otin jälleen suunnitellusti geelin ja vettä. Vähän ennen huoltopistettä joku vanhempi mies oli ohittanut minut kovemmalla vauhdilla, mutta huoltopisteen jälkeen hän kulki selvästi minua hitaammin, joten menin puolestani ohitse. Ihmettelin hänen vauhtinsa vaihtelua ja varmistin, että oma vauhtini oli suunnilleen sama kuin aiemminkin.

11. kilometriaika oli 5:04. Vähän myöhemmin huomasin viime vuodesta tuttuun tapaan, että neste hölskyy vatsassani. Olin jo etukäteen miettinyt, että geelin ottaminen kolmannella huoltopisteellä ei ehkä olisi järkevää, koska matka edelliseltä on vain neljä kilometriä. Niinpä päätin jättää siellä geelin väliin. Kilometriajat 12-14 ennen huoltopistettä olivat viiden minuutin paremmalla puolella. Hetken päästä tultiin sen kohdalle ja join vain nopeasti vähän vettä. 15 kilometrin väliaikani oli yli puoli minuuttia huonompi kuin mitä olin ennalta laskenut, ja aloin olla melko varma, että en saavuttaisi tavoitettani.

Melkein heti huoltopisteen jälkeen olin saavuttanut maratonklubin Urpon. Hän alkoikin jutella kanssani ja kommentoi minun aloittaneen rauhallisesti. Ihmettelin vähän tätä, meninhän suunnilleen niin kovaa kuin realistisesti pystyin, enkä osannut sanoa muuta kuin "samoin". Hän valitteli, että juoksu ei oikein kulje. Hetken juteltuamme molemmat totesimme, että vauhdin kiristämiseen ei ole mahdollisuksia. Samalla lähestyttiin kapean polkuosuuden alkua, ja päätin mennä siihen hänen edellään. Niinpä kiihdytin sen verran, että pääsin hänen edelleen. Huomasin myös nesteen hölskymisen loppuneen jo jokin aikaa sitten.

Polulla oli aluksi hyvä juosta, koska edelläni oli muutama kymmenen metriä tyhjää ennen seuraavaa juoksijaa. Niinpä pystyin ylläpitämään yllättävän hyvää vauhtia aiempiin vuosiin verrattuna, ja 16. kilometriaikani oli 5:13! Samalla saavutin edellä menevän letkan ja jäin sen perään. Puolimatkan kivi ohitettiin ja jonkin ajan kuluttua täyttyi 17. kilometri ajalla 5:59. Vielä vähän matkaa edettyämme kaksi juoksijaa letkasta teki tilaa, joten pääsin heistä ohi ja melko pian koko letkastakin. Polulta poistuttaessa pystyin taas kiihdyttämään vauhtiani.

18. kilometriaika oli vielä polkuosuudesta johtuen hidas 5:26, mutta 19. jo 4:55. Taivalpirtin lähestyessä kaivoin taas geelin esiin ja otin sen vähän ennen huoltopistettä. Päälle join taas vettä ja jatkoin matkaa. 20. kilometriaika oli 4:49, ja olin noin 20 sekuntia jäljessä tavoiteväliaikaani. Sykkeeni oli vieläkin melko korkealla, mutta aloin silti miettiä, että ehkä tavoitetta kannattaisi sittenkin yrittää. Ainakin oman ennätyksen uskoin olevan mahdollinen, vaikka sitten vain pienellä marginaalilla, ellen hyytyisi loppumatkasta.

Autotiellä oli hyvä juosta, ja seuraavat kilometriaikani olivat todella hyviä: 4:36, 4:36 ja 4:28! Tämä antoi lisää uskoa. Vasta näillä paikkeilla ohitin myös alussa mainitsemani suunnistuskoulututun, ja ihmettelin hänen kovaa vauhtiaan. Vaihdoin myös pari sanaa hänen kanssaan. Aloin myös laskea, kuinka tarkasti osuisin kannustusjoukoille ilmoittamaani kello 11:05:een, jolloin olisin kotinurkilla. Kaksi seuraavaa kilometriaikaa olivat 4:47 ja 4:52, ja 25 kilometrin väliajassa olin 39 sekuntia jäljessä tavoitetta. Tämä vähän ihmetytti, koska välissä olivat olleet nuo todella hyvät kilometrit, mutta jälkikäteen tarkastettuna edellisvuonna olin päässyt tuon välin vielä aavistuksen kovempaa.

Vormiston huoltopisteelle tultaessa otin jälleen geelin ja vettä. Hetken kuluttua alitettiin Vanha Hervannantie ja lähestyttiin Ruskontietä. Sille päästyämme katselin taas kohti alikulkua ja pian näinkin kannustusjoukot siellä. Heilutin kaukaa ja he heiluttivat takaisin. Kohdalle päästyäni annoin vaimon valokuvatessa ylävitoset lapsilleni ja jatkoin matkaa. Juoksu tuntui edelleen hyvältä, mutta syke alkoi olla anaerobisella kynnyksellä.

26. kilometriaika oli 4:57, ja yritin ottaa näillä main olevan nousun rauhallisesti. Siinä joku nuori tyttö menikin ohitseni, mutta ohitin hänet melko pian Suolijärven lenkkipolulle ja tasaiselle päästyämme. Hetken kuluttua tulevassa pitkässä nousussa hän meni taas ohitseni. 27. kilometriaika oli nousuista johtuen huono 5:22. Siinä mielessä matkanteko oli helppoa, että loppureitti kulki minulle hyvin tutuissa maastoissa, joten tunsin kaikki loput nousut ja laskut. Seuraava kilometriaika oli taas kohtalaisen hyvä 4:45, mutta sen jälkeen käännyttiin viimeiseen pidempään nousuun, joten seuraava oli taas huonompi 5:14. Odotin äsken mainitun nuoren tytön tulevani taas ohitseni tässä, mutta niin ei käynyt, vaikka hän pysyikin hyvin lähellä takanani.

Mietin, kannattaako enää ottaa geeliä, mutta juuri ennen viimeiselle huoltopisteelle saapumista päätin ottaa. Huoltopisteellä join geelin päälle taas vähän vettä, mutta en juurikaan edes hidastanut vauhtia. Maaliin oli matkaa noin neljä kilometriä, ja tiesin olevani minuutin verran tavoitetta jäljessä. En uskonut pääseväni siihen, vaikka pieni toivonkipinä vielä elikin. Omaan ennätykseeni sen sijaan uskoin pääseväni ja päätin puristaa loput kilometrit, vaikka syke oli jo jonkin aikaa ollut anaerobisen kynnyksen yläpuolella.

30. kilometri täyttyi ajalla 4:54. Muita juoksijoita näkyi melko harvassa, mutta ohittelin heitä kuitenkin jonkin verran. Joku toinen meni ohitseni kovaa vauhtia, ja yritin kiihdyttää hänen peräänsä. Järjestäjien 31. kilometrikyltti tuli vastaan aiemmin kuin oma kelloni näytti sen matkan täyttyneeksi. Kelloni näytti noin 2:30:30, eli minulla oli tavoitteeseen verrattuna noin yhdeksän ja puoli minuuttia aikaa juosta viimeiset kaksi kilometriä, olettaen että järjestäjien kyltin paikka ja matkan pituus olivat oikeat. Uskoin tämän olevan mahdollista, koska juoksu kulki vielä hyvin. Oman kelloni mukainen 31. kilometriaika oli silti pettymys 4:51, mutta luotin matkan olevan vähän lyhyempi kuin ilmoitettu 33 kilometriä. Reittiähän ei oltu tarkkuusmitattu, ja aiempinakin vuosina oma kelloni oli näyttänyt jonkin verran vähemmän matkaksi.

Hetken päästä tultiin kohtaan, josta alkoi pitkä loiva laskuvoittoinen osuus moottoritien alitukseen asti, ja jatkoin niin kovaa kuin pystyin. Olin etukäteen katsonut, että moottoritien alituksesta olisi melko tarkkaan kilometri maaliin, ja sen ollessa lopussa nousuvoittoinen aikaa tarvittaisiin viitisen minuuttia. Alikulun kohdalle tultaessa katsoin kelloa, ja aikaa tavoitteeseen oli noin neljä ja puoli minuuttia! Hetken kuluttua oman kelloni mukaan täyttyi 32. kilometri hurjalla kilometriajalla 4:18!

Nyt jäljellä oli enää viimeinen, pitkähkö mutta melko loiva nousu ennen maalia. Juoksin niin kovaa kuin pystyin, ja syke oli jo yli 185:n. Enää en tietenkään pelännyt hyytymistä, koska matkaa oli niin vähän. Maalialueen kuulutukset alkoivat kuulua, ja pian tultiin vähän tasaisemmalle. Maaliin kääntymisen kohta oli kurssikeskuksen remontin takia tänä vuonna vähän eri paikassa kuin aiemmin, ja tuo paikka oli tulosuunnasta katsottuna vähän lähempänä kuin ennen. Jännitin vähän, oliko maaliin pääsemiseksi tehty ylimääräistä kiertoa, jotta matka olisi sama kuin ennen. Kun kääntymiskohta näkyi, katsoin kellosta että aikaa tavoitteeseen oli vielä reilut 50 sekuntia, mutta vielä ei näkynyt maalikujaa. Hetken kuluttua se kuitenkin näkyi puiden takaa, ja huomasin että ylimääräistä kiertoreittiä ei ollut, joten tajusin pääseväni tavoitteeseeni. Helpottuneena juoksin maaliin ja pysäytin kelloni uudessa ennätysajassa 2:39:32!

Maalihuollosta nauttimisen jälkeen hain reppuni ja odottelin vuoroin sisällä ja ulkona tuttujen saapumista maaliin. Kymmenisen minuuttia myöhemmin näin kaverini Markon, joka myös paransi selvästi omaa ennätystään. Tiesin hänen olleen aikeissa osallistua, mutta emme olleet tavanneet lähtöä odotellessa emmekä matkan varrella, vaikka lähtöviivalle siirtyessäni olin yrittänyt katsellakin näkyisikö häntä. Tyytyväisinä onnittelimme toisiamme ja otimme asiaan kuuluvat mitalikuvat.

Tällä kertaa oma mittarini näytti matkaksi vain 32,6 kilometriä. Tämä siis auttoi tavoitteen saavuttamisessa. Olin tietysti tyytyväinen hyvin sujuneeseen juoksuun ja varsinkin siihen, että tämä ei mennyt muiden tämänvuotisten tapahtumien lailla tavoitetta ja odotusarvoa huonommin. Tästä olisi toivottavasti hyvä jatkaa!

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 32,6 km, joten kuvan ja taulukon viimeinen aika on viimeisten 600 metrin keskitahti):

Takaisin etusivulle