Muut juoksut

Pirkan Hölkkä 2018

7.10.2018 klo 10.00

Sää:
Puolipilvistä, lämpötila 2-5 astetta

Aika:
2:40:28

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/3070833154

Vuoden 2018 osallistuminen oli itselläni jo seitsemäs kerta Pirkan Hölkässä. Tällä kertaa en lähtenyt jahtaamaan ennätystäni, vaikka olinkin aika hyvässä kunnossa. Tuntui, etten ollut vielä täysin palautunut kolme viikkoa aiemmin juoksemastani Berliinin maratonista, jossa olin tehnyt ennätykseni. Toisaalta kolmen viikon kuluttua odotti Dublinin maraton, ja halusin varmistaa palautumiseni siihen mennessä. Päätin lähteä reipasvauhtiseen mutta kuitenkin rentoon juoksuun mukavuusalueella.

Edellisvuoden Pirkan Hölkässä tekemäni oma ennätys oli syntynyt ilman hiilihydraattitankkausta, joten en tehnyt sellaista tälläkään kertaa. Tosin lauantaina juhlittiin tyttäreni synttäreitä, joten söin vähän herkkuja ja sain sitä kautta varmasti tavallista enemmän hiilihydraatteja. Vuosi sitten minulla oli ollut geelejä mukana matkalla, mutta tällä kertaa jätin nekin pois. Ajattelin juoda huoltopisteillä lähinnä vettä, mutta vähän myös urheilujuomaa ja mustikkakeittoa. Sääennuste näytti sen verran viileää, että en ottanut myöskään suolaa mukaan. Lämpötilaksi odotettiin muutaman asteen viileämpää kuin edellisellä kerralla. Otin juoksuvarusteiksi edellisvuoden tapaan pitkät housut, ja päällekkäin lyhythihaisen ja pitkähihaisen juoksupaidan. Nyt otin lisäksi käsiin juoksuhanskat, jotka voisin halutessani matkan varrella laittaa housunkauluksen sisään, jos ne tuntuisivat liian lämpimiltä.

Lähtöaika oli tällä kertaa tunnin myöhemmin kuin aiemmilla kerroilla. Tämä sopi itselleni hyvin. Heräsin 6.45 ja söin aamupalaksi lautasellisen kaurapuuroa voisilmällä, kaksi ruisleipää, lasillisen omenamehua ja kaksi mukillista kahvia. Sen jälkeen laitoin rauhassa loput tavarat valmiiksi ja lähdin kotoa noin 7.55. Maalialueella parkkipaikka oli jo melko täynnä, mutta sain autoni kuitenkin sinne. Bussijonossa meni 10-15 minuuttia, ja saavuimme Valkeakoskelle noin 9.10. Lähtöön oli siis selvästi aiempia vuosia vähemmän aikaa, joten menin suoraan wc-jonoon. Matkalla näin yhden juoksukoululaisen juoksukoulusta, jossa olin ollut valmentajana, ja juttelin hänen kanssaan muutaman minuutin.

WC-käynnissä meni jonkin verran aikaa, mutta sen jälkeen noin 9.35 menin sisälle paviljonkiin lämpimään. Sieltä bongasin työkaverini, jonka kanssa viimeistelimme varustuksen ja vaihdoimme muutaman sanan juoksusta. Vartin verran ennen lähtöä veimme reput säilytykseen ja menimme sitten lähtöalueelle. Kävin vielä puskapissalla tässä välissä. Osallistuimme ohjattuun alkulämmittelyyn, mikä oli hyvä ainakin siinä mielessä, että vähän liikkumalla ei tullut niin kylmä lähtöä odotellessa.

Olimme aika lähellä lähtöviivaa, joten lähtölaukauksen jälkeen pääsimme juoksuvauhtiin käytännössä heti. Halusin ottaa alun taas rauhallisesti, ja juoksun muutenkin. Työkaverini lähti aika kovaa, joten jättäydyin suosiolla vähän hänestä jälkeen. Vauhti oli silti hyvällä tasolla, ja ensimmäinen kilometriaika oli 4:33. Syke nousi hiljalleen kohti 170:ää, mutta juoksu tuntui helpolta ja kevyeltä. Toisen kilometrin ajaksi tuli koko matkan parhaaksi jäänyt 4:28. Tuttuja ei juuri näkynyt, ja juoksijajoukko oli muutenkin jo melko harva. Mitään ruuhkaa ei siis ollut, joten pystyin juoksemaan haluaamani tahtia. Työkaverini meni joitakin kymmeniä metrejä edelläni. Ylämäissä huomasin tuttuun tapaan, että moni ohitti minut, ja vastaavasti alamäissä itse ohitin paljon muita juoksijoita.

Kolmas kilometriaika oli 4:44. Syke oli noussut niihin lukemiin, jolla aioin alkumatkasta juosta, eli 171-173 välille. Matka taittui nopeasti, ja vajaan kuuden kilometrin kohdalla tultiin ensimmäiselle huoltopisteelle. Otin vain vähän vettä ja jatkoin matkaa. Kumpuilevasta maastosta huolimatta kilometrivauhti pysyi viiden minuutin tasolla.

Jonkin ajan kuluttua huomasin saavuttaneeni työkaverini. Vaihdoin hänen kanssaan muutaman sanan, ja hän valitteli sykkeensä nouseen aika korkealle ja joutuneensa sen takia aavistuksen hidastamaan vauhtiaan. Jatkoin matkaa itselleni sopivalta tuntuvalla tahdilla, joka oli hieman kovempi. Pian oli takana jo 10 kilometriä! Muistin edellisvuonna olleeni tällä kohdalla noin 49 minuutin väliajalla, ja kun katsoin kelloani nyt, se näytti puolisen minuuttia vähemmän. Ajattelin, että pidän tuntuman edelleen kevyenä, mutta jos se riittäisi uuteen ennätykseen, niin olisihan se mahtavaa!

Huomasin näillä paikkeilla, että aiempien vuosien tapaan neste vähän hölskyi mahassani. Koska en ollut tällä kertaa ottanut geelejä, se ei voinut johtua niistä. Mietin, että olisiko syynä sitten kaurapuuro, jota en normaalisti syö koskaan. Oli miten oli, hölskyminen ei kuitenkaan merkittävästi haitannut, enkä kiinnittänyt siihen loppumatkasta enää huomiota. Ilmeisesti se siis meni ohitse.

Rutajärveä lähestyttäessä huomasin, että edelläni kulkeva juoksija puhuu puhelimeen! Tämä huvitti itseäni, ja tiukassa nousussa juuri ennen huoltopistettä hän vaihtoikin kävelyksi. Tällä kertaa otin vähän urheilujuomaa veden lisäksi. Matkanteko jatkui, ja kilometriajat olivat taas varsin hyviä, paras jopa 4:30.

Seuraava huoltopiste oli edessä vain reilun kolmen kilometrin päästä, ja siltä otin ensimmäistä kertaa mustikkakeittoa. Huoltopisteellä oleva nainen varoitti, että keitto on kuumaa. Se oli myös leveälierisessä kulhossa, joka meinasi keikahtaa, kun otin siitä kiinni vain yhdellä kädellä, koska toisessa kädessä oli vesimuki. Keitto olikin polttavan kuumaa, joten kaadoin aika paljon vettä sen sekaan. Tähän meni aikaa, joten jouduin seisomaan huoltopöydän ääressä pitkään. Ilmeisesti näytin tai vaikutin jo väsyneeltä, koska huoltopisteen nainen yritti kannustaa sanomalla, että pian oltaisiin jo matkan puolivälissä.

Aloin taas odottelemaan polkuosuuden alkamista. Sille siirryttäessä näin edelläni muutaman kymmenen metrin päässä menevän parivaljakon, mutta matkaa oli sen verran paljon, että polulla näin heitä vain ajoittain. Mieleen tuli pelko eksymisestä, vaikka todellista vaaraa ei ollutkaan. Seurasin kuitenkin puista roikkuvia sinisiä nauhoja tarkasti. Aika pian saavutin kaksikon, ja etenin heidän perässään jonkin matkaa. Sopivan paikan avauduttua menin kuitenkin ohitse.

Vähän puolimatkan kiven jälkeen saavutin kolmen juoksijan ryhmän. Vähän ajan päästä ohitin heidät, ja kolmikossa juossut nainen kysyi jotain tähän tapaan: "Koska tämä helvetin polku loppuu? Terveisin rata- ja maantiejuoksija!". Vastasin hänelle, että polkua ei ole enää kovin paljoa jäljellä. Silti jäljellä oleva osuus tuntuikin yllättävän pitkältä, joten olin tainnut antaa liian optimistisen vastauksen.

Vihdoin kuitenkin siirryttiin takaisin maantielle, ja juoksu helpottui. Polullakin kilometriaikani olivat pysyneet tällä kertaa selvästi alle kuudessa minuutissa. Tiellä sain taas nousuja lukuunottamatta vauhdin helposti alle viiden minuutin kilometritasolle. Syke alkoi kuitenkin olla lähellä anaerobista kynnystä, joten pidin huolen, ettei se nousisi enempää.

Huoltopisteellä otin taas mustikkakeittoa ja vettä. Tällä kertaa keitto oli sopivan lämpöistä. Matkan varrelta ei ole juuri muistikuvia. Laskeskelin tuttuun tapaan tulevaa Ruskontien alituksen ajankohtaa suhteessa kannustusjoukoille ilmoittamaani aikahaarukkaan, ja totesin olevani juuri sopivassa tahdissa.

Vähän ajan kuluttua polkuosuudella mainittu nainen ohitti minut hyvällä vauhdilla, ja annoin hänen mennä menojaan. Vormiston huoltopisteellä 25 kilometrin kohdalla otin taas mustikkakeittoa ja vettä. Tämän jälkeen tultiinkin pian Ruskontien varteen, ja aloin tähyillä alikulun kohtaa. Puiden lomasta näin ensimmäisenä tyttäreni kirkkaanvärisen takin, ja hetken päästä vilkuttelin tukijoukoille. Heitä lähestyessäni otin hanskat pois kädestäni. Kohdalle tullessani heitin ne heille ja sanoin, että "voitteko viedä nämä kotiin". Heidin myös läpyt tyttäreni kanssa.

Ruskontien alikulun jälkeen oltiin tutussa loivassa nousussa, jonka otin rauhallisesti. Suolijärven lenkkipolulle tultaessa laskeskelin taas aikaani suhteessa edellisvuotiseen ennätykseen. Päädyin siihen, että jos pystyisin loppumatkan pitämään keskitahdin alle 4:50/km, sivuaisin ennätystä. Uskoin pystyväni tähän.

Suolijärven lenkkipolulla näin lähellä asuvan tutun perheen, jonka isä kommentoi jotain tyyliin "nautinnon kautta viimeiset viisi kilometriä". Vastasin vain, että "helposti". Särkijärveä lähellä olevassa pitkässä jyrkässä alamäessä huomasin ilokseni, että aiemmista vuosista poiketen jalkani eivät olleet yhtään puuduksissa. Rullasin mäen alas hurjaa vauhtia, ja ohitin muutaman juoksijan. 28 kilometrin väliaika olikin erinomainen 4:36. Edellisellä kilometrillä oli toisaalta kulunut 5:18.

Pitkässä nousussa kohti viimeistä huoltopistettä laskeskelin taas, mitä ennätyksen tekeminen vaatisi. Totesin, että ei sitä taida sittenkään syntyä, koska edellisvuonna olin ottanut todella kovan loppukirin viimeisten neljän kilometrin ajaksi. Tällä kertaa motivaatiota siihen ei oikein ollut, koska en halunnut rasittaa itseäni liikaa. Ennakkoajatukseni mukaisesti en siis oikeastaan edes yrittänyt ennätyksen tekemistä.

Viimeisellä huoltopisteellä otin mustikkakeiton ja veden lisäksi myös palan suolakurkkua varmuuden vuoksi. Jatkoin rennosti matkaa, ja sain vielä 30. kilometrin ajan vähän alle viiteen minuuttiin. Sen jälkeen kilometritahti kuitenkin jäi viiden minuutin huonommalle puolelle, mutta en antanut tämän häiritä, vaan nautin matkanteosta. 30. ja 31. kilometrimerkin väli oli selvästi lyhyempi kuin kilometri, mutta aiemmasta muistin, että matka onkin vähän alle 33 kilometriä. Yhtä kaikki, matkaa oli maaliin enää pari kilometriä.

Matkalla kohti moottoritien alitusta muistelin taas edellisvuotta, vaikka tiesinkin ennätyksentekemisen jo käyneen mahdottomaksi. Alikulun kohdalta menisi noin viisi minuuttia maaliin, ja vuosi sitten olin tainnut saada puristettua loppumatkan neljään ja puoleen minuuttiin. Niinpä kun alitin sen ja näin ennätyksen olevan vähän yli neljän minuutin päässä, siihen ei olisi käytännössä ollut mahdollisuutta. Etenin siis lopun nousun rauhallisesti. Maalialueen kuulutuksen alkoivat kuulua, ja piakkoin maaliin kääntymisen kohtakin tuli näkyviin. Nautiskelin viimeiset kymmenet metrit ja tulin maalikujaan, ja maaliviivalla pysäytin kelloni aikaan 2:40:28.

Maalihuollon jälkeen hain reppuni ja jäin odottelemaan tuttuja. Maratonklubin Urpo tuli pari minuuttia minun jälkeeni maaliin, ja työkaverini tuli niinkin paljon kuin vajaat 10 minuuttia minun jälkeeni. Hengailin vähän aikaa maalialueella auringonpaisteesta nauttien. Aika pian lähdin kuitenkin kotiin, johon ensimmäiset tyttäreni synttärivieraat tulivat kello 15.

Oma mittarini näytti kaikkien aikojen lyhintä matkaa Pirkan Hölkälle, vain 42,44 kilometriä. Tämä vähän ihmetytti, vaikka reitti oli ollut maalin sijainti mukaanlukien täsmälleen sama kuin edellisvuonna. Joka tapauksessa tapahtumasta jäi taas kaikin puolin hyvä kuva, ja rennolla juoksulla aikani oli kaikkien aikojen toiseksi parhaani.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 32,44 km, joten kuvan ja taulukon viimeinen aika on viimeisten 440 metrin keskitahti):

Takaisin etusivulle