Muut juoksut

Paavo Nurmi Marathon 2021

Lauantai 21.8.2021 klo 12.00

Sää:
Lämpötila n. 14-16 astetta, puolipilvistä

Bruttoaika:
3:44:20

Nettoaika:
3:40:54

Puolimaratonin väliaika:
1:47:56

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/7343632352

Vuoden 2021 ensimmäinen maratonini oli Paavo Nurmi Marathon, jolle olin ilmoittautunut jo helmikuussa, kun liikuntaetua uhkasi vanhentua. En ollut itse koskaan aiemmin juossut tässä tapahtumassa, mutta moni oli kehunut sitä. Tapahtuman toteutuminen tänä vuonna oli koronan takia jonkin verran epävarmaa lähes koko vuoden, mutta onneksi se pystyttiin järjestämään.

Ennakkoasetelma maratonille oli itselläni vähän aiempia vuosia heikompi. En ollut tehnyt koko vuonna kuin muutaman pitkän lenkin, enkä ollut myöskään tehnyt vauhtikestävyysharjoituksia edes joka kuukausi. Olin käytännössä vain juoksennellut fiiliksen mukaan koko vuoden. Kilometrimääräni olivat kyllä olleet enimmäkseen yli 200 kilometriä kuukaudessa, mutta kuitenkin vähän edellisiä vuosia alemmat. Kaiken tämän seurauksena mahdollinen maratonvauhtini oli vähän arvoitus. Toisaalta tiesin, etten ole läheskään ennätyskunnossa, joten aikapaineitakaan ei ollut. Alle neljän tunnin halusin päästä, mutta sen ajattelin olevan hyvin helppo tavoite. Realistisena pidin noin 3:40 luokkaa olevaa tulosta, ja otinkin omaksi tavoitteekseni sen alituksen, mutta kuitenkin niin, että juoksu olisi hyvä ja ehjä.

Lähdimme junalla Turkuun perjantaina noin klo 16, eli saavuimme perille klo 18 aikoihin. Olin syönyt lounaaksi tukevan Napolin pizzan, mutta sen jälkeen en ollut syönyt oikeastaan mitään. Niinpä huomasin vähän ennen Turkuun saapumista, että alkaa olla nälkä. Harmittelin, etten ollut huomannut varata mukaan mitään välipalasyötävää. Kävelymatkalla hotellille kävimme kuitenkin Salessa, josta ostin kaksi banaania ja kaksi omenaa, joista söin puolet kävellessä. Silti olin vähän huolestunut energian riittävyydestä maratonilla, varsinkin kun en tehnyt minkäänlaista hiilihydraattitankkausta. Minulla oli kyllä yksi pussillinen lakritseja mukana, mutta en avannut sitä ollenkaan koko viikonlopun aikana.

Juoksukaverini oli menossa puolimaratonille, jolla hänellä oli tavoitteena oman ennätyksensä parantaminen. Aiempi ennätys vain kolmen viikon takaa oli 1:49, johon hän ajatteli saavansa noin minuutin parannuksen. Juttelimme matkalla tästä ja sanoin, että vauhtimme ovat suunnilleen samassa luokassa. Niinpä päätin ainakin alustavasti, että juoksen ensimmäisen puolikkaani hänen kanssaan ja tarvittaessa kiritän lopussa, ja toiselle puolikkaalle jatkan sitten fiiliksen mukaan omaa sopivalta tuntuvaa vauhtiani hitaammin tai nopeammin.

Huoneiden vastaanottamisen jälkeen lähdimme hakemaan juoksunumeroita. Kisakanslia sijaitsi lähtöalueella, jonne oli vain muutama sata metriä hotellilta. Ruuhkaa ei ollut yhtään. Numeroiden haun jälkeen menimme syömään. Kello taisi olla noin 19.30. Ravintolaksi valikoitui Dennis, joka oli kuulemma ollut edellisvuonnakin erinomainen. Otin tavoistani poiketen risoton ja lisäksi valkosipulileipää sekä juomaksi ison cokiksen. Annos oli maukas ja niin iso, etten jaksanut syödä sitä kokonaan, vaikka nälkä oli tässä vaiheessa iltaa jo kova.

Aiemmin olin ajatellut tekeväni pienen kevyen hölköttelyn illalla, mutta täyden olon takia en ollut varma onko se hyvä ajatus. Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan, ja juoksu tuntuikin yllättävän hyvältä. Toki pidin sykkeen ja vauhdin hyvin alhaisena. Juoksin Aurajoen rantaa pitkin, jossa samaan aikaan oli vielä menossa 10 kilometrin kilpailu. Nopeimmat olivat jo menneet, mutta juoksijaporukan loppupäätä oli matkalla samaan aikaan kuin itse hölkkäsin reitin vieressä. Oli hassu tunne saavuttaa monia numerolapulla juoksevia, vaikka itse juoksin vain todella kevyttä hölkkää. Osa toimitsijoista kannusti myös minua. Parille sanoin, että ei minua nyt tarvitse kannustaa, vaan vasta huomenna. Juoksin vain vajaat neljä kilometriä. Hotellille palatessani edelläni meni pariskunta, joka selvästikin oli tulossa juoksusta ja portaissa puhui juuri siitä, kuinka jalat ovat ihan hapoilla. Juttelin heidän kanssaan samalla kun kävelin huoneelleni.

Lauantaiaamuna menimme aamupalalle klo 9. Siellä oli todella paljon ruuhkaa, joka kuitenkin helpotti pikku hiljaa. Silti kello oli lähes 10 kun palasin huoneeseen. Olin syönyt vatsan täyteen, joten olin vähän huolissani, koska juoksun alkuun oli vain kaksi tuntia. Muistin hyvin Varsovan maratonin, jolla ensimmäiset viisi kilometriä minua pisti ikävästi, koska olin syönyt aamupalaa vähän liikaa ja/tai vähän liian myöhään. Tällä kertaa mitään ongelmaa ei kuitenkaan onneksi juoksun aikana tullut.

Sääennuste lupaili sadekuuroja ja jonkin verran tuulta. Lämpötilakaan ei nousisi kovin korkeaksi, joten päätin juosta shortseilla ja pitkähihaisella juoksupaidalla. Tämä osoittautuikin erittäin hyväksi valinnaksi. Välillä kun aurinko paistoi, nostin paidan hihat ylös, mutta enimmäkseen oli sen verran viileää että juoksin ne alhaalla.

Lähdimme lähtöpaikalle noin 10.45, ja menimme suoraan stadionille, jossa varustesäilytys sijaitsi. Pieni tihkusade alkoi kävellessämme sinne, joten jäimme stadionin penkeille istumaan katoksen alle. Siellä näin myös muutamia muita maratonklubilaisia, joiden kanssa vaihdoin muutaman sanan. Sade yltyi hiljalleen, joten vaikka minun oli ollut tarkoitus tehdä pieni lämmittelyhölkkä, jätin sen tekemättä. Noin puoli tuntia ennen lähtöä satoi todella kovaa, joten puin kertakäyttösadetakin valmiiksi päälleni. Samalla otin repusta geelit sisältävän vyön ja jätin pitkät housut ja takin reppuun. Järjestäjien edustaja kävi huutelemassa, että lähtöaika on liukuva niin, että 10 minuutin sisällä varsinaisen lähtöajan jälkeen kukin saa lähteä vapaasti omaan tahtiin, ja tuloksiin otetaan nettoaika. Mietimme, että pahimman ruuhkan välttämiseksi voisimme lähteä muutama minuutti lähtölaukauksesta.

Lähdimme vielä käymään stadionin wc-tiloissa. Naisten vessaan oli jonkin verran jonoa, mutta miesten puolella oli lähes ruuhkatonta. Noin 10 minuuttia ennen lähtöä sade loppui kokonaan. Pidin silti sadetakin vielä päälläni. Juoksukaverini oli lähettänyt minulle ääniviestin, että lähti jo lähtöalueelle, ja että nähdään viimeistään maalissa. Soitin hänelle että olen juuri tulossa sinne, joten sovimme tapaavamme kisakanslian kulmalla. Hölkkäsin lämmittelyksi sinne sen verran kuin ruuhkassa pystyi. Matkalla heitin sadetakin roskikseen.

Varsinainen lähtö oli jo tapahtunut, mutta ihmisiä oli edelleen suurin joukoin lähtösuoralla. Kävelimme porukan sekaan ja lähestyimme pikku hiljaa lähtöviivaa. Sen kohdalla painoin kellon käyntiin. Juoksemaan pääsi heti viivalta, mutta ruuhkaa oli jonkin verran, joten omaam vauhtiin päästäkseen oli vähän pujoteltava. Tilaa oli kyllä kohtalaisesti, mutta silti ruuhka häiritsi muutaman ensimmäisen kilometrin ajan. Jälkiviisaana olisi ehkä ollut parempi lähteä heti ensimmäisten joukossa.

Ennalta olin katsonut huoltopisteiden sijainnit ja sen perusteella suunnitellut oman huoltotaktiikkani. Mukanani oli viisi geeliä ja kaksi suolapussia, jotka ajattelin ottaa tasaisesti matkan varrella. Geelit ottaisin noin kilometreillä 12, 19, 24, 31 ja 36, ja suolat kilometreillä 15 ja 28. Toiminkin täsmälleen tämän suunnitelman mukaisesti.

Yksi geeleistä oli minulle uutta merkkiä, jonka makuna oli hunaja, ja jonka paketissa kerrottiin geeliin lisätyn ravintokuidun tasapainottavan hiilihydraatin imeytymistä. Tämä vähän arvelutti, koska kuitu ei välttämättä olisi vatsalle hyvä. Niinpä olin päättänyt jättää tämän geelin loppupuolelle matkaa. Toisaalta halusin jättää kofeiinia sisältävät kaksi geeliä viimeisiksi, joten ajattelin ottaa tämän hunajageelin keskimmäisenä. Tätä suunnitelmaa noudatinkin, ja onneksi mitään ongelmia ei tullut.

Etenimme vähän yli viiden minuutin kilometrivauhtia, ja juoksu tuntui todella kevyeltä. Reitillä oli sateen jäljiltä jonkin verran isoja vesilätäköitä, joita koitin väistellä, jotta kengät pysyisivät kuivana. Yksi todella suuri lätäkkö noin neljän kilometrin kohdalla täytti koko asfalttialueen. Sen kohdalla jouduin ruuhkan takia jopa pysähtymään, jotta pääsin kiertämään nurmikon kautta.

Ruissaloon saapumisen jälkeen tuli vastaan pitkä nousu. Sen alussa huomasin, että kengännauhani on auki. En ollut muistanut ennen lähtöä laittaa rusetin lenkkejä nauhojen alle kuten yleensä teen. Hyppäsin reitin sivuun liikennekartion taakse solmimaan nauhan, ja nousua seuraavassa loivassa alamäessä otin juoksukaverini kiinni. Parin kilometrin päästä sama nauha oli taas auki, joten harmistuneena pysähdyin taas solmimaan sen. Tällä kertaa yritin vetää rusetin todella tiukalle, ja onneksi nauha pysyikin koko loppumatkan kiinni.

Hetken päästä ohitettiin kohta, jossa oli kyltti maratonin 2. kierroksen käännöksestä. Silloin Ruissalossa juostaisiin noin puolet lyhyempi matka, ja mietin jo mielessäni, miltä siinä kohtaa matkaa tuntuisi. Nyt Ruissalon osuus tuntui kuitenkin aika pitkältä. Vihdoin kuitenkin tultiin kohtaan, jossa alkoi näkyä vastaantulevia juoksijoita. Noin kilometrin päässä käännyttiin 180 astetta. Juoksukaverini oli kymmenisen metriä edelläni, ja näin että hän nauroi tehdessään käännöksen. Juoksun jälkeen kuulin, että hän oli ollut iloinen kun käännyttiin paluumatkalle kohti maalia.

Sykkeeni oli koko alkumatkan pysytellyt hyvin kurissa vk-alueen puolivälin tuntumassa, eli jopa kymmenisen lyöntiä alle tyypillisen maratonin keskisykkeeni. Sen perusteella toivoin, että loppumatkakin sujuisi kevyesti.

Vastaan tulevissa juoksijoissa oli joitakin tuttuja, joita morjestin. Jonkin ajan kuluttua minulle ennen tuntematon maratonklubilainen saavutti minut ja jäi juttelemaan. Kun tulimme 14km merkille, hän totesi että enää seitsemän kilometriä. Siitä tajusin, että hän olikin puolimaratonilla.

Juoksu tuntui edelleen todella helpolta ja kevyeltä. Saavutin juoksukaverini Turun linnan seutuvilla. Jäin hänen rinnalleen juoksemaan ja yritin pitää vauhdin noin viiden minuutin kilometrien tuntumassa. Kun puolimaratonin maaliin oli enää pari kilometriä, kiihdytin aavistuksen. Noin kilometri ennen maalia hän jäi aavistuksen taakseni, jolloin kannustin häntä sanomalla mm. että "nyt et päästä minua karkuun!" ja "älä hyydy!", johon hän vastasi että "vähän meinaa hyytyä". Aurajoen ylittävällä sillalla olin kuitenkin viimeistään varma, että hän parantaa ennätystään, ja kannustin vielä viimeisille sadoille metreille. Maaliviivan lähestyessä annoin läpyt ja jatkoin oikeaa kaistaa maratonin toiselle kierrokselle, ja hän meni vasemmalta maaliin uudella ennätysajallaan.

Sykkeeni oli noussut puolimaratonin loppumatkalla kirittäessäni selvästi lähemmäs anaerobista kynnystä ja hetkittäin jopa sen yli. Niinpä tietoisesti hidastin vähän vauhtia, mutta en kuitenkaan kovin paljoa. Seuraavatkin kilometrit menivät 5:10-5:15 ajoilla.

Maratonin lisälenkki kiersi merenrannan kerrostalojen edustalta ja oli välillä vähän sokkeloisen oloinen, vaikka olikin ihan hyvin merkitty ja opastettu. Muita juoksijoita oli yllättävän vähän, eli välillä ei edes nähnyt edellä menevää. Näillä paikkeilla olevalla huoltopisteellä otin aiemmin mainitsemani hunajageelin, joka sisälsi kuitua. Se oli maultaan hyvää, mutta koostumukseltaan todella paksua, eli sitä joutui käytännössä pureskelemaan. Niinpä huoltopisteelle tultaessa en ollut saanut siitä vielä puoliakaan syödyksi. Siksi hidastin ja otin pari vesimukia mukaan. Jatkoin kävellen kunnes olin saanut geelin syötyä. Tästä seurasi koko matkan toiseksi hitain kilometriaika 5:43. Se ei kuitenkaan mainittavasti haitannut ja pääsin helposti takaisin aiempaan vauhtiini.

Jonkin matkaa keskustasta poistumisen jälkeen täyttyi jo 30 kilometriä, eikä juoksu tuntunut missään. Ruissaloon johtavalla sillalla oli 31. kilometrimerkki, ja melkein heti sen perään huomasin takaisin päin tuleville tarkoitetun 36. kilometrimerkin. Jaoin mielessäni loppumatkan niin, että nyt juostaisiin viiden kilometrin Ruissalo-kierros, jonka jälkeen olisi noin kolme kilometriä Turun linnalle ja siitä noin kolme kilometriä jokirantaa pitkin maaliin. Näin loppumatka tuntui henkisesti lyhyemmältä.

Ruissalon alun pitkä loiva nousu tuntui aika raskaalta tässä vaiheessa matkaa, mutta annoin vauhdin hidastua reilusti. Siitä seurasikin koko matkan hitain kilometrini 5:53. Jonkin matkaa tämän jälkeen käännyttiin ensimmäisellä kierroksella noteeraamastani kohdasta kohti rantaa. Tässä vaiheessa rakkoani painoi jonkin verran ja harkitsin puskapissalla käyntiä. Mietin myös mahdollisuutta hoitaa asia juostessa, koska edessä ja takana lähimmät juoksijat olivat arviolta parinsadan metrin päässä. Luovuin kuitenkin tästä ideasta, koska Ruissalossa oli aika paljon muitakin liikkujia. Jonkin ajan päästä paineentunne meni kuitenkin ohitse.

Huomasin että vauhtini oli aavistuksen hidastunut ja oli 5:30/km luokkaa. Sykekin oli pari pykälää laskenut. En kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi tsempata ja kiristää. Ruissalosta poistuttaessa palattiin asfaltille, ja vauhtini paranikin automaattisesti alle 5:20/km lukemiin. Ilmeisesti hiekka-alusta oli jonkin verran hidastanut.

Sataman alueella vastaan juoksi mm. Tatu, joka oli ollut pari vuotta aikaisemmin juoksukoulussa valmennettavanani. Toivotimme toisillemme tsempit loppumatkaa varten. Olin mielessäni iloinen, etten ollut enää menossa kohti Ruissaloa vaan olin jo lähestymässä maalia.

Muuten olin itse enimmäkseen ohitellut edelläni meneviä juoksijoita, mutta Turun linnan edustalla minut saavutti nuori nainen, jonka kanssa juttelin hetken. Hän kertoi olevansa vasta toisella maratonillaan ja parantavansa ennätystään nyt noin 20 minuutilla. Hetken harkitsin lähteväni hänen vauhtiinsa, mutta annoin hänen kuitenkin mennä ja jatkoin omaa kevyen tuntuista vauhtiani.

Viimeinen huoltopiste tuli vastaan, ja otin rauhassa joitakin kävelyaskelia samalla kun join vettä. Ilmeisesti tästä johtuen 40. kilometriaika oli taas hitaampi 5:30. Juoksu tuntui edelleen suorastaan naurettavan helpolta, eli pelkäämääni hyytymistä ei ollut tapahtunut. Ilmeisesti pohjakuntoni oli pysynyt edelleen melko hyvänä, vaikka harjoittelu olikin jäänyt osittain puutteelliseksi. Koska matkaa oli enää pari kilometriä ja juoksu oli kevyttä, ajattelin kokeilla tuntuisiko vauhdin nostaminen miltään. Niinpä 41. kilometrini oli 20. kilometrin ohella koko matkani nopein aavistuksen alle viiden minuutin kilometriajalla. Hymyillen totesin, ettei se kovempikaan vauhti tuntunut oikein miltään tässäkään vaiheessa matkaa, ja samalla lähes saavutin edellä mainitun nuoren naisen. Viimeiselle kilometrille hidastin kuitenkin taas vähän ja nautiskelin loppumatkasta kohti maalia.

Maalisuoralla katselin kellosta, että en ihan pääse alle 3:40:n loppuaikaan, mutta se ei haitannut yhtään. Tyytyväisenä laskettelin maaliin ja pysäytin kellon ajassa 3:40:54. Ei kovinkaan kummoinen aika, mutta muuten tämä maraton oli ollut ehkä kaikkein helpoin koskaan juoksemani! Siinä mielessä olin oikein tyytyväinen. Seuraavina päivinä jaloissakaan ei tuntunut juuri miltään, oikeastaan vain takareidet olivat sunnuntaina aavistuksen kireät.

Juoksukaverini oli jättänyt minulle viestejä ja kertoi olevansa joen rannassa. Vastasin nopeasti ja onnittelin ennätyksestä. Sen jälkeen kävin hotellilla saunassa ja Hesburgerissa syömässä ja jatkoin jokirantaan. Korkkasimme ansaitun prosecco-pullon ja lähdimme kävelemään rautatieasemalle, ja vaikka vähän alkoi tihuttaa vettä, tunnelma oli koko kotimatkan erittäin hyvä.

Ensimmäisestä Paavo Nurmi Marathonistani jäi kaikin puolin hyvä kuva, ja oma juoksuni meni yllättävän hyvin! Järjestelyt toimivat erinomaisesti, joten voin suositella tapahtumaa.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,29 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle