Muut juoksut

Paavo Nurmi Marathon 2022

Lauantai 20.8.2022 klo 10.00

Sää:
Lämpötila n. 25-28 astetta, puolipilvistä

Bruttoaika:
3:49:00

Nettoaika:
3:48:42

Puolimaratonin väliaika:
1:48:56 (arvio)

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/9440508739

Ilmoittauduin mukaan tämän vuoden Paavo Nurmi Marathonille tasan kaksi viikkoa ennen tapahtumaa. Mietin jonkin aikaa tämän ja samaan aikaan juostun Helsinki-maratonin välillä. Turussa olin juossut jo vuotta aiemmin, Helsingin reitillä en. Alunperin kaverini piti olla menossa Helsinkiin, mutta hän joutui jättämään sen väliin. Paavo Nurmen yhteydessä järjestettiin tänä vuonna myös SAUL:in SM-kisat, ja sinne kyseltiin Tampereen maratonklubin joukkueisiin täydennyksiä. Niinpä päätin valita Turun. Hetken harkitsin jopa juoksevani tarjolla olleen Triplan (10km, maraton, puolimaraton), mutta en kokenut olevani riittävän hyvässä kunnossa sitä varten, eikä varsinkaan maratonin jälkeinen puolimaraton houkutellut yhtään.

Viimevuotiseen tapaan menin Turkuun edellisenä iltana. Kirjauduin samaan hotelliin kuin vuotta aiemmin, eli Scandic Atriumiin. Yllätys oli melkoinen kun astuin sisään huoneeseeni: siellä oli noin 30 astetta lämmintä! Jäähdyttävää ilmastointia ei siis ollut. Huoneen ikkuna oli auki, ja sinne oli tuotu lattiatuuletin, mutta eipä niistä juuri iloa ollut. Arvasin heti, ettei ikkunaa voisi pitää yöllä auki, koska kadulta kuuluu sen verran paljon meteliä.

Kävin hakemassa juoksunumeroni ja hain Kotipizzasta iltapalaksi pizzan, jonka söin huoneessani. Pizzanhakureissulla tapasin yhden maratonklubilaisen, joka oli menossa juoksemaan kohta starttaavaan 10km:n kisaan. Sanoin hänelle tulevani ehkä katsomaan. Kun olin syönyt, aikaa oli juuri sopivasti, joten kävelin tapahtumapaikalle ja katselin kympin ja vitosen lähdön. Hengailin paikalla myös sen aikaa, että näin vitosen kärjen maaliintulon ja kannustin tuttuja kympillä olleita toiselle kierrokselleen.

Tälläkään kertaa en ollut tehnyt varsinaista hiilihydraattitankkausta, mutta olin kyllä syönyt junamatkalla ja illalla karkkia ja lakritsia. Luotin niiden toimivuuteen samoin kuin keväällä Oulussa. Juoksun aikana suunnittelin syöväni viisi energiageeliä ja kolme Hesburgerin suolapussia, ja juovani vettä. Sää oli niin lämmin, että pukeutumisvalinta oli selvä: shortsit ja hihaton juoksupaita. En ottanut pitkähihaista paitaa tai pitkiä housuja edes kotoa mukaan.

Kuumuus häiritsi nukkumista jonkin verran, mutta sain kuitenkin kohtalaiset yöunet. Menin aamupalalle melkein heti kun se oli alkanut eli seitsemän aikaan. Siellä oli melkoinen tungos, ja kesti hetken löytää edes vapaa pöytä. Myös syötävien hakemisessa kesti kauan. Söin muutaman juustovoileivän, vähän kasviksia, yhden kananmunan, pari croissantia marmeladin kanssa ja pari korvapuustia. Join tuoremehua ja kahvia. Aamiaisen jälkeen palasin huoneeseeni valmistautumaan, eli kiinnitin juoksunumerot paitaani rintaan ja selkään ja varmistin, että pientarvikevyössä oli geelit ja suolat sisällä.

Noin 8.30 aikaan luovutin huoneeni ja kävelin tapahtumapaikalle. Tapasin melkein heti joitakin maratonklubilaisia, joiden kanssa rupatellessa aika kului mukavasti. Onneksi tajusimme melkein heti mennä varjoon. Aurinko paistoi koko ajan, ja varjossakin lämpötila alkoi olla jo hellelukemissa.

Vähän ennen lähtöä menimme toisen joukkuekaverin Thorstenin kanssa lähtösuoralle lämmittelemään. Siellä tapasimme myös kolmannen joukkuekaverimme Aarnin, jota emme kumpikaan olleet aiemmin tavanneet. Ennalta tiesin olevani joukkueemme heikoin lenkki, ja vähän pahoittelinkin tätä muille. Toisaalta ilman mukaantuloani joukkuetta ei olisi saatu kasaan lainkaan. Oma tavoitteeni oli juosta noin 3:40 aikaan. Keväällä Oulussakin olisin ehkä pystynyt tähän, mutta otin varman päälle ja seurasin 3:45-jäniksiä, jotka ohitin vasta lopussa. Toisaalta nyt hellekeli aiheutti vähän epävarmuutta, joten päätin kuitenkin ottaa sykkeiden puolesta leppoisasti enkä välittäisi ajasta kovinkaan paljoa.

Lämmittelyn jälkeen, muutama minuutti ennen lähtöä, Thorsten ja Aarni menivät lähtöviivan tuntumaan odottelemaan. Itse en kehdannut mennä niin eteen, koska en tulisi juoksemaan kovaa. Jäin siis taaemmas väkijoukon sekaan. Huomasin neljän tunnin jänikset vähän edelläni, mutta ajattelin kuitenkin ohittavani heidät heti alkumatkasta, joten en enää lähtenyt tungeksimaan eteenpäin.

Hetken päästä lähtölaukaus ammuttiin, ja lähdin muiden mukana kävelemään kohti lähtöviivaa. Vähän ennen sitä päästiin jo kevyeen juoksuvauhtiin. Viivalla painoin kelloni käyntiin ja yritin katsoa, missä olisi vähiten ruuhkaa. En kuitenkaan lähtenyt mutkitellen ohittelemaan ketään, joten muutaman sadan metrin ajan jouduin etenemään vähän tavoitevauhtiani hitaammin. Pian pahin ruuhka kuitenkin hellitti ja pääsin juoksemaan vapaasti.

Tämänvuotinen reitti oli ainakin kartasta katsottuna melko syheröinen ja epäselvä. Jo kerran juostuja osuuksia juostaisiin uudelleen eri vaiheissa matkaa. Ruissalossa käytäisiin vain kerran, ja maalisuoran kautta juostaisiin kahdesti matkan varrella. Etukäteen olin vähän huolissani reitillä pysymisestä, mutta eipä sen suhteen onneksi tullut ongelmia koko aikana. Sinisellä maalattu reittiviiva näkyi hyvin, ja kanssajuoksijoista sai apua, kun näki mihin edellä menevät suuntasivat. Myös liikenteenohjaajia oli hyvin paikalla risteyskohdissa.

Etukäteen olin miettinyt, ovatko järjestäjät saaneet matkan varrelle suihkuja kuuman kelin takia. Esim. Tukholman maratonilla tällaisia on ollut aina, ja hellekelillä 2018 niitä oli useita. Tällainen tulikin vastaan Aurajoen rannassa kohdassa, josta matkan eri vaiheissa juostaisiin muutaman kerran. Suihkun sijainnista arvasin, että se on ainoa reitin varrella. Juoksin vesisuihkun läpi tuttuun tapaan kädet levällään, ja toistin saman joka kerta kun siitä kohdasta mentiin.

Ensimmäisen kerran lähtöaluetta lähestyttiin noin viiden kilometrin kohdalla, kun ensin oli käyty Turun linnalla kääntymässä. Aurajoen yli siltaa pitkin tultaessa huomasin, että 3:30-jänikset menivät juuri sillan alitse, eli olivat vain vähän edelläni. Elättelin toiveita päästä lähellä heidän perässään maaliin, koska sykkeeni oli tähän asti pysynyt hyvin kurissa, ja vauhti oli silti keväiseen Terwamaratoniin verrattuna vähän parempi.

Toisen kerran Turun linnan kohdalla oltiin noin yhdeksän kilometrin kohdalla, ja tällä kertaa siitä lähdettiin kohti Pansiota. Muistin etukäteen, että siellä tulisi pitkähkö osuus, jossa tulisi vastaan muita juoksijoita. Näinkin toisen reittiviivan vähän matkan päässä vasemmalla puolellani. Ihmettelin, kun ketään vastaantulijaa ei kuitenkaan näkynyt, vaikka osuutta oltiin edetty jo pitkään. Hetken päästä ohitettiin kohta, josta käännyttäisiin takaisin keskustaan päin Ruissalossa käynnin jälkeen, jolloin tajusin, ettei edes kärki ole vielä siellä asti. Vasta vähän sen jälkeen, kun oltiin ohitettu Ruissaloon suuntaava risteys, kärkijuoksijoita alkoi tulla harvakseltaan vastaan. Näin myös molemmat joukkuekaverini, joita moikkasin.

Oma juoksuni tuntui edelleen helpolta ja rennolta, ja sykekin pysyi hyvin kurissa kuumuudesta huolimatta. Noin 13km jälkeen käännyttiin Pansion käynniltä takaisin päin, ja seuraavien parin kilometrin aikana näin runsaasti vastaantulevia juoksijoita. Moikkasin useita tuttuja, ja yritin myös laskeskella, ehtisinkö nähdä viiden tunnin aikaan tähtäävän entisen juoksukoululaisen Tatun, jonka kanssa myös olin aamulla jutelllut. Tulin siihen tulokseen, etten ihan ehtisi, ja olin oikeassa.

Join jokaisella huoltopisteellä vajaan mukillisen verran vettä, ja kastelin toisesta mukista kasvoja, niskaa ja käsivarsia. Toteutin myös huoltosuunnitelmaani geelien ja suolan suhteen, eli otin ensimmäisen geelin noin 9km kohdalla ja siitä eteenpäin tasaisesti joko pelkkää vettä, geelin ja vettä tai suolapussin ja vettä. Viimeisen geelin olin suunnitellut noin 36km kohdalle. Tämän suunnitelman toteutinkin juuri sellaisenaan.

Pian käännyttiin kohti Ruissaloa. Siellä reitti kierrettiin eri suuntaan kuin edellisvuonna. Aluksi edettiin melko tasaista rantaosuutta, mutta sieltä poistumisen jälkeen maasto alkoi kumpuilla selvästi. Ylämäet tuntuivat yllättävän raskailta, vaikka yritinkin ottaa ne rauhallisesti. Muutenkaan juoksu ei enää ollut kevyttä, mutta uskoin sen johtuvan mäkisyydestä. Jonkin ajan kuluttua täyttyi jo 21km, ja aloin odotella puolimaratonin väliaikapistettä. Sellaista ei kuitenkaan ollut, mutta katsoin kellosta, että olin 21,1km kohdalla kun oli juostu noin 1:49. Olin siis vielä hyvin tavoitevauhdissani.

Pian puolimaratonin kohdan jälkeen tehtiin 180 asteen käännös, ja lähdettiin palaamaan kohti keskustaa. Tälläkin osuudella näki jonkin verran vastaantulevia juoksijoita, ja moikkasin mm. paria maratonklubilaista naista. Maaston kumpuilevuus jatkui, ja kilometriaikani olivat vähän hidastuneet. En tästä kuitenkaan liiemmin huolestunut, koska alustakin oli enimmäkseen hiekkaa, mikä aina myös vähän hidastaa. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua juoksu alkoi tuntua selvästi raskaammalta, ja syke pyrki jonkin verran nousemaan. Annoin siis vauhdin vähän hidastua.

Noin 26km jälkeen poistuttiin Ruissalosta. Edellä mainitsemani maratonklubilaiset naiset ohittivat minut. Valittelin että alkaa olla raskasta, ja he kehottivat lähtemään peesiin. Yritinkin hetken pysyä heidän tuntumassaan, mutta syke alkoi nousta sen verran, että luovuin yrityksestä aika pian. Niinpä tapasin heidät seuraavan kerran vasta maalihuollossa.

Hetken kuluttua saavutin yhden tutun maratonklubilaisen, jonka olin alkumatkasta nähnyt 3:30-jänisten edellä, ja myöhemmin eri kohdissa vähän edelläni. Hän valitti selkäongelmia, ja kertoi etenevänsä hitaasti lopun. Itsekin valitin, että raskasta on, ja että etenen myös hitaasti. Jatkoin kuitenkin vähän häntä nopeammin, ja näin hänetkin vasta maalihuollossa seuraavan kerran.

Juoksu alkoi tuntua todella raskaalta. Oli kuuma, janotti ja syke pyrki jatkuvasti nousemaan. Turun linnalle saavuttaessa, kun matkaa oli takana noin 29km, mieleeni tuli jopa ajatus keskeyttämisestä. Edessä oleva matka tuntui vielä niin pitkältä. Ihan tosissani en sentään keskeyttämistä ajatellut, vaan uskoin jaksavani vähintään hölkätä maaliin asti. Jaoin mielessäni loppumatkan kolmeen etappiin: linnalta maalialueelle, siitä takaisin linnalle, ja lopulta maaliin. Jokainen näistä oli vain noin 4 kilometrin pituinen, joten henkisesti matkan jatkaminen tuntui helpommalta.

Jano alkoi olla todella kova, ja odotin epätoivoisena huoltopistettä. Kun se vihdoin tuli vastaan, pysähdyin ja join ainakin kaksi mukillista vettä, ja kastelin myös itseäni. Veden seassa oli jääpaloja, joita jätin pari suuhun. Lisäksi jätin muuten tyhjään mukiin jääpaloja, ja rutistin mukin suun kiinni. Jääpalat pysyivät mukissa, ja jatkoin matkaa. Seuraavien parin kilometrin aikana valutin pikku hiljaa sulanutta kylmää vettä päähäni, ja kastelin sillä myös ihoa.

Kilometrivauhtini oli hidastunut kuuden minuutin tuntumaan ja välillä ylikin, varsinkin kun pysähdyin huoltopisteille. En enää liiemmin välittänyt tästä, vaan keskityin etenemään hitaasti kohti maalia.

Aurajoen rannassa olivat Tatun vaimo ja tytär kannustamassa. Aiemmin matkan aikana olin moikannut heitä moneen kertaan iloisesti, ja kysellyt myös Tatun tilannetta. Tälläkin kertaa kyllä moikkasin, mutta kerroin että nyt on raskasta. Myöhemmin maalialueella tavatessamme kuulin, että naamastakin näki, että tässä vaiheessa juoksutuntuma oli hyvin erilainen kuin aiemmilla kerroilla.

Maalialueen ohituksen jälkeen jatkettiin jokirannassa kohti kerrostaloja, jotka kierrettäisiin ja käännyttäisiin takaisin. Tässäkin kohtaa näki vastaantulevia juoksijoita, ja tunnistinkin monia aiemmin ohitseni menneitä. Matka tuntui todella pitkältä, mutta vihdoin saavutin käännekohdan ja pääsin suuntaamaan takaisin päin. Kun vastaani tuli muita juoksijoita, ajattelin mielessäni, että onneksi en ole enää menossa siihen suuntaan.

Vähän matkan päästä ylitettiin Aurajoki toiseksi viimeistä kertaa, ja suunnattiin jälleen kohti Turun linnaa. Sinne päästyäni tajusin, että nythän matkaa on enää reilut kolme kilometriä jäljellä!

Hetkeä aiemmin minut oli ohittanut joku nainen, jonka mies ja tytär olivat juuri samassa kohtaa kannustaneet häntä. Pysähdyin viimeiselle huoltopisteelle hetkeksi, ja näin hänet jonkin matkaa edelläni. Juoksu ei enää tuntunut yhtä pahalta kuin aiemmin, ja päähäni pälkähti ajatus hänen ohittamisestaan. Ilmeisesti reilumpi juominen oli auttanut oloani. Sainkin vauhtini kiihdytettyä luokkaan 5:00-5:30/km. Samalla ohittelin jonkin verran muitakin juoksijoita, ja pian saavutin ja ohitin myös kyseisen naisen.

Aloin olla hyvin iloinen maalin lähestymisestä. Näin vielä Tatun kannustusjoukot, ja sanoin heille, että onneksi ei nähdä enää matkan varrella. Pidin yllä saavuttamani paremman vauhdin, ja nautiskelin tunnelmasta. Maalialueen kuulutukset kuuluivat jo, ja mietin mielessäni, että muistan valita vasemmanpuoleisen kaistan, jota pitkin pääsee maaliviivalle. Pian ylitettiinkin joki viimeisen kerran, ja pääsin maalisuoralle. Hetkeä myöhemmin ylitin maaliviivan vähän alle 3:49:n ajalla.

Maalissa sain tuttuun tapaan mitalin kaulaani. Jano oli kova, joten otin heti juotavaa, kun näin ensimmäisen huoltopöydän. Sitten jatkoin kävelemistä eteenpäin, ja sain kerätä maalihuollon antimia muovipussiin. Aloin nauttimaan niistä ja juttelin tapaamieni tuttujen kanssa.

Tapasin myös joukkuekaverini, jotka olivat olleet selvästi minua ennen maalissa. He kertoivat, että olivat sijoittuneet ikäsarjoissaan mitaleille, mutta emme löytäneet joukkuetuloksia mistään. Olin kuitenkin melko varma, että olisimme mitaleilla myös joukkueena. Palkintojenjako olisi virastotalon edessä, joten siirryimme sinne odottelemaan. Jonkin ajan kuluttua kävin kysymässä toimitsijalta, onko arviota, milloin joukkuemitalit jaetaan. Hän sanoi, että menee vielä tunnin verran. Minulla ja Thorstenilla oli junalippu jo ostettuna, emmekä voisi odottaa niin kauaa. Sovimme, että Aarni ottaa meidänkin mahdolliset mitalimme ja tuo ne Tampereelle. Itse lähdin stadionille hakemaan matkalaukkuni ja suihkuun. Sieltä palatessani kuulin, että nimeäni oli kuulutettu sillä välin. Yllätyksekseni olin itsekin sijoittunut M40-sarjassa SM-pronssille! Tosin sarjassa oli vain neljä osallistujaa. Kävin hakemassa mitalini. Muistin myös, etten ollut vielä pyytänyt ketään ottamaan itsestäni kuvaa maaliintulon jälkeen. Niinpä laitoin maaliintulomitalin ja SM-pronssimitalin kaulaan, ja sain kuvan, tosin en enää juoksuvaatteet päällä. Hetken päästä lähdimme Thorstenin kanssa kävelemään Hesburgerin kautta juna-asemalle. Syömässä ollessamme Aarnilta tuli viesti, että olimme saaneet joukkueena M35-sarjassa SM-kultaa.

Tämänkertainen Paavo Nurmi Marathon oli raskas kokemus. Jälkikäteen ajateltuna olin varmaankin juonut alkumatkasta liian vähän kuumaan keliin nähden, ja ilmeisesti kärsin lievästä nestehukasta matkalla. Olin kuitenkin tyytyväinen, että uskalsin lisätä juomista ja juoksin maaliin asti, ja kuitenkin vielä selvästi alle neljän tunnin. Tapahtuma itsessään on mukava ja oli jälleen kerran hyvin järjestetty, joten voin hyvin juosta siellä vielä uudestaankin.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,23 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle