Muut juoksut

Rooman maraton 2023

Sunnuntai 19.3.2023 klo 8.00

Sää:
Lämpötila n. 11-14 astetta, pilvistä

Nettoaika:
3:48:06

Puolimaratonin väliaika:
1:51:58

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/10725636154

Rooman maraton oli ollut yksi isoista ulkomaisista maratoneista, jotka haluaisin juosta. Juoksukaverini halusi juosta ensimmäisen maratoninsa jossain hienossa paikassa, ja kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan Roomaan. Olin heti mukana! Ilmoittauduimme tapahtumaan marraskuussa, kun Halloween-tarjouksena ilmoittautumisen sai vähän tavallista edullisemmin. Varasin aika pian myös lennot, koska minulla oli vanhenemassa olevia Norwegianin pisteitä, jotka sain sopivasti käytettyä pois. Varasimme myös hotellihuoneet molemmille peruutusoikeudella. Myöhemmin ehdotin kuitenkin, että ottaisimme Airbnb-asunnon kahdestakin syystä: se olisi halvempi, ja olisi paremmin tilaa hengailla. Sopiva asunto löytyi melko helposti, joten varasin sen ja peruimme hotellit.

Lähdin Tampereelta torstaina lounaan jälkeen junalla kohti Helsinki-Vantaata, jossa tapasin Helsingissä työpäivän tehneen kaverini. Finnairin lento lähti klo 16:10, ja oli perillä Roomassa paikallista aikaa 18:35. Laukkujen odottelun jälkeen kävelimme lentokentän juna-asemalle. Olimme ensin jonottaneet lippuautomaatille matkalaukkuaulassa, mutta joku paikallinen neuvoi meitä, että automaatteja olisi vaikka kuinka paljon myöhemmin. Uskoimme häntä, ja tosiaan juna-aseman automaateille ei ollut lainkaan jonoa! Ostimme liput parin minuutin päästä lähtevään paikallisjunaan ja kiirehdimme laiturille. Ehdimme ihan hyvin mukaan.

Olin etukäteen selvittänyt, miten asunnolle kannattaisi lentokentältä mennä, joten jäimme pois Ostiensen asemalla. Siellä oli jotain remottia käynnissä, ja laiturilta pääsi pois vain toisesta päästä. Osa paikallisista oikaisi hyppimällä suoraan raiteiden yli, mutta matkalaukkujen kanssa emme lähteneet yrittämään samaa. Laiturin päästä portaat alas päästyämme oli exit-kyltit molempiin suuntiin. Vähän matkaa kuljettuamme tulimme kuitenkin umpikujaan, josta pääsi vain toiselle laiturille. Kävimme matkalaukkujen kanssa siellä, mutta totesimme, että se oli samanlainen kuin tulolaiturimme, eli ainoa reitti oli palata takaisin alikulkutunneliin. Lähdimme siis sitä pitkin toiseen suuntaan, mutta sielläkin meinasi usko loppua, kun kiipesimme toiselle pimeälle laiturille. Seiskoskelimme siellä jonkin aikaa ihmettelemässä, ja joku muukin turisti kyseli, mistä pääsisi ulos. Hetken päästä huomasimme, että laiturin toisen pään suunnasta käveli joku matkustaja, joka meni alikulkutunneliin. Päättelimme aivan oikein, että laiturin päässä on myös uloskäynti, ja lopulta selvisimmekin asemarakennuksen kautta pihalle. Tässä vaiheessa ei huvittanut enää lähteä metrolla seikkailemaan, joten otimme taksin. Kuljettaja ei tuntenut osoitetta, joten neuvoin häntä Google Mapsin avulla joka risteyksessä. Stressaavan vartin taksimatkan jälkeen olimme oikealla kadulla ja jäimme pois. Oikean talon etsiminen oli sekin vähän vaikeaa, kunnes kaverini huomasi kadun toisella puolella asunnon vuokraemännän huitomassa.

Lopulta pääsimme siis asuntoon, ja lyhyen perehdytyksen ja passien tarkastuksen jälkeen vuokraisäntä poistui. Lähdimme saman tien etsimään ruokapaikkaa, koska kello oli sen verran paljon. Läheltä löytyi supermarket, jossa kävimme ostamassa vettä, hedelmiä ja aamupalatarpeita. Sen vieressä oli ruokaa mukaankin myyvä paikka, jossa oli vitriinissä tarjolla erilaisia pitsapaloja ja muuta ruokaa, joka hinnoiteltiin painon mukaan. Valitsimme sopivia pitsoja ja lähdimme takaisin asunnolle. Sinne sisään pääseminen ei ollut helppoa, koska lukkoja oli kolme: ulkoportilla, rapun ovella ja vielä asunnon ovella. Näistä kaksi ensimmäistä oli todella vaikea avata. Avainta ei saanut työntää ihan perille asti, ja sitä piti vähän houkutella kääntymään. Asunnon ovi oli muuten helppo, mutta piti muistaa kumpaan suuntaan avainta käännetään. Koko nelipäiväisen vierailumme aikana pääsimme vain pari kertaa "ykkösellä" sisään kaikista lukoista, mutta muuten niiden kanssa tuhratessa meni aina hetki.

Syömisen jälkeen katsoimme vielä pikaisesti expon sijainnin ja puhuimme kahden seuraavan päivän kohteista ja aikatauluista. Colosseumille meillä oli liput varattuna perjantai-iltapäivälle, mutta muuten suunnitelmia ei ollut lukittu. Väsymys painoi sen verran, että päätimme katsoa seuraavana päivänä turistikohteita tarkemmin.

Perjantaina aamupalan jälkeen halusimme tehdä tärkeimmän asian ensimmäisenä, eli lähdimme hakemaan juoksunumeroita. Muutaman pysäkkivälin metromatkan jälkeen kävelimme kohti messukeskusta. Sää oli aurinkoinen ja kävellessä teki mieli vaihtaa pelkälle t-paidalle, vaikka vähän tuulikin. Lämpötila oli jo aamupäivällä yli 15 astetta. Messukeskuksen kulmalle päästyämme sisäänkäynnin sijainti ei ollut näkyvissä, joten epäonneksemme lähdimme väärään suuntaan ja päädyimme lopulta kiertämään koko keskuksen, ennen kuin pääsimme oikeaan paikkaan. Ulkopihalla oli ruokailualue, jossa oli erilaisia myyntikojuja. Sisällä kulku oli melko hyvin ohjelmoitu, ja järjestelyt oli selvästikin tehty isoja massoja varten jonotuskarsinoineen ja lippusiimoineen, vaikka vielä yhtään ruuhkaa ei ollutkaan. Numerot saatuamme kävelimme expon läpi, otimme vähän valokuvia ja painatimme nimet juoksupaitoihimme. Itse olin tämän palvelun maksanut jo etukäteen ilmoitautumisen yhteydessä hintaan 6€.

Meidän teki myös mieli kahvia, ja sopivasti expo-alueella olikin kahvitiski, jolle oli muutaman henkilön pituinen jono. Asetuimme sen jatkoksi, ja kohta pääsimme kertomaan mitä haluamme. Saimme pienet espressokupilliset, ja oletimme automaattisesti, että ne olisivat ilmaisia. Mitään hintatietoja ei näkynyt missään, ja expossa jaettiin muutenkin erilaisia tuotenäytteitä maistettavaksi. Niinpä yllätys oli suuri, kun kahvit saatuamme meiltä perittiin 2,40€ per henkilö! Emme viitsineet siinä heittäytyä hankalaksi, vaan maksoimme kahvit ja lähdimme pois. Jos olisimme etukäteen tienneet hinnan, olisimme varmasti menneet muualle.

Numeroiden haun jälkeen palasimme asunnolle ja söimme lounaaksi eiliseltä yli jääneet pizzapalat. Sen jälkeen lähdimme Colosseumille, jonne meillä oli sisäänpääsy klo 14.25. Olimme paikalla hyvissä ajoin, mikä oli hyvä, koska porukkaa oli todella paljon. Aluksi ei ollut selvää, mistä pääsisi sisään, mutta paikalla oli myös virallisia turistioppailta joilta saimme tietää oikean portin. Sisäänpääsyaikaamme odotellessa ehdimme paistatella auringossa ja ottaa kuvia Colosseumin ulkopuolella mm. riemukaaren ympäristössä. Kymmenen minuuttia ennen aikaamme pääsimme sisään. Colosseumiin tutustumisessa meni parisen tuntia.

Colosseumin jälkeen kävelimme kohti keskustaa Via dei Fori Imperiali -katua, jolta maratonin lähtö tapahtuisi. Kadun päässä Piazza Venezian vieressä oli jo lähtö-/maaliviiva valmiina paikallaan, ja katsomoa rakennettiin parhaillaan. Ennakkosuunnitelmasta poiketen kiipesimme ensin Viktor Emanuel II:n monumentin portaita pitkin ylemmäs, ja huomattuamme että rakennuksen sisäänkin pääsisi ilmaiseksi, kävimme siellä. Kattoterassilta oli hienot näkymät Colosseuminkin suuntaan.

Seuraavaksi kävelimme Pantheonille, mutta sinne oli niin pitkä jono, että päätimme tulla seuraavana aamuna uudelleen. Nälkä alkoi tässä vaiheessa olla aika kova. Huomasimme monen syövän herkullisen näköisiä isoja täytettyjä leipiä Pantheonin viereisellä Piazza della Rotonda -aukiolla istuskellen, ja kysyimme jotalkulta, mistä leipiä sai. Hän neuvoi meille tien korttelin päässä olevaan paikkaan. Siellä oli jonkin verran jonoa, mutta aika pian saimme itsekin leivät, jotka ahnaasti söimme ulkona seisten.

Syömisen jälkeen kävelimme Fontana di Trevi -suihkulähteelle, joka oli myös täynnä turisteja. Illan valo oli upea, ja pienen odottelun jälkeen pääsimme lähemmäs suihkulähdettä. Heitimme sinne myös kolikot, mikä uskomuksen mukaan tarkoittaa, että joskus tulee uudelleenkin Roomaan.

Treviltä lyhyen matkan päässä oli Espanjalaiset portaat, jonne menimme seuraavaksi. Portaille paistoi aurinko, ja ajattelimme syödä jäätelöt niillä istuen. Sivukujalta jäätelöt ostettuamme kävelimme portaille, mutta emme olleet päässeet kovin montaa askelta ylöspäin, kun takanamme soitettiin pilliin ja huudeltiin. Poliisi opasti meitä, että portaat ovat monumentti, jolle ei saa viedä syömistä! Niinpä laskeuduimme takaisin alas Espanjan aukiolle, ja vasta jäätelöiden syömisen jälkeen kiipesimme ylös maisemia ihailemaan. Aurinko oli jo aika alhaalla, joten saimme hienoja valokuvia.

Espanjalaisten portaiden vierestä menimme metroon ja ajoimme asunnolle iltapalalle. Seuraavan päivän ohjelmasta juteltuamme kävimme nukkumaan.

Lauantaiaamuna lähdimme sovitusti Pantheonille. Saavuimme sinne vasta 10.30 aikoihin, ja jonoa oli jälleen aika paljon. Meillä ei kuitenkaan ollut kiire, joten lähdimme etsimään jonon päätä. Sinne mennessämme huomasimme aukion reunalla olevan kyltin, jota monet kävivät tutkimassa ja lukivat siinä olevan QR-koodin. Kävimme itsekin katsomassa, mistä on kyse, ja saimme selville, että vaikka sisäänpääsy on ilmainen, se pitää kuitenkin varata verkkokaupan kautta. Avasimme linkin ja menimme jonottamaan. Yritimme arvioida, kauanko jonossa menisi, koska sisäänpääsyt olivat puolen tunnin sloteissa. Otimme 10.30-11 ajan, koska jono näytti etenevän ihan hyvin. Jonkin ajan kuluttua alkoi kuitenkin jännittää, ehtisimmekö portille ajoissa. Noin 1-2 minuuttia ennen määräaikaa pääsimme sen kohdalle ja saimme näytettyä koodimme vartijalle, joka päästi meidät sisään. Meni siis vähän turhan tiukille, mutta ehdimme!

Pantheonilta kävelimme Piazza Navona -aukiota, jonka suihkulähteellä otimme kuvia. Päätimme juoda kahvit aukion laidan kahvilassa, jonka terassille paistoi aurinko, ja kävimme siellä myös wc:ssä. Sen jälkeen kävelimme kohti Vatikaania ja matkalla olevaa Castel Sant'Angelo -linnaa. Siellä emme käyneet sisällä, vaan kävelimme ensin Tiberin yli Ponte Sant'Angelo -siltaa pitkin ja jatkoimme siitä Vatikaaniin päin. Kävelymatkamme aikana kaksi hävittäjää lenteli aika matalalla yli ja jätti savua, ilmeisesti harjoitellen maratonin lähdön ylilentoa varten.

Vatikaanissa halusimme nähdä erityisesti Sikstuksen kappelin eli Sikstiiniläiskappelin. Meillä ei ollut sinne lippuja, ja matkan varrella oli jos jonkinlaista lipunmyyjää. Osa näistä näytti varsin virallisilta pinsseineen ja kaulanauhoineen, tosin suurin osa oli intialaisen näköisiä, mitä vähän ihmettelimme. Parilta kysyimme lippuja, mutta emme ostaneet, koska huomasimme pian että myyjät eivät olleet virallisia kauppiaita ja pyysivät lipuista törkeää ylihintaa.

Piazza San Pietro -aukio oli vaikuttava paikka. Mieltä lämmitti jo etukäteen tieto siitä, että maratonreittikin kulkisi sen kautta. Aukion laidalla oli pitkä jono, jonka päähän asetuimme. Kysyimme joltakulta, onko jono Sikstiiniläiskappeliin, mutta hän ei tiennyt. Joku toinen osasi kertoa, että kyseinen jono on Pietarinkirkkoon. Jäimme jonoon ja yritimme samalla puhelimillamme etsiä tietoa, mistä Sikstiiniläiskappeliin mentäisiin. Hetken päästä tulimme siihen johtopäätökseen, että tämä jono ei johtaisi sinne, joten lähdimme pois ja seurasimme Googlen kävelyopasteita. Ne ohjasivat kohti Vatikaanin museon sisäänkäyntiä, jonne mentiin Vatikaanin muurien ulkopuolelta.

Ennen museon sisäänkäyntiä oli kaksi kaistaa, joista toisella oli pitkä jono ja toisella ei. Pidempi jono oli niille, joilla ei vielä ollut lippua. Kaistojen alussa oli myös jälleen yksi lipunmyyjä, joka kertoi, että sattumalta kaksi viimeistä lippua klo 13.30 sisäänpääsyyn olisi vielä tarjolla. Tartuimme tarjoukseen, koska luulimme hänen olevan virallinen myyjä, mutta hänen lähtiessään johdattamaan meitä sivukadulle kyselimme tarkemmin ja peruimme ostoaikeemme. Päätimme kävellä portin luo. Siellä katsoimme vielä puhelimeltamme, olisiko aikataulutettuja lippuja myynnissä, mutta ne oli loppuunmyyty. Kysyimme aikataulutettujen lippujen sisäänpääsyn vartijoilta, onko meillä mitään mahdollisuuksia, ja he viittasivat toisen sisäänkäynnin pitkään jonoon, jonka päässä olimme aiemmin olleet. Jonon pidempi osuus oli kadulla ja kääntyi sitten muurin kulman ympäri lähelle sisäänkäyntiä. Kävelimme kulmalle asti, ja ehdotin, että tunkeudutaan siitä jonoon. Puhuimme suomeksi ja elehdimme samalla käsillämme ovea kohti ja toisillemme, että tähänhän meidät oli vartijoiden toimesta neuvottu. Ihme kyllä kukaan jonossa ei sanonut mitään, vaikka jäimme kulmalle lähelle jonon keulaa. Sisään päästettiin vain muutama ihminen kerrallaan, mutta puolisen tuntia jonotettuamme pääsimme vihdoin sisään ja ostamaan liput.

Vatikaanin museo oli upea, mutta todella laaja. Väkeä oli niin paljon, että omaan tahtiin käytävillä ei päässyt liikkumaan, vaan oli pakko mennä massan mukana. Niinpä jo ennen kuin päästiin Sikstiiniläiskappeliin asti alkoi painaa pieni väsymys, ja nälkäkin alkoi olla. Käytävien ja salien läpi kulkeminen alkoi olla jo puuduttavaa, vaikka ne hienoja olivatkin. Eivät ne kuitenkaan kovin paljon poikenneet toinen toisestaan. Vihdoin kuitenkin päästiin Sikstiiniläiskappeliin. Siellä ei saanut kuvata, ja kuvauskieltoa myös valvottiin melko tarkkaan. Etsiskelimme katosta kuuluisaa "Aatamin luominen" -maalausta, mutta emme löytäneet sitä. Kysyimme yhdeltä vartijalta, ja hän osoitti suoraan ylöspäin. Se oli juuri siellä katon keskellä, mihin olimme katselleetkin, mutta se oli paljon pienempi kuin olimme odottaneet ja lisäksi maalauspaljouden keskellä eikä erottunut kovinkaan hyvin.

Matkalla museosta ulos ostimme vielä matkamuistopaidat, vaikke ne vähän kalliit olivatkin. Tuli kuitenkin parempi mieli, kun antoi tukensa museolle eikä ostanut piraattipaitaa turistimyymälöistä. WC-käynnin jälkeen kävelimme ulos ja huomasimme aika pian muurien ulkopuolella houkuttelevan näköisen ravintolan. Istuimme terassipöytään ja söimme pastalajitelmat samalla kun katselimme ohi kulkevia turisteja.

Ruokailun jälkeen suuntasimme asunnolle. Alkoi olla jo ilta, ja halusimme käydä pienellä iltahölkällä ja katsoa samalla maanataiaamua varten valmiiksi reitin metroasemalta juna-asemalle, jotta emme joutuisi harhailemaan matkalaukkujen kanssa turhaan ja kiireessä. Juoksureittimme kulki myös Cestiuksen pyramidin ohi. Oli outoa nähdä Roomassa pieni pyramidi! Lenkin jälkeen kävimme kaupassa ja haimme jälleen syötävää tutusta supermarketin viereisestä ruokapaikasta. Kello oli sen verran paljon, että halusimme syödä asunnolla. Ennen nukkumaanmenoa laitoimme myös juoksunumerot paitoihin ja kaiken muunkin valmiiksi aamun juoksua varten.

Maratonia ajatellen olin vähän huolissani epäsäännöllisestä syömisestämme. Tällaista juoksua edeltävinä päivinä kun olisi syytä syödä hyvin ja riittävästi. En myöskään tehnyt minkäänlaista hiilihydraattitankkausta, mutta tästä en ollut niin huolissani, koska tankkaamatta olin juossut aiemminkin.

Sunnuntaina heräsimme 5:15, koska starttia oli aikaistettu niin että se olisi jo 8:00. Aamupalaksi söin pussipuuron ja pari juustovoileipää, ja join lasillisen tuoremehua ja pari mukillista kahvia. Aamupalan jälkeen puimme juoksuvaatteet ja pakkasimme reppuun pienet kuoharipullot ja muut tarpeelliset asiat. Sääennuste kertoi, että juoksun aikana olisi pilvistä ja pieni sadekuurojen uhka, ja lämpötila olisi vähän 10 asteen yläpuolella. Niinpä päädyin shortseihin ja pitkähihaiseen juoksupaitaan, josta saisin hihat vedettyä ylös jos tuntuisi liian lämpimältä. Tämä osoittautui jälleen sopivaksi valinnaksi.

Lähdimme asunnolta metrolla vähän yli tunti ennen lähtöaikaa. Matkaa oli vain kaksi pysäkinväliä. Circo Massimo -metroasemalta oli vajaan kilometrin kävelymatka lähtöalueelle. Lähinnä oleva Colosseo-asema oli suljettu, koska varustesäilytysrekat sijaitsivat sen kohdalla. Juoksijoita oli jo paljon liikkeellä, ja näimme vähän matkan päässä turvatarkastuspisteellä jonoa. Päätimme käydä heti alueen ulkopuolella olevissa bajamajoissa, joihin ei ollut juurikaan ruuhkaa. Sen jälkeen suuntasimme turvatarkastukseen, jossa ei lopulta tarkastettukaan muuta kuin juoksunumeron löytyminen, joten pääsimme siitä nopeasti läpi. Fiilistelimme vielä hetken alueella, kunnes veimme varusteet säilytykseen ja menimme jonottamaan melko pitkiin wc-jonoihin. Ilma oli vähän viileä, joten olin tyytyväinen päälleni ottamastani kertakäyttösadetakista, joka edes vähän lämmitti ja piti tuulta. Pääsimme käymään bajamajoissa loppujen lopuksi aika sopivasti noin 15-20 minuuttia ennen lähtöä. Epätoivoisimmat naiset kävivät bajamajojen ja muurin välisellä alueella melko avoimesti tarpeillaan, koska eivät ilmeisesti uskoneet ehtivänsä muuten.

WC-käyntien jälkeen kävelimme lähtökarsinoihin. Ruuhkaa oli todella paljon, joten jouduimme jäämään aika kauas. Edessämme oli 5:00-5:30-aikoihin tähtääviä jäniksiä ilmapalloineen. Vähän ennen lähtöä koitti hieno hetki, kun Italian ilmavoimat teki ylilennon yhdesällä hävittäjällä, jotka tupruttivat savulla taivaalle Italian lipun värit. Vaikka tiesimme odottaa hävittäjiä, huomasimme ne vasta yläpuolellamme, koska ne tulivat ensin takaa. Onneksi ne kaarsivat lähtöviivan ylitettyään vielä takaisin ja tekivät toisen samanlaisen ylilennon, jonka kaverini sai myös kuvattua videolle.

Pian päästiin vihdoin lähtemään matkaan, ja tuttuu tapaan alkuun käveltiin ruuhkassa lähtöviivaa kohti. Sen läheltä pääsi jo juoksemaan, joten toivotin ensimmäistä maratoniani juoksevalle kaverilleni tsempit ja lähdin omaan vauhtiini. Olin ennalta arvellut olevani ehkä 3:45-kunnossa, ja olinkin ajatellut seurata näitä jäniksiä. Jänikset olivat kuitenkin paljon edempänä, enkä nähnyt heitä alkumatkasta ollenkaan. Ruuhkan takia en myöskään päässyt heti juoksemaan haluamaani vauhtia, mutta en ollut tästä huolissani. Ensimmäinen kilometri meni aika tarkkaan neljän tunnin loppuaikaan johtavaa tahtia, mutta sen jälkeen ruuhka ei enää pahemmin häirinnyt.

Juoksu tuntui hyvältä ja etenin vähän tavoitettani kovempaa vauhtia, koska sykkeetkin pysyivät alhaisina. Minulla oli vähän taka-ajatuksena ottaa jänikset kiinni ja jatkaa sitten heidän vauhtiaan. Muutaman kilometrin kuluttua näinkin jänisten ilmapallot edellä. Varoin juoksemasta liian kovaa, koska tiesin saavani ne kuitenkin kiinni hyvissä ajoin ennen puolimatkaa.

Rakossa oli alkanut painaa jo aika pian lähdön jälkeen, ja koska tunne ei mennyt ohi, päätin sopivan paikan tullen käydä puskapissalla. Vähän 8 kilometrin jälkeen tulikin hyvä kohta, jossa ennen sillanylitystä oli oikealle jatkuvaa pensasaitaa. Lisäkseni aika moni muukin mies oli keksinyt saman idean. Puskan jälkeen jatkoin taas hyvältä tuntuvaa, vähän tavoitetta kovempaa vauhtiani.

Noin 16 kilometrin kohdalla tultiin Vatikaaniin, ja oli upeaa juosta aiemmin näkemämme Piazza San Pietron kautta. Turistejakin oli aitojen takana runsain joukoin kannustamassa. Suunnilleen näillä paikkeilla taisin myös saavuttaa jänisporukan, tosin tarkkaa muistikuvaa siitä ei ole. Jättäydyin siitä kuitenkin vähän kauemmas, koska juomapisteillä oli melko ruuhkaista muutenkin.

Juoksuni kulki hyvin ja tuntui kevyeltä. Puolimaratonin väliaikamaton kohdalla nettoaikani oli aavistuksen alle 1:52, eli hyvin tavoitteen mukainen. Mietin että pientä lipsumisen varaakin olisi jänisten tahdista, koska takamatkalta lähtemisestäni johtuen marginaalia oli minuutin verran.

Kovinkaan kummoisia muistikuvia ei suurimmaksi osaksi juoksun ajalta jäänyt mieleen. Muistan jossain vaiheessa ajatelleeni, että onpa tylsä reitti onnistuttu rakentamaan. Enimmäkseen näkyi tavallisia asuintaloja ja teollisuusrakennuksia. Reitti myös mutkitteli aika paljon, mikä ei toki omassa vauhdissani haitannut, mutta sai ainakin suuntavaiston sekaisin. Tiber-joen yli mentiin monta kertaa, mikä oli sinänsä ihan piristävää.

Energia- ja suolasuunnitelmani oli vanha tuttu: otin matkan varrella melko tasaisesti viisi geeliä, alkaen noin 13 kilometrin juomapisteeltä, ja puolivälissä otin yhden Hesburgerin suolapussin vesimukilliseen sekoitettuna. Tämä oli taas kerran toimiva taktiikka. Reitin varrella oli huoltopisteitä hyvin, enimmäkseen vähän alle kolmen kilometrin välein.

Reittiprofiilista muistin, että 30 kilometrin kohdalla olisi melko pitkä nousu. Rakkoani oli taas alkanut vähän pakottaa, joten ajattelin, että nousun laella pidän taas puskapysähdyksen. Nousu ei tuntunut kovinkaan pahalta, koska se oli pituudestaan huolimatta melko loiva. Sopivassa kohdassa pysähdyinkin puskaan, ja noususta ja pysähdyksestä johtuen kilometriaikani oli niinkin huono kuin 6:42! En tästäkään kuitenkaan huolestunut, koska seuraavaksi päästiin loivaan alamäkeen, jossa oli kiva rullailla. Sainkin jänikset kiinni jälleen aika pian.

Sää pysyi hyvänä juoksun kannalta, eikä koko aikana satanut yhtään. Hihat vedin ylös vasta arviolta 30km jälkeen. Olin kokeillut sitä jo aiemmin, mutta ilman viileys ja pieni tuuli houkuttelivat pitämään hihat mieluummin alhaalla.

Sykkeeni alkoi olla lähellä anaerobista kynnystä, ja tästä aloin vähän huolestua, vaikka juoksu tuntuikin vielä kohtalaisen hyvältä. Kuten pelkäsinkin, muutaman kilometrin päästä se sitten alkoi tuntua raskaammalta, ja hitaasti mutta vääjäämättä jäin jänisporukan taakse. Matkaa oli kuitenkin enää aika vähän, joten tiesin selviäväni maaliin asti, mutta aloin olla aika varma että tavoiteaikaani en pystyisi. Tämä ei haitannut, koska se ei olisi ollut ennätystä lähelläkään, ja uskoin myös pääseväni reilusti alle neljän tunnin.

Jano alkoi olla aika kova, joten join vähän runsaammin parilla huoltopisteellä. En tiedä olinko juonut liian varovasti silloin kun rakkoa pakotti ja sitä kautta hankkinut itselleni lievän nestehukan, vaikka keli ei ollutkaan kuuma. Oli miten oli, niin kolmisen kilometriä ennen maalia juoksuni piristyi, mikä näkyy myös kilometriajoissa.

Viimeiset neljä kilometriä kulkivat turistikeskustassa, mikä oli siinä mielessä mukavaa, että katseltavaa ja ihmisiä riitti. Näillä osuuksilla oli tosin myös mukulakiveä, mitä olikin reitillä kuulemma yhteensä jopa 12 kilometrin verran! Itseäni se ei kuitenkaan pahemmin haitannut, koska se oli enimmäkseen aika tasaista.

Oli kiva juosta pitkin osin tuttuja katuja, joilla olimme parin edellisen päivän aikana kävelleet. Muistin monia paikkoja, ja osasin odottaa maalin lähestymistä. Tunne oli hieno, kun vihdoin tultiin Venetsian aukiolle ja maaliviiva alkoi näkyä! Kevyillä tuuletuksilla ylitin maaliviivan ja jatkoin saman tien kävelemistä eteenpäin. Mitalin sai kaulaan melkein heti, mutta juomista ei näkynyt missään, ennen kuin aika pitkältä tuntuvan kävelyn jälkeen jaettiin maalihuoltopusseja. Ne olivat lievä pettymys, koska pussissa oli vain vesipullo, omena, appelsiini ja joku pieni kuiva keksipaketti. Otin silti pari pussia, koska jano oli kova.

Maalihuollon jälkeen kävelin aika pian hakemaan reppuni, jotta näkisin puhelimesta, miten kaverillani menee. Näin hänen ohittaneen 35 kilometrin väliaikapisteen, mutta sen jälkeen ei ollut päivityksiä. Laskeskelin päässäni, että hänen olisi ehkä pitänyt jo olla 40 kilometrin kohdalla, ja ehdin jo vähän huolestua. Hetken päästä väliaika kuitenkin päivittyi, ja luotin jo hänen pääsevän maaliin asti. Kävelin häntä vastaan, ja maalituloksen saavuttua lähetin onnittelut ja kerroin odottavani sovitussa paikassa.

Maalikuvien ottamisen jälkeen kävelimme takaisin metroasemalle. Siellä oli valtava ruuhka, ja hetken jonotettuamme huomasimme olevamme väärään suuntaan menevän laiturin puolella. Toiselle puolelle pääsi vain ulkokautta kiertämällä ja risteyksen ylittämällä. Tässä vaiheessa satoi vähän vettäkin, mutta emme olleet juurikaan ulkona, joten suurta haittaa siitä ei ollut. Pääsimme oikealle laiturille, mikä olikin väljempi kuin edellinen, ja hetken päästä pääsimme metrolla takaisin asunnolle.

Asunnolla juhlistimme juoksuja avaamalla kuoharipullon ja syömällä vähän herkkuja. Pikkupullot laitoimme takaisin jääkaappiin odottamaan nauttimista, koska emme olleet halunneet tai muistaneet niitä maalialueella avata.

Alkuillasta lähdimme aiemmin huomaamaamme pitseriaan syömään. Siellä ei puhuttu englantia käytännössä ollenkaan, mutta saimme tilattu alkupalabuffetin, prosecco-pullon ja pizzat. Alkupalat eivät olleet ulkonäöstään huolimatta kovin erikoisia, mutta pizzat olivat todella hyviä! Söimme kaksi erilaista pizzaa puoliksi. Jälkiruoaksi tilasimme vielä tiramisut, jotka olivat vähän kuivia mutta muuten hyviä. Loppuilta kului mukavasti asunnolla fiilistellen, musiikkia kuunnellen ja kuoharia nauttien.

Aamulla lähdimme aiemman suunnitelmamme mukaisesti metrolla ja junalla lentokentälle. Kaverini jatkoi Saksaan työmatkalle, joten hänen lentonsa lähti aikaisemmin. Itse lensin Norwegianilla Tukholman kautta Helsinkiin. Junalakon takia jouduin odottamaan bussia Helsinki-Vantaalla kolme tuntia. Bussi lähti 20 minuuttia myöhässä, ja ehdin jo muiden matkustajien kanssa jännittää, tulisiko se ollenkaan. Kotona olin vasta 1:30 aikoihin yöllä, joten seuraavan päivän aikainen arkiherätys ei tuntunut kovin mukavalta. Reissu oli kuitenkin kaikin puolin niin onnistunut, että tämänkin kesti hyvin.

Rooman maraton oli järjestelyiltään yllättävän hyvä, ja siinä mielessä voin sitäkin suositella. Reitti oli vähän tylsä, mutta loppua kohti se onneksi parani, ja tapahtuman tunnelmakin oli hieno!

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,29 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle