Muut juoksut

Tampere Maraton 2014

Matka: puolimaraton

30.8.2014 klo 13.00

Sää:
Puolipilvistä, lämpötila noin 13 astetta

Bruttoaika:
2:00:00

Nettoaika:
1:59:51

Linkki Garmin Connectiin:
http://connect.garmin.com/modern/activity/578373334

Tampereen Maratonklubi, jossa olen jäsenenä, järjesti vuoden 2014 Tampere Maratonin. Tapahtumaan haettiin klubilaisista vapaaehtoisia erilaisiin tehtäviin, mm. jänikseksi puolimaratonille tai maratonille. Työkaverini oli ollut viime vuonna jäniksenä hyvin kokemuksin, joten päätini itsekin ilmoittautua tälle vuodelle kyseiseen tehtävään puolimaratonille. Toivoin aikatavoitteekseni kahta tuntia, mutta ilmoitin samalla että mikä tahansa aika 1:45-2:30 väliltä kävisi. Joku toinen oli jo "varannut" kahden tunnin ajan itselleen, joten aluksi minun oli tarkoitus juosta aikaan 2:15. Muutama viikko ennen tapahtumaa kahden tunnin jänis joutui perumaan osallistumisensa, joten minä sain sitten kuitenkin tuon ajan juostavakseni.

En valmistautunut tähän juoksuun oikeastaan mitenkään, koska ennakolta kahden tunnin puolikas oli itselleni sen verran helppo tahti. Juoksupäivän aamuna klo 10.00 oli lapsille minimaraton, johon meidän molemmat lapset halusivat mennä. Lapset juoksivat ratinan suvannon ympäri, ja maalissa sai pillimehun ja muuta pientä syötävää, mitalin ja kunniakirjan. Minimaratonin jälkeen kävin kotona pakkaamassa repun ja vaihtamassa vaatteeni. Järjestäjän puolesta ei ollut jäniksille selkään tavoiteaikalappua, joten tein itse sellaisen. Tulostin isolla tavalliselle A4:selle tekstin "puolimaraton 2:00" (ettei kukaan luule että jänis on kokomatkalle tuolla ajallla :D), leikkasin paperin vähän pienemmäksi ja päällystin molemmin puolin kontaktimuovilla. Juoksunumeroni, chipin ja paidan olin hakenut jo perjantai-iltana Koskikeskuksen keskusaukiolla toimivasta kisakansliasta.

Tapahtumaviikon alussa sää oli todella sateista, mutta viikonlopuksi onneksi poutaantui ja lopulta juoksukeli olikin koko lailla optimaalinen ainakin nopeille juoksijoille. Omasta mielestäni oli vähän viileää ainakin kun aurinko ei paistanut, joten laitoin alle pitkahihaisen juoksupaidan ja sen päälle tapahtuman t-paidan. Jalassa minulla oli lyhyet juoksutrikoot. Tämä osoittautui hyväksi pukeutumiseksi, koska paidan hihoja nostamalla tai laskemalla pystyi säätelemään lämpöä hyvin.

Pikaisen kotona nautitun välipalan jälkeen ajoin autoni työpaikan parkkihalliin Kauppakadulle ja kävelin siitä Ratinaan. Jäniksenkorvat oli luvattu jäniksille, mutta itse tulin paikalle sen verran myöhään, että jäljellä oli ainoastaan yhdet karhunkorvat. En halunnut juosta niillä, joten katsoin ensin maratonin lähdön klo 12:15 ja kävelin sitten äkkiä Koskikeskukseen etsimään pupunkorvia. Sellaiset löytyivätkin BR-leluista, joten ostin ne ja kävelin nopeasti takaisin stadionille. Aikaa lähtöön oli vain noin 20 minuuttia. Tässä kohtaa oli aika sekava ja epävarma tunne, ja ajattelin että näinköhän pilasin juoksuni jo ennen kuin se edes alkoi. Janotti ja sykekin oli melko korkealla. Kävin kuitenkin wc:ssä ja laitoin peilin edessä korvat paikalleen. Sitten vein reppuni tavarasäilytykseen ja kävelin kohti lähtöä. Tapasin muita jäniksiä ja vaihdoimme muutaman sanan. Osalla ei ollut päällä mitään, mistä heidät tunnistaisi jänikseksi. Kilpailun kuuluttaja esitteli jänikset nopeasti, ja kohta oltiinkin jo odottelemassa lähtölaukausta.

Lähtöhetkellä painoin kelloni tarkasti oikealla hetkellä käyntiin, ja sitten oltiin liikkeellä. Kannustajia oli varsinkin alkumatkasta kiitettävästi reitin varrella. Ensimmäisen kilometrin yritin juosta tasaisesti mutta kuitenkin massan mukana, ja aikaa menikin 5:52. Ennakolta laskemani keskitahti koko matkalle oli 5:41/km, ja tähän piti tietysti huomioida huoltopisteillä hukatut sekunnit. Olin päättänyt yrittää juosta tasan kahden tunnin bruttoaikaan siten, että ensimmäinen kierros olisi minuutin verran nopeampi kuin toinen, jotta jänistä seuraaville jäisi hieman hiipumisvaraa. Olin ajatellut ylläpitää noin 5:35 keskitahtia ainakin puolimatkaan asti. Vauhdin tarkkailussa auttoi suuresti muutama viikko aiemmin ostamani uusi GPS-sykemittari Garmin Forerunner 620.

Matkan varrella minua seurasi vaihteleva mutta aika runsas joukko, arviolta 20-30 juoksijaa. Tämä oli tietysti mukavaa, mutta samalla vähän stressaavaa, kun yritin pitää tahdin tasaisena ja huolehtia siitä, että aikatavoite saavutetaan. Muutamien kanssa juttelinkin vähän, mutta en itse kovin aktiivisesti halunnut aloittaa keskusteluja, koska ainakin omalla kohdallani jos juoksen suorituskykyni ylärajalla, en halua juurikaan puhua samalla. Minulta kysyttiin esimerkiksi aionko kiihdyttää loppua kohti, mitä keskikilometrivauhtia loppuaikatavoitteeni vastaa, olenko juossut kokomaratonia ja mikä on paras aikani kokonaisella ja puolikkaalla, sekä saavatko jänikset palkkaa (eivät saa vaan olimme vapaaehtoisia). Muitakin lyhyitä keskusteluja käytiin eri ihmisten kanssa, mikä oli ainakin omasta mielestäni mukavaa ja elävöitti sopivasti matkantekoa.

Puolimatkassa tultiin ratinan stadionille kiertämään yksi kierros. Vähän stadionin ulkopuolella maratonin 3:30-jänis seuraajineen ohitti oman porukkani ja vaihdoimme siinä muutaman sanan. Laskin että hänkin oli edennyt tasaista tahtia, koska maratonin lähtö oli 45 minuuttia puolikasta ennen. Stadionilla takasuoralla sijaitsevan puoliaikamaton tienoilla katsoin että aikaa oli mennyt reilut 59 minuuttia, eli olin täsmälleen tavoitevauhdissa. Jälkikäteen tarkastettuna väliaika oli 59:24. Toisen kierroksen alkaessa olin jo aika varma, että pystyn helposti juoksemaan tasan tavoitteeseen, koska juoksu oli tuntunut hyvältä ja helpolta koko matkan. Jokaisella huoltopisteellä olin kävellyt hetken ja ottanut mukillisen urheilujuomaa, ja samaa taktiikkaa käytin loppumatkankin.

Toisella kierroksella saavutin yhden edellä pitkään juosseen tytön, ja hän kysyi olisiko minulla buranaa polvikipuun. Eipä valitettavasti ollut. Loppumatkan aikana hän välillä ohitti jänisporukan ja välillä jäi jälkeen, mutta maaliin hän taisi onneksi päästä selvällä marginaalilla minuun. Noin 17 kilometrin kohdalla sanoin mukanani juokseville, että aion kohta aavistuksen hidastaa tahtia, jotta pääsen tasan kahteen tuntiin. Olin pitänyt toisenkin kierroksen suunnilleen 5:35 keskikilometritahtia. Pikku hiljaa juoksija toisensa perään lähtikin edelleni, ja pari viimeistä kilometriä juoksin käytännössä yksin. Jäin jopa hetkeksi juttelemaan muutamien liikenteenohjaajien kanssa ja kerroin, että mukana juosseet olivat menneet menojaan. Yksi vanhempi herrasmies kysyikin hauskasti, menivätkö ajokoirat ohi.

Koko matkalla reitin varren kilometrimerkinnät ja kelloni piippaama kilometriaika osuivat hämmästyttävän hyvin samaan kohtaan. Välillä heittoa ei ollut kuin pari metriä, välillä joitakin kymmeniä metrejä. Kokonaismatkaksi maalissa mittarini näytti 21,16 km.

Loppumatkasta yritin vielä kannustaa muutamia takanani juoksevia loppukiriin, viimeistä vielä loppusuoralla. Näistä hidasteluista ja takaperin juoksemisista johtuen loppumatkan kilometriajoissa oli aika paljon heittoa, mutta se ei haitannut, koska ylitin maaliviivan suunnitelman mukaisesti sekunnilleen kahden tunnin bruttoajalla. Kuuluttajakin huomasi tämän ja kehui täsmällistä jänistä. Tyytyväisenä totesin hoitaneeni hommani hyvin, ja suuntasin kohti maalihuoltoa.

Sain muutamaltakin ihmiseltä kiitoksia sekä matkan varrella että maalihuollossa siitä, että olin osannut pitää hyvin tasaisen tahdin koko matkan. Kilometriajatkin osoittavat toki saman asian. Yksi nainen tosin sanoi maalihuoltoalueella, että juoksin todella kovaa, jopa 1:55 aikaa, mutta ihmettelin tätä ja sanoin että ainakin loppu- ja väliaika olivat kahden tunnin tahdissa. Hän sitten myönsikin, että ehkä hänestä tahti vain tuntui kovalta, koska hänellä on usein vaikea päästä vauhtiin.

Jäniksenä juoksemisesta jäi kokonaisuutena positiivinen kokemus, ja voin hyvin lähteä uudestaankin tällaiseen tehtävään. Matkan varrelta jäi erityisesti mieleen pienten lasten ilmeet ja reaktiot kun he näkivät jäniskorvaisen juoksijan. Vilkuttelin ja hymyilinkin heille matkalla aina kun huomasin. Tapahtumasta yleisestikin jäi oikein hyvä kuva. Kaikki järjestelyt toimivat moitteetta ja reitti oli mukava ja melko tasainenkin. Suurella todennäköisyydellä osallistun Tampere Maratonille tulevaisuudessakin joko tavallisena juoksijana tai jäniksenä, tai miksipä ei välillä jossain muussakin talkootehtävässä.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona:

Takaisin etusivulle