Muut juoksut

Tampere Maraton 2018

Lauantai 25.8.2018 klo 11.10

Sää:
Lämpötila n. 18 astetta, puolipilvistä

Bruttoaika:
2:00:01br>

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/2960725341

Olin jo viidennen kerran ilmoittautunut vapaaehtoiseksi jänikseksi Tampereen Maratonklubin järjestämälle Tampere-maratonille. Tämänvuotinen tapahtuma oli lähes kaikin puolin toisinto edellisvuodesta: uskaltauduin jälleen vain puolimaratonin jänikseksi leppoisaan kahden tunnin aikaan, sama työkaverini oli jäniskaverinani ja olimme hakeneet juoksunumerot jo perjantaina.

Tapahtumapäivän aamuna sää oli enimmäkseen aurinkoinen, mutta iltapäivälle oli ennustettu pilvistä. Tänä vuonna lapsemme halusivat parin vuoden tauon jälkeen minimaratonille, joten olimme Ratinassa noin 9.30. Juoksin kello 10 alkaneella minimaratonilla jäniksenkorvat päässä kaksi ratakierrosta yhdessä lasten kanssa. Sen jälkeen vein tavarat säilytykseen, kävin wc:ssä, juttelin ihmisten kanssa ja nautin tunnelmasta. Maratonin lähtö oli tasan klo 11, ja sen jälkeen menin lähtösuoralle valmiiksi odottamaan omaa lähtöämme. Kerroin taas kysyjille vauhdinjaosta ja kertasimme suunnitelman myös jäniskaverini kanssa: etenisimme tasaista noin 5:35-kilometrivauhtia, jolloin huoltopisteillä olisi hyvin aikaa ottaa muutama kävelyaskelkin. Alamäissä oli tarkoitus mennä vähän kovempaa ja ylämäissä tasaisella rasituksella eli hitaammin.

Tälläkin kertaa lähtölaukaus yllätti, ja painoin oman kelloni noin sekunnin verran myöhässä käyntiin. Melkein heti sen jälkeen pääsimmekin jo juoksemaan. Muistin parkkipaikkakierroksen päässä olevan 180 asteen neulansilmäkäännöksen ja pidin tällä kertaa huolen, että olin jäniskaverini kanssa rinnakkain myös sen jälkeen. Melko pian ruuhka hellitti ja pääsimme juoksemaan omaa vauhtiamme. Ensimmäinen kilometri täyttyikin suunnitelman mukaisesti ajassa 5:33.

Muutaman ensimmäisen kilometrin ajan etenimme toisen jäniksen kanssa samaa matkaa. Ensimmäiseltä huoltopisteeltä lähdettäessä hän kuitenkin oli vähän edelläni, ja tämä välimatka kasvoi Härmälän mäissä. Takaisinpäin tultaessa hän taisi huomata menevänsä vähän liian kovaa, ja toisen huoltopisteen jälkeen olimme taas samassa rintamassa. Kelloni piippaili kilometrin väliaikoja täsmälleen virallisten kilometrimerkintöjen kohdalla, mikä helpotti selvästi oikean vauhdin pitämistä.

Juuri ennen Ratinan stadionkierroksen alkamista täyttyi 10 kilometriä ajalla 56:33. Tämä oli hyvin suunnitelman mukaista eli keskimäärin 5:39/km. Ratakierroksen jälkeen suuntasimme toiselle kierrokselle. Yritin katsoa, näkyykö yhtä jänisporukkaamme alussa liittynyttä työkaveriamme, mutta ei näkynyt. Hän oli ollut flunssassa alkuviikon ja epäilikin ennakolta, että kahden tunnin vauhti voi olla vähän liian kova. Jälkikäteen kuulin, että hän oli pudonnut jänisten vauhdista noin 8 kilometrin kohdalla.

Ensimmäisen kierroksen ajan sykkeeni oli ollut pk-alueella, kuten olin odottanutkin. Toisen kierroksen alkaessa huomasin sen kuitenkin vastoin odotuksia nousseen vähän vk-alueen puolelle, ja siellä se pysyikin loppumatkan. Kierroksen ensimmäisen huoltopisteen ja Härmälän mäkien kohdalla kävi samoin kuin ensimmäisellä kierroksella, eli toinen jänis halusi edetä minua kovempaa. Oman kelloni mukaan välillä mentiin ylämäissäkin 5:20-kilometrivauhtia, ja sanoinkin pariin kertaan että voisimme vähän hidastaa. Siitä huolimatta niin vain taas kävi, että jänisporukka hajosi kahteen osaan ja pahimmillaan välillämme oli muutaman kymmenen metrin ero! Pidin silti oman vauhtini ja laskeskelin, että marginaalia tavoiteaikaan on ainakin minuutti, joten mitään syytä kiihdyttää vauhtia ei ollut. Päinvastoin sitä olisi kannattanut vähän vielä hidastaa.

Aurinko oli välillä paistanut aika kuumasti, mutta hiljalleen pilvisyys lisääntyi. Viralliset kilometrimerkinnät eivät enää toisella kierroksella olleet tasakilometrein vaan kilometrien puolivälissä, koska yksi kierros oli noin 10,5 kilometriä. Tämä vaikeutti hieman tavoitavauhdissa pysymisen laskemista, mutta kilometrikylttien kohdalla katsoin oman kelloni näyttävän noin 70 metrin ylimatkaa. Sen perusteella laskeskelin päässäni todellista vauhtia ja päädyin edelleen siihen, että marginaalia olisi noin minuutti.

Viimeisen huoltopisteen jälkeen saavutin jälleen toisen jäniksen. Laskimme molemmat erikseen keskivauhdin ja marginaalin ja olimme samaa mieltä siitä, että loppuun jäisi hyvin hidastamisvaraa. Tuttuun tapaan muutama kilometri ennen maali sanoimme kanssajuoksijoille, että jos on paukkuja jäljellä, niin kohta voi alkaa virittelemään loppukiriä. Rohkeimmat irtaantuivat jänisporukasta jo 17 kilometrin kohdalla ja loputkin 20 kilometrin jälkeen. Tässä vaiheessa tarkistimme taas, että viimeiselle 1,1 kilometrin matkalle on aikaa yli seitsemän minuuttia.

Stadionia lähestyttäessä katselimme takaa mahdollisesti tulevia puolimaratonin juoksijoita. Tätä vähän vaikeutti se, että liikkeellä oli myös maratonviestin juoksijoita, joilla onneksi oli erivärinen numerolappu. Kannustimme joitakin juoksijoita yrittämään vielä kahden tunnin alitusta. Hetken päästä kaarsimme taas sisään stadionin portista ja tarkistimme, että noin 300 metrin matkalle olisi vielä parisen minuuttia aikaa. Hölkkäilimme rauhassa maalia kohti ja kannustimme vielä viimeisiä lähellä juoksevia puolimaratoonareita. Vähän ennen maalia vaihdoin kävelyyn ja jäin seisoskelemaan muutaman metrin päähän maaliviivasta. Kun kelloni näytti tasan kahta tuntia, hyppäsin maaliviivan yli. Lähtölaukauksen missaamisesta johtuen virallinen bruttoaikani meni sekunnilla sen yli, vaikka oma kelloni näyttikin tasan kahta tuntia. Kaikki lähellä juosseet puolimaratoonarit pääsivät kuitenkin tavoiteaikaan, joten tällä ei onneksi ollut merkitystä.

Maalihuollossa onnittelimme kahden tunnin alittaineita. Moni kiitteli taas jänistelystä. Jopa yksi vähän meidän jälkeemme eli kahden tunnin huonommalla puolella maaliin päässyt kehui tasaista vauhtiamme ja kannustavaa asennettamme. Tämä lämmitti suuresti mieltä! Maalihuollon jälkeen jäin vielä stadionille kannustamaan kokonaista maratonia juoksevia juoksukoululaisia, joita olin ollut valmentamassa. Pari heistä oli juuri lähdössä viimeiselle kierrokselle, joten hölkkäsin hetken molempien seurana ja vaihdoin muutaman sanan. Taivas oli jo mennyt kokonaan pilveen ja ajoittaisesta tuulesta johtuen palelin vähän siitä huolimatta, että minulla oli päälläni ohut maratonklubin juoksutakki. Ensimmäiset juoksukoululaiset tulivat maaliin alle neljään tuntiin, ja onnittelimme myös vielä neljän ja puolen tunninkin loppuaikaan päässeitä. Kaiken kaikkiaan jäniksenä olosta ja koko tapahtumasta jäi taas hyvä fiilis, ja suurella todennäköisyydellä tulen uudestaan.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona:

Takaisin etusivulle