Muut juoksut

Tampere Puolimaraton 2013

Sunnuntai 15.9.2013 klo 11.30

Sää:
Lämpötila n. 15 astetta, enimmäkseen pilvistä

Aika:
1:36:56

Ilmoittauduin Tampereen Puolimaratonille 2013 vasta reilu viikko ennen tapahtumaa. Olin juossut syyskuun 1. päivä maratonin Varalassa, josta palautuminen vain kahdessa viikossa vähän ennakolta arvelutti. Tällä kertaa maratonin jälkeen jalkani eivät kuitenkaan olleet kipeät kuin päivän verran, ja kävin lenkilläkin jo kolme päivää tapahtuman jälkeen. Uskaltauduin siis mukaan puolikkaalle, kun vielä pääsin liikuntakeskuksen kautta halvemmalla hinnalla mukaan. Keväinen HCR-kokemuskin kaiveli vielä mielessä: otin siellä tavoitteeksi 1:40-alituksen, jonka saavutinkin selvästi, mutta matka osoittautui jälkikäteen alimittaiseksi. Oli siis revanssin paikka.

Ennakolta uskoin olevani 1:40-alituksen mahdollistavassa kunnossa, joten tein suunnitelman kyseiselle vauhdille. Keskimäärinhän tämä tarkoittaa 4:44-kilometriaikaa, mutta tankkaukset ja alkuruuhkan huomioiden päätin yrittää juosta keskimäärin 4:42-vauhdilla. Energiageelejä otin jälleen matkalle kaksi kappaletta, ja varasin lisäksi yhden syötäväksi juuri ennen lähtöä.

Vaikka yleisesti puolimaratonille ei kai suositella hiilihydraattitankkausta, olin kuitenkin syönyt pastapitoisesti torstaina ja perjantaina. Oman kokemukseni mukaan tästä on vähintäänkin henkisesti hyötyä. Kisapäivän aamuna söin samanlaisen aamupalan kuin viikko sitten maratonillekin: voisilmäpuuro, pari palaa ruisleipää, vähän raejuustoa, pari kuppia kahvia ja lasillinen omenamehua. Otin taas varmuuden vuoksi mukaan banaanin, vaikka oikeastaan tiesin jo etukäteen, etten tule sitä syömään. Puolimaraton on kuitenkin sen verran lyhyt matka, ettei sen aikana nälkä kovin helposti pääse yllättämään, ja toisaalta se on ainakin itselläni selvästi maratonia kovavauhtisempi, joten syöminen liian vähän aikaa ennen lähtöä olisi riskialtista.

Päivän sääennuste näytti todella hyvältä juoksemiselle: pilvipoutaista, ja lämpötila noin 15 astetta. Tuulta tosin oli luvattu jonkin verran, mikä etukäteen arvelutti varsinkin järvenrantakohtia ajatellen. Vein autoni keskustaan työpaikan parkkihalliin, ja kävelin siitä muutaman sata metriä Ratinaan. Tulin stadionille vähän kymmenen jälkeen, joten aikaa oli reilusti. Kävin wc:ssä, minkä jälkeen pyörin paikalla jonkin aikaa ja etsin arvotavarasäilytystä. Sellaista ei yllätyksekseni löytynytkään mistään, enkä uskaltanut jättää puhelinta ja lompakkoa pelkkään kevyesti vartioituun tavarasäilytykseen katsomon penkeille, joten lähdin kävelemään takaisin kohti Hämeenkatua. Matkalla vastaani tuli paljon muita juoksijoita, joista osa näytti selvästi ihmettelevän väärää kulkusuuntaani, vaikkei kisanumeroa ollutkaan vielä rinnassani. Jätin siis arvokkaammat tavarani autoon, ja lähdin taas kohti stadionia. Saavuin paikalle noin klo 10.45, ja menin suoraan miesten pukuhuoneeseen riisumaan ylimääräiset päällysvaatteet pois ja kiinnittämään numeron paitaan. Sään perusteella päätin juosta lyhyillä juoksutrikoilla ja t-paidalla, kuten olin jo etukäteen arvellutkin.

Muistin ottaa geelit pois repusta ennen kuin vein sen tavarasäilytykseen. Tämän jälkeen kävin wc:ssä, söin ensimmäisen geelin ja join samalla kulauksen vettä päälle. Sitten lähdin kävelemään kohti Keskustoria, jonne saavuin noin 11.15, juuri kun ohjattu alkulämmittely oli alkamassa. Tapasin kannnustusjoukot ja kävelin jo valmiiksi aika lähelle lähtöviivaa. En osallistunut ohjattuun lämmittelyyn, vaan tein samaan aikaan omani. Sitten siirryin muun joukon mukana eteenpäin odottelemaan lähtölaukausta. Tapasin odotellessa pari tuttua, joiden kanssa vaihdoin muutaman sanan.

Näin myös 1:40-jäniksen, ja mietin vielä juoksutaktiikkaani. Yksi vaihtoehtoni oli seurata jänistä ensimmäisen puolikkaan ajan, ja lähteä sitten vähän kovempaa, jos paukut riittäisivät. Tai ellei, niin sitten roikkua hänen mukanaan maaliin asti. Päätin kuitenkin, että ainakin aluksi lähden tekemään kokonaan omaa juoksuani haluamallani tahdilla vähän jäniksen edellä.

Vihdoin lähtölaukaus kajahti, ja joukkio lähti kohti Finlaysonia. Muutaman kymmenen metrin ajan oli ruuhkaa, enkä päässyt oikein kunnolla juoksemaan, mutta sen jälkeen ruuhka helpotti. Aloitin varovasti, ja melko moni ohitti minut ennen kuin olimme edes päässeet Finlaysonin portista sisään. Tässä vaiheessa tajusin, että nythän en olekaan juoksemassa rentoa peruskuntolenkkiä, vaan yritän parantaa puolimaraton-ennätystäni. Lisäsin siis melko paljon vauhtia.

Itäiselläkadulla entinen kollegani juoksi rinnalleni, ja juttelimme hetken. Molemmat linjasimme tavoitteeksemme 1:40-alituksen, ja hetken tämän jälkeen hän lisäsi vauhtia ja paineli edelleni. Ihmettelin vähän hänen kovaa vauhtiaan tuohon tavoiteaikaan nähden, ja teki mieli lähteä seuraamaan, mutta muistutin itseäni omaan suoritukseen keskittymisen tärkeydestä. Ensimmäinen kilometrimerkki tuli vastaan kellon näyttäessä 4:34! Olin siis pitänyt alkuruuhkasta huolimatta selvästi suunniteltua kovempaa vauhtia, mikä vähän huolestutti. Toisaalta syke ei ollut liian korkealla ja juoksu tuntui helpolta, joten annoin mennä samalla vauhdilla muun porukan mukana.

Keskustorin kautta juostiin patosillalle, ja siitä Tammerkosken yli kohti Tampellaa. Toinen kilometrimerkki tuli vastaan vähän ennen ensimmäistä juomapistettä, ja kilometrivauhtini oli 4:24. Edelleen siis selvästi kovempaa kuin olin aikonut juosta. Juomapisteellä otin vain pikaisesti pienen hörpyn vettä ja jatkoin eteenpäin.

Rautatien alituksen jälkeinen Paasikiventielle nousu tuntui melko jyrkältä, joten otin sen rauhallisesti. Näsijärven vieressä juostessa vastatuuli oli selvästi huomattava, kuten olin ennalta arvellutkin. Tarkkailin sykettäni, etten puskisi tuuleen liian kovaa. Kolmannen ja neljännen kilometrini ajat olivat 4:35 ja 4:37.

Naistenlahtea lähestyttäessä muistin hyvissä ajoin ennen toista huoltopistettä kaivaa taskusta energiageelin ja syödä sen. Huoltopisteellä join vauhdissa mukillisen vettä, ja onnistuin hengästyneenä saaman sitä väärään kurkkuun. Köhin jonkin aikaa ja soimasin itseäni siitä, etten ollut riittävästi hidastanut juomista varten. Yskimistarve meni onneksi nopeasti ohi. Viidennellä kilometrimerkillä kilometriaika oli 4:40, ja laskeskelin jo ensimmäistä kertaa mahdollista loppuaikaani.

Lapinniemi oli hieno kiertää rantaa pitkin tasaisella kävelytiellä, ja sen jälkeen noustiin Koukkuniemen rakennusten välistä kohti kaarrosta takaisin päin. Juoksin pitkään melko vakiintuneessa muutaman hengen joukkiossa, välillä toisia ohitellen ja välillä tullen itse ohitetuksi. Kilometriajat tällä välillä olivat 4:32 ja 4:37. Hetken päästä näkyviin tuli jo kertaalleen ohittamani tankkauspisteen jälkeinen kohta, ja näin sankan joukon muita juoksijoita. Yritin päässäni laskeskella heidän vauhtiaan verrattuna omaani. Olin tyytyväinen, että itse olin jo matkalla takaisin kohti keskustaa, enkä vasta menossa Lapinniemeen. Juomapisteellä otin jälleen pikaisesti vähän vettä, tällä kertaa kuitenkin vähän varovaisemmin kuin edelliskerralla, ja jatkoin matkaa.

Keskustan läpi oli pitkästä aikaa mukava juosta, koska edelliskerta itselläni oli Varalan maratonilta vuonna 2010. Reitin varrella oli kannustajia sopivasti, ja askel kulki kevyesti. Kilometriaikani olivat alle 4:30-tasoa, mistä olin tyytyväinen, mutta samalla vähän huolissani mahdollisen loppumatkan hyytymisen takia. Kun puolimatkassa sijaitseva Ratina alkoi näkyä, olin kuitenkin jo aika luottavainen tavoiteaikani alituksen suhteen. Kun saavuin sisään stadionin portista, kuuluttaja arvioi ensin virheellisesti, että kyse olisi 1:40-jäniksen tahdittamasta porukasta, mutta korjasi pian virheensä. Otin etusuoran huoltopisteellä jälleen vauhdissa mukillisen vettä. Puolimatkan väliaikani oli 47:12, mikä vaikutti aika hurjalta, koska tasaisella tahdillahan se tarkoittaisi alle 1:35 loppuaikaa. Stadionin ulosmenon kohdalla näin kannustusjoukkoni, mikä antoi mukavasti lisävirtaa. Vähän matkaa Ratinasta poispäin juostuani kuulin, kun selostaja kertoi 1:40-jäniksen saapuneen paikalle, ja olin tyytyväinen ollessani parisen minuuttia häntä edellä.

Ratinanrannan kautta kaarroimme kohti Hatanpäätä. Tässä kohtaa joku juoksija ohitti minut, ja päätin lähteä vähän peesaamaan. Pysyinkin hänen kannoillaan muutaman askeleen päässä melko helposti, ja huomasin myös, että Finlaysonin kohdalla tapaamani entinen työkaverini juoksi jonkin matkan päässä edellä. Mietin, olenko itse lisännyt vauhtiani vai onko hän vähän hyytynyt, ja päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Soutupaviljongin kohdalla olevan juomapisteen kohdalla muistin ottaa toisen geelini ja join taas vettä päälle. Kilometriaikani olivat edelleen 4:30-4:40 välillä.

Hatanpään sairaala-alueen ja asutuksen läpi juoksemisesta ei ole oikein mitään muistikuvia. Kilometriajat tällä välillä olivat 4:35 ja 4:40, eli samassa haarukassa kuin aiemmatkin. Juomapiste tuntui tulevan todella nopeasti edellisen jälkeen, olihan matkaa näiden välillä vain 1,5 kilometriä. Tuttuun tapaan join vähän vettä ja sivelin loppumukillisen käsivarsilleni ja kasvoilleni viiletämään.

Hatanpäältä Härmälää kohti oli pitkä mutta onneksi melko loiva nousu. Tämä näkyi seuraavassa kilometriajassa, joka oli 4:48. Nousun päätteeksi aurinko alkoi paistaa, ja olo tuntui aika kuumalta. Vähän ajan päästä käännyttiin oikealle jyrkähköön alamäkeen kohti Pyhäjärven rantaa, ja saavutin ex-kollegani. Hän kertoi, että hänellä on nesteen imeytymisen kanssa ongelmia. Kuittasin, että marginaalia 1:40-alitukseen on kuitenkin reilusti, joten pieni hidastaminen ei haittaa. Sitten jatkoin omaa vauhtiani hänen ohitseen. Härmälässä reitti oli yllättävänkin mäkistä, mikä ei kuitenkaan keskimäärin juurikaan tainnut näkyä kilometriajoissani, jotka olivat 4:25 ja 4:39.

Matka jatkui kohti Arboretumia, ja osasin odottaa ensimmäistä puista siltaa Vihilahden kohdalla. Sillan jälkeen kaarroksessa vilkaisin taakseni, ja näin ex-kollegani todella kaukana, ja olin melko varma pääseväni maaliin häntä ennen. Heti sillan jälkeen olevalla huoltopisteellä näin taas hitaampia juoksijoita menossa toiseen suuntaan, ja olin todella iloinen, että itse olin jo matkalla kohti Ratinassa odottavaa maalia. Pysyin hyväksi havaitsemallani linjalla: mukillinen vettä puoliksi suuhun ja puoliksi viilennykseen.

Arboretumin rantaa kiertäessä katselin Pyhäjärvelle ja odotin, milloin Ratinan silta tulee näkyviin. Laskin jo mielessäni, että sitten on enää 3-4 kilometriä matkaa jäljellä, ja koitin suhteuttaa sitä normaaleihin lähilenkkeihini tutuissa maastoissa. Hatanpään sairaalan suuntaan kääntymisen jälkeen silta näkyikin, ja näin vastarannalla eteneviä kanssakilpailijoita. Kilometriaikani oli 4:43, eli tahti oli jo aavistuksen hidastunut, vaikka maasto oli kokolailla tasaista. Seuraava huoltopiste tuli taas nopeasti vastaan 1,7 kilometrin juoksun jälkeen edellisestä, joten hoidin tankkauksen ja viilennyksen nopeasti. Samalla tajusin, että tämähän oli viimeinen juomapiste ennen maalia!

Seuraava kilometriaikani oli 4:50, joten yritin hiukan kiristää tahtia, että pysyisin ainakin alle viiden minuutin ajoissa. Vedenpuhdistamon ohittamisen jälkeen tiesin, että matkaa on enää pari kilometriä. Uskoin, että alitan tavoiteaikani selvästi, koska en tuntenut juurikaan vielä väsymistä tai puutumista. Ratinanrantaan saapuessa vastaan tuli vieläkin juoksijajoukon peräpäätä, ja laskeskelin itsekseni, kuinka hidasta vauhtia he etenevät. Parin viimeisen kilometrin omat aikani olivat vähän 4:40 päälle. Ratinan suvantoa kiertäessä kuuli jo selvästi kuuluttajan puheet, ja tunnelma oli korkealla. Päätin, että en edes yritä ottaa mitään repivää loppukiriä, ja annan halukkaiden rauhassa ohittaa itseni. Muutama sitten menikin ohitseni. Laukontorilla tajusin, että matka on ihan kohta ohitse! Nousin viimeisen nousun Laukon sillalle ja suuntasin lennokkaalla askeleella kohti maalia. Näin kannustusjoukkoni heti maaliviivan takana, ja vilkuttelin heille. Ylitin maaliviivan, ja kello näytti 1:36:56. Olin siis alittanut tavoitteeni yli kolmella minuutilla!

Maaliviivan ylityksen jälkeen jäin hetkeksi juttelemaan kannustusjoukkojeni kanssa, ja suuntasin sen jälkeen maalihuoltoon. Siellä tapasin myös muutamia tuttuja, joiden kanssa vaihdoin kuulumiset juoksun sujumisesta. Lopuksi hain tavarani ja suuntasin kohti Keskustoria ja autoani.

Kokonaisuutena ensimmäisestä Tampereen Puolimaratonistani tuli oikein positiivinen kokemus. Päällimmäisenä tähän vaikutti tietysti hyvin sujunut juoksuni ja oman ennätykseni selvä parantaminen. Myös tapahtuma oli hyvin järjestetty ja reitti oli hieno. Todennäköisesti tulen jatkossakin osallistumaan tähän tapahtumaan.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona:

Takaisin etusivulle