Muut juoksut

Tampere Puolimaraton 2014

Sunnuntai 14.9.2014 klo 11.30

Sää:
Lämpötila n. 15 astetta, aurinkoista

Bruttoaika:
1:34:43

Nettoaika:
1:34:35

Linkki Garmin Connectiin:
http://connect.garmin.com/modern/activity/590105246

Ilmoittauduin Tampereen Puolimaratonille 2014 jo joulukuussa 2013, kun liikuntakeskuksen kautta mukaan pääsi hyvin edullisesti. Olin kyllä jo oikeastaan heti vuoden 2013 Tampere Puolimaratonin jälkeen päättänyt osallistua seuraavanakin vuonna, koska tapahtumasta oli jäänyt kaikin puolin hyvä mielikuva ja olin tehnyt siellä myös puolimaratonin ennätykseni 1:36:57. Tuota ennätystä oli tarkoitus parantaa jo Helsinki City Runissa 2014 toukokuussa, mutta en onnistunut vaan jäin siitä reilun minuutin päähän.

Ennakolta uskoin olevani ennätyksentekoon riittävässä kunnossa, mutta kuitenkin aika pienellä marginaalilla. Ajattelin että hyvänä päivänä saattaisin päästä 1:35 tienoille, eli parin minuutin parannukseen edellisvuodesta ja ennätyksestäni, joten otin sen tavoitteekseni. Laskeskelin etukäteen tasaisen vauhdin tälle loppuajalle tarkoittavan 4:30-kilometriaikoja. Varasin jälleen viime vuoden tapaan matkalle kaksi energiageeliä ja yhden geelin syötäväksi juuri ennen lähtöä, vaikka näistä tuskin todellisuudessa on puolikkaalla juuri muuta kuin henkinen apu. Taikauskoisena ja HCR:n tavoitteen jäätyä saavuttamatta halusin kuitenkin tehdä kaiken mahdollisimman samoin kuin edellisvuonna, jolloin siis tein ennätykseni. Hiilihydraattitankkausta tai edes pastapitoista ruokavaliota en kuitenkaan tällä kertaa käyttänyt, vaan söin ihan normaalisti tapahtumaviikonkin aikana. Kisapäivän aamuna söin samanlaisen aamupalan kuin edellisvuonnakin: voisilmäpuuro, pari palaa ruisleipää, vähän raejuustoa, pari kuppia kahvia ja lasillinen omenamehua.

Toukokuussa olin ollut kaksi päivää ennen HCR-juoksua koko päivän messuilla, jossa jouduin kävelemään paljon, ja juoksupäivänä tuntuikin että pohkeet olivat tästä johtuen melko jäykät. Ehkä tässä oli ainakin yksi syy siihen, etten silloin pystynyt parantamaan ennätystäni. Nyt ennen Tampere Puolimaratonia tuntui jälleen pohkeissa pientä jäykkyyttä, vaikka olin yrittänyt venytellä niitä tavallista enemmän tapahtumaviikolla. En tiedä johtuiko jäykkyys edellisviikon perjantaina tehdystä 12 kilometrin tavoitevauhtisesta (4:30/km) lenkistä vai saman viikon tiistain vetoharjoituksesta, mutta joka tapauksessa pelkäsin ennätyksentavoitteluni kaatuvan tähän.

Päivän sääennuste näytti jälleen todella hyvältä juoksemiselle ja myös yleisölle: aurinkoista ja lämpötila noin 15 astetta. Viimevuotiseen tapaan vein autoni taas keskustaan työpaikan parkkihalliin, ja kävelin siitä muutaman sata metriä Ratinaan. Tällä kertaa muistin jättää lompakon ja puhelimen jo valmiiksi autoon. Tulin stadionille vähän kymmenen jälkeen, joten aikaa oli reilusti. Suurimman osan valmisteluista, eli numeron kiinnittämisen paitaan ja chipin kiinnittämisen lenkkariin, olin tehnyt jo kotona. Aurinkoisen sään takia juoksuasuvalinta oli selvä: lyhyet trikoot ja hihaton paita. Minulla oli siis reilusti aikaa kuljeskella stadionilla, istuskella auringossa ja yrittää bongailla tuttuja. Yhdentoista aikaan otin geelit pois repusta ja vein sen tavarasäilytykseen ja lähdin kävelemään yhden tutun kanssa kohti Keskustoria. Vasta torilla tajusin, että olin unohtanut käydä wc:ssä, mutta onneksi miesten bajamajaan oli vain kahden hengen jono, joten sillekin jäi hyvin aikaa. En taaskaan osallistunut ohjattuun alkulämmittelyyn vaan tein samaan aikaan omaani. Sitten siirryimme kohti maaliviivaa, ja yritin taas päästä melko eteen.

Lähtölaukaus kajahti, ja painoin omankin kelloni käyntiin. Juoksuvauhtiin pääsemisessä ja lähtöviivalle pääsyssä meni noin kymmennen sekuntia. Tällä kertaa yritin alkaa juosta heti tavoitevauhdilla, mutta kuitenkin hillitä menoa niin etten lähtisi sitä kovempaa. Lähdön jälkeen en nähnyt kannustusjoukkojani, ja jälkeenpäin selvisi, että he olivatkin olleet juuri eri reunalla reitin varrella kuin missä minä juoksin. Finlaysonin portin kohdalla oli jonkin verran ruuhkaa, mutta muuten pääsin jo heti ensimmäisenkin kilometrin juoksemaan käytännössä omaa tahtiani. Ensimmäinen kilometrimerkki tuli Hämeenpuistossa vastaan kellon näyttäessä 4:31, eli olin hyvin tarkkaan tavoitteen mukaisessa vauhdissa. Juoksu kulki kevyesti, ja etukäteen pelkäämästäni pohkeiden jäykkyydestä ei ollut tietoakaan.

Toinen kilometrimerkki tuli vastaan vähän ennen ensimmäistä juomapistettä, ja kilometrivauhtini oli 4:20. Olin siis kiristänyt vauhtia aavistuksen liikaa, vaikka yritinkin koko ajan tarkkailla mitä GPS näyttää kilometritahdiksi. Juomapisteellä otin vain pikaisesti pienen kulauksen vettä ja jatkoin matkaa. Rautatien alituksen jälkeinen Paasikiventielle nousu tuntui taas melko jyrkältä, joten muistin ottaa sen rauhallisesti. Rantatielle päästyäni juoksin hetken samassa porukassa, jossa olin alkumatkankin juossut, mutta kellon mukaan vauhti oli vähän liian hidas joten irtaannuin joukosta. Tässä kohtaa muistan myös ohittaneeni alusta asti edelläni juosseen tytön, ja ohittaessani huomasin että hän puuskutti todella hengästyneen kuuloisesti ja ajattelin että hän varmaankin hyytyy jo alkumatkasta. Kolmannen ja neljännen kilometrini ajat olivat 4:30 ja 4:32, eli olin edelleen melko tarkkaan tavoitetahdissani, mutta toisaalta marginaalia siihen ei tässä vaiheessa ollut käytännössä yhtään.

Nousussa rantatieltä kohti Lapinniemen kylpylää oli taas melko jyrkkä nousu, jonka otin rauhallisesti. Sitten pääsikin kiihdyttämään loivaan alamäkeen. Kylpylän edustalle tultaessa muistin ottaa taskusta ensimmäisen geelini ja syödä sen sopivasti ennen kuin tultiin toiselle huoltopisteelle. Viides kilometrikin tuli täyteen ajalla 4:29. Join juomapisteellä taas tilkan vettä ja sivelin loppumukillisen käsivarsille ja naamalle viilentämään.

Koukkuniemen ympäri juostiin rannan hiekkatietä pitkin, ja noustiin sitten takaisin Rauhaniementien asfaltille. Kilometriaikani tällä välillä olivat 4:35 ja 4:34, eli vähän tavoitetahtia hitaampia. Rauhaniementiellä yritinkin vähän kiristää menoani. Samaan aikaan alkoi näkyä vastaan tulevien juoksijoiden letka, ja katselin sen ohi juostessani näkyisikö siellä ketään tuttuja. Sitten kaarrettiin Parantolankadulle eli puretun sillan takia eri reitille kuin edellisvuonna, ja noustiin mäki ylös kävelysillalle jota pitkin päästiin Kekkosentien yli. Sillalta alas oli hyvä mäki, jossa pystyi taas hetken etenemään vauhdikkaasti. Kahdeksas kilometriaikani olikin 4:24, ja olin tyytyväinen että olin pystynyt vähän nostamaan vauhtiani. Vähän ennen kolmatta juomapistettä ohitin pari juoksijaa, jotka juuri puhuivat siitä, kuinka vähän juoksijoita tässä vauhdissa näytti olevan. Itsekin oli jo hetken ihmetellyt sitä, että jo tässä vaiheessa matkaa oli juostava pitkiä pätkiä yksin niin, että lähellä takana ei ollut ketään ja edellämeneviin oli juuri ja juuri vielä näköyhteys.

Kolmas juomapiste meni samalla kaavalla kuin aiemmatkin, eli pikaisesti vain vähän vettä suuhun ja iholle. Yhdeksäs kilometriaika oli 4:23, eli olin saanut ylläpidettyä kiristettyä tahtia. Sitten päästiinkin laskettelemaan koskenrantaa kohti Ratinaa, ja yleisöäkin oli tällä välillä melko paljon. Koskikeskuksen kohdalla näin myös kannustusjoukkoni. Ratinan lähellä täyttyi kymmenes kilometri, jonka olin juossut ajassa 4:15! Tämä jäikin koko matkan nopeimmaksi kilometrikseni loppukiristä huolimatta. Stadionkierroksella väliaikapisteellä olin kokonaisajassa 47:06, ja laskin jo että tällä tahdilla alittaisin tavoitteeni lähes minuutilla. Muistin kuitenkin että viime vuonna olin ollut puolimatkassa lähes samalla ajalla, ja loppupuolikas oli ollut yli kaksi minuuttia ensimmäistä hitaampi. Pelkäsin siis, että sama voisi käydä tälläkin kertaa, mutta päätin tarvittaessa puristaa vähän kovemmin jotta saisin parannettua ennätystäni. Yhdestoista kilometriaika oli 4:36.

Ratinan jälkeen lähdettiin kohti Hatanpäätä ja Härmälää. Kahdestoista kilometriaikani oli 4:31, eli jälleen melko tarkasti tavoitteen mukainen. Soutupaviljongin kohdalle tultaessa muistin taas ennakkosuunnitelmani mukaisesti ottaa viimeisen geelin, ja hetken päästä tultiinkin juomapisteelle. Join taas vettä ja heitin loput päälleni ja jatkoin matkaa. Kolmastoista kilometri täyttyi ajalla 4:34. Tässä vaiheessa pienessä nousussa huomasin, että neste hölskyi vatsassa todella ikävän tuntuisesti, ja pelästyin melko paljon. Olin varmaankin juonut huoltopisteellä vähän liikaa. Hellitin tahtia hetkeksi, ja hölskymisen tunne menikin onneksi nopeasti ohi. Päätin kuitenkin olla lopuilla huoltopisteillä varovainen ja juoda vain vähän.

Katsoin taas edestä sopivat selät ja kiristin sen verran tahtia, että saavutin ne hitaasti. Neljästoista kilometri olikin yllättävänkin nopea ajalla 4:20. Kohta tultiinkin taas huoltopisteelle vain 1,5 kilometriä edellisen jälkeen. En uskaltanut juoda juuri mitään vaan kostutin vain vähän suutani. Kädet ja kaulan toki viilensin tuttuun tapaan. Vähän tämän jälkeen alkoi reitin pisin nousu, joka on kuitenkin melko loiva. Otin sen varovaisesti, mikä näkyikin kilometriajassa, joka oli koko juoksun hitaimpani 4:44. Muistin tämän nousun kuitenkin ennalta, enkä huolestunut vaikka vauhti olikin hidastunut tavoitteeseen nähden tässä kohdassa.

Nuolialantien jälkeen tulikin taas melko jyrkkä alamäki kohti rantaa, ja pääsin ainakin siinä juoksemaan kovempaa. Kuudestoista kilometriaika olikin taas hyvä eli 4:23. Seuraavalla hiekkatiepätkällä oli jonkin verran pieniä nousuja ja laskuja, ja vaikka yritin pitää vauhdin tasaisena, oli seuraava kilometriaika silti 4:41. Samalla tultiin toiseksiviimeiselle huoltopisteelle, jossa jälleen myös kohdattiin vastaantuleva juoksijaletka. Ohitin juomapisteen samalla kaavalla kuin edellisenkin, ja suuntasin kohti arboretumin rantaa. Tässä vaiheessa aloin laskea marginaalia ennätykseeni ja tavoitteeseen. Olin jo aika varma siitä, että en voi hyytyä enää niin pahasti, ettenkö parantaisi ennätystäni selvästi. Tavoiteajasta 1:35 en sen sijaan ollut ollenkaan varma, koska marginaalia ei siihen ollut kuin kymmenisen sekuntia bruttoajasta laskettuna, ja tiesin ettei nettoaikanikaan ole montaakaan sekuntia bruttoa parempi. Rantaa pitkin edettäessä pystyin taas ylläpitämään melko tarkasti tavoitevauhtiani, ja kahdeksastoista kilometriaika oli 4:31.

Näillä paikkeilla huomasin myös nurmikolle tuupertuneen juoksijan, jota yritettiin elvyttää, ja hetken päästä lääkintähenkilö hölkkäsi ensiapulaukun kanssa vastaan kohti kyseistä paikkaa. Kuulin myös ambulanssin äänen, mutta en nähnyt sitä enkä tiedä oliko sekin matkalla tuolle paikalle.

Viimeinen huoltopiste tuli pian vastaan, ja taas katselin vastaantulevaa letkaa ja uskalsin juoda vain vähän vettä. Kohta täyttyi yhdeksästoista kilometri ajalla 4:35. Vähän tämän jälkeen saavutin entisen työkaverini, joka sanoikin juuri aavistelleensa että minä voisin tulla kohta ohitse. Hän oli edellisvuonna päässyt puolentoista tunnin alle, mutta oli kuulemma nyt ollut vähän aikaa sitten kipeänä, eikä juoksu siksi oikein kulkenut.

Aloin pikku hiljaa olla melko luottavainen tavoiteaikani 1:35 saavuttamisesta, koska en ollut vielä hyytynyt ja loppukiriinkin tuntui olevan vielä vähän paukkuja jäljellä. Ratinan rantaa edetessä maltoin kuitenkin vielä pidätellä ja etenin tasaista tahtia. Ratinan suvannolle tultaessa 20. kilometri täyttyi ajalla 4:27, ja sen jälkeen lähdinkin vähän lisäämään vauhtia loppumatkalle. Tunnelma oli hyvä, kun koko ajan kuuli stadionilta kuulutukset ja ihmisiä oli muutenkin näillä main aika paljon paikalla. Syke alkoi nousta 190:een, ja vauhtikin parani samalla vähän. Ratinan suvannon kierrettyäni pääsin Laukontorille, ja katsoin kellosta että tavoiteaikaan on vielä reilu minuutti. 21. kilometri täyttyi ajassa 4:16, ja sitten olikin jäljellä enää loppunousu sillalle ja maalisuoralle juokseminen. Loikkasin hypyllä ja pienellä tuuletuksella maaliviivan yli, ja kuulin kuinka selostajakin huomasi tämän ja kuulutti minun maaliintuloni. Pysäytin kelloni, joka näytti 1:44:45, eli olin saavuttanut tavoitteeni ja tehnyt uuden ennätykseni!

Maaliviivan ylityksen jälkeen jäin hetkeksi juttelemaan kannustusjoukkojeni kanssa, ja suuntasin sen jälkeen maalihuoltoon. Juttelin tässä vaiheessa myös ex-kollegani kanssa, jonka olin ohittanut loppumatkasta. Jäin myös odottelemaan paria tuttua, jotka olivat arvioineet juoksevansa noin 1:45-loppuaikaan. Sieltä he hetken päästä tulivatkin arvionsa mukaisesti. Nautiskelin vielä rauhassa tunnelmasta ja omasta hyvästä juoksustani, ja hain sitten repun säilytyksestä ja suuntasin tyytyväisenä kohti kotia.

Vuoden 2014 Tampere Puolimaraton meni siis tavoitteen mukaisesti. Juoksin suunnitellusti tasaista vauhtia, enkä juurikaan hyytynyt loppua kohti. Kun vielä järjestelyt sujuivat mallikkaasti ja sääkin oli loistava, niin tapahtumasta jäi tälläkin kertaa todella hyvä fiilis!

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona:

Takaisin etusivulle