Muut juoksut

Tampere Puolimaraton 2016

10.9.2016 klo 15.00

Sää:
Puolipilvistä, lämpötila noin 18 astetta

Bruttoaika:
1:31:56

Nettoaika:
1:31:38

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/1351124685

Vuoden 2016 Tampere Puolimaratonille olin ilmoittautunut jo joulukuussa 2015. Tapahtuma läheni, ja vaikka muistinkin että se on tulossa, en valmistautunut siihen juuri mitenkään. Edellisenä viikonloppuna Prismassa käydessämme mieleeni juolahti ostaa kolme geeliä. Tapahtumaviikon torstai-iltana muistin, että vähän hiilihydraattejakin voisi tankata, ja söin kaapin perältä löytyneen rusinapaketin lopun.

Tiesin olevani paremmassa kunnossa kuin aiemmin, olinhan tehnyt loppukesästä sekä 5km:n että maratonin ennätykseni. Ajattelin pystyväni juoksemaan melko lähelle 1:30-loppuaikaa, mutta en uskonut ihan siihen pystyväni. Päätin silti lähteä yrittämään, mutta kuitenkin niin, että en hyytyisi lopussa, kuten edellisvuonna oli käynyt.

Kisapäivänä söin samanlaisen aamupalan kuin kuukautta aiemmin Helsinki City Marathonillekin: kaurapuuroa voisilmällä, kaksi ruisleipää, vähän raejuustoa, lasillinen omenamehua ja kaksi mukillista kahvia. Noin klo 12 söin HCM:n tapaan lounaaksi kaksi kaura-Reissumiestä, joiden välissä oli kalkkunaleikkelettä ja juustoa. Vein auton työpaikan autohalliin Technopolis Yliopistonrinteelle ja kävelin sieltä Ratinaan, jonne saavuin noin klo 13.45.

Sää oli hyvä: pilvistä ja lämpötila noin 18 astetta. Aiemmin päivällä oli tullut vähän tihkusadetta, mutta se oli lakannut, eikä sääennusteen mukaan enää ollut vettä odotettavissa. Päinvastoin auringonkin piti alkaa pilkahtelemaan jossain vaiheessa iltapäivää. Oli siis selvää, että lähden matkaan hihattomalla paidalla ja lyhyillä juoksutrikoilla. Tällä kertaa olin päättänyt lähteä juoksemaan kevyillä kisakengillä (Asics DS Racer), joilla olin edellisvuonnakin juossut kaksi puolimaratonia. Tuolloin olin hyytynyt molemmilla, mutta en uskonut sen johtuneen kenkävalinnasta. Toukokuun HCR:n tänä keväänä olin puolestaan juossut raskaammilla kengillä (Asics Nimbus).

Hengailin alueella jonkin aikaa, ja tapasin pari tuttua. Työkaverini kanssa vein tavarat säilytykseen, kävin wc:ssä ja lähdimme sitten hölköttelemään kohti Keskustoria. Hänellä oli tavoitteena ensimmäinen kahden tunnin alitus puolimaratonilla.

Tulimme lähtöalueelle noin 14.40, ja tapasimme toisenkin työkaverini, joka oli lähdössä kympille. Ohjattu alkulämmittely alkoi hetken kuluttua. En osallistunut siihen, vaan tein pieniä omia lämmittelyjäni samalla. Muistin myös ottaa yhden geelin ja käynnistää sykemittarini valmiiksi. Alkulämmittelyn jälkeen lähdimme kävelemään kohti lähtöviivaa, koska halusimme päästä melko lähelle sitä ruuhkien välttämiseksi. Päätin kuitenkin käydä vielä nopeasti puskapissalla, joten hölkkäsin koskenrantaan, jossa oli muutama muukin juoksija samalla asialla. Sitten hölköttelin takaisin lähtöalueelle. Huomasin juoksijoiden joukossa yhden maratonklubilaisen, joten menin hänen viereensä juttelemaan, enkä siksi ollut aivan alkupäässä ihmismassaa lähdössä. Tavoiteajoista puhuessamme hän kommentoi, että eikö minun kannattaisi siirtyä edemmäs, ja pujottelinkin ihmisten välistä vielä muutaman metrin eteenpäin.

Hetken kuluttua lähtölaukaus kajahti. Jonkin aikaa käveltyäni pääsin lähtöviivalle, jossa painoin kelloni käyntiin ja lähdin juoksemaan. Yritin olla lähtemättä liian kovaa, vaikka ympärillä moni menikin minua kovempaa. Hiljalleen kuitenkin kiristin vauhtia, ja jo Finlaysonin alueella ohittelin todella paljon muita juoksijoita. Tilaa oli onneksi hyvin, ja aivan alkumatkaa lukuunottamatta pystyin etenemään haluamallani vauhdilla. Ensimmäinen kilometri täyttyi ajalla 04:09, eli kuitenkin jonkin verran tavoitetta kovempaa.

Keskustassa oli mukava juosta, koska katsojia oli niin paljon. Anttilan kohdalla oli remontti, jonka vuoksi katua oli selvästi kavennettu, mutta sekään ei varsinaisesti haitannut. Näillä kohdin näin kymppiä juoksemassa olevan työkaverini, ja jonkin ajan kuluttua saavutinkin hänet. Kommentoin hänen lähteneen reippaasti matkaan. Menin hieman hänen edelleen patosillan paikkeilla, mutta hetken päästä loivassa ylämäessä hän ohitti minut. Kohta tuli ensimmäinen juomapiste vastaan, ja otin vain nopeasti vauhdissa mukin, josta sain juotua vähän vettä. Toinen kilometriaika oli 04:17.

Juoksimme suunnilleen vierekkäin Tampellan alueella, ja toiseen Tammerkosken ylitykseen vasemmalle kääntyvässä mutkassa oli yksi työkaverimme katsomassa. Hän huusi meille "Hyvä pojat!", ja itse huusin takaisin: "Miksi et ole täällä?". Kosken ylityksen jälkeen menin lopullisesti työkaverini edelle, ja aloin saavuttaa edelläni juossutta Pauli Kiurua. Näsijärveä lähestyttäessä ohitin hänet suunnilleen junaradan alituksen kohdalla. Kolmas kilometri täyttyi ajalla 04:21, eli tavoitetta hitaammin. Syke alkoi olla niin korkealla, että en uskaltanut yhtään kiristää tahtia.

Seuraavaksi käännyttiin pieneen nousuun Kekkosentielle, ja nousun lopussa neulansilmäkäännöksellä kohti Lapinniemeä. Loivan nousun jälkeen päästiin myötätulessa etenemään rannan suuntaisesti. Siitä huolimatta neljäs kilometriaika oli 04:23, varmaankin nousuista johtuen. Ohitin kuitenkin tasaiseen tahtiin muita juoksijoita. Rantatunnelin työmaata lähestyttäessä käännyttiin pois asfaltilta, lähempänä rantaa kulkevalle työmaatielle, jolla oli isoa mursketta. Siinä oli aika ikävä juosta, vaikka yritinkin edetä sitä linjaa pitkin, jonka ajoneuvojen renkaat olivat tiivistänee parhaiten.

Satamaan tultaessa mentiin lautarakenteiselle sillalle, jonka alussa oli rämisevä metallilevy. Siinä kuuntelin, että hetki sitten ohittamani juoksija oli jo muutaman sekunnin minun perässäni, mikä tuntui mukavalta. Viides kilometrikin täyttyi ajalla 04:20.

Vähän ennen Rauhaniemen rantaan tuloa oli juomapiste. En hidastanut taaskaan vauhtiani juuri lainkaan, vaan otin vain nopeasti vesimukin käteeni. Tällä kertaa sain juotua siitä suurimman osan, ja kastelin myös vähän käsivarsia ja kasvoja. Sitten suunnattiin järven rantaa pitkin pohjoiseen. Muutaman sadan metrin päästä käännyttiin nousuun kohti Rauhaniementietä, ja kuudes kilometri täyttyi ajalla 04:28. Viimeistään tässä vaiheessa tiesin, että en tule pääsemään edes kovin lähelle 1:30-loppuaikaa, ja oman ennätyksen tekeminenkin alkoi jo vähän arveluttaa. Seuraava kilometri ei antanut yhtään enempää toivoa, vaan noususta johtuen kilometriaika oli vielä huonompi 04:35, joka jäikin onneksi koko matkan hitaimmaksi. Tähän saattoi vaikuttaa myös se, että otin ensimmäisen matkalle varaamani geelin.

Tasaisella ja Lapintien loivassa alamäessä pääsi taas vähän kovempaa, ja kahdeksas kilometriaika oli hyvä: 04:10. Tampellan alueella tultiin samalle juomapisteelle, joka oli jo ohitettu kerran alkumatkasta, ja otin jälleen vauhdissa vähän vettä. Yhdeksäs kilometri täyttyi vähän ennen koskenrantaan pääsyä ajalla 04:20. Aloin jo miettiä, että kohtahan ollaan puolivälissä matkaa. Koskikeskuksen ovella oli kohta, jossa kympin juoksijat kääntyivät oikealle kohti maalia, ja puolikkaan juoksijat jatkoivat suoraan. Onneksi muistin tämän kohdan ja osasin varautua siihen jo etukäteen, koska kyltti olisi ollut helppo missata vauhdissa (kuten joillekin kuulemma oli käynytkin).

Ratinan stadionin ulkopuolella täyttyi kymmenes kilometri ajalla 04:16. Olin tyytyväinen siitä, että viimeksi kuluneiden kilometrien väliajat näyttivät jo tavoitteen mukaisilta. Stadionin sisäpuolella oli jälleen juomapiste, jolta otin taas vauhdissa vain vettä. Juoksuradalla juokseminen tuntui todella hyvältä, ja kellokin näytti siinä 4:10-tahtia. Ratakierroksen lopussa oli puolimatkan väliaikamatto, jossa katsoin yllättäen olevani lähes 1:30-tavoitteen mukaisessa ajassa. Voi kuitenkin olla, että matto ei ollut ihan tarkasti puolivälissä.

Ratinanrantaa juostaessa tuli jo 11. kilometri täyteen ajalla 04:15. Huomasin, että juoksijoita alkoi olla omalla kohdallani hyvin vähän. Stadionkierroksellakaan ei ollut kuin muutama juoksija yhtäaikaa kanssani. Melko kaukana edelläni eteni kaksikko, jota ajattelin yrittää saavuttaa. Hatanpään valtatielle ja vedenpuhdistamon kohdalle tultaessa täyttyi 12. kilometri ajalla 04:23. Laskin tässä kohtaa olevani lähes kaksi minuuttia tavoitteesta jäljessä. Muistin myös hyytymiseni edellisvuona, ja pelkäsin ennätyksenkin lipsuvan saavuttamattomiin, jos sama toistuisi nyt. Viimeksi muistan hyytyneeni Hatanpään lukion kohdalla olevassa nousussa, johon oli vielä muutama kilometri matkaa.

Vähän ennen Soutupaviljonkia tultiin kohtaan, jossa reitti kohtaa vastaantulevat juoksijat. Kärkeä ei vielä näkynyt, joten vastaantulijoita ei ollut. Tällä kohdalla oli myös juomapiste, jolla otin taas vauhdissa vettä. Sitten lähdettiin loivaan nousuun kohti Hatanpään sairaalan aluetta. 13. kilometriaika oli 04:27. Juoksu tuntui kuitenkin vielä aika hyvältä, vaikka syke oli ollut melko korkealla alkukilometreistä asti. Jännitin koko ajan, milloin hyytyminen alkaisi.

Sairaala-alueen kierron jälkeen tultiin Hatanpäänkadun ja Hatanpään puistokujan risteykseen, jossa oli tietyön takia kavennettu tietä ja tukittu jalankulkuväyliä. Vastaan tuli autoja, ja juoksijat joutuivat etenemään autotiellä, joten vähän oli ahdasta. Olin jo lähes saavuttanyt edelläni menneen kaksikon, kun käännyttiin etelään kohti Vihilahtea. Vihilahdenpuistossa oli jälleen juomapiste, jonka ohitin tuttuun tapaan nopeasti. Jälleen täyttyi yksi kilometri ajalla 04:19. Tässä kohtaa näin kärjen tulevan juuri Härmälästä päin takaisin kohti Ratinaa.

Hetken kuluttua tultiin Hatanpään valtatielle, ja siitä alkoi aiemmin pelkäämäni pitkä nousu. Edellä menneistä juoksijoista toisen vauhti hidastui jopa enemmän kuin itseläni, vaikka otin nousun tietoisesti rauhallisesti. Nousun laella Nuolialantielle käännyttäessä saavutin hänet. Hän siirtyi sivuun, pyysi minua siitymään edelle ja kertoi kaipaavansa vetoapua. Vastasin, että minusta ei taida olla siihen hommaan. Kun nousu loppui ja päästiin tasaiselle, kasvatin saman tien kaulaani häneen ja hetken päästä välimatka oli jo todella suuri. 15. kilometriaika oli 04:33. Nousu ei ollut puuduttanut jalkoja, ja pian saavutin ja ohitin myös edelläni menneen toisen juoksijan.

Kohta käännyttiin jyrkkään alamäkeen kohti rantaa, ja yritin ottaa mäestä kaiken irti. Alhaalla käännyttiin kuitenkin taas ylämäkeen, joten vauhti hidastui. Hetki sitten ohittamani juoksija pysyi kuitenkin kaukana takanani. Seuraava kilometriaika oli 04:22. Edellisvuodesta poiketen reitti kääntyi hetken kuluttua vielä ylös kohti Rantaperkiön kenttää, ja eteni sen vierestä Hatanpään lukion luo. Lukio kierrettiin ympäri ja vasta sitten käännyttiin takaisin rantaa kohti. Näillä paikkeilla täyttyi jälleen yksi kilometri samalla ajalla kuin edellinenkin, eli 04:22. Laskin olevani edelleen parisen minuuttia 1:30-tavoitteesta jäljessä, joten aloin olla aika luottavainen uuden oman ennätykseni syntymiseen, koska tuo parin minuutin ero ei ollut Härmälän kierroksella juurikaan kasvanut.

Vihilahdenpuiston huoltopisteellä toimin samoin kuin aiemminkin: nopea veden juonti, ja käsien ja kasvojen viilennys. Vastaantulijoita oli suuri massa, ja meitä Ratinaa kohti juoksijoita oli vain muutama. Arboretumin suuntaan lähdettäessä katselin seuraavaa selkää, ja totesin siihen olevan matkaa joitakin kymmeniä metrejä. Jonkin matkan päästä saavutinkin hänet, ja hän katsoi olkansa yli ja kommentoi, että "sieltä tuleekin raikkaan kuuloista askellusta" tai jotakin siihen suuntaan. Ohitin hänet, ja kommentoin pelkääväni kohta hyytyväni. Hän vastasi, että tuskin hyydyn, koska maaliin on enää niin vähän matkaa.

18. kilometrin täytyttyä ajalla 04:30 tajusin itsekin, että maaliin on tosiaan enää kolmisen kilometriä. Hidas kilometriaika vähän ihmetytti, mutta jaloissa tai muutenkaan ei tuntunut pahalta, joten yritin jatkaa reippaaseen tahtiin. Pian alkoi jo Ratinakin näkyä järven yli, eli maalin läheisyys konkretisoitui. Soutupaviljongin tienoilla täyttyi 19. kilometri ajalla 04:24. Vastaan tuli reilusti hitaampia juoksijoita, välillä jopa lähes koko reitin levyisesti, joten pysyttelin tiukasti vasemmassa reunassa. Onneksi tilaa tuli heti, kun vastaantulijat huomasivat minut. Juomapisteeltä otin taas nopean kulauksen vettä ja jatkoin matkaa.

Ohitin jälleen yhden juoksijan, mikä tuntui hyvältä. Höyrypuistoon tultaessa nähtiin taas vastaantulevia hitaampia juoksijoita, ja mietin, ehtisivätkö he maaliin kolmen tunnin aikarajan sisällä. Ratinanrannassa tuntui yllättävän kova vastatuuli, ja puskin sitä vasten. Syke alkoi nousta vielä entisestäänkin, mutta uskoin jaksavani, koska matkaa oli jäljellä enää niin vähän. Vähän ennen Laukonsillan alitusta täyttyi 20. kilometri ajalla 04:19. Aloitin loppukirin, kuten aiemminkin tällä kohdalla, ja sain hyvin kannustusta reitin varrella olevilta katsojilta. Fiilis oli hieno, kun kiersin Ratinan suvantoa ja käännyin kohti maalia.

Laukontorilla oli myös paljon ihmisiä, ja etenin niin kovaa kuin jaksoin. Laukonsillan alussa täyttyi 21. kilometri, ja sen aika olikin koko matkan paras: 04:02! Olin jo hetken katsonut kelloani, ja olin melko varma pääseväni alle 1:32:n, mutta en ollut varma paljonko siihen jäisi marginaalia. Sillan nousussa en siksi uskaltanut yhtään hellittää. Maalin lähestyessä kuulin nimeäni kuulutettavan, ja huomasin myös kameramiehen maalilinjan takana. Tuulettelin ja juoksin maaliviivan yli, ja pysäytin kelloni aikaan 1:31:38.

Maaliintulon jälkeen nautiskelin maalihuollosta ja auringonpaisteesta, ja odottelin tuttuja maaliin. Vietin alueella vielä reilusti aikaa, ja löysin myös työkaverini, jota onnittelin hänen ensimmäisestä kahden tunnin alituksestaan.

Kaikenkaikkiaan olin oikein tyytyväinen suoritukseeni, koska mitään ongelmia ei ollut enkä hyytynyt yhtään loppua kohti. Vaikka en päässytkään alle 1:30:n, olin käytännössä tiennyt sen jo etukäteen, joten en harmitellut asiaa. Oma ennätys oli kuitenkin parantunut yli kahdella minuutilla, joten suunta oli oikea. Tästä on hyvä jatkaa taas seuraaviin tapahtumiin!

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona:

Takaisin etusivulle