Muut juoksut

Terwamaraton 2022, Oulu

Lauantai 21.5.2022 klo 11.00

Sää:
Lämpötila n. 13 astetta, puolipilvistä

Bruttoaika:
(ei saatavilla)

Nettoaika:
3:43:46

Puolimaratonin väliaika:
1:51:14 (epävirallinen)

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/8864722128

Keväällä 2022 minun oli tarkoitus lähteä juoksukaverini kanssa Madridin maratonille, mutta ikävä kyllä se reissu ei onnistunut kummaltakaan. Kaveri sairastui neljä päivää ennen lähtöä ja itse sairastuin kaksi päivää tämän jälkeen. Koronaa epäilin, mutta kotitestit näyttivät negatiivista. Joka tapauksessa matkustaminen jäi väliin. Onneksi sain korvaukset matkavakuutuksesta, eli rahallista tappiota tästä ei tullut. Harmitti kuitenkin aika paljon.

Terwamaratonille osallistumista olin harkinnut jo pari vuotta aikaisemmin ennen pandemiaa, kun kävin Oulussa työmatkalla useita kertoja. Maratonreitin kierroksenkin olin juossut moneen kertaan ja pidin siitä. Madridin peruunnuttua halusin jonkin maratonin keväälle. Helsinkiin en tänä vuonna päässyt, koska vaimolla oli samana päivänä teatterireissu, joten tuli mieleen lähteä viikkoa myöhemmin Ouluun.

6 päivää aikaisemmin olin käynyt testimielessä Forssassa juoksemassa puolimaratonin. Forssan puistojuoksua oli mainostettu Facebookissa, ja osallistumismaksu oli vain 7 euroa, sisältäen myös juoksun jälkeisen sisäänpääsyn uimahalli/kylpylä Vesihelmeen. Puolikas meni kevyen tuntuisesti aikaan 1:45, mutta toisaalta rehellisyyden nimissä myönsin itselleni, ettei siinä juuri kiristämisen varaa olisi ollut. Tämän perusteella tiesin 3:30-ajan maratonilla olevan senhetkiselle kuntotasolleni selvästi liian kova. Niinpä päätin etukäteen yrittää juosta alle 3:45:n, mutta jos se tuntuisi liian kovalta, niin alle neljän tunnin aikaankin olisin ihan tyytyväinen. Talven aikana pitkät lenkit ja VK-harjoitukset olivat jääneet lähes kokonaan tekemättä, joten vähän jännitti, hyytyisinkö jossain vaiheessa maratonia.

Saavuin kaupunkiin junalla perjantai-iltapäivällä. Kävelin lyhyen matkan asemalta hotellille, jonne saavuin jo 14.30 aikoihin. Respassa edelläni oli joku englantia puhuva vanhempi nainen, joka odotellessaan ja maratonklubin takkini nähtyään kysyi, olenko minäkin menossa juoksemaan huomenna. Vastasin myöntävästi, ja vaihdoimme muutaman sanan. Hän oli USA:sta ja menossa puolimaratonille, ja kyseli, mistä juoksunumerot haetaan. Neuvoin suunnan ja sanoin kohta meneväni sinne, mutta hän kertoi itse menevänsä ensin syömään.

Saatuani huoneeni ja jätettyäni matkatavarani sinne lähdin jonkin ajan päästä kävelemään Raatin stadionille. Siellä sain numeroni ja tutustuin pienen expon tarjontaan. Ostin Terwamaratonin paidan, joka ei kuulunut osallistumismaksuun, mutta joka maksoi vain 5 euroa. Edellä mainittu yhdysvaltalaisnainen tervehti minua ja sanoi, ettei ole varma löytääkö takaisin hotellille. Sanoin olevani itsekin lähdössä sinne takaisin, joten kävelimme samaa matkaa. Kuulin, että hän oli vain viikkoa aiemmin ollut miehensä kanssa Australiassa juoksemassa puolimaratonin. Hän asui Floridassa, ja en oikein saanut selkeää vastausta, miksi hän oli nyt tullut syrjäiseen Ouluun pienehköön tapahtumaan puolimaratonille.

Hotellilla menin hetkeksi huoneeseeni, ja sen jälkeen astelin hotellin ravintolaan, jossa oli kuulemma ilmaiseksi tarjolla kahvia ja pientä purtavaa. Söin kahvin kanssa croissantin, munkin ja pari keksiä. Seuraavaksi kävin hyvin kevyellä kolmen kilometrin lenkillä. Parin tunnin päästä lähdin syömään, mutta iltapäivän syömisten takia minulla ei vielä ollut oikeastaan yhtään nälkä. Ravintola Pannu oli täynnä ja jouduin jonkin aikaa odottelemaan pöytää, joten siinä mielessä tämä meni kuitenkin ihan sopivasti. Söin pannupizzan ja join ison cokiksen. Ruoan jälkeen kävin vielä Sokoksen Herkusta ostamassa iltapalaksi munkin ja limsaa. Lisäksi tankkasin illan aikana hiilareita jo junassa avaamistani karkkipusseista.

Lauantaiaamu oli pilvinen, mutta onneksi sateeton. Söin hotellilla tukevahkon aamiaisen klo 8. Sen jälkeen laitoin rauhassa kaiken valmiiksi juoksua varten, ja noin 9.30 aikaan lähdin kävelemään stadionille. Siellä ehdin rauhassa nauttia tunnelmasta ja valmistautua juoksuun. Puolisen tuntia ennen lähtöä laitoin itseni valmiiksi ja vein repun säilytykseen. Pientä hankaluutta aiheutti se, että reppuni oli aivan täyteen ahdettu eikä vetoketju meinannut mennä kiinni. Sain sen kuitenkin vaivoin suljettua. Kävin vielä wc:ssä ja noin vartti ennen lähtöä menin lähtöalueelle. Tein pienet lämmittelyt ja hakeuduin sopivaan lähtökarsinaan. Maratonilla oli silmiinpistävän vähän osallistujia, vain vähän yli 100. Yksinjuoksemista välttääkseni ajattelin mennä ainakin suurimman osan matkasta 3:45-jänisten ryhmässä.

Huoltosuunnitelmani oli tutunlainen: vesi, geelit ja suola. Edellisellä maratonilla Pariisissa viisi geeliä oli tuntunut vähän liialta vatsalle, joten päätin tällä kertaa ottaa niitä neljä. Vettä ajattelin juoda tuttuun tapaan jokaisella huoltopisteellä, ja Hesburgerin suolapusseja ajattelin ottaa matkan aikana kaksi, vaikka keli ei ollutkaan erityisen lämmin. Tämä suunnitelma toteutui kokonaisuudessaan täysin suunnitellusti ja osoittautui toimivaksi.

Kello tuli 11 ja lähdettiin matkaan. Otin ruuhkan takia alun rauhallisesti ja annoin jänisten mennä jonkin verran edelle. Muutaman kymmenen metrin päästä ruuhka jo helpotti ja pystyin juoksemaan vapaasti. Alussa kierrettiin pieni Kuusisaari, ja sitten lähdettiin varsinaiselle reitille, joka juostaisiin kahtena kierroksena.

Juoksu tuntui alusta asti hyvältä ja kevyeltä. Vaatetukseksi olin valinnut shortsit ja pitkähihaisen juoksupaidan. Varsinkin alkumatkan aikana aurinko paisteli hetkittäin ja tuli aika lämmin, mutta tällöin sain paidasta vedettyä hihat ylös. Muun ajan pidin ne enimmäkseen alhaalla. Juoksukeli oli yllättävänkin hyvä, kun lämpötila oli 13 asteen tienoilla eikä tuullut kovin paljoa, ja vaatetukseni oli keliin juuri sopiva.

Jänisporukassa oli kymmenkunta juoksijaa, joten jättäydyin tarkoituksella noin 15-20 metriä sen taakse, jolloin sain itse juosta vapaamman tuntuisesti. Huoltopisteillä aina saavutin porukan ja juoksin hetken samassa ryhmässä, mutta hidastin taas hetken päästä jotta pääsin taaemmas.

Jänisporukasta mieleen jäi eräs nuorehko mies, jonka vanhemmat olivat useassa kohdassa reitin varrella kannustamassa ja tarjoamassa juotavaa ja geelejä. Hän valitti heille moneen kertaan, että jänikset juoksevat liian kovaa. Itsekin olin välillä katsellut samaa, mutta en kokenut sitä ongelmaksi. Ja toisaalta omissakin jänisjuoksuissa olen aina mennyt aavistuksen tavoitevauhtia kovempaa, jotta juomapisteillä voi rauhassa ottaa muutamia kävelyaskelia eikä vauhtia myöskään tarvitse loppumatkasta yhtään kiristää.

Ensimmäinen kierros oli edennyt jo selvästi yli puolivälinsä, ja noin 14km kohdalla ylitettiin Oulujoki Poikkimaan siltaa pitkin ja käännyttiin paluumatkalle. Pari kilometriä tämän jälkeen päätin vihdoin käydä puskapissalla, koska olin sinnitellut paineentunteen kanssa jo jonkin aikaa. Tämän kilometrin ajaksi tulikin 5:43, joten jänisporukka pääsi selvästi etumatkalle. En kuitenkaan tästä hätääntynyt, koska tiesin saavuttavani heidät helposti, vaikka siinä hetki menisikin. Juoksu kulki rennosti ja seuraava kilometriaikani oli 5:05, vaikka sen keskisyke oli jopa 1-2 lyöntiä aikaisempia alhaisempi. Reitilläkään ei ollut alamäkeä, joten kävi mielessä, olisiko tuo vauhti itselleni rennompi ja siksi vähän taloudellisempi. Päätin kuitenkin olla ohittamatta jäniksiä heidät taas saavutettuani.

Pian tultiin 21. kilometrimerkin kohdalle, ja vähän tätä myöhemmin saavutettiin puolimaratonin matka. Virallista väliaikapistettä siinä ei ollut, mutta merkintä kuitenkin. Oma kelloni näytti noin 1:51:14, eli tosiaan jänikset olivat vetäneet vähän liian kovaa ensimmäisen puoliskon.

Kun toista kierrosta oli menty muutama kilometri, klo 13 lähteneen puolimaratonin kärki meni ohitsemme. Sen jälkeen melko tasaisin välein meni puolikkaan juoksijoita ohitse. Tämä oli siinä mielessä hyvä, että oli enemmän juoksuseuraa. Jänisporukastakin oli pudonnut juoksijoita tasaiseen tahtiin pois, eikä siinä puolimatkan kohdalla ollut jäljellä itseni lisäksi kuin kolme muuta.

Oma juoksuni oli edelleen todella helppoa ja kevyttä, vaikka matkaa oli takana jo 30 kilometriä. Aloin odotella, josko se jossain vaiheessa alkaisi tuntua raskaalta, mutta niin ei oikeastaan tapahtunut koko aikana. Tässä vaiheessa olin myös ainoa juoksija 3:45-jänisten seurassa, joten menin heidän rinnalleen ja jutustelimme jonkin verran juostessa.

Hupisaarille tultaessa täyttyi jo 40km. Koska juoksu ei edelleenkään tuntunut missään ja koska toisaalta halusin tulla maaliin jänisten edellä, ajattelin ottaa hyödyn irti loivasta alamäestä. Niinpä 41. kilometri olikin koko matkani nopein eli 05:02. Sen täytyttyä aloinkin jo fiilistellä maalin lähestymistä. Pian käännyin sisään Raatin stadionin portista, ja vajaan ratakierroksen juostuani ylitin maalin ajassa 3:43:46.

Nautin maalihuollosta ja kävin kiittämässä jäniksiä, ja juttelin muutaman muun ihmisen kanssa. Joku nuori nainen kertoi juosseensa ensimmäisen maratoninsa, ja kyseli miten sen jälkeen kannattaisi samana ja seuraavana päivänä toimia. Maalihuollon jälkeen lähdin suihkuun. Uimassa ja saunassakin olisi saanut käydä, mutta lähdin mieluummin kävelemään, jotta ehdin rauhassa syödä McDonald'sissa ennen 16:11 lähtevään junaan menoa.

Terwamaratonista jäi varsin hyvä kuva. Järjestelyt olivat toimivat ja reitti mukava. Maratonjuoksijoiden vähäisyys oli pieni miinus. Oma juoksuni sujui varsinkin kuntooni nähden suorastaan erinomaisesti, ja tavoittelemani kevyt ja nautinnollinen maraton toteutui!

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,29 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle