Muut juoksut

Terwamaraton 2023, Oulu

Lauantai 20.5.2022 klo 11.00

Sää:
Lämpötila n. 17 astetta, aurinkoista

Bruttoaika:
3:43:50

Nettoaika:
(ei saatavilla)

Puolimaratonin väliaika:
1:48:29 (epävirallinen)

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/11156510410

Edellisvuoden Terwamaratonista jäi hyvä kuva, ja olin ajatellut juosta sen tänäkin vuonna. Muutama viikko ennen tapahtumaa sain vahvistettua, että pystyn osallistumaan. Ilmoittauduin mukaan ja varasin junaliput ja hotellin.

Samoin kuin vuotta aiemmin, tulin Ouluun perjantaina iltapäivällä. Tällä kertaa kävin expossa hakemassa numerolapun jo ennen majoittumistani. Illalla söin tuttuun tapaan pizzan ja cokiksen, ja ennen nukkumaanmenoa vielä leivän ja jogurtin.

Juoksukuntoni oli suunnilleen samalla tasolla kuin edellisellä kerralla. Silloin olin juossut 3:45-jänisten perässä koko matkan ja mennyt lopussa ohitse. Juoksu oli ollut todella helppo. Niinpä mietin, että voisin tällä kertaa yrittää hieman parempaa aikaa. Toisaalta pari kuukautta aiemmin olin juossut Roomassa 3:48, mutta siellä olin hyytynyt pahasti lopussa. Ajattelin kuitenkin, että jos kaikki tuntuu hyvältä, lähden yrittämään 3:40-alitusta.

Aamupalani oli tuttu ja hyväksi havaittu: leipää, puuroa, kahvia ja omenamehua. Sääennuste oli luvannut pilvetöntä taivasta, ja lauantaiaamuna sää olikin sellainen. Lämmintä oli vielä aamulla maltillisesti, mutta jo lähdön hetkelle ennustetiin 15 astetta ja siitä lämpötila vähän nousisi juoksun aikana. Niinpä puin shortsit ja lyhythihaisen juoksupaidan, ja otin päähän valkoisen lippalakin. Kisapaikalle siirtymisen ajaksi vedin vielä päälle pitkät housut ja juoksutakin.

Saavuin Raatin stadionille noin tunti ennen lähtöä. Kävin wc:ssä, liikuskelin ulkona nauttimassa tunnelmasta, puin pientarvikevyön geeleineen, vein repun säilytykseen ja valmistauduin lähtöön.

Noin vartti ennen lähtöä aloin kävellä kohti lähtöaluetta. Stadionin ulkopuolella jalkani naksahti oudosti ja jossain nilkan tai jalkapöydän seudulla tuntui äkillinen vihlaiseva kipu. Pysähdyin ja heiluttelin varovasti jalkaani, ja se tuntui olevan kunnossa. Otin kokeeksi muutaman juoksuaskeleen ja huomasin ontuvani. Kirosin mielessäni, että kaatuiko homma jo ennen lähtöä, koska ontuen en maratonia pystyisi juoksemaan. Kävelin varovasti ja yritin samalla vähän käännellä jalkaani. Lähtöalueella kävin vielä puun juurella tyhjentämässä rakkoni, ja siirryin sitten lähtöalueelle muiden juoksijoiden sekaan. Hypin vähän paikallani, ja onneksi jalassa ei enää tuntunut mitään.

Juoksijoita maratonilla oli nyt lähes kaksinkertainen määrä edellisvuoteen verrattuna, noin 200. Siirryin porukassa vähän neljän tunnin kylttien ja jänisten etupuolelle ja ajattelin mielessäni, että toivottavasti en heitä enää näe.

Hetken päästä ammuttiin lähtölaukaus ja painoin kelloni käyntiin. Juoksemaan pääsi käytännössä heti, vaikka alussa vähän ruuhkaa olikin. Ohittelin muita ja varoin samalla, ettei vauhtini kiihdy liian kovaksi. Aika pian pääsin omaan juoksurytmiini.

Alun Kuusisaaren kierroksella kuulin kun joku edelläni menevistä kysyi toiselta, missä 3:45 jänis on. Itsekin ihmettelin, kun en ollut häntä nähnyt. Toinen vastasi, että jänis menee edellä olevassa porukassa, jossa menevät myös 3:30-jänikset. Katsoin sinne, ja tosiaan 3:45-jänis juoksi porukan etummaisena. En antanut tämän häiritä vaan etenin rauhassa omaan tahtiini. Vähän reilun kilometrin päästä Pikisaaressa saavutinkin jäniksen, ja kuulin kun hän juuri puhui jänisporukalleen, että alku oli ollut vähän liian kovavauhtinen.

Etenin rennosti omaa vauhtiani. Kilometriaikani olivat juuri sopivasti vähän yli viiden minuutin, ja syke pysyi hyvin kurissa. Ohitin pari juoksijaa, mutta muuten sain edetä käytännössä yksin jo tässä vaiheessa. Nallikarille tultaessa 3:30-jänisporukka oli vasta pari sataa metriä edelläni, ja niinhän sen pitikin olla. Välimatka näytti kuitenkin niin pieneltä, että mielessä kävi ajatus jopa heidän mukaansa menemisestä. Onneksi en mennyt!

Alkumatka eteni hyvin ja kevyesti. Poikkimaan siltaa ja sen huoltopistettä lähestyttäessä valmistauduin kaivamaan ensimmäisen geelini esille. Olin päättänyt toimia samoin kuin vuotta aiemmin, eli ottaa matkalla tasaisin välein neljä geeliä ja kaksi suolapussia. Jälleen tämä toteutui suunnitellusti.

Aurinko paistoi koko ajan, eikä varjonpaikkoja ollut kovin paljon, joten oli melko kuuma juosta. Mielessä kävi, että olisi kannattanut mustan paidan sijaan laittaa valkoinen hihaton juoksupaita!

Raatin stadion lähestyi ja samalla puolimatka. Virallista puolimaratonin väliaikapistettä ei tänäkään vuonna ollut, mutta paikalla oli kuitenkin kyltti. Sen kohdalla katsoin kellostani, että aikaa oli kulunut 1:48:29. Olin siis hyvin tavoitteen mukaisessa aikataulussa ja pieni marginaalikin oli. Tästä olin tyytyväinen, koska juoksu tuntui edelleen helpolta eikä sykekään ollut mitenkään liian korkealla. Se oli samaa tasoa kuin edellisvuonna eli jonkin verran alle 170:n.

Puolimatkan jälkeen seuraava kilometriaikani oli 5:21, mutta sen aikana oli ollut huoltopiste, jolla otin muutaman kävelyaskeleen. En siis vielä huolestunut, mutta laskin kuitenkin jo mielessäni, mikä kilometriaika riittäisi tavoitteeseen. Tulin siihen tulokseen, että loppumatkalle noin 5:16 olisi riittävä 3:40:n alitukseen. Seuraaville kilometreille sainkin vauhtini tämän tienoille.

Voimalaitoksen nousu on selkein ylämäki reitillä. Se osui toisella kierroksella 28. kilometrille. Otin nousun rauhallisesti, ja siitä johtuen kilometriaikani oli tavoitetta huonompi eli 05:25. Nousun jälkeen huomasin kuitenkin, että vauhdin pitäminen tavoitetasolla alkoi olla vaikeaa. Seuraava kilometriaika oli niinkin huono kuin 05:34, ja tällöin käytännössä tiesin, että en tule pääsemään aikatavoitteeseeni. Yritin kuitenkin vielä.

Pari seuraavaa kilometriä menivät taas vähän paremmalla vauhdilla, ja laskeskelin että marginaali voisi riittää. Kun 32. kilometriaika sitten olikin 05:40, toivoa ei enää ollut. Jano oli todella kova koko ajan, joten ilmeisesti olin juonut liian vähän alkumatkasta ja nyt alkoi olla nestehukka. Näillä paikkeilla ohitseni meni myös puolimaratonilla oleva tuttu juoksukoululainen, jonka kanssa ehdin vaihtaa pari sanaa. Kerroin jo vähän odotelleenikin häntä.

Päätin ottaa uudeksi tavoitteeksi 3:45-jäniksen pitämisen selkäni takana, mutta ei haittaisi vaikka sekään ei onnistuisi. Alle neljän tunnin ainakin uskoin pääseväni joka tapauksessa. Yritin myös ajatella, että jäljellä oleva viimeinen kymppi on todella vähän. Juoksu oli kuitenkin koko ajan raskasta.

Jäljellä olevilla juomapisteillä yritin juoda runsaammin, mutta ei se enää merkittävästi auttanut. Pari kertaa asetuin jonkun minut ohittaneen puolimaratonilla olevan peesiin, mutta luovutin melko pian.

Laskeskelin moneen kertaan marginaalia 3:45-alitukseen. En ollut ollenkaan varma, pystynkö siihen. Vasta hupisaarten loivassa alamäessä, kun 40 kilometriä oli takana, aloin olla varma että pystyn. Parin viimeisen kilometrin ajaksi sain vauhtini sen verran paranemaan, että päätin yrittää alittaa 3:44. Siihen ei ollut paljon marginaalia, mutta tiesin sen olevan mahdollinen.

Helpotus oli suuri, kun stadion lähestyi ja lopulta kurvattiin sen portista sisään. Lopussa juostaan vielä stadionin juoksuradalla vajaa kierros. Sen alussa joku puolimaratonilla oleva nuori mies ohitti minut kovasti huohottaen. Kannustin häntä ja sanoin että antaa mennä. Hän sanoi, että lähde mukaan, johon totesin ettei huvita. Muutaman kymmenen metrin päästä ajattelin kuitenkin, että lähdetään sitten, ja ohitinkin hänet takakaarteessa, eikä hän enää pysynyt vauhdissani.

Maaliviivalla pysäytin kelloni ajassa 3:43:50. Mitalin saamisen jälkeen suuntasin heti kohti maalihuoltoa ja join aika paljon. Sitten nautiskelin rauhassa maalihuollosta ja tunnelmasta ja juttelin joidenkin ihmisten kanssa.

Jälkikäteen huomasin, että aikani oli vain neljä sekuntia huonompi kuin edellisvuonna. Vaikka asialla ei olekaan merkitystä, olisin varmaankin pystynyt juoksemaan sen verran kovempaa, jos olisin muistanut asian loppumatkalla.

Tälläkin kertaa Terwamaraton oli tapahtumana positiivinen kokemus. Omakin juoksuni oli enimmäkseen mukava, mutta liian vähäisen juomisen ja kuuman kelin yhdistelmä teki lopusta raskaan.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,26 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle