Muut juoksut

Tukholman Maraton 2014

Lauantai 31.5.2014 klo 12.00

Sää:
Lämpötila n. 11-17 astetta, puolipilvistä ja aluksi tihkusadetta

Nettoaika:
3:37:14

Bruttoaika:
3:39:40

Puolimaratonin väliaika:
1:48:25

Syksyllä 2013 kaverini kysyi, kiinnostaisiko minua lähteä porukan mukaan Tukholman maratonille, ja ilmoittauduinkin heti mukaan. Päivämäärä oli siis kalenterissa vähintäänkin hyvissä ajoin, yli kahdeksan kuukautta ennen tapahtumaa. Talven aikana juoksin jonkin verran enemmän kuin aiemmin, ja keväällä tein aiempaa enemmän pitkiäkin lenkkejä sekä maaliskuussa oman kuukausiennätykseni kilometrimäärässä: 201 km. Toisaalta huhtikuu jäi jalkakivun ja sitkeän flunssan takia selvästi aikomaani vaisummaksi. Toukokuussa olikin sitten varsinainen harjoituskausi ohitse, koska osallistuin alkukuusta Helsinki City Runille ja loppukuusta Yritysmaratonviestiin Töölönlahdella.

Julkinen tavoitteeni Tukholmaan oli alusta alkaen oman maratonennätykseni parantaminen. Olin juossut viime syksynä Varalassa tähän asti parhaan maratonini aikaan 3:52:19. Tähän tavoitteeseen lievää epävarmuutta toi se, että olin juossut toukokuun alussa HCR:ssä 1:38:08 eli reilun minuutin hitaammin kuin aiempi puolimaratonennätykseni, ja varsinaisesta tavoitteestani (1:30-1:35) jäin vielä enemmän. Toisaalta omasta mielestäni ja myös Teskun kuntotestin perusteella olin maratonille jopa alle 3:30-aikaan riittävässä kunnossa. Itse pidinkin tätä sisäisesti Tukholman tavoitteenani.

Hiilaritankkausta olin tehnyt aiempien maratonieni tapaan kolmena päivänä tapahtumaviikolla tiistaista torstaihin. Pääasiassa olin syönyt pastaa kastikkeen kanssa, ja tällä kertaa söin lisäksi kolmen päivän aikana yhteensä kaksi isoa pussillista lakritsia ja yhden pienen pussillisen irtokarkkeja. Karkkien muodossa hiilareiden syöminen on mielestäni paljon mukavampaa, mutta vähän arvelutti epäterveellisyys ja karkeissa olevien hiilareiden nopeus. Järkeilin kuitenkin niin, että kun syön karkkia vain vähän pastan lisäksi, tuskin siitä suurta haittaakaan tulee. Perjantain eli juoksua edeltävän päivän söin tällä kertaa enimmäkseen normaalia ruokaa (ilman hiilarikorostusta), tosin laivalla oli kuitenkin illalla pastabuffet.

Lähdimme Tampereelta maratonklubin bussikuljetuksella perjantaina puoliltapäivin Helsinkiin, ja Helsingistä iltalaivalla kohti Tukholmaa. Matka meni muuten hyvin, mutta nukuin laivalla todella huonosti. Aamulla tuntui etten ollut nukkunut juuri ollenkaan. Aamupalan jälkeen lepäilin vielä vähän ja tein sitten valmistelut. Teippasin nännit, vaihdoin juoksuvaatteet eli lyhyet trikoot ja hihattoman juoksupaidan, ja laitoin päälle pitkähihaisen paidan ja pitkät housut lämmikkeeksi. Tungin kaksi geeliäni shortsien taskuun ja teippasin maalarinteipillä yhden geelin kumpaankin ranteeseen. Reppuun otin kertakäyttösadetakin, juomapullon ja muuta pientä, mitä ajattelin tarvitsevani juoksupaikalla. Lähdimme kävelemään laivalta kohti lähtöä hyvissä ajoin noin 10.30.

Lähtöpaikalle päästyämme ihmettelimme hetken fiiliksiä ja väkimäärää, ja itse aloin jo vähän hermostua, että varusteet pitäisi viedä säilytykseen piakkoin. Näin teinkin ja lähdin kävelemään kohti omaa lähtökarsinaani. Olin nähnyt siellä bajamajoja, ja olin päättänyt jättää viimeisen wc-käynnin sinne. Tämä osoittautui ihan toimivaksi ratkaisuksi, vaikka wc-jono melko pitkä olikin. Jonottaessa alkoi sataa hiljalleen vettä, joten lämmikkeeksi pukemani kertakäyttösadetakki oli hyödyllinen. Vessaan pääsin noin 11.40, eli ehdin vielä tämän jälkeen hyvin lämmitellä ja koitin sitten siirtyä niin eteen lähtökarsinassa kuin mahdollista. Ruuhkaa oli kuitenkin sen verran, että jäin lopulta aika kauas karsinan rajasta. Olin E-karsinassa, joka oli ensimmäisen lähtöajan viimeinen, eli edeltäni oli lähdössä useita tuhansia juoksijoita. Muistin tässä vaiheessa syödä kädessäni olevan geelin, ja join pienen tilkan urheilujuomaa päälle.

Tunnelma oli korkealla muutama minuutti ennen lähtöä. Pieni tihkusade tosin jatkui edelleen, joten pidin sadetakin päällä pitkään ja heitin sen pois vasta noin minuutti ennen lähtöä. Vihdoin lähtölaukaus kajahti ja porukka lähti kävelemään kohti lähtöviivaa. Kevyeen hölkkävauhtiin pääsi vasta lähtöviivan kohdalta, ja katsoin kellosta, että aikaa laukauksesta lähtöviivalle pääsyyni oli kulunut 2 minuuttia 26 sekuntia. Onneksi Tukholmassa nettoaika on se määräävä mittari. Lähtöviivan jälkeen pystyi juoksemaan ruuhkan määräämää vauhtia, mutta ei omaa vauhtia. Väkeä oli valtavasti niin juoksemassa kuin kannustamassakin. Sadekin oli tainnut lakata suunnilleen lähtöhetkellä. Juoksin mielestäni ihan hyvää vauhtia porukan mukana ja tarkkailin välillä sykettä. Se nousikin muutaman minuutin päästä 160:n tasolle, jonka alla olin ajatellut sykkeen pitää ainakin ensimmäiset 10 kilometriä. Aika kului ja juoksu eteni, mutta en tiennyt yhtään paljonko matkaa oli takana, koska en nähnyt pitkään aikaan yhtäkään kilometrimerkkiä. Vihdoin kolmen kilometrin merkin huomasin, ja nettoaikaa sen kohdalla oli kulunut 15:15. Ihan hyvä vauhti siis alkuruuhka huomioiden, olinhan ajatellut pitää keskimäärin vähän alle viiden minuutin kilometrivauhtia.

Ensimmäinen tankkauspiste tuli vastaan, ja ruuhka oli valtava. Olinkin tyytyväinen, että olin noudattanut konkareiden vinkkiä ja lähtenyt juoksemaan kädessä oma pieni pullo, jossa oli urheilujuomaa. Näin pystyin kiertämään ensimmäisen huoltopisteen ruuhkan kokonaan. Hetken päästä neljäs kilometri täyttyi väliajalla 5:07, eli en ihan pystynyt tavoitevauhtiini tässä vaiheessa. Seuraavilta kilometreiltä jäi mieleen erityisesti muutamat kohdat, joissa juoksureitti yllättäen kapeni, mikä aiheutti luonnollisesti ruuhkan tihentymisen. 5. ja 6. kilometriaika olivatkin osin tästä syystä 5:16 ja 5:53. Syke oli koko alkumatkan ollut vähän korkeammalla kuin olin ajatellut, noin 163-164, mutta en antanut tämän häiritä. Toki se silti vähän hillitsi menohaluja ainakin niin, etten yrittänyt lisätä vauhtia. Rantaa pitkin juostessa tuli erityisesti mieleen kohta, jossa soi sambamusiikki ja oli sambatyttöjä tanssimassa. Ehkä osin tämänkin ansiosta seuraava kilometriaika olikin 4:59, eli ensimmäistä kertaa sitä tasoa kuin olin ennalta suunnitellut. 8 kilometriä täyttyi, kun oltiin jo aloitettu nousu pelätylle Västerbron sillalle, ja siinä väliaikani oli 5:18. Silta ei tuntunut ollenkaan pahalta ensimmäisellä kierroksella, mutta pelkäsin jo valmiiksi, miltä se tuntuisi 33 kilometrin kohdalla. Tässä kohtaa muistin myös ottaa ensimmäisen matkan ajaksi varaamani geelin. Yhdeksäs kilometriaika oli täsmälleen sama kuin edellinenkin eli 5:18. Sillalta poistuttaessa alamäen jyrkimmässä kohdassa meinasin yhtäkkiä kaatua, kun astuin tyhjän geelipakkauksen päälle ja se luisti jalkani alla. Onneksi kuitenkin selvisin pelkällä säikähdyksellä.

Juoksu kulki kevyesti, enkä ottanut paineita siitä, että vauhtini oli hitaampaa kuin olin alunperin suunnitellut. Ruuhkasta johtuen päätin jo aiemmin, että en yritä puristaa alle 3:30 aikaan ja lähteä ryntäilemään ja mutkittelemaan ruuhkassa. Tiesin, että omaan ennätykseen marginaalia pitäisi tälläkin vauhdilla olla ihan riittävästi. 10 kilometrin kilometriaika oli 5:25 ja kokonaisaika tässä kohtaa 52:31. Laskin pikaisesti päässä, että tällä vauhdilla en pääsisi alle 3:40 aikaankaan edes ilman loppuhyytymistä, mutta uskoin silti pystyväni parantamaan ennätystäni. Annoin siis mennä samaa tahtia, vaikka syke olikin edelleen hiukan suunnitelmaani korkeammalla.

Seuraavien kilometrien väliajat olivat 4:57 ja 5:25, mutta 13. kilometrin merkki tuli vastaan kun kello näytti edelliseltä vain 4:06! Olin varma etten ollut juossut näin kovaa, koska mielestäni olin pitänyt samaa vauhtia yllä koko ajan. Merkki oli siis hyvin todennäköisesti väärällä paikalla eli liian aikaisin. Seuraava kilometriaika olikin sitten 5:43, mikä vahvisti tätä epäilyä.

Matka Tukholman keskusta-alueella tuntui kestävän pidempään kuin olin muistellut kartan perusteella. Sykekin oli noussut jo 11. kilometrin jälkeen 170-171 luokkaan, mutta aiempien maratonieni perusteella tämä oli ok, koska näin oli ennenkin käynyt ja olin juossut reilun 170:n sykkeellä aina loppuun asti. Tunnelma oli kuitenkin korkealla, ja huoltopisteitä oli riittävän usein eli keskimäärin reilun kahden kilometrin välein. Otin jokaisella aina mukillisen urheilujuomaa ja välillä vähän vettä. Kilometriajat 15-17 välillä olivat 4:55, 5:18 ja 5:00.

Tässä vaiheessa matkaa huomasin, että sykkeeni ei enää näy kellon näytöllä. Yritin normaaleja temppuja eli kastelin antureita ja laitoin kellon hakemaan lähetystä uusiksi, mutta mikään ei auttanut. Epäilin että lähetin oli kastunut liikaa, kun olin tankkauksissa kaatanut ja roiskinut vettä naamalleni ja rinnuksilleni ja paitakin tuntui aika märältä. Seuraavat kilometrit mentiin siis ilman sykettä, fiiliksen mukaan. Yritin juosta niin, että en hengästy ja että vauhti tuntuu samalta kuin aiemmin. 18. kilometri täyttyi ajassa 4:49, mikä oli nopein tähän asti ja saattoi johtua sykenäytön puuttumisesta. Kohta tämän jälkeen kurvattiinkin jo odottamalleni "maaseutukierrokselle". Matka jatkui ihan hyvällä vauhdilla, ja seuraavat kilometriajat olivat 5:02 ja 5:13. Pian alkoi jo näkyä puolimatkan täyttymisestä ilmoittava lakana. 21. kilometri täyttyi ajalla 4:54, ja puolimaratonin väliaikani oli 1:48:25. Laskeskelin, että tällä vauhdilla olisi vielä hyvät mahdollisuudet 3:40 alitukseen, ja päätinkin tätä yrittää. Juoksu kulki edelleen todella kevyesti ja rennosti, ja näillä main aloin huomata että ohitan jatkuvasti muita juoksijoita samalla kun minua ei ohita juuri kukaan. Hyvältä siis tuntui.

Heti puolimatkan pisteen jälkeen oli tarjolla suolakurkkua, ja söinkin varmuuden vuoksi yhden, koska lämpötila oli noussut selvästi aamusta. Sykenäyttö puuttui edelleen vaikka välillä yritin sitä herätellä. Seuraavat kilometriajat olivat 5:04 ja 4:58, eli sitä tasoa jolla olin alunperin suunnitellut juoksevani koko matkan. Vähän huolestutti, että juoksenko kuitenkin liian kovaa, kun en näe sykettäni. Vähän ennen 24. kilometrimerkkiä syke kuitenkin yllättäen alkoi näkyä ja oli samaa luokkaa kuin aiemminkin, vain pari lyöntiä korkeampi. Seuraavat kilometriajat olivat 4:59 ja 4:53, ja tunnelmani oli todella hyvä kun pystyin juoksemaan näin hyvällä vauhdilla vaikka juoksutuntuma oli edelleen todella helppo ja rento. Sama tahti jatkui 26. kilometrilläkin ajalla 5:02. Tässä kohtaa sain kiinni yhden seurueemme jäsenistä, joka ennakolta oli selvästi kovempi juoksija kuin minä. Moikkasin häntä ja sain yllättyneen vastauksen "Mitä sä täällä jo teet?". Vastasin jotakin sellaista kuin "enpä tiedä mutta kevyesti kulkee".

Skansenin kohdalla alkoi taas pitkästä aikaa näkyä varsinaisen keskustan maisemia. 27. kilometri täyttyi väliajalla 4:56. Aloin miettiä, paljonko matkaa vielä on jäljellä, ja laskin mielessäni että 6 kilometrin päästä ollaan Västerbron sillalla ja siitä on sitten vielä 9 kilometriä maaliin. Tämä osoittautuikin hyväksi tavaksi jäsentää loppumatka mielessäni, ja jatkoin samaa sillalle asti ja sen jälkeen sitten laskin kilometrejä maaliin.

Hyvä ja helpontuntuinen tahtini jatkui, ja kilometriajat 28-30 olivat 5:01, 5:11 ja 5:05. Syke lakkasi taas näkymästä ennen 28. kilometriä, mutta palasi kuitenkin pian takaisin ja pysyikin näkyvissä loppumatkan. Aiempien maratonieni kokemusten perusteella aloin jo odotella, koska jalkojen puutuminen ja vauhdin hiipuminen alkaisi. Vielä sellaisia tuntemuksia ei kuitenkaan ollut yhtään. Vanhankaupungin ohituksen jälkeen käännyttiin taas Söder Mälarstrandille ja kohti sambapistettä, mikä lämmitti selvästi mieltäni. Seuraavalla tankkauspisteellä taisi olla vähän ruuhkaa ja jouduin muistaakseni jopa pysähtymään, ja ehkä tästä johtuen 31. kilometriaika olikin 5:26. Seuraava meni onneksi taas alle viiden minuutin ja oli 4:59. Kohta tämän jälkeen lähdettiinkin nousemaan sillalle. Juoksin taas läpi matkalla olevan vesisuihkun, kuten olin tehnyt melkein joka kerta tähänkin asti. Se viilensi mukavasti. Nousussa yritin hillitä vauhtiani, mutta syke nousi silti 176:een. Muuten nousu ei tuntunut ollenkaan pahalta, ja 33. kilometri täyttyi heti sillan alussa ajalla 5:40. Vähän matkaa loivaa ylämäkeä juostuani näin, kuinka sillan lakipiste oli edessä, ja hetken päästä matka vaihtui loivaan alamäkeen ja koitin vähän lisätä vauhtia. Seuraava väliaika olikin 5:11.

Tässä vaiheessa aloin siis laskea kilometrejä maaliin, ja tajusin että ei niitä enää kovin paljoa ole. Vieläkään jaloissa tai muutenkaan ei tuntunut mitään puutumista tai hyytymistä. Katselin kelloa ja laskeskelin, että nyt ainakin oma ennätys alkaa olla jo kohtalaisen varma. 3:40 alituksesta en ollut niin luottavainen, mutta päätin edelleen yrittää ylläpitää samaa hyvää mutta helppoa tahtia ja katsoa mihin se riittää. Kovin paljoa muistikuvia loppumatkalta ei ole. Sen muistan että näillä main jaettiin hedelmäsokeria, jota otinkin pari-kolme palaa ensimmäisen kierroksen tapaan. Seuraavat kilometriajat olivat 5:10 ja 5:09, eli hyvin tasaista vauhtia pystyin ylläpitämään edelleenkin. Hetken päästä vastaan tuli cola-asema, ja nautinkin pari mukillista colajuomaa. Sokeripitoisuuden huomasi vähintään siitä, että lenkkarit meinasivat tarttua asfalttiin kiinni vielä parisataa metriä huoltopisteen jälkeenkin.

37. kilometri täyttyi taas vähän hitaammin ajalla 5:28. Tässä kohtaa tajusin, että matkaa maaliin on tosiaankin enää viisi kilometriä, eikä vieläkään juoksu tunnu yhtään pahalta! Aloin miettiä loppumatkaa sen kautta, missä kohtaa mentäisiin omalla lyhyellä, noin 5 kilometrin pituisella vakiolenkilläni. Seuraava kilometrimerkki tuli vastaan kun edellisestä oli kulunut vain 4:30, mutta tajusin heti, että tämän on pakko olla se sama merkki joka ensimmäiselläkin kierroksella oli liian aikaisin. 39. kilometrimerkki vahvistikin tämän, koska kello näytti 6:00.

Matkan varrella olin nauttinut omien geelieni lisäksi lähes kaikkea tarjolla olevaa syötävää ja juotavaa (ainoastaan lihaliemen jätin ottamatta, koska tästä oli minua etukäteen varoitettu). Tämä runsas tankkaus juoksun aikana ilmeisesti auttoi energian riittämisessä loppuun asti. Juoksun edetessä mietin kyllä välillä tähän sisältyvää riskiä siitä, että joku tarjottavista ei sopisikaan vatsalleni, mutta mitään ongelmia ei tullut.

Nyt alkoi olla maali jo todella lähellä, ja katsoin kellosta, että aika varmalta alkaa jo näyttää 3:40 alituskin. 40 kilometrin kohdalla energiaa oli vielä hyvin jäljellä ja fiilis oli niin hyvä, että kävin heittämässä läpsyt kannustamassa olevien lasten kanssa ja jaksoin muutamille suomalaiskatsojille nostaa peukkua, hymyillä ja huudella "hyvä Suomi" -huutoja. Kilometriaikakin oli 4:59, ja ihmettelin että tässä vaiheessa matkaa pystyin vielä niin helposti tähän vauhtiin. Syke oli tosin hiljalleen vielä noussut pari lyöntiä ja oli tässä vaiheessa noin 174-175. Uskoin kuitenkin jaksavani ihan hyvin loppuun asti. Odottelin, että kohta käännyttäisiin kohti stadionia ja siellä odottavaa maalia, mutta tämän aika ei ollut ihan vielä. 41. kilometriaikani oli 5:11, ja vihdoin alkoi matka kohti stadionia. Päätin että en ota turhaan mitään loppukiriä, koska se ei loppuaikaani juuri vaikuta enkä ole lähellä mitään "pyöreää" aikaa.

Stadion tuli näkyviin ja ensin juostiin sen ulkopuolella seinän vieressä. Hetken päästä sai juosta maratonportista sisään, ja tunnelma oli todella korkealla. En voinut olla hymyilemättä, niin hyvältä tuntui. 42. kilometri täyttyi ratasuoran alussa väliajalla 5:25, mutta en enää välittänyt mitä kello näytti. Fiilistellen juoksin suoran ja kaarteen, katselin yleisöä ja nautin hyvin ja ennen kaikkea uskomattoman kevyesti sujuneesta juoksustani. Lopulta juoksin tuuletellen maaliviivan yli ja pysäytin kelloni. Tajusin parantaneeni omaa ennätystäni yli 15 minuutilla, mistä olin todella tyytyväinen, vaikka omaa sisäistä tavoitettani 3:30-alituksesta en saavuttanutkaan.

En ole ikinä juossut näin helppoa maratonia, ja silti oma ennätys parani reippaasti. Tankkaukseni juoksuviikolla ja myös matkan aikana oli siis ilmeisen onnistunut. Lisäksi järjestelyt, sää ja muu varsinaisen juoksusuorituksen ulkopuolinen olivat suunnilleen niin hyvällä tolalla kuin mahdollista. Jälkikäteen tuloksista näin, että matkalla 10 kilometrin kohdalta maaliin olin parantanut sijoitustani yli 2000 pykälää, eli ohittanut tämän verran muita juoksijoita! Tukholman maratonista jäi todella hyvä jälkimaku kaikin puolin.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona:

Takaisin etusivulle