Muut juoksut

Tukholman maraton 2016

Lauantai 4.6.2016 klo 12.00

Sää:
Lämpötila n. 18 astetta, aurinkoista

Bruttoaika:
3:36:00

Nettoaika:
3:34:35

Puolimaratonin väliaika:
1:42:36

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/1197682579

Tukholman maratonille tälle vuodelle olimme ilmoittautuneet jo hyvissä ajoin edellisenä vuonna, syyskuun puolivälissä, neljän hengen porukalla. Lopulta matkaan pääsi vain kaksi, koska yksi joutui leikkaukseen ja toisella epäiltiin sydämessä jotakin häiriötä. Itselläni oli kyseessä juhlava 10. maraton, jota odotin innolla. Kuntonikin oli talven ja kevään aikana noussut kenties uuteen huippuunsa, mutta päätin kuitenkin ennätysyrityksen sijaan lähteä juoksuun rennolla asenteella ja nauttimaan matkasta. Tukholma kun ei olosuhteidensa (ruuhka, reitti) takia välttämättä ole optimaalinen paikka ennätysyrityksille.

Olimme varanneet matkan Vetikko Travelilta samaan tapaan kuin kaksi vuotta aiemmin, eli laivamatkat olivat Silja Symhonyllä. Noin viikkoa ennen lähtöä laivalla alkoi norovirusepidemia, ja hetken jännitti jopa onnistuisiko matka ollenkaan. Laiva liikennöi normaalisti, mutta siellä siivottiin jatkuvasti. Itsekin otin käsidesin mukaan ja kuljin laivan julkisissa tiloissa välttäen koskemasta esim. kaiteisiin.

Lähdimme Tampereen maratonklubin bussikuljetuksella vanhalta kirkolta noin klo 13, ja Linnatuulessa pidetyn tauon jälkeen saavuimme satamaan noin klo 16.15. Laivan lähtöaika oli klo 17, joten enemmänkin pelivaraa aikatauluun olisi saanut jäädä, mutta ehdimme kuitenkin ihan hyvin. Etukäteen jännitimme, saisimmeko olla kahdestaan neljän hengen hytissä, vai tulisiko sinne kaksi tuntematonta osallistujaa kanssamme. Hytin avaimet saatuamme ja laivaan kävellessämme huomasimme, että avaimet olivat seaside-luokkaan, vaikka olimme maksaneet promenadesta. Hytissä odotti kaksi muuta juoksemaan tulevaa, meille entuudestaan tuntematonta miestä. Hytti vaikutti heti ahtaalta, ja päätimmekin käydä valittamassa väärästä hyttiluokasta siinä toivossa, että pääsisimme kaksin eri hyttiin. Juoni onnistuikin ja saimme uuden kahden hengen hytin. Sekin tosin oli kalliimpaa seaside-luokkaa, mikä oli kuitenkin samantekevää, pääasia että tilaa oli enemmän henkilöä kohti.

Olin perinteiseen tapaan suorittanut hiilihydraattitankkauksen tapahtumaviikon tiistaista torstaihin, minkä lisäksi olin syönyt samana aikana paketillisen Jaffa-keksejä ja pussillisen kuivattuja hedelmiä. Perjantaina söin normaalisti, ja perjantai-iltana oli laivalla pastabuffet, jossa söin maltillisesti. Lauantaiaamuna söin laivan aamupalalla puuroa voisilmällä ja marjoilla, lasin tuoremehua, pari leipää juustolla ja kinkulla ja kaksi kupillista kahvia. Sääennuste lupaili aurinkoista, pientä tuulta ja noin 18 asteen lämpötilaa. Puin juoksuvaatteiksi lyhyet juoksutrikoot ja hihattoman paidan. Mietin, ottaisinko lippalakin päähän, mutta päädyin pelkkiin aurinkolaseihin. Lippalakin otin kuitenkin reppuun siltä varalta että mielipiteeni muuttuisi vielä ennen repun vientiä varustesäilytykseen. Pakkasin kuusi Maximin colanmakuista energiageeliä tavaravyöhön, jonka kahteen taskuun ne mahtuivat kohtalaisen hyvin. Vyö oli aika painava, joten kiristin sen mahdollisimman kireälle. Lisäksi otin yhden geelin irralleen reppuun ennen lähtöä syötäväksi.

Lähdimme kävelemään laivalta noin klo 10.20, ja saavuimme tapahtumapaikalle vasta vähän ennen klo 11:ta. Soitin työkaverilleni, joka myös oli osallistumassa, ja sovimme tapaavamme expoalueen edessä. Emme kuitenkaan löytäneet toisiamme, ja hetken alueella pyörittyäni tajusin kellon olevan jo sen verran paljon, että kohta tulee kiire. Vein varusteet säilytykseen ja lähdin kävelemään kohti lähtöaluetta. Olin ajatellut jättää viimeisen wc-käynnin sinne, jonka jälkeen tarkoitukseni oli lämmitellä ennen lähtöä. Tulin vessajonoon noin klo 11.20. Jono kiemurteli lähtöalueen poikki, ja kun jono lyheni ja pääsin lähemmäs sen kärkeä, juoksijoita alkoi jo kokoontua lähtöalueelle. Jono alkoi hiljalleen hävitä väkijoukkoon, ja huomasin, että bajamajoille menee ihmisiä myös suoraan jonon takaa sitä mukaan kun niitä vapautuu. Hetken katseltuani tulin siihen tulokseen, että näin on parempi itsekin toimia, joten menin jonottamaan vapaaseen kohtaan bajamajojen eteen. Hetken kuluttua pääsinkin yhteen niistä kellon ollessa noin 11.45.

Wc-käynnin jälkeen ihmisiä oli lähtöalueella jo niin paljon, että katsoin paremmaksi unohtaa alkulämmittelyt ja siirtyä karsinassa niin eteen kuin vielä mahdollista. Muistin myös ottaa yhden geelin kuten olin suunnitellut. Karsinassa odotellessani näin myös yhtä pykälää edempänä olevassa karsinassa olleen kaverini, joka vilkutteli minulle. Hän oli yrittänyt houkutella minua juoksemaan kanssaan alle 3.20-aikaa, mutta en ollut lupautunut. Muutama minuutti ennen lähtöä muistin myös käynnistää sykemittarini.

Yllättävän nopeasti lähtöhetki tulikin ja lähdin ruuhkan mukana kävelemään kohti lähtöviivaa. Hölkkäämään pääsin jo vähän ennen viivaa, ja pari metriä ennen sitä laitoin oman kelloni käyntiin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tunnelma oli korkealla. Muistin ottaa alun rauhallisesti, vaikka mieli tekikin lähteä muiden vauhtiin. Lisäsin vauhtia hiljalleen kohti tavoitetta. Ruuhkaa oli paljon, mutta pääsin silti yllättävän hyvin juoksemaan oman mieleni mukaisesti ilman suurempaa pujottelua. Ensimmäinen kilometri täytti ajassa 4:53.

Aloitin heti alkumatkasta juomaan pieniä hörppyjä kädessä kuljettamastani puolen litran vesipullosta. En muistanut missä kohdassa ensimmäisen juomapisteen piti tulla vastaan, mutta olin ajatellut pitää pullon mukanani ainakin siihen asti, jotta pääsisin ruuhkan ohitse keskeltä juoksuväylää. Juoksu maistui, vaikka syke olikin jälleen korkeammalla kuin olin suunnitellut. Aikeeni oli juosta ensimmäinen kymppi noin 160 sykkeellä, jolla testilenkkieni perusteella kilometrivauhdin olisi silti pitänyt olla alle viiden minuutin, mutta nyt syke alkoi jo lähestyä 170:ää. Toinen kilometriaika oli 4:42. Ensimmäinen loiva nousu tuli vastaan, ja otin sen rauhallisesti. Seuraavassa loivassa alamäessä vastaavasti rullasin monen muun ohitse.

Aloin jo vähän ihmetellä, kuinka kaukana ensimmäinen juomapiste on, kun lähestyttiin rantakatua. Kolmas kilometrikin täyttyi ja aikani oli 4:53. Rannassa mentiin vielä hyvän matkaa ennen kuin juomapiste vihdoin tuli vastaan. Suunnitelmani mukaisesti pysyin keskellä enkä joutunut juurikaan hidastamaan vauhtia, vaikka juoksijoita poukkoilikin jonkin verran muki kädessä sinne tänne. Melkein heti juomapisteen jälkeen täyttyi neljäs kilometri ajalla 4:51. Omassa pullossani oli vielä yli puolet jäljellä, jotin päätin pitää sen mukanani toiselle juomapisteelle asti.

Reitti kääntyi kohti vanhaakaupunkia, ja reitin varrella oli jatkuvasti todella paljon katsojia ja kannustajia. Viidennen kilometrin väliaikapisteellä kilometriaikani oli 4:55 ja virallinen kokonaisväliaika 23:58. Laskeskelin, että tällä vauhdilla loppuaikani olisi noin 3:25 luokkaa, eli ihan ok. Juoksu tuntui kevyeltä ja uskoin pystyväni ylläpitämään saman keskivauhdin loppuun asti.

Vanhankaupungin jälkeen käännyttiin taas rantakadulle, jossa vuonna 2014 oli ollut sambatanssijoita esiintymässä. Odottelin heitä tälläkin kertaa, mutta turhaan. Kuudes kilometri täytti ajalla 4:56. Otin ensimmäisen matkalle varaamani geelin tällä kohtaa. Vähän ajan päästä tultiin toiselle juomapisteelle, jonka ohitin jälleen pysähtymättä. Join vähän omasta pullostani ja heitin sen sitten reitin sivuun. Seitsemäs kilometriaikani oli 4:58. Keskisyke alkoi olla jo 172, eli kiristämisvaraa ei ollut. Voi olla että lämmin sää nosti osaltaan sykettä, mutta muutenkin tuntuu että kisoissa sykkeeni on aina paljon korkeampi kuin samanvauhtisissa reeneissä.

Hetken päästä käännyttiin jyrkkään nousuun kohti Västerbron siltaa. Otin nousun rauhallisesti. Kahdeksas kilometri täyttyi heti sillan alussa, ja aikani oli 5:04. Loiva nousu ei tuntunut pahalta, ja sitä seuranneessa loivassa pitkässä alamäessä kiristin taas vauhtia. Yhdeksännen kilometrin aika oli sama kuin edellisenkin eli 5:04. Hetken päästä tultiin juomapisteelle, josta otin kaksi mukillita vettä. Toisen join ja toisesta sivelin vettä käsivarsiin, kasvoille ja niskaan.

Hetken päästä alkoi jo näkyä virallinen 10 km väliaikapiste. Kilometriaikani oli 4:45 ja kokonaisväliaika 48:37. Laskin taas mahdollista loppuaikaa, ja 3:25-3:26 tuntui aika todennäköiseltä. Matka eteni tunnelmasta nauttien ja hienossa säässä, mutta mitään erityisiä mielikuvia sen varrelta ei tältä kohtaa jäänyt. Syke pysyi samalla tasolla ja kilometriajat olivat 4:43-5:06 -välillä. 15k väliaikapiste tuli ja meni, ja loppuaika-arvioni pysyi samana.

Muutaman kilometrin päästä käännyttiin "maaseutukierrokselle". Huomasin muiden tavoin hakeutuvani mielellään reitin siihen reunaan, jossa oli varjoa, koska aurinko paahtoi kuumasti. Kilometriaikani välillä 15-20 km olivat haarukassa 4:41-4:55. Loivaa ylämäkeä pitkin juostiin kohti puolimatkan tarkistuspistettä. Hetken päästä se tulikin, ja kelloni näytti 1:42:36. Olin siis edelleen noin 3:25-3:26 -loppuajan vauhdissa, ja juoksu tuntui hyvältä.

Huomasin tässä vaiheessa, että jonkin matkaa edelläni eteni jänisryhmä. Ihmettelin asiaa ja mietin, mitä loppuaikaa jänikset voisivat juosta. Päädyin siihen, että ainoa vaihtoehto on 3:30, johon nähden heillä oli mielestäni melko kova vauhti. Saavutin jäniksiä hiljalleen ja jossain vaiheessa näin viireistä, että niissä tosiaan luki 3:30. Huomasin myös, että en oikeastaan pysty jänisryhmää kovempaan vauhtiin järkevillä sykkeillä, joten jäin ryhmän perään juoksemaan. Kilometriajat alkoivat olla aavistuksen huolestuttavasi pääsääntöisesti yli viittä minuuttia, 20-25 km välillä haarukassa 4:51-5:11. Jossain näillä main alkoi kuulua sambarytmejä, ja alkumatkasta odottamani sambatanssijat tulivatkin hetken päästä näkyviin. Heidät näki siis tällä kertaa vain yhden kerran koko matkan aikana.

Olin jo vähän puolimatkan jälkeen huomannut, että vesi hölskyy vatsassani. Vähensin tämän takia juomistani ja otin vain pienen hörpyn muutamalla juomapisteellä. Geelin muistin ottaa koko matkalla tasaisesti aina kuuden kilometrin välein. Nesteen imeytymättömyys vähän huolestutti, mutta se ei ainakaan vielä vaikuttanut juoksuuni.

Olin mielessäni jakanut puolimatkan jälkeen jäljellä olevan matkan etapeihin niin, että ensin olisi Djurgårdenin kierros, sitten matka Västerbron sillalle ja sen jälkeen matka maaliin. Vähitellen alkoi Tukholman keskusta näkyä ja ensimmäinen näistä etapeista alkoi siis olla takana. 25-30 km välillä kilometriaikani olivat vähän parempia kuin edellisillä viidellä kilometrillä: 4:55-5:04. 30 km väliaikapisteellä laskeskelin, että 3:30-alitus olisi realistinen tavoite, sen verran vauhtini oli hidastunut. Suurta motivaatiota vauhdin kiristämiseen ei ollut, koska oma ennätys jäisi kauas ja toisaalta reittiennätys vaikutti tulevan helposti. Halusin kuitenkin päästä 3:30:n alle ja päätin roikkua jänisseurueen perässä. Ajattelin heidän juoksevan bruttoajan mukaan, ja koska itseltäni oli kestänyt noin puolitoista minuuttia päästä lähtöviivalle, minulle jäisi vielä hyvä marginaali tuohon tavoitteeseen.

Jossain näillä main oli energiapiste, jossa kuitenkin jaettiin avaamattomia Pepsi-tölkkejä, vieläpä Pepsi Maxia jos oikein näin. En ottanut sellaista, koska liiallinen hiilihappo arvelutti. Maxissahan ei myöskään olisi ollut energiaa.

Parin kilometrin päästä alettiin lähestyä Västerbrota, joten toiseksi viimeinen henkinen etappini alkoi lähestyä loppuaan. Kilometriajat olivat edelleen muutaman sekunnin verran viiden minuutin yläpuolella. Juoksu ei tuntunut enää kevyeltä, ja laskeskelinkin, että 3:30-loppuaikakin alkaa näyttää vaikealta saavuttaa.

Hetken päästä käännyttiin jyrkkään nousuun kohti siltaa. Otin nousun rauhallisesti, mutta siitä huolimatta yhtäkkiä kesken nousun nivusessa tuntui outo nykäisy ja tuntui kuin joku lihas kramppaisi. Pelästyin tätä ja hidastin vauhtia selvästi. Kramppaamisen uhka meni hetkeksi ohi ja etenin rauhallisesti loivaa nousua kohti sillan lakipistettä. Sitä seuraavasta pitkästä loivasta alamäestä ei ollut nyt kovin paljon hyötyä, koska en uskaltanut juurikaan lisätä vauhtia. Tämä näkyikin seuraavasssa eli 34. kilometriajassani, joka oli 5:52!

Tasaisella edettäessä sain vielä kiristettyä lähemmäs viiden minuutin kilometrivauhtia, 35. kilometri jopa vähän sen alle. Koko ajan jaloissa tuntui kuitenkin omituiselta, joten etenin varovasti. Tiesin, että 3:30 oli lipsunut ulottumattomiin, mutta aiempaan reittiennätykseen eli 3:37:ään olisi turvallinen marginaali. Näillä kohdin taisi olla myös energiapiste, jossa colaa tarjoiltiin mukeista, joten join pari sellaista.

Jänisryhmää ei enää ollut hetkeen näkynyt ja muutenkin tuntui, että muita juoksijoita menee ohitseni jatkuvasti molemmin puolin. Vauhtini oli hidastunut selvästi, koska halusin ennen kaikkea varoa kramppaamista. Hitaammalla vauhdilla juoksu oli tietysti kevyempää ja sykekin alkoi laskea selvästi. Nautin tunnelmasta ja kannustuksesta sekä lähenevästä maalista.

Vähän 38 km jälkeen oli edelliseltä Tukholman kerraltani muistamani rypälesokeripiste. Otin muutaman tabletin käteeni, mutta en syönyt niitä heti. Muistin, että kuivaan suuhun laitettuna se oli edelliskerralla tuntunut todella epämiellyttävältä, koska sokereita ei ollut kuivana meinannut saada alas. Odotin siis juomapisteelle, joka tulikin noin puolen kilometrin päästä, ja söin sitten sokerit veden kanssa.

Kilometriaikani alkoivat liukua kohti kuutta minuuttia, ja 40. kilometri jopa sen yli koko matkan huonoimpana kilometriaikana 6:06. Tajusin, että maali on tulossa ihan pian, ja tiesin hitaasta etenemisestäni huolimatta sentään tekeväni reittiennätyksen. 41. kilometri täyttyi ajalla 5:49, ja minua jopa vähän nauratti tällainen vauhti, joka oli minuutin verran per kilometri hitaampaa kuin mihin olin uskonut pystyväni.

Hetken päästä alkoi jo näkyä stadion. Mietin aiempia juoksujani, tänään kuljettua matkaa ja sitä, että muutaman minuutin päästä täyttyisi 10. maaliin juoksemani maraton. Yhtäkkiä liikutuin tästä niin, että kyynelet nousivat silmiini ja aloin melkein itkemään. Tajusin toki mielialojen heittelyn johtuvan väsymyksestä ja energiavajeesta.

Kohta käännyttiin stadionin portista sisään ja juoksuradan alussa oli 42. kilometrin kyltti. En enää välittänyt kellosta, vaan nautin stadionin tunnelmasta ja hölkkäilin kohti maalivivaa. Kaarteen ja loppusuoran jälkeen se tulikin vihdoin vastaan. Tuulettelin jo vähän ennen sitä, ja maaliviivan kohdalla pysäytin kelloni. Reittiennätykseen ei lopulta jäänyt kuin kolmisen minuuttia marginaalia, mutta olin kuitenkin ihan tyytyväinen. Sain heti vesipullon ja suuntasin sen jälkeen mitalin hakuun ja kohti maalihuoltoa sekä etsimään kavereitani. Maalihuollosta olikin mukava nauttia aurinkoisessa ja lämpimässä säässä.

Muutaman päivän sulattelun jälkeen tästä vuoden 2016 Tukholman maratonista jäi hyvä fiilis. Sää oli upea, ja kannustus reitin varrella sekä suuri osanottajamäärä loivat jälleen upean tunnelman. Itselläni uusi reittiennätys syntyi kramppiuhkaa lukuunottamatta helposti, ja energia riitti koko juoksun ajaksi. Enkä saanut laivalta norovirustakaan!

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,60 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle