Muut juoksut

Tukholman maraton 2018

Lauantai 2.6.2018 klo 12.00

Sää:
Lämpötila n. 28 astetta, puolipilvistä

Bruttoaika:
3:36:39

Nettoaika:
3:35:53

Puolimaratonin väliaika:
1:45:03

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/2745839001

Tällä kertaa ilmoittauduin Tukholman maratonille vasta noin kuukausi ennen tapahtumaa työkavereiden houkuttelemana ja toki myös itse osallistumisesta innoissani. Olin juuri juossut Krakovan maratonin eikä treeniaikaa näiden kahden välillä juurikaan ollut, mutta uskoin silti pääseväni Tukholmassa pitkästä aikaa alle kolmen ja puolen tunnin aikaan. Tapahtuman lähetessä sääennusteet näyttivät kuitenkin melkoisen lämmintä koko viikonlopulle, joten aloin jo ennalta vähän tinkiä tästä tavoitteesta. Kyseessä olisi minulle ensimmäinen maraton helteellä, joten ajattelin juosta fiiliksen mukaan ja rennosti.

Aikatavoitteen puuttuessa päätin tällä kertaa kokeilla myös vähäisempää hiilihydraattitankkausta. Söin koko viikon muuten normaalisti, mutta ainoastaan torstaina söin maltodekstriiniä noin 200-250 grammaa. En jaksanut suhtautua tankkaukseen kovin systemaattisesti vaan otin senkin suhteen rennosti.

Tulin Tukholmaan lentäen perjantaina iltapäivällä, joten minulla oli hyvin aikaa hotellihuoneen vastaanottamisen jälkeen käydä expossa juoksunumero hakemassa ja ensimmäistä kertaa myös pasta partyssä. Kävellessäni exposta stadionille, jossa pastaa sai, matkan varrella sattui menemään ohitse paljon juoksijoita, jotka olivat maratonin yhteydessä järjestetyllä 5 kilometrin matkalla. Onneksi olin pastaa syömässä juuri ennen kuin suuri joukko näitä juoksijoita saapui paikalle, joten vältyin käytännössä kokonaan jonottamiselta. Ruoan laatu ei ollut kovinkaan kummoinen, joten jatkossa pastapartyyn osallistumiseen ei taida olla suurtakaan hinkua. Sieltä sai vain lautasellisen pastasalaattia, jossa ei ollut muuta kuin pastaa, oliiveja, rucolaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja sekä niin paljon oliiviöljyä, että sitä jäi lautasen pohjalle yli sentin kerros. Lisukkeeksi sai leipää ja hiilihapotettua vettä. Muuten stadionilla oli mukava istuskella ja nauttia lämpimästä tunnelmasta.

Lauantaiaamuna menin hotellin aamiaiselle vähän kahdeksan jälkeen, ja paikalla oli melko paljon muitakin juoksijoita. Jouduin muuttamaan aamupalasuunnitelmaani totutusta, koska hotellissa ei yllättäen ollutkaan lainkaan puuroa tarjolla! Söin sitten leivän, tuoremehun, kahvin ja jälkiruoan lisäksi ihan vähän pekonia ja yhden kananmunan. Vähän jännitti miten tämä toimisi, mutta ajattelin että lähtöön on vielä niin paljon aikaa että se ei haittaisi.

Aamupalan jälkeen puin hotellihuoneessa juoksuvaatteet ja numeron valmiiksi päälleni. Lisäksi pakkasin reppuun ne tavarat, joita tarvitsen mukaani ja jotka jätän varustesäilytykseen. Matkalaukkuun pakkasin loput tavarat. Lähdin suunnitelmani mukaisesti viemään matkalaukkua säilytykseen satamaan, jossa piti olla maksullisia tavaralokeroita. Matkalaukku kun ei mahtuisi maratonin tavarasäilytykseen. Matkalla satamaan vastaan tuli sadoittain juoksijoita, myös Tampereen maratonklubilaisia. Osa tunnisti minut ja ihmetteli, miksi kuljen väärään suuntaan. Olin terminaalissa noin klo 10. Yllättäen kaikki tavarasäilytyslokerot olivat täynnä! Kysyin infosta, onko niitä muualla, mutta ei ollut. Info neuvoi kysymään, onnistuisiko säilytys hotelli Ariadnessa, mutta ei voinut luvata tätä. Näin kuitenkin terminaalissa Vetikko Travelin henkilöstöä ja itse Paula Vetikonkin. Minulla oli heiltä varattu paluumatka laivalle, joten ajattelin ensin käydä kysymässä, onko heillä mielessään mitään vaihtoehtoa. Paula lupasikin heti ottaa matkalaukkuni huostaansa ja lupasi, että saan sen maratonin jälkeen samalla kun maihinnousukorttinikin. Onneksi tämä järjestyi näin kätevästi!

Kävelin satamasta expoalueelle ja koitin viestitellä yhdelle työkaverilleni ja tähyillä, näkyisikö tuttuja. Jonkin aikaa paikalla notkuttuani en nähnyt ketään, eikä työkaverinikaan vastannut viestiin eikä puheluun. Lähdin kävelemään kohti stadionia ja lähtöaluetta. Sinne päästyäni sain yhteyden työkaveriini, joka kertoi heidän olevan vielä expossa. Kysyin mitä reittiä he tulevat lähtöalueelle ja menin sitten sille puolelle sisäänkäynnin tuntumaan odottelemaan. Jonkin ajan kuluttua näimmekin toisemme. Menimme varjoon nurmikolle istuskelemaan ja odottelemaan ajan kulumista. Noin 45 minuuttia ennen lähtöä kävimme viemässä tavarat säilytykseen ja kännykän ja lompakon arvotavarasäilytykseen. Sinne oli vähän jonoa, mutta kauaa ei kuitenkaan tarvinut odotella. Geelit vyössä, sieni vyön alla, lippalakki päässä ja vesipullo kädessä jatkoin muiden kanssa kohti vessajonoja, jotka olivatkin todella pitkät. Harmittelin, että olimme lähteneet liian myöhään liikkeelle. Muistelin, että myös lähtökarsinoissa on vessoja, joten päätimme lähteä katsomaan olisiko siellä vähemmän jonoa. Meillä oli jokaisella eri lähtöryhmä, joten toivotimme toisillemme tsempit ja lähdimme seuraamaan omia viitoituksiamme.

Saavuin lähtökarsinaan noin 35 minuuttia ennen lähtöä, ja hämmästyksekseni vessajonossa oli vain muutama ihminen. Bajamajoja oli kuutisen kappaletta, joten pääsin wc-käynnille vain parin minuutin odottelun jälkeen. Sen jälkeen menin lähtökarsinani alkupäähän ja jäin varjoiseen paikkaan nojailemaan betoniesteeseen. Vähitellen väkeä alkoi tulla lisää ja tunnelma tiivistyi. Pysyin rauhallisesti paikallani ja yritin katsella, jos näkisin muita suomalaisia. Aika vähissä he tuntuivat olevan. Lähtöhetki läheni ja kymmenisen minuuttia ennen sitä päätin käydä varmuuden vuoksi vielä pisoaarilla, johon ei ollut juurikaan jonoa.

Pienen odottelun jälkeen karsinoiden väliset nauhat poistettiin ja väki lähti kävelemään lähemmäs lähtöviivaa. Ruotsin kansallislaulun ja muun tunnelmannostatuksen jälkeen lähtölaukaus kajahti. Pääsin suhteellisen pian lähtöviivalle, jonka kohdalla painoin oman kelloni käyntiin ja lähdin juoksemaan. Ruuhkaa oli tuttuun tapaan melkoisesti, ja varsinkin ensimmäinen kilometri oli siitä johtuen melkoisen hidas. Toisaalta ajattelin ottaa rauhallisesti ja mennä maltillisella vauhdilla, joka tuntuu hyvältä ja kevyeltä. Siinä mielessä ruuhka oli ehkä hyväkin asia.

Pikku hiljaa pääsin omaan juoksurytmiin ja -vauhtiin. Alle viiden minuutin kilometrit taittuivat helposti, eikä kuumuuskaan tuntunut kovin pahalta vielä tässä vaiheessa. Ensimmäisen juomapisteen kohdalla juoksin oman pulloni ansiosta keskellä tietä ja vältin pahimmat ruuhkat. Noin viiden kilometrin kohdalla työkaverini, joka oli lähtenyt yhtä lähtöryhmää kauempaa, saavutti minut. Vaihdoimme muutaman sanan, minkä jälkeen hän meni menojaan. Katselin kevyen näköistä askelta ja tiesin, että näkisin hänet seuraavan kerran vasta maalissa.

Juoksu kulki mukavan kevyesti ja yllättävänkin hyvällä vauhdilla. Sykkeet pysyivät alle 170:n, vaikka yleensä olin antanut niiden nousta vähän sen yli jo maratonin alkumatkasta. Noin seitsemän kilometrin kohdalla reitti kulki kerrostalojen välissä asfaltilla, ja aurinko paistoi suoraan edestä. Varjoa ei siis ollut, ja yhtäkkiä tuntuikin kuin juoksisi kuumassa pätsissä! Sykkeeni nousi selvästi, mistä pelästyneenä hölläsin vähän vauhtia. Aika pian pahin kuumuus kuitenkin hellitti ja taisi aurinkokin vähän mennä pilveen. Välillä kävi myös pieni tuulenvire, joka viilensi mukavasti. Kymmenen kilometrin väliaikapiste tuli vastaan ajassa 50:10, eli olin edennyt keskimäärin melko tarkkaan viiden minuutin kilometrivauhdilla.

Geelien ja suolan suhteen olin jo ennalta päättänyt noudattaa samaa taktiikkaa kuin Krakovassa, eli olin ottanut ensimmäisen suolapussin noin 7,5 kilometrin kohdalla ja nyt otin ensimmäisen geelin. Molempia oli tarkoitus ottaa noin viiden kilometrin välein eli käytännössä lähes jokaisella juomapisteellä otin jomman kumman. Kastelin aina myös käsiä ja kasvoja, ja kaadoin vettä vähän myös päähäni. Reitillä oli hyvin suihkupisteitä, ja aina sellaisen kohdalle tultaessa otin lakin pois päästä ja juoksin kädet levällään suihkun alta. Lisäksi kastelin vesilaareissa lippiksen ja sienen, jota käytin ajoittain juomapisteiden välillä ihoni viilentämiseen.

14 kilometrin kohdalla tajusin, että kolmasosa matkasta oli takana. Aloin tuttuun tapaan miettiä, miten jakaisin loppumatkan etapeiksi. Se jakautuikin kätevästi tasan seitsemän kilometrin pätkiin: ensin tästä kohdasta puolimatkan mittapisteelle, sitten siitä Viking Linen terminaalin jälkeen alkavaan pitkään nousuun noin 28 km kohdalla, seuraavaksi Västerbron sillan ylityksen jälkeiseen 35 km väliaikapisteeseen ja sen jälkeen viimeiselle etapille maaliin.

Vauhtini jäi välillä viiden minuutin kilometrien huonommalle puolelle, mutta en antanut sen häiritä. Noin 17 kilometrin kohdalla aloitettiin "maaseutukierros", joka oli tällä uudella reitillä selvästi lyhyempi kuin vanhalla. Juoksu kulki hyvin ja tuntui, että ohitan melko paljon muita. Djurgårdenille ja rantaan tultaessa jonkin ajan kuluttua saavuttiin puolimaratonin väliaikapisteellä, jolla kelloni näytti 1:45:03. Olin siis käytännössä säästä huolimatta kolmen ja puolen tunnin vauhdissa! 3:30-jäniksetkin näkyivät jatkuvasti edelläni hyvin lähellä. Epäilin silti, etten tulisi siihen pääsemään. Joka tapauksessa suuntasin ajatukseni seuraavaan etappiin.

Kaupunkialueelle tultaessa oli taas kannustajia sankoin joukoin reitin varrella, joten tunnelma oli korkealla. Juoksu kulki edelleen kevyesti, vaikkakaan ei kovin hyvällä nopeudella. En välittänyt vauhdista, vaan keskityin nauttimaan tunnelmasta. Syke pysyi edelleen mukavasti alle 170:n ja uskoin jaksavani hyvin loppuun asti.

Vähän 25 kilometrin jälkeen saavuttiin Hornsgatanille, jota jatkettiin suoraan noin kilometrin verran. Sen jälkeen reitti kääntyi alas kohti rantaa, ja pitkässä alamäessä huomasin vauhtini olevan 4:15/km-luokkaa. Alamäen jälkeen mentiin rantaa melko pitkään, ja sataman jälkeen aloin odottelemaan tämän etapin päättymistä ja nousun alkamista. Järjestäjät tekivät juuri joitakin pieniä liikennejärjestelyjä, ilmeisesti avatakseen tien osittain liikenteelle. Se ei kuitenkaan haitannut, vaan juoksijoita ohjattiin selkeästi lippusiimoilla. Huomasin asian vain siitä, että jonkin matkaa edelläni menevät olivat ei puolella siimaa. Autotien alikulun jälkeen nousu jyrkkeni odotetusti. Annoin vauhdin pudota selvästi, ja se olikin välillä jopa kuuden minuutin kilometrien huonommalla puolella.

Pitkä nousu loppui jonkin ajan kuluttua, ja sitten olikin vuorossa loiva alamäki. Ennakolta olimme työkaverini kanssa reittikartalla ihmetelleet, miksi osa reittiviivasta oli katkoviivaa. Asia selvisikin pian kun juostiin pitkään tunneliin! Autoliikenteeltä oli vain yksi kaista erotettu juoksijoille, joten meteli oli aika kova kun muilla kaistoilla kulki autoliikennettä. Tunnelissa ohitin myös yhden 3:30-jäniksen, mitä vähän ihmettelin. Edellä vähän matkan päässä meni kuitenkin toinen jänis porukkansa kanssa. Tunnelista ulos tultaessa ohitin yhden 3:30-jäniksen, joka käveli! Myöhemmin kuulin, että ilmeisesti jänikset olivat vaihtaneet vuoroja, mikä selittäisi asian.

Jo tunnelissa ulostulon häämöttäessä olin nähnyt, että ulkona sivusuunnastakin tulee juoksijoita. En heti ymmärtänyt, mitä juoksijoita ne olivat. Meidät ohjattiin heidän kanssaan samansuuntaisesti leveälle kadulle, joka oli lippusiimalla jaettu kahteen rinnakkaiseen kaistaan. Oikeanpuoleisella olevat etenivät selvästi hitaammin, joten ajattelin, että heidän on pakko olla itseäni jäljessä. Jonkin ajan kuluttua ymmärsin, että minun oli itsekin pakko olla juossut siitä aikaisemmin, ja kysyinkin vierelläni juoksevalta asiasta. Hän ei ollut varma. Vähän myöhemmin aloin tunnistin kadun samaksi Hornsgataniksi, jolla olimme olleet noin viisi kilometriä aiemmin. Asia vahvistui, kun yhdessä kadunkulmassa oikeanpuoleinen kaista kääntyi oikealle meidän jatkaessa katua pitkin suoraan eteenpäin. Risteyksessä oli jonkin verran järjestiä liikennettä ohjaamassa, mutta ilmeisesti osa porukasta oli juossut väärälle reitille. Huomasin muutaman epätietoisen näköisen vastaantulijan, jotka selvästi olivat tajunneet virheensä ja palasivat takaisin etsimään paikkaa, josta heidän olisi pitänyt kääntyä. Viimeinen tällainen juoksija tuli vasta noin 40 km kohdalla vastaan, ja mietin, että hänen osaltaan peli taitaa olla menetetty.

Aika pian alkoi näkyä Västerbron ylityksestä varoittavia kylttejä niin järjestäjien laittamana kuin katsojillakin. Hetken päästä siltakin tuli näkyviin. Tällä uudella reitillä se ylitettiin vain kerran, ja sillalle tultiin eri suunnasta kuin aiemmin. Jyrkin nousu rannasta tultaessa jäi pois, ja käytännössä tällä kertaa tultiin suoraan sillan kannelle. Itse en pitänyt sitä tälläkään kertaa lainkaan pahana, joten jatkoin kevyellä rasituksella eteenpäin ja hymyilin katsojien erilaisille kylteille (mm. "Fuck the Bridge" jäi mieleen). Sillan lakipisteen jälkeen käännyttiin tutusti alamäkeen, ja lisäsin vauhtia. 35. kilometriaikani olikin koko matkan nopein 4:45, ja samalla mietin viimeisen etapin alkaneen.

Kaupungintaloa lähestyttäessä oli Enervitin piste, jossa toinen kaista kurvasi geelienjakopisteen kautta. Suuntasin sinne, mutta järjestäjä katsoi numeroani ja viittilöi eri suuntaan kommentoiden samalla jotakin sen suuntaista kuin "bara förbokning". Ymmärsin sen verran, että ilmeisesti tämä geelihuolto olisi pitänyt varata ja maksaa etukäteen, vaikka vähän aiemmin reitillä oli jaettu kaikille ilmaiseksi geelejä.

Vaikka olin juonut melko paljon jokaisella pisteellä, alkoi janon tunnetta jo olla jonkin verran. Vähän kaupungintalon jälkeen tultiin paikkaan, jossa muistin ensimmäisellä kierroksella jaetun cokista ja kahvia. Cola olisi maistunut, joten suuntasin ahnaasti huoltopöytää kohti. Sitä ei kuitenkaan ollut tarjolla, joten kiireessä otin kahvimukin ja join sen. Oletin saavani myös vettä, mutta sitä ei ollutkaan tarjolla ainakaan kahvin jälkeen, joten suuhun jäi ikävä kahvin maku pitkäksi aikaa.

Kilometrejä kertyi ja maalikin alkoi vääjäämättä lähestyä. Juoksu kulki edelleen ongelmitta ja kohtalaisen kevyesti, tosin olin päästänyt vauhtini hidastumaan noin 5:30/km tasolle. Se ei haitannut, koska aikatavoitettahan minulla ei varsinaisesti ollut ja 3:30-aikakin oli käytännössä karannut aikoja sitten, kuten olin ounastellutkin. Maalia kohti oli välillä jonkin verran nousua, minkä muistin aiemmilta kerroilta, vaikka reitti menikin nyt vähän eri kohdasta. 40 kilometriä täyttyi, ja pian sen jälkeen jo 41!

Laskeskelin mahdollista loppuaikaani. Stadionin ulkopuolelle tultaessa sain äkillisen (ja järjettömän) päähänpiston, että alle 3:36 pitäisi päästä! Lisäsin vauhtia selvästi ja aloin ohittelemaan muita juoksijoita. Kohta kurvattiin tuttuun tapaan sisään stadionille, ja etusuoran ja kurvin jälkeen tultiinkin jo maalisuoralle. Ylitin maaliviivan ja pysäytin kelloni aikaan 3:35:53. 15. maraton siis takana, ja ensimmäinen kerta helteessä!

Maaliviivan jälkeen sain juomapullon ja kävelin kohti paidanjakoa ja maalihuoltoa. Siellä tapasin työkaverini ja muita maratonklubilaisia. Ensimmäisen huollon antimista nauttimisen jälkeen hain tavarat säilytyksestä ja katsoin puhelimesta muiden työkaverieni väliaikoja. Istuskelimme nurmikolla ja aika pian yksi työkaverini tulikin paikalle neljä tuntia selvästi alittaneena. Toisella sen sijaan näytti olevan vaikeuksia, ja hänen aikansa olikin lopulta viiden ja puolen tunnin luokkaa, joten hänet tapasin vasta laivalla.

Jälkitunnelmat tämän vuoden Tukholman maratonilta olivat hyvät. Helle ei ollut läheskään niin paha kuin olin pelännyt, ja juoksu sujui ongelmitta ja kevyehkösti. Suola- ja geelitaktiikka osoittautui edelleen toimivaksi, ja vain yhden päivän tankkauskin oli riittävä.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,31 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle