Muut juoksut

Tukholman maraton 2019

Lauantai 1.6.2019 klo 12.00

Sää:
Lämpötila n. 14 astetta, pilvistä ja lopussa sadetta

Bruttoaika:
3:23:21

Nettoaika:
3:22:40

Puolimaratonin väliaika:
1:37:37

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/3704504453

Tämän vuoden Tukholman maratonille ilmoittauduin vasta toukokuun alkupuolella. Ajattelin lähteä rennosti nautiskelemaan, koska HCR+HCM:stä palautuminen arvelutti. Kuten edellisenäkin vuonna, menin paikalle lentämällä perjantai-iltapäivänä ja olin juoksua edeltävän yön hotellissa. Kotiin palasin Siljan "maratonlaivalla" monen muun Tampereen maratonklubilaisen kanssa, vaikka olinkin varannut myös laivamatkan itsenäisesti.

Hiilihydraattitankkausta en tälläkään kertaa tehnyt lainkaan. Perjantaina söin alkuillasta pasta-partyssä vajaan lautasellisen samanlaista pastaa kuin vuotta aiemminkin, eikä se tälläkään kertaa ollut erityisen hyvää. Illalla kävin hotellin läheisessä pizzeriassa, jossa söin todella ison pizzan. Samassa paikassa hymyilytti edelläni jonossa ollut venäläinen, jolla oli vaikeuksia selittää henkilökunnalle, että hän haluaa mukaan annoksen, jossa ei ole pastan lisäksi mitään muuta. Ei siis edes kastiketta eikä mitään lisukkeita!

Lauantaiaamuna kävin hotellin aamiaisella noin klo 8-8.30, ja söin siellä aika huolettomasti ja melko paljon kaikenlaista: pekonia ja munakokkelia, kasviksia, leipää juustolla, smoothieita ja makeita leivonnaisia. Join lasillisen omenamehua ja kolmisen kupillista kahvia. Aamupalan jälkeen laitoin kaiken valmiiksi ja kulutin vielä hetken aikaa hotellihuoneessani. Kaikki oli muuten valmista, mutta yhtäkkiä mieleeni juolahti, etten ollut teipannut nännejäni vielä ollenkaan! Teippi oli kyllä mukana, joten hoidin tämänkin asian. Sitten lähdin paikallisjunalla kohti Tukholman keskustaa. Olin etukäteen käynyt katsomassa matkalaukulleni säilytyspaikan Åhlensin tavaratalosta, joka aukeaisi klo 10. Olin siellä paria minuuttia ennen, ja tavaratalo olikin jo avattu, joten pääsin suoraan sisään. Vein laukun säilytykseen ja lähdin reppuni kanssa metrolla kohti stadionia.

Väkeä oli tuttuun tapaan paljon liikkeellä, joten ruuhkaa oli, mutta noin 10.20 aikaan olin jo tapahtuma-alueella. Melkein heti huomasin maratonklubin porukkaa ja liityin heidän seuraansa. Osa klubilaisista ei ollut saanut varustesäilytyspussia ja sen sisältämiä herkkuja, koska ne olivat kuulemma loppuneet. Ei ihme, koska ainakin perjantai-iltana kun itse kävin numeroni hakemassa, pussien jako oli ennen expohallia ulkopuolella, ja kuka tahansa olisi voinut sellaisen ottaa vaikkei olisi tulossa edes juoksemaan. Myös useamman kuin yhden pussin ottaminen olisi ollut hyvin helppoa kulkemalla jakelupisteen ohi moneen kertaan.

Pukeutuminen aiheutti itselläni vähän miettimistä, koska ajoittaista sadetta oli ennustettu juoksunkin ajalle. Päätin laittaa shortsit ja pitkähihaisen paidan. Voisin juosta hihat ylös käärittyinä, mutta jos sateen takia tulisi kylmä, saisin ne myös helposti alas kesken juoksun. Lenkkareiksi olin ottanut samat kengät kuin mm. syksyn ennätysjuoksussani Berliinissä eli Nike Flex Experience 5:t. Niillä oli tosin juostu jo yli 1300 kilometriä, enkä ollut syksyn jälkeen niitä käyttänyt. Ajattelin myös, että jalkojen puutuminen loppumatkasta on voinut johtua näistä hyvin kevyesti vaimennetuista kengistä. En kuitenkaan halunnut juosta raskailla Asics Nimbuksilla, joilla olin esim. HCM:n juossut, joten otin riskin ja laitoin tälle kerralle taas nämä kevyet kengät.

Juttelimme klubilaisten kanssa ja odottelimme ajan kulumista. Jonkin ajan kuluttua joku väitti varustesäilytyksen sulkeutuvan klo 11. Kello oli noin 10.50, joten vaikka en uskonutkaan säilytyksen menevän noin aikaisin kiinni, lähdin kuitenkin muiden mukana viemään reppuani. Todellisuudessa ainoastaan numeroidenjako loppui tuolloin. Muistin ottaa repusta geelit sisältävän varustevyön sekä kertakäyttösadetakin pois, ja laitoin ne päälleni. Sykevyön jätin reppuun, koska HCRD:ssäkin olin mennyt pelkän rannemittauksen varassa, ja se oli tuntunut ainakin riittävän luotettavalta.

Vähän myöhemmin, ehkä noin 11.20 aikaan, lähdimme kävelemään kohti lähtökarsinoita. Minä ja Marko olimme samassa C-lähtöryhmässä, joten menimme yhtä matkaa. Edellisvuonna lähtöalueella ei ollut ollut juuri lainkaan wc-jonoa, ja tähän luottaen olimme jättäneet wc-käynnit sinne. C-karsinaan saavuttuamme yllätys oli suuri, kun bajamajoilta alkava jono ulottui melkein karsinan sisääntulokohdalle asti! Aikaa oli onneksi sen verran, että uskoimme ehtivämme, joten jäimme jonon jatkoksi.

Wc-vuoroja odotellessamme spekuloimme kumpikin juoksevamme alle 3:30-loppuaikaan, joten sovimme lähtevämme matkaan yhdessä. Uskoin kyllä Markon juoksevan jonkin verran minua kovempaa, mutta ajattelin että katsotaan miltä alku näyttää ja juostaan kuitenkin omat juoksumme. Jono eteni kohtalaisen nopeasti, vaikka välillä sivuilta jotkut kiilasivat suoraan vapautuvalle bajamajalle. Kun olin itse seuraavana vuorossa ja yksi ovi avautui, otin muutaman juoksuaskeleen jottei sivulta jonottamatta tullut nainen ehtisi sille minua ennen. Wc-käyntien jälkeen kävelimme vähän edemmäs lähtöryhmässä ja jäimme odottelemaan starttia. Kello oli noin 11.45 tässä vaiheessa, eli aikataulumme oli ollut ihan sopiva. Taivaalta putoili muutama pisara vettä, mutta kunnolla satamaan ei kuitenkaan onneksi alkanut.

Tunnelmannostatuksen jälkeen lähtö tapahtui, ja yllättäen pääsimme juoksemaan jo ennen lähtöviivaa. Viivan kohdalla painoin oman ajanottoni käyntiin. Alkuruuhkassa Marko lähti heti jonkin verran edelleni, mutta seurasin muutaman askeleen päässä. Juoksu oli helppoa ja vauhti alusta asti hyvä, ja ensimmäinen kilometri täyttikin mainiossa ajassa 4:52. Marko oli edennyt vähän kovempaa enkä enää edes nähnyt häntä koko ajan, mutta en lähtenyt kiristämään vaan jatkoin omaa vauhtiani.

Ensimmäiset kilometrit kulkivat todella hyvin ja kevyesti. Kilometriajat olivat 4:30:n tienoilla, ajoittain jopa alle. Syke pysyi kuitenkin hyvin kurissa, joten annoin mennä. 3:15-jäniksetkin olivat ihan lähietäisyydellä. Ensimmäisellä juomapisteellä ei ollut juurikaan ruuhkaa, koska olimme päässeet lähtemään sen verran läheltä kärkiryhmää. Otin vähän vettä ja jatkoin matkaa. Vauhti hieman huvitti, koska samaa vauhtia loppuun asti jatkamalla tekisin kirkkaasti oman ennätykseni. Tiesin, etten ollut siinä kunnossa, mutta mielenkiinnolla odotin, mitä matkan varrella tapahtuisi.

Rantakadulla noin kahdeksan kilometrin kohdalla kuulin yhtäkkiä nimeäni huudettavan. Olin sen verran ajatuksissani, että näytin varmasti hyvin yllättyneeltä kun yritin katsoa, kuka huutaja oli. Huomasinkin maratonklubin Villen, joka ei itse ollut päässyt juoksemaan, mutta oli kuitenkin mukana matkalla. Ehdin jopa moikkaamaan häntä.

Ensimmäiset 10 kilometriä täyttyivät vain vähän yli 46 minuutin ajalla, mikä oli edelleenkin ennätysvauhdin tasoa! Syke oli silti muutaman pykälän alempi kuin esim. Berliinissä, joten en nähnyt tarvetta hidastaa. Muutenkin juoksu tuntui edelleenkin hyvältä ja kevyeltä.

Vähän matkan päässä muistin, että minun oli ollut tarkoitus aloittaa geelien ottaminen 10 kilometrin kohdalla ja jatkaa siitä tasaisin viiden kilometrin välein. Mukanani oli siis kuusi geeliä, kuten usein aiemminkin. Päätin ottaa geelin heti seuraavalla juomapisteellä. Sellainen tulikin vähän 12km merkin jälkeen. Viileästä kelistä huolimatta otin varmuuden vuoksi 17km kohdalla yhden suolapussin, ja ajattelin ottaa toisen vielä jossain vaiheessa loppumatkasta.

Vähän "maaseutukierrokselle" kääntymisen jälkeen huomasin maratonklubin Urpon lähellä edessäni. Ihmettelin että olin samassa vauhdissa hänen kanssaan, mutta en lähtenyt yrittämään kiinniottoa. Myös 3:15-jänikset näkyivät edelleen ehkä noin 100-200 metrin päässä. Olin juossut edelleen hyvää vauhtia ja usempi kuin yksi kilometri oli mennyt jopa alle 4:30:n. Toisaalta muistin reitin jälkimmäisen puolikkaan olevan mäkien takia selvästi raskaampi kuin ensimmäisen, joten olin ajatellutkin tarvitsevani jonkin verran marginaalia 3:30-alitusta varten. Nyt sitä oli kuitenkin tuohon tavoitteeseen nähden aivan liikaa. Ennätyksen tekemiseen en edelleenkään uskonut, mutta vieläkin juoksu oli niin kevyttä ja sykkeet alhaiset, että jatkoin hyvältä tuntuvalla vauhdilla.

Jossain näillä paikkeilla röyhtäilin hetki aiemmin juomapisteellä nielemääni ilmaa pois, mutta samalla meinasi äsken otettu geeli tulla samaa reittiä ulos. Nieleskelin oksennuksen makua pois, ja päätin olla vähän varovaisempi loppumatkasta. Kävi myös mielessä, olinko syönyt aamupalaa vähän liikaa, vaikka siitä olikin reilusti aikaa.

Melko pian tultiin puolimaratonin väliaikapisteelle, jolla kelloni näytti alle 1:38:n aikaa. Se oli siis samaa luokkaa kuin ennätysjuoksussani! Huomasin kuitenkin vauhdin hiuksenhienosti hidastuneen, vaikka se olikin vielä selvästi alle viiden minuutin kilometrivauhtia.

Tuttuun tapaan ajattelin loppumatkan etappeihin jaettuna: puolivälistä olisi noin seitsemän kilometriä Viking Linen terminaalin jälkeiseen pitkään nousuun, siitä seitsemän kilometrin päästä olisi jo Västerbron sillan ylitys takana ja maaliin olisi seitsemän kilometriä.

Vanhankaupungin juomapisteellä oli jaossa colaa. Otin sitä kuten aiempinakin vuosina, mutta nyt se maistui aika pahalta! En siis juonut kovin paljoa. Jälkikäteen huomasin, että se oli jotain outoa merkkiä, eikä esim. Pepsiä tai Coca Colaa. Vanhankaupungin jälkeen lähdettiin tietöiden keskellä nousuun kohti Hornsgatania. Nousun takia 26. kilometri olikin matkan ensimmäinen, johon käytin aikaa yli viisi minuuttia. Valitettavasti ei kuitenkaan viimeinen.

Hornsgatan oli se paikka, jossa vuotta aiemmin osa juoksijoista oli hakenut varjoa vasemmalta puolelta tietä, ja juossut opasteista, nauhoista ja aidoista huolimatta harhaan. Itse en kuulunut heihin, mutta otin tämän kohdan silti huolellisesti. Järjestäjätkin olivat kyllä petranneet, ja tällä alueella näkyi aika paljon henkilökuntaa. Vasemmalla kaistalla meni ohitse kovempia juoksijoita, jotka olivat jo paljon pidemmällä kuin minä. Yllättävän vähän kovemmalta heidän vauhtinsa silti näytti.

Vähän matkan päässä käännyttiin jyrkähköön laskuun kohti rantaa. Juoksu ei tuntunut enää niin kevyeltä ja raikkaalta kuin alkumatkasta, mutta sain kuitenkin vauhdin pysymään 5min/km paremmalla puolella tasamaallakin. Pian tultiin muistamani nousun alkuun, ja mietin jäljellä olevan vain kaksi omaa etappiani. Otin nousun rauhallisesti, ja sykekin oli jopa laskenut pari pykälää. Pitkän nousun jälkeenkin oli mielestäni aika epätasaista, enkä saanut vauhtia enää palautettua aiemmalle tasolleen.

Näillä paikkeilla hämmästyin suuresti, kun yksi 3:30-jänis ohitti minut! Katsoin moneen kertaan kelloani ja varsinkin virallisten kilometrimerkintöjen kohdalla laskin, että olin varmasti itse uskomassani vauhdissa. Jäniksen toimintaa oli siis vaikea ymmärtää. Ohittelimme toisiamme loppumatkalla useampaan kertaan. Hornsgatanille toisen kerran tultaessa menin kaistan oikeaan reunaan ja yritin katsella, näkyisikö hitaammissa juoksijoissa tuttuja. En nähnyt ketään, mutta neljän tunnin jänikset ohitin juuri ennen kuin he kääntyivät alas rantaa kohti. Itse jatkoin suoraan, koska olin rantakierroksella jo aiemmin käynyt.

Otin varmuuden vuoksi toisen suolapussin näillä paikkeilla. Geelejä olin ottanut melko tasaisesti suunnitelmani mukaisesti eli noin viiden kilometrin välein, ja ajattelin jatkaa samaa mallia loppuun asti. Mitään vatsa- tai imeytymisongemia ei ollut koko matkalla. Pieni paineentunne virtsarakossa oli ollut jossain vähän ennen puolimatkaa, mutta olin juonut parilla seuraavalla juomapisteellä vain vähän, joten sekin oli mennyt ohitse.

Muutaman kilometrin päästä käännyttiin Västerbrolle ja sen pitkähköön nousuun. En pitänyt nousua tälläkään kertaa lainkaan pahana. Ihmettelin myös, kun valtaosa juoksijoista meni oikean reunan tuntumassa, vaikka silta kaareutuu vasemmalle. Itse pyrin aina juoksemaan lyhintä reittiä pitkin. Sillalta laskeuduttaessa sain vauhdin taas hetkellisesti palautettua hyvälle tasolle, ja 35. kilometriaikani olikin 4:42 eli pitkästä aikaa alle viiden minuutin. Enää olisi viimeinen seitsemän kilometrin etappi jäljellä ennen maalia. Laskeskelin mahdollista loppuaikaani, ja ajattelin 3:25:n olevan lopun lievästä noususta huolimatta realistinen, joten otin sen alittamisen uudeksi tavoitteekseni. Laskin myös, millä vauhdilla saavuttaisin 3:30-alitustavoitteeni, ja päädyin siihen, että kuuden minuutinkin loppumatkan kilometreillä pääsisin siihen. Aloin siis olla hyvin varma tuon alkuperäisen tavoitteen täyttymisestä.

Kaupungintalon ohituksen jälkeen tultiin juomapisteelle, jossa aiempaan tapaan oli tarjolla kahvia. Ensin meinasinkin käydä sen kautta, mutta muistin edellisvuonna suuhun jääneen ikävän tuntuman kahvin jälkeen, ja päätin jättää sen nyt väliin. Kahdessa viimeisessä geelissäni oli kofeiinia, ja ajattelin niistä saavani saman piristysefektin kuin kahvista. Kahvipöydän jälkeen oli tarjolla myös colaa, mutta koska se oli maistunut pahalta aiemmin, en ottanut sitäkään. Oletin viimeisenä olevan vettä tarjolla, mutta colapöydän jälkeen ei enää ollutkaan mitään tarjolla! Harmittelin, kun en ollut juonut ollenkaan, vaikka jonkin verran oli jo janontunnettakin. Uskoin kuitenkin seuraavan juomapisteen tulevan parin kilometrin päästä vastaan.

Kolmatta kertaa Strandvägenille tultaessa vastaan taapersi hitaampia juoksijoita. Mietin mielessäni, paljonko heillä on matkaa jäljellä ja katsoin myös kelloa. Aikaa oli kulunut jo yli kolme tuntia, mutta päädyin siihen, että ehkä he ehtivät ennen kuuden tunnin määräaikaa maaliin. Näillä paikkeilla oli alkanut myös sade, joka jatkuikin koko loppumatkan. Onneksi sitä ei tullut aiemmin! Pian tuli myös vastaan juomapiste, jolla join edellisen missattuani niin paljon vettä kuin uskalsin.

Aika pian tultiin jo 40km väliaikapisteelle. Lähinnä kannustajien huutojen ansiosta tajusin itsekin, että maaliin olisi tosiaan vain pari kilometriä! Katselin taas kelloani ja laskin mahdollista loppuaikaa. Päätin ottaa 3:24-alituksen tavoitteekseni. Viimeiseltä juomapisteeltä otin enää vain vajaan mukillisen vettä ja jatkoin matkaa.

Olin pysynyt aika lähellä viiden minuutin kilometrivauhtia, eli keveyden katoamisesta ja sykkeen pienestä laskusta huolimatta mitään suurta notkahdusta ei vauhdissani onneksi ollut tapahtunut. 41 kilometriä täyttyi ja pian sen jälkeen vastaan tuli jo ensimmäisellä kierroksella huomaamani kyltti, joka kertoi maaliin olevan 1000 metriä matkaa. Katsoin taas kelloani ja otin uudeksi tavoitteekseni 3:23-alituksen. Sain vähän lisättyä vauhtia, mikä näkyi kyllä sykkeessäkin, ja ohitin vielä viimeisen kilometrin aikana melko paljon juoksijoita.

Stadion näkyi jo. Mitään tunnekuohua minulle ei tällä kertaa tullut, vaikka olisin kohta 20. maratonini maalissa. Stadionin ulkopuolella kierrettiin sisäänmenoportille, ja heti siitä sisään mentyä oli 42 kilometrin merkki. Enää pieni suoranpätkä ja kaarre juoksuradalla ja sitten tultiin maaliin! Tyytyväisenä pysäytin kelloni ja jatkoin kävelyä.

Satoi aika paljon, joten halusin päästä nopeasti maalihuoltoon. Join silti vettä aika paljon. Olin vähän pettynyt, kun sitä jaettiin kertakäyttöisissä pahvipakkauksissa, eikä aiemmilta vuosilta tuttua juomapulloa siis tällä kertaa saanut. Östermalmin urheilukenttää lähestyttäessä menin selvästi kanssajuoksijoita reippaammin rappuset alas ja suuntasin kohti t-paitojen jakoa. Sieltä sai myös maalihuoltopussin, jossa oli banaani ja jotain muuta pientä. Menin maalikuvauskatoksen kulmalle sateensuojaan ja söin banaanin.

Palelin aika paljon, joten heti sen jälkeen kävelin reippain askelin hakemaan reppuni säilytyksestä. Sitten menin ruuhkasta huolimatta pukeutumistiloihin sisälle, missä olikin onneksi lämmin. Siellä otin märän paitani pois ja puin repusta pitkät housut, kuivan hupparin ja sen päälle takin. Otin myös kengästä ajanottochipin pois ja kävin vielä wc:ssä sisällä, kun sellainen sattui olemaan juuri vapaana. Ulos tullessani sade oli onneksi lakannut. Näin Markon, joka oli ollut pari minuuttia minua ennen maalissa. Näin myös pari muuta maratonklubilaista. Söin maalihuollossa pari hodaria ja join pari tuopillista alkoholitonta olutta, ja niiden jälkeen hain vielä pullakahvit. Kylmän ilman ja märän maan takia maalialueella ei kuitenkaan tällä kertaa tehnyt mieli viettää kovin paljon aikaa, joten aika pian lähdin keskustasta hakemaan matkalaukkuani ja sen jälkeen laivalle saunaan.

Tukholman maratonista jäi tälläkin kerralla hyvä mieli. Erityisen ilahtunut olen siitä, että juoksin kohtalaisen kevyellä tuntumalla näinkin hyvän ajan, joka oli myös samalla uusi kevätmaratonennätykseni.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,32 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle