Muut juoksut

Tukholman maraton 2024

Lauantai 1.6.2024 klo 12.00

Sää:
Lämpötila n. 26 astetta, aurinkoista

Nettoaika:
4:22:11

Puolimaratonin väliaika:
2:03:09

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/15689346430

Edellisestä Tukholman maratonistani oli kulunut jo viisi vuotta, ja yhteensä olin juossut sen neljä kertaa. Olin aina pitänyt tapahtuman järjestelyistä ja tunnelmasta. Tänä vuonna päätin lähteä jälleen mukaan, ja ilmoittauduin Tampereen maratonklubin matkalle. Siihen kuului meno-paluu laivalla ruokailuineen, bussikuljetus Tampereelta Helsinkiin ja takaisin sekä maratonosallistuminen.

Aiemmista vuosista tuttuun tapaan matka alkoi Keskustorin Vanhalta kirkolta. Olin siellä hyvissä ajoin ennen bussin saapumista ja ehdin jutella monien tuttujen kanssa. Myös bussimatka sujui leppoisasti jutellen.

Laivalla päästiin heti pastabuffetiin syömään. Sen jälkeen kävin hakemassa juoksunumeroni ja laitoin jo kaiken valmiiksi seuraavan päivän juoksua varten.

Tukholmaan oli ennustettu hellettä. Ajattelin tämän sopivan itselleni, koska tykkään juosta lämpimässä ja lisäksi olin juossut vuonna 2018 Tukholman niin ikään helteessä ja se oli mennyt hyvin. Ajattelin lähteä tavoittelemaan neljän tunnin alitusta, jonka luulin olevan kunnolleni kohtalaisen helppo. Pieni kysymysmerkki oli kuitenkin palautumiseni kolmen viikon takaisesta Helsinki City Doublesta, jonka olin juossut heti flunssan jäljiltä. Olin tarvittaessa valmis joustamaan aikatavoitteestani ja tavoittelemaan pelkkää maaliinpääsyä.

Lauantaiaamuna menin aamupalalle aika tarkkaan klo 9, koska maratonin lähtö olisi klo 12. Söin normaaliin tapaan puuroa ja leipää sekä join kahvia ja tuoremehua.

Noin 10.30 lähdimme muutaman muun klubilaisen kanssa kävelemään satamasta kohti lähtöaluetta. Sinne päästyämme totesimme ruuhkaa olevan jo melkoisesti. Tapahtumassa oli kaikkien aikojen ennätysmäärä osallistujia, ja sen huomasi.

Jonkin aikaa hengailtuamme lähdimme kukin tahoillemme, koska olimme kaikki eri lähtöryhmissä. Itse mietin vielä viime hetkeen asti, otanko lippalakin mukaan, ja päädyin lopulta ottamaan sen. Lisäksi puin geelit ja suolat sisältävän spi beltin päälleni. Tavoistani poiketen otin mukaan myös oman pois heitettävän juomapullon, johon olin laivalla laittanut urheilujuomaa. Ajattelin siemailla siitä lähtöä odotellessa ja ehkä ottaa sen myös alkumatkalle juoksuun mukaan. Loput tavarat vein säilytykseen. Tänä vuonna koko tapahtuma-alueella ei sallittu mitään omia kasseja, vaan kaiken piti olla etukäteen jaetussa läpinäkyvässä tavarasäilytyspussissa, jonka olimme onneksi saaneet jo laivalla.

Tavarat vietyäni lähdin kohti lähtökarsinaa, jossa muistin olevan bajamajoja. Siellä oli jonkin verran jonoa, mutta toisaalta lähtöön oli vielä yli puoli tuntia aikaa, joten ehdin hyvin käydä wc:ssä. Lähtökarsinassa tapasin pari muuta klubilaista, ja juttelin heidän kanssaan jonkin aikaa. Naureskelin olevani aivan väärässä seurassa C-karsinassa, jonne olin ilmeisesti päässyt aiemmin juoksemieni hyvien aikojen perusteella. Yritin mennä karsinassa aivan perälle, mutta silti 3:30-jänikset olivat aivan edessäni.

Tunnelma kohosi ja jonkin ajan kuluttua päästiin matkaan. Ruuhka oli melkoinen, ja otin alun rauhallisesti. Ensimmäisen kilometrin lopulla pääsin kuitenkn jo tavoitevauhtiini, joka oli noin 5:35/km. Juoksu tuntui hyvältä ja kevyeltä.

Muutama ensimmäinen kilometri sujui melko hyvin. Huoltopisteillä tosin oli varsin pahat ruuhkat, ja vedestä joutui lähes taistelemaan. Harmittelin, että olin jättänyt oman juomapulloni jo lähtökarsinaan.

Sää tuntui todella kuumalta. Vähän ennen ensimmäisen kympin täyttymistä huomasin sykkeeni nousseen pikku hiljaa, ja aloin aavistella, että neljän tunnin aikatavoite pitää hylätä. 10km täyttyi vielä nipin napin tavoitteen mukaisesti, mutta päätin viimeistään siinä kohtaa hidastaa vauhtia ja yrittää ainoastaan varmistaa maaliinpääsyn.

Aika pian hidastamiseni jälkeen eräs tuttu juoksija ohitti minut, ja juttelimme hetken. Jatkoin lähes samaa vauhtia hänen kanssaan, mutta en kuitenkaan yrittänyt pysyä hänen vierellään, joten hiljalleen hänen selkänsä loittoni.

Noin 14km kohdalla otin tuttuun tapaan vettä huoltopisteeltä. Se maistui jotenkin oudolta ja pahalta, mutta en uskaltanut olla juomattakaan. Hetken päästä saavutin edellä mainitun tutun juoksijan ja kysyin häneltä, oliko hän huomannut vedessä mitään outoa. Hän oli kuitenkin juonut pelkkää urheilujuomaa, joka oli kuulemma ollut ihan normaalin oloista. Itse pelkäsin saavani juoksun jälkeen vatsataudin tai muun pöpön, mutta näin jälkikäteen voin onneksi todeta, että mitään sellaista ei ilmennyt. Mainittakoon myös, että en enää nähnyt kyseistä juoksijaa ollenkaan, ja myöhemmin kuulin hänen loppuaikansa olleen viiden tunnin tuntumassa.

Juoksu tuntui koko ajan raskaammalta ja raskaammalta, mutta etenin kuitenkin. Puolimaratonin väliaikapiste ylittyi ajassa 2:03:09. Jano alkoi olla aika kova, vaikka olin juonut mielestäni runsaasti jo alusta asti. Aloin myös juoda vähän urheilujuomaa joka juomapisteellä, koska ajattelin ettei pelkän veden juonti suurissa määrin ehkä ole viisasta.

Huoltopisteille muodostui ruuhkia myös sen takia, että talkoolaiset eivät saaneet vettä mukeihin sitä tahtia, kuin juoksijat niitä olisivat tarvinneet. Tämä aiheutti itsellänikin hämmästystä. Jälkikäteen uutisoinnista selvisi, että juurisyy oli isojen vesitankkien hanoissa, joista ei tullut vettä riittävän nopeasti. Yhdellä huoltopisteellä aika pian puolimatkan jälkeen suuntasin jälkimmäisille huoltopöydille, koska ensimmäiset olivat niin ruuhkaisia. Viimeiset pöydät olivat kuitenkin yllättäen tyhjiä, joten jouduin palaamaan vähän matkaa väärään suuntaan reitillä. Vastaan tuli juoksijoita, joten kurvasin huoltopöytien väärälle puolelle, jotta saisin vettä. Siellä ollessani ja itselleni mukin saatuani joku toinen juoksija pöydän toisella puolella ojensi kätensä, koska luuli ensin minua talkoolaiseksi.

Huoltosuunnitelmani oli tuttu monilta edellisiltä maratoneilta. Otin matkan varrella melko tasaisesti neljä geeliä, ja kuumasta kelistä johtuen poikkeuksellisesti kaksi Hesburgerin pussillista suolaa. Lisäksi otin joitakin tarjolla olleita Tukholman erikoisuuksia kuten colajuomaa sekä lihalientä, joka maistui yllättävän hyvältä muistaakseni joskus 30km jälkeen.

Jossain vaiheessa melko loppumatkasta naapurini ohitti minut, mutta ei ilmeisesti sitä itse huomannut. Annoin hänen mennä menojaan, vaikka hänen vauhtinsa ei kovin paljon minua kovempi ollutkaan.

Loppumatkan keskustassa kulkeneilla osuuksilla yritin bongailla katsojien seasta tuttuja, koska tiesin samalla maratonklubin matkalla olevan mukana ainakin kaksi kannustusjoukoissa olijaa. En kuitenkaan huomannut ketään tuttua. Joitakin Suomen lippuja yleisöllä sentään oli.

Muutamilla viimeisillä huoltopisteillä pysähdyin ihan rauhassa juomaan ja viilentämään itseäni, koska loppuajalla ei enää ollut mitään väliä. Tämä näkyy melkoisen sahaavissa kilometriajoissa. Onneksi huoltopisteitä oli melko tiheästi. Juoksin myös aina reitillä olleiden suihkujen alta lippis kädessä ja kädet levällään, mikä auttoi viilentymään hetkeksi. Suihkuja oli kuitenkin mielestäni vähemmän kuin vuoden 2018 hellekelillä.

Maali läheni onneksi koko ajan, enkä pelännyt keskeyttämistä missään vaiheessa. Aika pitkän aikaa loppumatkasta odottelin tutun klubilaisen Arin tulevan ohitseni, mutta hänellä meni matkaan vielä vähän kauemmin kuin itselläni.

Stadionin kulmalta käännyttiin vielä pienelle kiertolenkille, mutta matkaa oli onneksi alle kilometri. Näillä kohdin ohitin yllättäen naapurini, joka oli aiemmin mennyt ohitseni. Vaihdoin samalla muutaman sanan hänen kanssaan, ja yhdessä totesimme, että maaliinpääsy on jo varma vaikka kontaten.

Vihdoin käännyttiin olympiastadionin maratonportista sisään, ja siinä kohdalla minut ohitti samalla maratonklubin matkalla ollut mies, jolla kyseessä oli 1111. maraton. Melkoinen suoritus! Vaihdoin hänenkin kanssaan muutaman sanan.

Minkäänlaiseen loppukiriin ei ollut mielenkiintoa, mutta nautin stadionin tunnelmasta ja katselin yleisöä samalla kun juoksin viimeiset parisataa metriä. Stadioninkaan katsomossa en nähnyt tuttuja, mutta myöhemmin laivalla kuulin, että valmentajakollegani Minna oli nähnyt maaliintuloni ja yrittänyt kovasti kannustaa. Maaliviivalla tein vaisut tuuletukset ja jatkoin mitalinjaon kautta kävelyäni kohti maalihuoltoa.

Finisher-paidan saatuani hain ensimmäisenä juotavaa ja syötävää. Tarjottavat olivat hassussa järjestyksessä, koska kahvi ja kanelupullat olivat stadionin suunnasta tullessa ensimmäisenä. Aloitin kuitenkin niillä ja etenin seuraavaksi hotdogeille. Tämän jälkeen hain kassini säilytyksestä, johon olikin melkoinen jono. Ihmetystä herätti, että talkoolaisia olisi ollut vapaana, mutta kukin pysyi itsepintaisesti oman juoksunumeroalueensa kohdalla eikä tullut auttamaan ruuhkautuvia kohtia. Oman kassini vihdoin saatuani pyysin jotakuta ottamaan puolipakollisen mitalikuvan itsestäni. Juha oli jo laittanut viestiä, että odottelee kentän laidalla puun varjossa, joten suuntasin sinne. Vähän ajan päästä myös tutut Liisa ja Ari liittyivät seuraamme, ja kävelimme yhdessä laivalle.

Matka Tukholman maratonille oli mukava, vaikka itse juoksu olikin itselläni raskas eivätkä järjestelyt olleet tällä kertaa kaikin puolin niin hyviä kuin mihin oli totuttu. Voin kuitenkin edelleen suositella tapahtumaa, ja hyvin todennäköisesti juoksen sen itsekin vielä uudelleen.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,5 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle