Muut juoksut

Varala Maraton 2010

Matka: puolimaraton

29.10.2010 klo 10.30

Sää:
Pilvistä, lämpötila n. 10 astetta, viimeinen puoli tuntia tihkusadetta

Aika:
1:45:33

Vuonna 2010 en uskaltanut ilmoittautua täydelle maratonille, koska en toisen lapsen synnyttyä helmikuussa ollut ehtinyt jousta niin paljoa kuin edellisenä vuonna. Puolimaratoneja sen sijaan olin juossut harjoituslenkkeinä pari kesän aikana, joten uskoin, että siitä matkasta selviän helposti. Varalan reitin haastavuuskin oli tuttu jo edellisvuodelta, juostuani siellä ensimmäisen täyden maratonini, mutta vastaavia nousuja on esim. Suolijärven ympäri kulkevalla lenkkipolulla, jolla olin juossut viikoittain.

Muutamaa päivää ennen tapahtumaa sain lieviä flunssan oireita (nuhaa ja kurkkukipua), ja kun koko muu perhe oli edelleen tai oli ollut flunssassa, olin varma että sairastun juuri juoksupäiväksi. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt, vaan pystyin juoksemaan ongelmitta, lievästä nuhasta huolimatta.

Alun perin olin ajatellut juosta shortseissa ja t-paidassa. Lauantaina oli kuitenkin pilvistä ja koleaa, ja kun sunnuntaiaamu näytti samanlaiselta, päätin sittenkin pukea pitkät juoksuhousut ja t-paidan alle lisäksi pitkähihaisen juoksupaidan. Tämä valinta osoittautui juoksun aikana oikeaksi. Ei tullut kuuma eikä kylmä (paitsi lähdössä vähän viileä).

Jyrkät nousut olivat muistissa viime vuodelta, ja olin vähän epävarma omasta juoksukunnostani, joten olin ottanut tavoitteeksi vain kahden tunnin alituksen. Laskeskelin, että todennäköinen loppuaikani on jotain 1:55 luokkaa, ja jos oikein hyvin kulkee, voisin päästä 1:50 tuntumaan. Tältä pohjalta tein karkean suunnitelman melko tasaisen vauhdin perusteella siitä, mihin aikoihin minun pitäisi suunnilleen lähteä eri tankkauspisteiltä ollakseni aikataulussa. Olin myös varannut kolme energiageeliä matkalle, joista ensimmäisen olin päättänyt ottaa juuri ennen lähtöä, toisen noin kuuden kilometrin kohdalla, ja kolmannen 13 kilometrin kohdalla juuri ennen kolmatta huoltopistettä.

Katselin maratonin lähdön kello 10.00, ja sen jälkeen menin vielä sisälle lämpimään odottelemaan puolimaratonin lähtöä. Vein repun tavarasäilytykseen, ja noin 10.20 lähdin kävelemään lähtöpaikalle. Viitisen minuuttia ennen lähtöä otin energiageelin, kuten olin suunnitellut. Hivuttauduin aika lailla joukon etupäähän, koska halusin päästä heti alusta juoksemaan kunnolla ja hyödyntämään alkumatkan alamäet. Hetken päästä lähtölaukaus kajahti, ja sitten mentiin! Lähdössä olivat kannustamassa vaimo, tytär ja appiukko, mikä lisäsi intoa ja kohotti tunnelmaani.

Alkumatka sujui todella kevyesti, osittain alamäistäkin johtuen. En huomannut ensimmäistä kilometrimerkkiä, luultavasti väenpaljoudesta johtuen. Toisen kilometrin täyttyessä aikaa oli kulunut 9:43, eli olin juossut keskimäärin noin 4:42-kilometriajalla. Syke pysyi melko hyvin kontrollissa 160 tuntumassa, eikä hengästyttänyt ollenkaan.

Muutama kilometri tästä eteenpäin, ensimmäiselle huoltopisteelle, juoksu kulki edelleen kevyesti. Nyt huomasin myös kaikki kilometrimerkinnät ja painoin sykemittarista väliaikamerkit niiden kohdalla. Syke alkoi pikku hiljaa nousta kohti 170:tä, ja mieleen hiipi ajatus siitä, että pitäisi vähän hiljentää vauhtia. Huoltopisteellä otin vain vähän vettä, ja jatkoin matkaa. Kun puoli tuntia täyttyi, muistin ottaa geelin. Sain jopa juostessani roskan laitettua roskikseen, joka oli lenkkipolun varrella.

Kohti toista huoltopistettä juostessa vauhti tuntui edelleen oikein hyvältä ja kevyeltä. Syke oli nyt jatkuvasti yli 170, mutta en silti ollut hengästynyt. Ajattelin, että mennään nyt tällä vauhdilla kun siltä tuntuu, vaikka hyytyisinkin sitten loppumatkasta. Muistin, että heti toisen huoltopisteen jälkeen tulee matkan pahin nousu, ja olin henkisesti valmistautunut siihen. Huoltopisteellä join pari mukillista vettä. Kannustusjoukkoni olivat myös siellä, ja vaihdoin nopeasti pari sanaa heidän kanssaan. Appiukon kysymykseen ”Onko raskasta?” vastasin, että ”Ei vielä, mutta tuosta se raskaus alkaa” ja osoitin jyrkkää nousua. Lähdin juoksemaan hitaasti mäkeä ylös, ja sehän tuntuikin huomattavasti lyhyemmältä kuin mitä muistelin! Varmaankin edellisvuoden maratonin toiselta kierrokselta oli jäänyt pahempi muistikuva, koska jouduin silloin kävelemään mäen ylös. Mäen jyrkän osuuden ja vasemmalle käännöksen jälkeen nousu jatkui loivana. Lisäsin vauhdin kutakuinkin normaaliksi, ja ohitin useita juoksijoita. Olin tyytyväinen siitä, että olin juossut harjoituslenkkejä myös hyvin mäkisessä maastossa.

Harjun huipulta käännyttiin reitin alamäkivoittoiseen osuuteen, ja se kulki kevyesti. Reitin luoteisnurkan käännös rantatielle tuli vastaan nopeammin kuin odotinkaan. Kohti kolmatta huoltopistettä matka jatkui samanlaisena kuin tähänkin asti, ja sykkeet pysyivät edelleen korkeina 175 tuntumassa. Odottelin, koska hyytyminen alkaisi iskeä päälle, mutta toisaalta en edelleenkään ollut pahasti hengästynyt, joten jatkoin samaa tahtia eteenpäin. Juuri ennen kolmatta huoltopistettä otin geelin, join huoltopisteellä mukillisen vettä ja jatkoin taas matkaa.

Rantatien alikulkutunnelin kautta siirryttiin kohti Onkiniemeä. Ennalta olin varautunut siihen, että Onkiniemen nousuissa pitää myös hidastaa vauhtia selvästi. Ne menivät kuitenkin ohi kuin huomaamatta, ja Särkänniemen parkkipaikalta käännyttiin taas laskettelemaan alamäkeen. Mustanlahden ohituksen ja Tammerkosken ylityksen jälkeen käännyttiinkin koskenrantaan, kohti Tampereen keskustaa. Yllättävän nopeasti viimeinenkin huoltopiste tuli vastaan. Join jälleen vain mukillisen vettä ja jatkoin kohti Koskikeskusta. Olin jo vähän aiemmin alkanut laskeskella mahdollista loppuaikaani, ja huoltopisteen jälkeen varmuuteni ainakin lähelle 1:50 pääsemisestä vahvistui. Laskin lisäksi, että pitämällä vauhdin samalla tasolla kuin tähänkin asti, voisin lähennellä jopa 1:45 loppuaikaa. Pelkäsin kuitenkin, että vauhtini hidastuisi loppua kohti.

Koskikeskuksen jälkeen jatkettiin siltaa pitkin Kehräsaareen, ja siitä Ratinan suvannon reunaa pitkin kohti Eteläpuistoa. En huomannut 19 kilometrin merkkiä ollenkaan, joten siitä kohtaa väliaika jäi saamatta. Ohitin lähes jatkuvasti muita juoksijoita, ja minutkin ohitti joku. Eteläpuiston nurkalta alkoikin sitten loppunousu kohti Pyynikin näkötornia. Aloitin loppukirin, ja juoksin mäet ylös yllättävän nopeasti. Nousuissa ohittelin useita käveleviä tai hitaasti hölkkääviä juoksijoita, ja olin tyytyväinen että pystyin ylläpitämään niin kovaa vauhtia. Muistin ennakolta, että loppunousu tuntui yllättävän pitkältä, ja niin tälläkin kertaa.

Lopulta nousu kääntyi alamäeksi, ja juoksin täydellä vauhdilla kohti maalia. Tiesin, että en pysty alittamaan 1:45-aikaa, mutta 1:46 alitukseen olisi mahdollisuus. Vilkuilin kelloa, ja kun Varalan portti alkoi näkyä, tiesin alittavani kyseisen ajan. Maaliviivalla lenkkarin ja chipin ylittäessä lukulaitteen kuului asiaankuuluvasti pari piippausta. En tuuletellut ollenkaan, koska jotenkin puolimaratonin maaliinpääsy ei tuntunut kovin kummoiselta. En ollut vielä edes kunnolla lopettanut juoksemista, kun toimitsijat pysäyttivät minut chipin poistoa varten. Tämän jälkeen kävelin rauhassa kohti huoltopistettä nauttimaan maalialueen antimista, tekemään kevyet venyttelyt ja juttelemaan parin tutun kanssa. Sitten lähdin saunomaan ja sen jälkeen kohti kotia.

Kokonaisuutena olen hyvin tyytyväinen suoritukseeni ja loppuaikaani, varsinkin Varalan reitin huomioiden. Yllätyin, että juoksukuntoni oli noinkin hyvä, hieman vähäisemmästä harjoittelumäärästä huolimatta. Tästä on hyvä suunnata seuraavaa kilpailua kohti, oli se sitten puolimaraton tai maraton!

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (viimeiseltä sadalta metriltä ei ole tietoa):

Takaisin etusivulle