Muut juoksut

Varala Maraton 2012

Sunnuntai 2.9.2012 klo 11.00

Sää:
Aluksi pilvistä ja lämpötila n. 13 astetta, lopuksi puolipilvistä ja lämpötila n. 18 astetta

Aika:
3:57:15

Puolimaratonin aika (arvio 21,0 km väliaikaan perustuen):
1:53:37

Lähtökohdat vuoden 2012 maratonille eivät olleet kovin hyvät. Olin kyllä periaatteessa päättänyt jo talvella, että juoksen Varalassa täyden maratonin, mutta valmistautuminen ei eri syistä ollut kovin perusteellista. Juoksumääräni olivat pitkin vuotta selvästi alemmat kuin edellisvuonna, tosin olin sitten vastaavasti käynyt suunnistamassa enemmän. Heinäkuun alussa venäytin suunnistaessa nilkkani, mistä aiheutui kolmen viikon tauko harjoitteluun. Lisäksi koko kesän aikana tein vain yhden pitkähkön lenkin, joka sekin oli vain puolimaratonin mittainen. Maratonille ilmoittautumisen jätin elokuun puoliväliin, vain kahden viikon päähän itse tapahtumasta.

Tuttuun tapaan aloitin pastatankkauksen maratonviikon keskiviikkona. Perjantain jouduin olemaan työmatkalla Helsingissä, enkä voinut ottaa sinne omaa ruokaa mukaan, joten tuon päivän osalta hiilihydraattivarantoja ei pahemmin kertynyt. Samalla viikolla keskiviikkona työpaikkani järjesti mahdollisuuden käydä Teskun kuntotestissä, jossa kävinkin. Etukäteen arvelutti, onko kuntotesti liian rankka neljän päivän päässä odottavaa maratonia ajatellen, mutta soitin Teskuun ja sieltä vakuutettiin ettei sen pitäisi olla. Testitulokset tulivat torstaina, ja sain niistä sykerajat aerobiselle ja anaerobiselle kynnykselle, ja lisäksi suosituksen maratonvauhdiksi. Sykerajat olivat odotusteni mukaiset, mutta vauhtisuositus oli mielestäni todella kova (4:45 - 5:15) ja sellainen, jolla itse olisin lähtenyt puolimaratonille. En ottanut ennakkotavoitetta maratonajakseni huonosta valmistautumisesta johtuen, vaan päätin mennä fiiliksen mukaan. Tietysti haaveissa oli oman aiemman ennätykseni 3:59:16 parantaminen, mutta toisaalta en ollut ollenkaan varma että pääsen maaliin asti. Energiageelit suunnittelin ottavani edellisvuoden tapaan, yhden per kierros.

Sunnuntaina tulin Varalaan noin 9.50 aikaan. Kilpailunumeron ja chipin olin hakenut jo launtaina, ja kiinnittänyt chipin lenkkariini sunnuntaiaamuna rauhassa kotona. Kilpailunumeroa en ollut vielä kiinnittänyt paitaan, koska en ollut päättänyt juoksenko lyhythihaisella vai pitkähihaisella paidalla vai peräti juoksutakilla. Aika kisapaikalla valmistautumiseen, fiilistelyyn ja ihmettelyyn riitti hyvin ennen lähtöä. Vein kolme etukäteen avaamaani geeliä omalla nimelläni varustetussa kertakäyttömukissa omille juomille tarkoitettuun laatikkoon, johon oli merkattu kierroksen viimeisen tankkauspisteen paikka eli Tahmela.

Noin tunti ennen lähtöä söin yhden Enervit Pre Sport -hyytelön. Tämä jännitti hieman, koska en ollut koskaan ennen sellaista syönyt, ja kaikissa ohjeissa sanotaan aina, ettei maratonilla pitäisi kokeilla mitään uutta mitä ei ennen ole kokeillut. Tästä ei kuitenkaan aiheutunut mitään ongelmia esim. vatsalle, joten tulevaa Pirkan Hölkkää ajatellen varaan ehkä kaksi hyytelöä ennen lähtöä syötäväksi. Noin vartti ennen lähtöä kävin vielä wc:ssä ja söin yhden energiageelin, minkä jälkeen siirryin lähtöpaikalle Varalan yläpihalle.

Ilma oli odotteluun vähän viileä, mutta olin melko varma jo tässä vaiheessa, että olin pukeutunut sopivasti. Olin valinnut shortsimalliset juoksutrikoot ja pitkähihaisen juoksupaidan. Arvoin pitkään, laittaisinko lyhythihaisen, mutta ajattelin että pitkähihaisestä pystyy kuitenkin tarvittaessa käärimään hihat ylös. Maratonille lähtijöiden joukko vaikutti jotenkin kovin pieneltä, vaikka osallistujia oli kai noin 150. Pari-kolme minuuttia ennen lähtöä tapahtumapaikalle saapui puolimaratonille menevä työkaverini, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan. Sitten menin lähtöjoukon alkupäähän, aivan lähtöviivan tuntumaan.

Lähtölaukauksen kajahdettua koko joukko lähti liikkeelle. Olin alunperin ajatellut mennä ensimmäisen kilometrin melko kovaa, koska se oli suurelta osin alamäkeä. Silti muistin myös hillitä vauhtiani, vaikka oikealta ja vasemmalta kiireisempiä paineli ohitseni. Ensimmäisen kilometrimerkin kohdalla painoin sykemittariin väliajan, joka oli 4:49. Tarkkailin sykettä, ja juoksu tuntui todella hyvältä, joten pidin yllä hyvää vauhtia. Toisen kilometrin kohdalla kilometriaika oli 5:06, jolloin aloin hieman pelätä, että olen aloittanut ihan liian kovalla vauhdilla. Muutaman seuraavan kilometrin menin vähän hitaammin, vaikka syke pysyi suunnilleen samalla tasolla kuin aiemminkin. Tänä vuonna maratonin lisälenkki juostiin heti kierroksen alussa, mikä olikin jollain tavalla ainakin itselleni mukavampi ratkaisu. Näin se oli kuitattu heti pois, ja pystyi keskittymään normaalikierroksiin. Ensimmäiseltä kierrokselta ei jäänyt mitään erityisiä muistikuvia, nautin hyvältä tuntuvasta juoksusta ja katselin reittiä ja maisemia, ja tankkauspisteillä join hieman vettä. Jossain vaiheessa käärin paidasta hihat ylös, kun tuntui siltä että niinkin tarkenee mainiosti.

Vähän ennen ensimmäisen kierroksen täyttymistä, Tahmelan rannassa, näin että tuntia myöhemmin lähteneet puolimaratonin juoksijat saapuivat juuri sankoin joukoin reitille. Alunperin olin laskeskellut, että he ehtisivät mennä kierroksen alkukohdan ohi jo ennen kuin itse saapuisin siihen. Nappasin yhden geelini ja vähän vettä tankkauspisteellä ja suuntasin kohti kierroksen vaihtokohtaa. Taisin osua suunnilleen puolimaratonia juoksevien joukon puolivälin tienoille, joten yhtäkkiä reitillä olikin lähes ruuhkaa. Samassa hässäkässä en myöskään huomannut 12 kilometrin merkkiä, eli väliaika siltä kohdalta jäi ottamatta. Ilmassa oli vähän kosteutta ensimmäisen tai toisen kierroksen aikana, mutta se ei yltynyt edes tihkusateeksi.

Puolimaratonia juoksemassa oli myös entinen esimieheni, jonka ohittaessani kysyin, onko hän puolikkaalla ja sanoin, että itselläni on vielä kolmisenkymmentä kilometriä edessä. Kelloa en juuri katsonut, mutta tiesin kuitenkin menneeni ensimmäisen kierroksen melko kovaa vauhtia. Koko toinen kierros meni puolimaratonia juoksevien seassa aika nopean tuntuisesti ohitse. Ohitin heistä monia, ja muutamat ohittivat myös minut. Huomasin ajattelevani ohittajien kohdalla, että helppohan teidän on mennä kovaa kun on niin lyhyt matka. Toisen kierroksen loppupuolella huomasin, että jaloissa alkoi jo tuntua lievää puutumista. Pelästyin vähän, että hyydyn jo puolimatkassa, mutta en silti hidastanut vauhtia, koska syke pysyi kurissa ja hiukan alle anaerobisen kynnykseni. 21 kilometrin merkkiä odottelin ja ihmettelin, olenko missannut senkin. Lopulta se tuli vastaan, ja kilometriaika näytti 6:43! Tajusin heti, että merkin on pakko olla väärässä paikassa, koska olin juossut pitkään tasaista tahtia ja samassa porukassa, enkä millään uskonut että vauhti olisi yhtäkkiä ja huomaamattani hidastunut noin paljon. Tankkauspiste tuli pian tämän jälkeen, ja otin toisen geelini ja jatkoin kolmannelle kierrokselle. Tässä vaiheessa jo vähän lämmitti se ajatus, että yli puolet matkasta on takana. Puolivälin ajasta laskin, että jos jaksan tätä vauhtia loppuun asti, parannan ennätystäni hurjasti. En kuitenkaan uskonut tähän, mutta toivoin että marginaali riittää ainakin neljän tunnin alitukseen vaikka vauhti lopussa hidastuukin.

Kolmannen kierroksen aikana huomasin jo ajattelevani, että olisinpa jo maalissa. Tämä oli vähän huolestuttavaa, koska aiemmilla kerroilla tällaiset ajatukset ovat tulleet vasta 30 kilometrin paremmalla puolella. Jatkoin silti matkaa samalla tahdilla, vaikka välillä tuntui ettei ehkä oikein olisi jaksanutkaan. Huomasin myös pientä näläntunnetta vatsassa, olihan aamupalasta jo muutama tunti aikaa. Jossain vaiheessa Tahmelan rantaa lähestyttäessä päässä alkoi vähän huimata tai tuntua omituiselta, ja tajusin että nyt on pakko vähän hidastaa. Tankkauspisteelle tullessani pysähdyin syömään geelini, join rauhassa vettä ja otin myös palan banaania näläntunteen karkottamiseksi. Hoidin tankkauksen rauhassa, hetkeksi jopa pysähtyen. Sitten kun jatkoin juoksua, vasemmassa polvessa alkoi heti tuntua pistävää kipua.

Kierroksen vaihdon kohdalla olevassa pienessä ylämäessä polvikipu voimistui todella paljon, mutta linkutin kuitenkin jotenkuten juosten eteenpäin. Harmittelin todella paljon mahdollista keskeytystä, mutta päätin ennen ainakaan heti luovuta. Parin seuraavan kilometrin aikana kipu hellitti ja lopulta hävisi kokonaan. Loppumatkan tankkauspisteille en enää uskaltanut ollenkaan pysähtyä, vaan join vedet kevyessä hölkkävauhdissa. Aurinkokin alkoi jossain vaiheessa välillä pilkistellä pilvien välistä ja lämmittää selvästi, ja mieleen tuli ajatus siitä, että ehkä sittenkin olisi pitänyt lähteä matkaan lyhythihaisella paidalla.

Viimeinen kierros meni yllättävän helposti ja ilman merkittävää jalkojen puutumista. Tuttuun tapaan aloin jäsentää loppumatkaa jäljellä olevien tankkauspisteiden kautta. Otin joka tankkauspisteellä veden lisäksi palan suolakurkkua ja vähän rusinoita. Tajusin myös, että matkaa on maaliin enää alle 10 kilometriä, ja aloin laskea jokaisen kilometrimerkin kohdalla, paljonko sitä vielä on. Odotin koko ajan, että jossain vaiheessa tulee jonkinlainen seinä vastaan, mutta sellaista ei ihme kyllä tullut. Pystyin välillä jopa kiristämään tahtia, koska halusin alittaa neljä tuntia, ja oma ennätyskin vaikutti vielä mahdolliselta. Viimeisen kierroksen kilometrimerkinnät vaikuttivat olevan osittain melkoisen pielessä, koska kilometriaikani vaihteli muka 3:53 - 7:57 välillä, vaikka todellisuudessa vauhtini pysyi suhteellisen vakiona. Kierroksen toiseksiviimeisellä tankkauspisteellä tajusin, että matkaa maaliin on enää neljä-viisi kilometriä, ja etten enää tule keskeyttämään. Tästä koin ilontunnetta, vaikka matka alkoi jo selvästi painaa ja odotin kovasti että olisin jo maalissa.

Viimeisellä tankkauspisteellä otin vain nopeasti vähän vettä ja iloitsin siitä, että matkaa oli jäljellä enää viimeinen kilometri. Tiesin kyllä, että se olisi enimmäkseen nousua takaisin Varalaan, mutta olin varma että jaksaisin sen juosta ja pääsisin alle neljän tunnin loppuaikaan. Matkalla ohitin vielä muutamankin juoksijan, ja kuulin jonkun ihmettelevän kaverilleen ääneen, että jollain on vielä energiaa loppukiriin. Matkalla toimitsijat myös kannustivat ja osa sanoi, että pääsen alle neljän tunnin, johon jaksoin vain kuitata että "helposti". Ennen viimeistä mutkaa huomasin, että edelläni ei ihan lähellä ole ketään toista juoksijaa. Kun lähestyin Varalan porttia, kuulin selostajan sanovan nimeni, mistä tuli hienoa lisäpotkua viimeisille parillesadalle metrille ja todella hyvä fiilis. Käännyin portista sisään, juoksin maaliviivan yli ja tuuletin kevyesti. Muistin myös pysäyttää oman kelloni, josta näin heti että olin parantanut ennätystäni parilla minuutilla! Chipin poiston jälkeen siirryin alapihalle nauttimaan maalihuollosta, ja jouduin taas pettymään siihen että munkkien sijaan tarjolla oli vain kuivaa pullaa. Tästä huolimatta join ehkä neljä mukillista Cokista ja pari mukillista kahvia, ja söin kolme-neljä pullaviipaletta.

Ihmettelen edelleen, että näin huonolla valmistautumisella juoksu sujui noin hyvin. Aloitin ehkä vähän liian kovaa, mutta toisaalta en kuitenkaan hyytynyt lopussa täysin, vaikka vauhti vähän hidastuikin. Kun vielä oma ennätyskin parani, voin vain olla todella tyytyväinen neljänteen maratoniini! Juoksusääkin oli oikein mainio.

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona:

Takaisin etusivulle