Muut juoksut

Varala Maraton 2013

Sunnuntai 1.9.2013 klo 11.00

Sää:
Lämpötila n. 13 astetta, pilvistä ja välillä sadetta

Aika:
3:52:19

Puolimaratonin aika (arvio 21,0 km väliaikaan perustuen):
1:52:25

Vuoden 2013 lähtökohtani Varalan maratonille olivat lähes samat kuin vuotta aiemmin. Olin ilmoittautunut mukaan jo talvella, mutta pitkiä lenkkejä en ollut tehnyt koko vuoden aikana kuin muutaman. Muuten olin kyllä juossut ja suunnistanut säännöllisesti, eli uskoin peruskuntoni olevan hyvä. Mitään loukkaantumisia tai muita vaivoja ei tällä kertaa ollut alla, tosin maraton-viikolla minulla oli koko ajan pientä nuhaa ja yskää, joka jatkui vielä tapahtumapäivänäkin.

Asetin itselleni tavoitteeksi ensinnäkin oman maraton-ennätykseni eli 3:57:19 parantamisen, ja toisekseen alle 3:50 loppuajan. Uskoin pystyväni ainakin ensimmäiseen tavoitteeseen, koska ennätyksenikin olin tehnyt edellisvuonna vain vähäinen pitkien lenkkien määrä pohjalla. Vauhdinjakosuunnitelman tein 3:50 aikaan tähtääväksi, eli suunnittelin juoksevani keskimäärin noin 5:25 kilometriajalla. Energiageelejä suunnittelin ottavani samoin kuin edellisvuonnakin, eli yhden juuri ennen lähtöä ja yhden jokaisen kierroksen jälkeen.

Kuten aiempinakin vuosina, aloitin pastatankkauksen maratonviikon keskiviikkona. Sunnuntaina eli juoksupäivän aamuna noin kahdeksan aikaan söin aamupalaksi puuroa, raejuustoa ja ruisleipää. Tällä uskoin pärjääväni juoksun loppuun asti, mutta otin silti mukaan varmuuden vuoksi banaanin, jonka aioin tarvittaessa syödä noin tunti ennen lähtöä.

Saavuin Varalaan suunnilleen 9.30 aikaan. Jätin auton samaan paikkaan kuin vuosi sitten, eli ammattikoulun kohdalle tien varteen, josta on noin kilometrin kävelymatka urheiluopistolle. Tässä vaiheessa sää oli melko hyvä, pilvinen mutta kuitenkin sateeton. Aikaa lähtöön oli reilusti yli tunti, joten tuttuun tapaan minulla oli hyvin aikaa tehdä loput valmistelut ja virittäytyä tunnelmaan. Tunti ennen lähtöä söin yhden Enervitin Pre Sport -hyytelön ja join vähän vettä päälle. Chipin olin kiinnittänyt lenkkariin jo kotona, koska olin käynyt jo edellispäivänä hakemassa kuoren kisakansliasta. Kilpailunumeron kiinnitystä en ollut tehnyt etukäteen, koska en ollut varma, millä vaatetuksella lähden juoksemaan. Päätin lähteä pelkällä pitkähihaisella juoksupaidalla, joten kiinnitin numeron siihen. Vaatteita vaihtaessani viereiselle penkille istui maratonin neljän tunnin jänis, jonka kanssa vaihdoin muutaman lauseen kelistä, jäniksistä ja omasta juoksusuunnitelmastani. Lopuksi vein geelit omille juomille tarkoitettuun Tahmelan ranta -merkittyyn laatikkoon ja reppuni tavarasäilytykseen. Eväsbanaania en syönyt, koska vatsa tuntui täydeltä.

Vähän ennen lähtöä alkoi sataa melko runsaasti, joten sisätiloissa oli ruuhkaa. Ulos suunniteltu yhteinen alkulämmittelykin peruuntui. Itse en ollut siihen aikonut alunperinkään osallistua, joten tein omat pienet lämmittelytoimenpiteet Varalan päärakennuksen aulassa. Viitisen minuuttia ennen lähtöä siirryin lähtöalueelle kohtalaiseen sateeseen, ja hivuttauduin noin kymmenen metrin päähän lähtöviivasta.

Lähtölaukauksen kajahdettua ilmoille juoksijajoukko lähti matkaan. Muutaman ensimmäisen kymmenmetrisen aikana en oikein päässyt kunnolla juoksemaan ruuhkan takia, mutta se helpotti nopeasti. Ensimmäinen kilometri pääosin alamäkeen meni ennakko-odotusten mukaisesti hyvää vauhtia, vaikka yritinkin vähän hillitä juoksuintoani. Ensimmäisen kilometrin merkki oli heti varsinaisen kierroksen alussa, ja kelloni näytti siinä 5:01. Juoksu tuntui hyvältä ja kulki kevyesti, ja syke pysytteli kohtalaisen alhaalla. Pyrin juoksemaan sellaista vauhtia, etten hengästyisi.

Sade oli tauonnut melko pian lähdön jälkeen, joten muutaman kilometrin juostuani käärin juoksupaidan hihat ylös, ja mietin samalla, olisiko sittenkin pitänyt lähteä lyhythihaisella paidalla. Viisi ensimmäistä kilometriä menivät 5:10-5:20 välillä olevilla kilometriajoilla. Tiesin tämän olevan vähän tavoitettani kovempaa, mutta en halunnut hidastaa, koska uskoin kuitenkin hyytyväni taas loppua kohden. Ensimmäisellä tankkauspisteellä otin vain pienen kulauksen vettä ja jatkoin matkaa.

Ensimmäiseltä kierrokselta ei ole juurikaan erityisiä muistikuvia. Viidennen kilometrimerkin missasin, joten painoin kuuden kilometrin kohdalla kaksi merkkiä. Hutikonpolulle käännyttäessä samoin kuin edellisvuonna olin haistavinani vastapaistetun pullan tuoksun, mutta aloin miettiä, että jospa se onkin esim. omenapuusta tai jostain muusta kasvista tuleva tuoksu.

Kilometriaikojani seuratessani tiesin jo matkan aikana, että olen ensimmäisen kierroksen jälkeen vähän tavoiteaikaani edellä. Tahmelan rannan tankkauspisteellä otin yhden kolmesta jäljellä olevasta energiageelistäni. Kun lähestyin kierroksen vaihtokohtaa, puolimaratonin juoksijoita saapui reitille Varalan suunnasta. Kello näytti melko tarkkaan 1:05:00 kun ohitin väliaikapisteen, eli olin juossut kierroksen noin minuutin suunnittelemaani nopeammin.

Toisen kierroksen alussa oli taas jopa pientä ruuhkaa puolikkaan juoksijoiden takia, mutta lisääntynyt väkimäärä oli kuitenkin positiivinen asia. Puolikkaan kärki meni tietenkin kovempaa kuin minä, mutta ohittelin jatkuvasti hitaampia. Melkein heti kierroksen alettua sain näkyviini puolimaratonin 2:15-aikaa juoksevan jäniksen. Aluksi tuntui, etten saavuta häntä ollenkaan, ja ehdin jo vähän huolestua omasta vauhdistani. Kun lopulta ohitin hänet, kommentoinkin että "hyvä kun perässä pysyn".

Toisen kierroksen kilometriajat olivat pääsääntöisesti samaa luokkaa kuin ensimmäiselläkin kierroksella, mutta mukaan mahtui jostain syystä myös pari lähellä kuutta minuuttia olevaa kilometriä (5:47 ja 5:52). Toisen kierroksen aikana huomasin myös, että vaikka olin lopettanut juomisen jo pari tuntia ennen lähtöä, rakossa alkoi silti tuntua painetta. Päätin kuitenkin olla pysähtymättä ellei ole aivan pakko. Kierroksen loppupuoliskolla aloin juttelemaan vieressäni juosseen naisjuoksijan kanssa, joka kertoi tavoittelevansa 1:55 alitusta puolikkaalla. Meillä oli siis sama tavoitevauhti. Lisäksi juttua riitti sijoiltaan menneestä olkapäästä, joka oli pilannut hänen harjoittelunsa tänä kesänä ja josta itselläni oli aiempaa kokemusta kolmeltakin eri kerralta.

21 kilometrin väliaikani oli noin 1:52. Laskin, että jos pystyn juoksemaan edes lähes samaa vauhtia toisen puolikkaan, alitan tavoiteaikani selvästi. Rannan huoltopisteellä otin jälleen suunnitellusti yhden geelin ja jatkoin matkaa. Kierroksen vaihtuessa väliaikani oli noin 1:57, mitä vähän ihmettelin, koska olin kuitenkin juossut mielestäni nopeammin kuin olin suunnitellut. Muistin ennalta laskemani tavoitteen toisen kierroksen loppuun olevan 1:56, vaikka todellisuudessa jälkikäteen tarkistettuna se oli 1:58. Olin siis edelleen tavoitevauhtiani edellä, vaikka luulin olevani minuutin jäljessä. Tässä vaiheessa päätin, että etenen fiiliksen mukaan, ja 3:50 tavoite alittuu jos alittuu. Oman ennätykseni tekemiseen kuitenkin luotin.

Kolmas kierros eteni koko lailla suunnitellusti, mutta kilometriajat alkoivat vähän nousta. Vaikka huomasin tämän, en kovin paljon yrittänyt kiristää tahtia, koska pelkäsin lopun hyytymistä. Kierroksen lopun lähestyessä oloni alkoi tuntua vähän heikolta, joten päätin viimeisellä tankkauspisteellä ottaa viimeisen geelini lisäksi myös banaanin palan, koska arvelin heikotuksen saattavan johtua nälästä. Kierroksen vaihtuessa olin kateellinen puolikkaan juoksijoille, jotka suuntasivat jo kohti maalia. Väliaikani oli noin 2:51, mikä oli minuutin verran jäljessä ennalta laskemaani tavoitetta.

Viimeisen kierroksen alkaessa päätin, että yritän pusertaa jonkinlaisen lähes koko kierroksen tai ainakin useita kilometrejä kestävän loppukirin, jos vain pystyn. En kuitenkaan halunnut aloitta sitä aivan kierroksen alusta, varsinkin kun heikko oloni ei ollut vielä kokonaan mennyt ohitse.

Noin 32 kilometrin kohdalla alkoi yhtäkkiä sataa aivan kaatamalla isoja vesipisaroita. Tämä sai kuitenkin suuni hymyyn eikä juurikaan haitannut juoksemista, vaikka paita liimautuikin ihoon kiinni. Sadetta ei kestänyt kuin ehkä kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen loppumatkan aikana ei enää tainnut sataa. Heikko olonikin meni pian ohitse, eli ehkä ottamani banaaninpala auttoi.

Kierroksen alun kilometriaikani olivat huolestuttavasti lähellä tai jopa yli kuuden minuutin, joten aloin pelätä jopa ennätykseni parantamisen luisuvan saavuttamattomiin. Sateen loputtua päätinkin aloittaa loppukirini, ja yritin lisätä vauhtia. Syke vaikutti ainakin hetkellisesti vähän nousevan, mutta kun seuraava kilometrimerkki tuli vastaan, huomasin että kilometriaika oli silti 5:30. En siis merkittävästi kyennyt kasvattamaan vauhtiani. Matkani jatkui samalla moodilla oikeastaan koko loppukierroksen ajan. Tässä vaiheessa viimeistään tiesin jo, että en tule keskeyttämään.

Odotin koko viimeisen kierroksen, että jonkinlainen seinä tai puutuminen tulisi vastaan. Näin ei kuitenkaan yllätyksekseni käynyt, eikä matkanteko muutenkaan muuttunut kovin pahan tuntuiseksi. Edelliskerroilta muistamani välillä lähes epätoivoinen maalin odottaminen puuttui, vaikka toki välillä ajattelin, että onneksi ei ole enää kovin montaa kilometriä edessä. Loppumatkan odotin vain tankkauspisteitä, ja laskin mielessäni, montako niitä vielä on. Kilometriaikani pystyin pitämään lähellä 5:30-tasoa, vaikka vauhdin kiristämiseen en yrityksistä huolimatta enää pystynytkään. Tiesin, että 3:50-alitustavoitettani en saavuta, mutta että omaa ennätystäni tulen kuitenkin selvästi parantamaan.

Viimeisellä tankkauspisteellä join vain pienen kulauksen vettä ja jatkoin kohti viimeisen kilometrin nousua. Ohitin matkalla joitakin juoksijoita, mikä tuntui hyvältä. En kuitenkaan yrittänyt ylämäissä repiä yhtään ylimääräistä vauhtia, vaan annoin itselleni luvan edetä hitaalla ja kankealla askelluksella. Kun viimeinen nousu ja kaarre lähestyi, olin jo iloinen uudesta ennätyksestäni. Kurvasin sisään Varalan portista ja juoksin tuulettaen yli maaliviivan. Muistin painaa kelloni pysähdyksiin.

Chipin poiston ja ensimmäisen mehumukillisen jälkeen katsoin kellosta aikaani, joka näytti 3:52:50. Olin siis selvästi parantanut ennätystäni. Tässä vaiheessa en huomannut, että olin vahingossa laittanut ajanoton taas käyntiin, joten todellinen loppuaikani oli jonkin verran pienempi. Huomasin tämän vasta kotona, vaikka jo maalihuollosta nauttiessa huomasin kyllä kelloni olevan käynnissä.

Maalihuollossa nautin tuttuun tapaan mukikaupalla Cokista, ja lisäksi söin kolme pullansiivua ja join tarjolla olleen palautusjuoman ja mukillisen kahvia. Tein pienet venyttelyt ja nautin hetken aikaa paistaneesta auringosta. Sitten hain tavarani ja lähdin kohti kotia.

Jälkitunnelma viidennestä kokonaisesta maratonistani jäi hyvinkin positiiviseksi, kuten edellisvuonnakin. Sääkin oli juoksemiseen pääosin hyvä, eivätkä ajoittaiset sateet ainakaan itseäni oikeastaan haitanneet. Valmistautumisessa arveluttanut pitkien lenkkien puute ei taaskaan kovin paljoa näyttänyt haittaavan, tosin en tiedä vaikuttiko se kuitenkin jonkin verran viimeisen kierroksen kilometriaikojen kasvuun. Juoksu kulki ilman suurempia ongelmia, ja omasta ennätyksestä lähti kohtalaisen vaivattoman tuntuisesti viisi minuuttia pois. Onnistunut suoritus siis, vaikka toista tavoitettani eli 3:50-ajan alitusta en vielä saavuttanutkaan.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona:

Takaisin etusivulle