Muut juoksut

Varsovan maraton 2019

Sunnuntai 29.9.2019 klo 9.00

Sää:
Lämpötila n. 14 astetta, puolipilvistä

Bruttoaika:
3:28:13

Nettoaika:
3:26:50

Puolimaratonin väliaika:
1:44:09

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/4107216968

Kaveriporukkamme syysmaraton suuntautui tällä kertaa Varsovaan. Paikka lukittiin lopullisesti vasta kesäkuun alussa, vaikka siitä olikin puhetta jo heti Barcelonassa maaliskuussa. Matkaan lähti itseni lisäksi kolme muuta. Oma tavoitteeni oli tälläkin kertaa vain rento ja hyväntuulinen juoksu, ilman varsinaista aikatavoitetta. Uskoin kyllä alittavani 3:30 kohtalaisen helposti, ellei mitään ongelmia ilmenisi. Ennätyskunnossa en kuitenkaan missään nimeässä ollut, enkä siksi aikonut lähteä sitä edes yrittämään.

Lähdimme poikkeuksellisesti vasta lauantaiaamupäivän lennolla Helsingistä, ja olimme perillä Varsovassa vähän puolenpäivän jälkeen. Koska AirBnB-asuntomme saisi vasta klo 16, otimme lentokentältä taksin suoraan expoon. Numeroidenhaun yhteydessä alkuun ihmetystä herätti se, että vain kaksi meistä sai tapahtumapaidat. Kun kysyin asiasta, sain tietää, että paidat olisi pitänyt ostaa etukäteen. Hämärästi muistinkin ilmoittautumisen yhteydestä tällaisen vaihtoehdon, ja koska tapahtumapaitoja on kaappi täynnä jo muutenkin, olin jättänyt sen valitsematta. Expon jälkeen otimme ratikan kohti keskustaa ja asuntoamme. Sitten kävimme syömässä pizzat lounaaksi.

Ruokailun jälkeen kello lähestyi neljää, ja vuokranantajan kanssa viestinvaihdosta olimme saaneet käsityksen, että asunnon voisi saada vähän aikaisemmin tai viimeistään silloin. Kävelimme asunnolle ja menimme rappukäytävään oikean oven taakse. Avainlokero avattiin numerokoodilla, mutta siellä ei ollut avaimia. Asunnon oven läpi kuului kuitenkin imurin ääntä, joten koputtelimme oveen. Hetken päästä siivooja tulikin avaamaan ja sanoi tarvitsevansa vielä viisi minuuttia. Odottelimme rappukäytävässä ehkä vartin verran kunnes viimein pääsimme asuntoon.

Loput lauantaista kuluivat yllättävänkin nopeasti kaupassa käynnin, valmistautumisen ja illallisen merkeissä. Siinä mielessä tällainen aikataulu vähän harmitti, että kaupunkiin ei juurikaan ehtinyt tutustumaan. Kävimme kyllä syömässä vanhassakaupungissa, mutta muuten nähtävyyksiä ei ehtinyt katselemaan. Paluulento lähtisi maanantaina klo 13, eli silloinkin lentokentälle pitäisi lähteä käytännössä aika pian aamupalan ja pakkaamisen jälkeen.

Sunnuntaiaamuna heräsimme kohtalaisen myöhään, vasta 6.30. Lähtö olisi klo 9, ja itseäni jännitti syödä aamupala näinkin myöhään. Toisaalta Barcelonassa olimme heränneet vain 2:45 ennen lähtöaikaa, eli vain 15 minuuttiä tätä kertaa aikaisemmin, joten ajattelin tämänkin riittävän. Aamupalalle en tällä kertaa ollut ottanut Suomesta pussipuuroa mukaan. Olimme kuitenkin ostaneet pikakaurahiutaleita kaupasta, joten söin lautasellisen niistä tehtyä puuroa. Lisäksi söin muutaman juustovoileivän, ja join pari lasillista tuoremehua sekä pari kupillista kahvia.

Vähän ennen kahdeksaa lähdimme kävelemään lähtöalueelle, ja saavuimme sinne noin 8.15. Jonoja oli jonkin verran, mutta ei mahdottoman paljon. Menimme kuitenkin heti ensimmäisenä wc-jonoon, ja sieltä tullessamme kello oli ehkä 8.40. Laitoimme itsemme juoksukuntoon, veimme reput säilytykseen ja lähdimme kohti lähtökarsinaa.

Ilma tuntui yllättävän lämpimältä, vaikka lämpötila ei kovin paljon yli kymmenen asteen ollutkaan. Lyhythihaisella paidalla ja shortseilla juokseminen oli kuitenkin selvää. Otin odotteluajaksi Berliinin maratonilta tuomani muovilakanan, mutta ei sitä oikeastaan olisi tarvittu. Lähtökarsinaan mennessä huomasin, että sen vieressä olevilla bajamajoilla ei ollut juurikaan jonoa, joten päätin käydä siellä vielä kertaalleen. Olin takaisin karsinassa muutama minuutti ennen lähtöä. Olimme poikkeuksellisesti kaikki samassa karsinassa ja vieläpä koko porukka kasassa.

Jonkin ajan kuluttua ammuttiin lähtölaukaus. Lähdimme joukon mukana kävelemään kohti lähtöviivaa, ja pääsimme hölkkäämään jo vähän ennen sille saapumista. Aika pian pystyimme jo juoksemaan omaa vauhtiamme. Kadut olivat tarpeeksi leveitä, eikä ruuhkaa juurikaan ollut edes alussa. Minä, Hannu ja Miko lähdimme etenemään noin viiden minuutin kilometrivauhtia, ja Ville jäi vähän meidän taaksemme. Ensimmäinen kilometriaika oli 5:02.

Aika pian minua alkoi pistämään kylkeen. Ilmeisesti olin syönyt liikaa aamupalalla, ja/tai siitä oli liian vähän aikaa. Sanoin muillekin asiasta, mutta pystyin onneksi silti juoksemaan samaa vauhtia, vaikka mukavaa se ei ollutkaan. Jonkin ajan kuluttua Miko sanoi jäävänsä myös vähän hitaampaan vauhtiin, joten jatkoimme Hannun kanssa matkaa. Olimme noin sata metriä 3:30-jänisten takana. Juttelimme asiasta, ja päätimme toistaiseksi jäädä sinne. Lähempänä ryhmää olisi juomapisteillä enemmän ruuhkaa, ja toisaalta ryhmän ohittaminen tässä vaiheessa tuntui turhalta ja olisi ehkä vaatinut liikaa energiaa. Oma sykkeeni pysyi hienosti alle 160:n, joten nostovaraa olisi kyllä ollut selvästi.

Kilometrit 2-4 menivät kaikki alle viiteen minuuttiin. Viidennellä kilometrillä oli selvä nousu joen rannasta sillalle, ja siitä johtuen sillä meni aikaa 5:08. Tämä ei kuitenkaan haitannut. Ensimmäinen juomapiste tuli vastaan, ja otin siltä vain vähän vettä. Pistämisen tunne alkoi onneksi helpottaa, ja meni vähän myöhemmin kokonaan ohitse eikä enää loppumatkasta vaivannut. Etenimme noin 4:50/km-vauhtia, jotkut kilometrit allekin sen. Ihmettelimme 3:30-jänisten kovaa vauhtia, koska välimatkamme heihin pysyi suunnilleen samana koko ajan.

Ensimmäinen 10 kilometriä täyttyi ajalla 49:20. Tällä juomapisteellä otin ensimmäisen geelini. Olin varannut matkalle yhteensä kuusi geeliä, ja tarkoitukseni oli ottaa niitä tästä eteenpäin noin viiden kilometrin välein. Lisäksi minulla oli kaksi Hesburerin suolapussia, jotka suunnittelin myös ottavani matkan aikana.

Vähän ajan kuluttua tultiin reittikartalta ennalta katsomaamme kohtaan, jossa mentiin ensin yhteen suuntaan ja käännyttiin sitten toista puolta tietä takaisin. Sanoin Hannulle, että joudun ehkä käymään kohta puskapissalla, mutta että aion mennä sinne vasta sitten kun olemme kääntyneet paluusuuntaan ja toivottavasti nähneet Mikon ja Villen. Hannulla oli kuulemma sama vaiva. 180 asteen käännöksen jälkeen menimme reitin oikeaan reunaan, jotta näemme vastaantulijat hyvin. Reitillä ajeli myös joku pyöräilijä, joka jäi juuri meidän kohdallemme kaiteen viereen. Hetken päästä hän onneksi kiihdytti vauhtiaan sen verran, että pääsimme aivan reunaan. Pian Miko tulikin vastaan, ja moikkasimme häntä. Jonkin ajan kuluttua näimme samalla tavalla myös Villen. Tämän jälkeen katsoimme sopivan puskan, ja kurvasimme molemmat sinne. Hannu oli vähän minua nopeampi asioimaan, ja sai yllättävän pitkän etumatkan. Ensin otin aika kovan vauhdin, mutta kun hetkellinen nopeus alkoi lähestyä 4:00/km-lukemia ja sykkeenikin alkoi nousta, tajusin onneksi, että minulla ei ole mikään kiire ottaa häntä kiinni. Niinpä hidastin selvästi ja saavutinkin hänet vasta muutaman sadan metrin päässä.

3:30-jänikset näkyivät edelleen lähellä edessämme. Sanoin Hannulle, että puolivälin jälkeen menen heidän edelleen. Hannu arveli jäävänsä siinä vaiheessa minun taakseni, mutta päätimme edetä ainakin 18km kohdalla alkavaan nousuun asti yhtä matkaa. 15km:n huoltopiste tuli vastaan, ja join sillä vettä. Vähän ajan päästä tajusin unohtaneeni ottaa geelin. Päätin ottaa sen seuraavalla juomapisteellä ja katsoa sitten matkan varrella fiiliksen mukaan, milloin otan seuraavan. Arvelin, että todennäköisesti en syö kaikkia kuutta geeliä.

Vauhti pysyi edelleen hyvänä 4:50/km-tuntumassa. Sykkeeni oli selvästi noussut alkumatkaan verrattuna, mutta aiemmilta maratoneilta tiesin, että nousuvaraakin olisi vielä muutama pykälä. Vähän ennen 18km:n kohtaa tuli juomapiste, ja muistin ottaa geelin. Sitten alkoi parin kilometrin nousu, ja sanoimme Hannun kanssa heipat. Otin ylämäen rauhallisesti, mutta saavutin 3:30-jänisporukkaa kuitenkin hiljalleen. Noin 20km kohdalla nousu taittui, ja painelin porukan ohitse. Jonkin ajan kuluttua tultiin puolimaratonin väliaikapisteelle, jolla oma kelloni näytti noin 1:44:15. Negatiiviseen splitiin olisi siis hyvät mahdollisuudet, ja otinkin sen tavoitteekseni. Aiemmin en muistaakseni ollut siihen kertaakaan pystynyt.

Näillä paikkeilla muistin syödä myös ensimmäisen suolapussilliseni tuttuun tapaan vesimukiin sekoitettuna. Juoksu tuntui hyvältä ja kevyeltä, ja kilometrivauhtini oli enimmäkseen jo selvästi alle viiden minuutin. Koko matkan nopeimmiksi kilometreiksi jäivätkin kilometrit 26 ja 27, joilla molemmilla kului 4:39.

Loppupuoliskolta minulle ei jäänyt erityisiä muistikuvia. Otin geelejä melko tasaisesti viiden kilometrin välein alkumatkan unohdusta lukuunottamatta, ja jätin niistä yhden syömättä. Toisen suolapussin muistin ottaa jossain 30km:n jälkeen. Aloin myös odottelemaan, milloin matka alkaisi tuntua jaloissa tai juoksu muuten tuntua vaikeammalta. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut. Edes 35km:n kohdalla ollut nousu ei tuntunut ollenkaan pahalta, vaikka olin sitä etukäteen pelännyt. Toki aikaa sillä kilometrillä meni 5:20, mutta sekään ei haitannut.

Noin 36 kilometrin kohdalla ylitettiin joki siltaa pitkin. Maalialue oli joen rannassa melko lähellä, ja oli hauska kuulla kuulutukset ja jopa nähdä kauempana joen rantaa pitkin eteneviä juoksijoita. Tästä näki myös toiselle sillalle, jota pitkin tultaisiin takaisin joen yli, ja näki ettei matkaa ollut enää kovin paljoa jäljellä.

Juoksu tuntui helpolta ja kevyeltä koko loppumatkan, vaikka keskisyke olikin yhden tai kaksi pykälää noussut. Noin 40km:n kohdalla ylitettiin joki viimeistä kertaa, ja käännyttiin kohti maalialuetta. Laskeskelin, että negatiivinen split tulee helposti, ja ennakoin aikani olevan jonkin verran alle 3:28:n. Maalikaaren jo näkyessä huomasin, että voisin päästä alle 3:27:n, ja aloitin vielä loppukirin. Juoksu oli edelleen suorastaan naurettavan helppoa, ja oli mahtavaa juosta kohti maalia. Hetken päästä ylitin maaliviivan ajalla 3:26:50.

Maaliviivalta kävellessäni oikeassa jalassa tuntui pientä kipua varpaiden ja/tai päkiän alla. Harmittelin, kun olin ottanut täysin turhan loppukirin, koska ilman sitä kipua ei todennäköisesti olisi tullut. Onneksi se meni melko pian myös ohitse. Söin heti maalihuollossa banaanin ja join pullollisen urheilujuomaa. Sitten lähdin kävelemään kohti varustesäilytystä.

Kävelymatkaa oli aika paljon, ja yritin katsella, missä suunnassa varustesäilytykseen käytetyt pakettiautot olisivat pysäköitynä. Eräässä tienristeyksessä huomasin yhtäkkiä Villen parin metrin päässä edelläni. Hän viittoili minulle ja kertoi joutuneensa keskeyttämään vatsakipujen takia noin 14km kohdalla. Menimme yhdessä hakemaan reppuni, ja Ville katsoi liveseurannasta Mikon tulleen juuri maaliin. Lähdimme häntä vastaan, ja jonkin verran myöhemmin myös Hannu tuli maaliin.

Istuskelimme aurinkoisessa säässä maalialueen nurmikolla. Kävin myös hakemassa tarjolla ollutta kasvismakaronikeittoa. Söin sitä lautasellisen, vaikka se ei erityisen hyvää ollutkaan. Meillä oli myös etukäteen ostettu kuohuviinipullo, jonka halusimme korkata. Yllätys oli melkoinen, kun pullossa ei ollutkaan kierrekorkkia! Korkkiruuvia meillä ei tietenkään ollut mukana, ja vaikka yritimme eri keinoin kammeta korkkia pois pullosta, emme onnistuneet.

Jonkin aikaa nurmikolla makoiltuamme lähdimme kävelemään kohti McDonaldsia ja sen jälkeen asunnolle. Kävelymatkalla kuljimme ohi erään ravintolan, jonka terassilla oli parikin tarjoilijaa toimettoman näköisinä. Kysyimme voisivatko he avata kuoharipullon korkin, ja ihme kyllä he mielellään sen tekivätkin. Niinpä siemailimme pullollisen samalla kun kävelimme vanhankaupungin katuja.

Harmittelimme vielä Mikon kanssa paitojen puuttumista. Ville ehdotti, että koska hän oli keskeyttänyt, hän antaisi oman paitansa minulle. Sanoin ottavani sen mielelläni, mutta vaadin saada maksaa siitä käyvän hinnan. Hannullakin oli mennyt loppumatka huonosti, ja hän sopi Mikon kanssa tekevänsä myös paitakaupat. Niinpä loppujen lopuksi niillä kahdella, jotka eivät olleet alunperin ostaneet paitaa, oli kuitenkin paidat, ja toisilla kahdella ei ollut.

Varsovan maraton sujui itseltäni todella hyvin. En ole ehkä ikinä juossut näin helppoa maratonia, ja ensimmäistä kertaa tuli myös negatiivinen split. Alkumatkan riittävän maltillinen vauhti oli siis varmasti järkevää. Tapahtuma oli myös kaikin puolin hyvin järjestetty, joten siitä jäi itselleni kaikin puolin positiivinen kuva ja voin suositella sitä.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,42 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Reitti:

Takaisin etusivulle