Muut juoksut

Wienin Maraton 2015

Sunnuntai 12.4.2015 klo 9.00

Sää:
Lämpötila n. 14-19 astetta, puolipilvistä

Nettoaika:
3:29:23

Bruttoaika:
3:31:25

Puolimaratonin väliaika:
1:45:36

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/744805659

Wienin maratonille 2015 osallistumisesta olin päättänyt kaveriporukan kanssa jo syksyllä ja ilmoittautunutkin joulukuun 2014 alussa. Kilometrejä oli talven aikana kertynyt hyvin, marraskuusta lähtien yli 200 joka kuukausi, joten ainakin siltä osin uskoin olevani ennätyskunnossa.

Julkisesti ilmoitin tavoitteekseni alittaa Wienissä 3:30. Vielä muutama viikko ennen tapahtumaa uskoin olevani jopa lähes 3:20-kunnossa, ja päätin tavoitella ainakin 3:25 alitusta. Testijuoksutkin tukivat tämän realistisuutta. Maalis-huhtikuun vaihteessa olin kuitenkin viikon verran flunssassa, ja flunssan jälkeen tapahtumaan oli niin vähän aikaa, että kunnollisiin harjoitusjuoksuihin en enää uskaltanut lähteä. Pieni epävarmuus ja huoli omasta kunnosta siis oli olemassa.

Saavuimme kuuden hengen porukalla Wieniin perjantai-iltana. Lauantaina aamupäivällä kävimme hakemassa juoksunumerot messualueelta, jossa oli odotusten mukaisesti melkoinen ruuhka. Loppupäivän tutustuimme kaupunkiin. Kävelykilometrejä kertyi lähes huomaamatta aika paljon, ja tämän vaikutus seuraavan päivän juoksukuntoon arvelutti. Edellisvuoden Helsinki City Runissa juoksin jäykillä pohkeilla, kun olin viettänyt kaksi päivää ennen tapahtumaa kokonaisen päivän messuilla jalkojeni päällä.

Tankkauksen olin tehnyt samaan tapaan kuin edellisvuoden Tukholman maratonia varten, eli keskiviikosta perjantaihin pastapainotteisesti ja lisäksi kolme pussillista lakritsia syöden. Lauantain söin normaalisti ilman varsinaista tankkausta.

Energiasuunnitelmani juoksun ajalle oli myös aiempien maratonieni kaltainen. Varasin yhden energiageelin otettavaksi juuri ennen lähtöä, ja lisäksi matkan varalle viisi geeliä mukaan. Otin myös mukaan kaksi Maximin energiapatukkaa, joista ajattelin vähintään toisen syöväni paloittain matkan aikana. Tukholman maratonilla 2014 oli yhdessä pisteessä jaettu energiapatukan paloja, ja siitä oli jäänyt itselleni hyvä kokemus. Nesteen osalta olin suunnitellut muuten juovani järjestäjien tarjoamaa vettä, mutta olin varannut itselleni alkumatkan ruuhkien varalle oman puolen litran pullon urheilujuomaa.

Sunnuntaiaamuna herätyskello soi 5.40, ja söin aamupalaksi kaksi annospussillista neljän viljan puuroa ja yhden leivän. Valmistelutoimenpiteitä, kuten numeron kiinnityksen paitaan, olin tehnyt jo edellisenä iltana niin paljon kuin mahdollista. Aamupalan jälkeen viimeistelin valmistelut ja repun pakkaamisen. Puin juoksua varten lyhyet juoksutrikoot ja hihattoman juoksupaidan, ja odotteluajaksi vedin niiden päälle pitkät tuulipuvun housut ja ohuen juoksutakin. Seitsemän aikaan lähdimme metrolla kohti lähtöaluetta, jonne saavuimme noin 7.30. Lähtöalueen vieressä metroaseman rappusia alas kävellessä yksi kaverini kompastui ja venäytti nilkkansa, ja hetken pelkäsi ettei pysty juoksemaan ollenkaan. Kaikeksi onneksi nilkka ei kuitenkaan häirinnyt hänen juoksuaan ollenkaan, vaikka olikin sitten illalla melkoisesti turvoksissa.

Lähtöalueella kävimme ensimmäisenä katsomassa varustesäilytyksen paikan. Sitten istuskelimme nurmikolla ja nautimme auringosta ja tunnelmasta. Vähän kahdeksan jälkeen vein varusteet säilytykseen ja lähdin jonottamaan wc:hen. Jonottaessa menikin yllättävän kauan, ja WC-käynnin jälkeen pääsin vasta kymmenisen minuuttia ennen ensimmäisten lähtöryhmien lähtöä kävelemään kohti lähtöaluetta. Tein matkala pikaiset lämmittelyt. Etukäteen olin suunnitellut meneväni mahdollisimman eteen omassa kolmoslähtöryhmässäni alkuruuhkan välttämiseksi, mutta nyt se ei enää oikein onnistunut joten jäin arviolta lähtöryhmän puoliväliin.

Tunnelma oli korkealla kun ensin kajahti eliittijuoksijoiden lähtölaukaus, ja minuutti tämän jälkeen ensimmäisen ja toisen lähtöryhmän lähtölaukaus. Etukäteen en ollut mistään löytänyt tietoa siitä, mikä olisi eri lähtöaaltojen välinen aika (enkä myöskään siitä, mihin ryhmään kuulun), mutta kuulutus kertoi että kolmos- ja nelosryhmät lähtevät kymmenen minuutin päästä. Muistin myös suunnitelmani mukaan syödä yhden geelin lähtöä odotellessa.

Odotteluaika meni nopeasti, ja pian kuului lähtömerkki. Lähdin ryhmän mukana hiljalleen kävelemään eteenpäin. Lähtöviivalla painoin kelloni käyntiin ja lähdin juoksemaan samaan tahtiin kuin muutkin. Etukäteen olin päättänyt juosta muutaman ensimmäisen kilometrin vähän tavoitevauhtiani hitaammin, joten etenin tämän mukaisesti ja yritin löytää muita samaa vauhtia meneviä. Syke oli heti alusta asti yllättävän korkealla, lähes 160:ssä, mikä vähän huolestutti. Juoksu tuntui kuitenkin niin kevyeltä sykkeestä huolimatta, että jatkoin eteenpäin vähän yli viiden minuutin kilometrivauhdilla. Ensimmäisen kilometrin aikana joutui jatkuvasti jarruttelemaan ja kiertelemään hitaampia, mutta siitä huolimatta kilometriajaksi tuli 5:16.

Alkumatka edettiin kahdella rinnakkaisella kaistalla, joiden välillä vaihtaminen oli kielletty. Oma kolmas lähtöryhmäni oli lähtenyt vähän edempää kuin samaan aikaan lähtenyt neljäs ryhmä, joten kolmas ryhmä kiersi kohta eteen tulleessa liikenneympyrässä keskellä olevan talon takaa, kun toinen ryhmä oikaisi suoraan sen edestä. Tämän kierron jälkeen pienen matkan päässä ryhmien reitit yhdistyivät.

Toinen ja kolmas kilometriaika olivat 5:06 ja 5:13, ja syke alkoi jo lähestyä 170:ää. Tämä huolestutti melko paljon, koska alunperin olin suunnitellut pitäväni ensimmäiset 10 kilometriä sykkeen 160:n tienoilla. Testijuoksujen perusteella silläkin olisi pitänyt päästä helposti alle viiden minuutin kilometrivauhtia. Päätin kuitenkin jatkaa tunteen ja tavoitevauhtini mukaan sykkeestä välittämättä, joten kolmannen kilometrin täytyttyä kiristin vähän tahtia.

Ilma tuntui Suomen kylmään kevääseen tottuneelle jo alkumatkasta melko lämpimältä. Join aina välillä pienen suullisen urheilujuomaa omasta pullostani. Neljäs kilometri täyttyi ajalla 4:43, mihin olin tyytyväinen, vaikka sykekin oli karannut jo 172:een. Vähän ennen viidettä kilometriä tuli vastaan ensimmäinen huoltopiste, jonka ohitin oman pulloni ansiosta tyytyväisenä ruuhkan kiertäen. Viides kilometriaikani oli 4:52.

Reitin varrella oli runsaasti katsojia ja kannustajia, ja tunnelma oli hieno. Alkukilometrien jälkeen lähdettiin kohti Wienin keskustaa, ja tässä kohtaa tuli vastaan ensimmäinen pieni nousu. Yritin jatkaa eteenpäin vakiosykkeellä, ja kuudes kilometri täyttyi ajalla 4:57. Tässä vaiheessa huomasin, että oma sykemittarini piippasi kilometrin täyteen jo yli sata metriä ennen virallista merkintää. Aloin laskeskella, että tämä pitää huomioida nopeutta tarkkaillessa, jos aion päästä tavoitteeseeni. Huomasin myös, että oma pulloni oli vielä melkein puolillaan, joten join siitä pikkuhiljaa ja seuraavan huoltopisteen jälkeen heitin sen lähes tyhjänä pois.

Seuraavat kilometriajat olivat 4:54 ja 4:55. Tässä vaiheessa alkoi näyttää selvältä, että en tule alittamaan tavoiteaikaani ainakaan kovin paljoa, ja korkean sykkeen takia aloin jo epäillä onko tavoitekaan ylipäätään enää mahdollinen. Yritin vähän hellittää tahtia jotta syke laskisi, mutta niin ei kuitenkaan juuri tapahtunut, joten päätin sitten jatkaa tavoitevauhdilla. Yhdeksäs kilometriaikani oli 5:01 ja kymmenes 4:56, mutta virallisen kymmenen kilometrin merkin kohdalla katsoin että aikaa oli mennyt jo ainakin 50:15, vaikka luulin olevani vähän alle viiden minuutin keskitahdissa! Aloin entistä vahvemmin epäillä mahdollisuuksiani päästä 3:30 tavoitteeseeni, mutta päätin jatkaa yrittämistä.

Yhdennentoista kilometrin täytyttyä ajalla 4:56 oltiin lähes näköetäisyydellä maaliin johtavasta portista, mutta käännyttiin vähän sitä ennen lounaan suuntaan kierrokselle. Näillä paikkeilla lämmin ilma alkoi vaikuttaa ja janon tunne oli suuri, joten aloin odotella seuraavaa huoltopistettä. Hetken päästä tulikin vastaan itsepalveluvesipiste, jolle kurvasin. Siinä oli vierekkäin neljä vesihanaa, ja vuoroni tultua kastelin nopeasti naaman ja käsivarret ja join kourallisen vettä. Sitten tein nopean kiihdytyksen takaisin tavoitevauhtiin.

Muistin myös energiasuunnitelmani, ja söin energiapatukastani kolmasosan. Matka eteni samalla mallilla kuin aiemmin, ja seuraavat kilometriajat olivat 4:56, 5:00 ja 4:54. Matka eteni kohtalaisen kevyen tuntuisesti korkeista sykkeistä huolimatta, joten yritin ylläpitää samaa noin viiden minuutin kilometrivauhtia. Tälle osalle reittiä osui joitakin pieniä nousuja, ja kilometriajat vaihtelivat 4:53-5:03 -välillä. Muistin etukäteen katsoneeni, että reitin korkein kohta oli noin 20 kilometrin kohdalla. Tämän huomasikin kun hetki sen jälkeen alkoi selvä loiva ja pitkä alamäki, joten lisäsin vähän vauhtia. 21. kilometriaika olikin 4:41. Vähän ennen tämän kilometrin täyttymistä piti olla tarkkana, että valitsee oikean kaistan. Kokonaisen maratonin juoksijat jatkoivat vasemmalta kaistalta omalle loppumatkalleen, kun puolikkaan juoksijat kääntyivät toiselta kaistalta oikealle portista sisään ja maaliin. Itse olin onneksi varautunut tähän jo etukäteen ja näin myös kaistajakoa osoittavat merkit riittävän ajoissa, mutta näin myös viime hetken kaistanvaihtajia.

Hyvän vauhdin ylläpito jatkui, ja seuraavat kilometriajat olivat 4:51 ja 4:40. Toivoni tavoitteen saavuttamisesta heräsi taas ja päätin ainakin yrittää sitä. Seuraavat kilometrit menivät myös hyvin kilometriajoilla 4:54, 4:54 ja 4:53. Mielessäni tekemäni etappijaon mukaisesti alettiin lähestyä toiseksi viimeisen etapin alkua, kun 27. kilometri täyttyi ajalla 5:03. Näillä paikkeilla näin myös reitin varrella yhden ryhmässämme olleen, joka oli jalkavamman takia katsojana, ja hän huusi kannustuksensa.

Matkan varrella söin geelejä ja toisen kolmasosan energiapatukasta, mutta tarkemmat paikat näille eivät jääneet muistiin. Toimin myös jokaisella huoltopisteellä niin, että kastelin huoltopisteessä ensimmäisenä olleista vesialtaista naaman ja käsivarret ja otin sitten pari mukillista vettä mukaan pysähtymättä. Toisen mukillisen join ja toisesta kastelin vielä uudelleen niskaa, naamaa, käsivarsia ja päätä.

Tässä vaiheessa matkaa tultiin uudelleen puistoalueelle, joka oli käytännössä täysin tasaista ilman nousuja tai laskuja. Sykkeeni oli jo muutaman kilometrin ollut 175:n tasolla, ja nyt se alkoi hiljalleen mennä senkin ylitse. Olin lähes varma että hyytyisin jossain vaiheessa loppumatkasta, mutta toisaalta juoksu ei tuntunut kovin raskaalta ainakaan vielä, joten jatkoin samaa tahtia. Kilometriajat pyörivät siis viiden minuutin tasolla, enimmäkseen onneksi vähän alle.

Virallisen 30 kilometrin täyttyessä kello näytti 2:28:36, ja laskin että olen edelleen 3:30 alitukseen johtavassa vauhdissa. Marginaalia ei kuitenkaan ollut kuin alle minuutti, joten pienikin hyytyminen aiheuttaisi nopeasti tavoitteen lipsumisen saavuttamattomiin.

Tässä vaiheessa kurvattiin ensimmäiselle pätkälle, jossa näki vastaantulevia juoksijoita. Siirryin oikeaan reunaan ja aloin katsella näkisinkö ketään kavereistani. En nähnyt, ja puolen kilometrin kohdalla tuli vastaan tiukka 180 asteen neulansilmäkäännös. Sitten juostiin sama pätkä takaisinpäin ja 31 kilometrin täytyttyä lähdettiin samanlaiselle mutta pidemmälle, 2 kilometrin edestakaiselle osuudelle. Vähän ennen kääntöpaikkaa vastaan tulikin seurueestamme yksi henkilö, joka oli lähtenyt 10 minuuttia minua ennen, ja hänen kanssaan heitin yläfemmat ja kommentoin nopeasti että "raskasta on". Jälkikäteen kuulin, että hänen vierellään oli juossut myös toinen, kanssani samasta lähtöryhmästä lähtenyt kaverini, mutta en juostessa huomannut häntä lainkaan. Maalissa hän oli lopulta 20 sekuntia minua ennen, ja itsekseni spekuloin, olisinko ottanut hänet kiinni jos olisin tässä vastaantulotilanteessa hänet huomannut. Ilmeisesti jossain vaiheessa tällä pätkällä olin myös ohittanut huomaamattani toisen 10 minuuttia aiemmin matkaan lähteneistä kavereistani, koska kääntöpaikalla olevan rakennuksen ympäri juostuani ja paluusuuntaan käännyttyäni huomasin hänet hetken päästä ja moikkasimme toisiamme.

Henkisesti olin jo etukäteen miettinyt, että kääntöpaikan jälkeen loppumatka juostaan kohti maalia, ja tämä oli mukava ajatus myös kun oltiin matkalla. Muistin nähneeni huoltopisteen tällä pitkällä edestakaisella suoralla, joten melko pian paluusuuntaan kääntymisen jälkeen otin myös viimeisen palan energiapatukasta suuhuni pureskeltavaksi. Jano oli melkoinen ja suu sen takia hyvin kuiva, joten energiapatukka jämähti lähes toffeemaiseksi massaksi suuhuni noin kilometrin ajaksi. Mietin, että jos nyt yrittäisin nielaista, tukehtuminen voisi olla lähellä. Lopulta huoltopiste onneksi tuli vastaan ja sain huuhdottua suun tyhjäksi.

35 kilometria täyttyi ajassa 2:35:51, ja laskin taas miten tämä väliaika suhtautuu tavoiteaikaani. Totesin olevani noin 20 sekuntia tavoiteaikaa edellä ja päätin nyt viimeistään tosissani yrittää 3:30 alittamista. Syke alkoi olla jo 180:n tasolla, joten olin todella huolissani mahdollisesta hyytymisestä. Juoksu kuitenkin tuntui edelleen suunnilleen samalta kuin 10 kilometriä aiemminkin, joten jatkoin puristamista.

Vähän matkan päästä 35 kilometrin täytyttyä käännyttiin pois puistoalueelta, ja tästä alkoi mielessäni viimeinen, seitsemänkilometrinen etappi ennen maalia. Tältäkään osuudelta ei ole kovin paljoa muistikuvia. Syke huiteli 180:n tienoilla ja pääosin sen yläpuolella. Pystyin kuitenkin ylläpitämään vauhtia niin, että kilometriajat 36-40 olivat 4:44-5:02 -välillä. Noin 38 kilometrin kohdalla näin myös viimeisen 10 minuuttia aiemmassa lähtöryhmässä olleen kaverini ja ohitin hänet.

40 kilometrin kohdalla laskin taas marginaalia tavoitteeseeni: kello näytti 3:18:39, joten olin edelleen saman verran tavoitetta edellä kuin 35 kilometrinkin kohdalla. Tässä vaiheessa päätin juosta alle 3:30 vaikka väkisin ja yritin vielä lisätä vähän vauhtia. Mieltä lämmittikin kun 41. kilometriaika oli 4:46, eikä hyytymisestä ollut tietokaan, vaikka syke oli jo 185:n yläpuolella. Juoksu tuntui jo aika raskaalta, mutta samaan aikaan tieto jäljelläolevasta noin kilometrin matkasta nosti tunnelmani todella korkealle ja sen avulla jaksoin painaa eteenpäin.

Viimeisen kilometrin aikana oli muutama kyltti, joissa näkyi jäljellä oleva matka. Muistaisin nähneeni ainakin 600 metrin ja 400 metrin kyltit. Maalialueelle johtava portti alkoi jo näkyä, ja vihdoin uskalsin olla varma tavoitteeni saavuttamisesta ja uudesta ennätyksestäni. Tunnelma oli todella hieno kun 42. kilometri täyttyi kilometriajalla 4:55! Heti tämän jälkeen kurvasin yleisön kannustaessa portista sisään loppusuoralle. Nautin tunnelmasta ja uskalsin jo vähän höllätä vauhtia. Tuulettelin maalivivaa lähestyessäni, ja maaliviivan kohdalla painoin kelloni pysähdyksiin ja olin todella onnellinen, kun tulokseni oli hyvä ja tavoitteeni mukainen, vaikka ihan hurjimpiin kuvitelmiini en yltänytkään.

Viimeisen kilometrin keskisykkeeni oli 186, ja jano maaliviivan jälkeen oli todella kova. Kävelin eteenpäin, ja kohta edessä oli mitalien jako. Juotavaa siinä ei kuitenkaan jaettu, ja huomasin mutisevani itsekseni "antaa nyt jo vettä!" kun jatkoin kävelyä. Vihdoin jostain sai vesipullon käteensä, ja jatkoin olo vähän helpottuneena muuhun maalihuoltoon. Seuraavana tarjoiltiin alkoholitonta olutta, jota otin mukillisen mukaani. Varsinaisella maalihuoltoalueella näin ensimmäisenä ison "Hospitality"-kyltin eräällä alueella, ja näin myös että sen sisällä joillakin juoksijoilla oli CocaCola-pulloja kädessään. Itsekin halusin kovasti saada Cokista, joten kävelin alueelle sisään ja otin sieltä ruokaa ja CocaCola-pullon. Vähän ihmettelin valkoisia pöytäliinoja, mutta nautin ottamani syötävät ja juotavat yhdessä seisomapöydässä. Sitten lähdin pois ja alueelta poistuessani huomasin, että portilla tarkastetaan listasta onko oikeus sisäänpääsyyn. Olin siis mennyt sinne vahingossa pummilla!

Tällä kertaa maratonin juokseminen ei tuntunut helpolta, vaan oikeastaan jo alkumatkasta korkeasta sykkeestä johtuen olin vähintäänkin huolestunut, vaikka jaloissa matka ei vielä tuntunutkaan. Myös jatkuva "epätoivon reunalla keikkuminen" oman tavoitteen suhteen aiheutti varmasti oman raskautensa juoksuun. Kokonaisuutena Wienin maratonista jäi silti todella hyvä kuva, varsinkin kun saavutin tavoitteeni ja tein uuden ennätykseni. Järjestelyt olivat melko toimivia, ja sääkin oli hieno.

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 42,46 km, joten kilometrit ovat tässä taulukossa todelliseen matkaan verrattuna liian lyhyitä ja viimeinen 195 m on todellisuudessa 455 m):

Takaisin etusivulle