Muut juoksut

Wihan kilometrit

24.10.2009 klo 15.00

Sää:
Pilvistä, lämpötila 1-4 astetta

Aika:
3:59:16

Puolimaratonin aika:
1:59:19

Alun perin tarkoitukseni oli juosta vuonna 2009 vain yksi maraton, Varalan 100-v. juhlamaraton. Vaikka tuo olikin ensimmäinen täysi maratonini, aikatavoitteenani oli neljän tunnin alitus, josta jäin lähes puoli tuntia. Omasta mielestäni olin kuitenkin neljän tunnin kunnossa, joten aloin syyskuun alussa katsella, olisiko vielä mahdollista juosta jossain suhteellisen lähellä Tamperetta toinen maraton ennen talvea. Puolivahingossa löysinkin Wihan kilometrit -tapahtuman, jossa oli tarjolla maraton peräti kahtena eri lähtönä, joten ilmoittauduin mukaan aamun lähtöön. Myöhemmin selvisi, että vaimo oli varannut kirpputoripöydän samaan aikaan, mutta sain onneksi muutettua lähtöni iltapäivälle.

Etukäteen jännitin eniten säätilaa. Sade olisi tietysti ollut kaikista kurjin vaihtoehto, mutta muutenkin kylmässä pitkän matkan juokseminen arvelutti. Harjoitusmatkana olin juossut puolimaratonin pari viikkoa ennen lähes yhtä kylmässä. Silti mietin pitkään eri vaihtoehtoja pukeutumiselle. Laitoin lopulta pitkät juoksuhousut, pitkähihaisen aluspaidan ja juoksutakin, juoksupipon ja juoksuhanskat. Kaulaliinan jätin pois, vaikka olin käyttänyt sitä harjoitusjuoksuilla. Ajattelin, että se alkaa pidemmän päälle ärsyttämään kaulalla heiluessaan, ja saattaa myös tehdä jotain hankaumia. Jälkikäteen on helppo sanoa, että pukeutuminen meni täysin nappiin. Ei ollut yhtään kylmä (paitsi ihan alkumatkasta) eikä kuuma, eikä mitään hiertymiä tai muita vammoja tullut.

Tulin paikalle omalla autollani, ja löysin parkkipaikan noin 30 metrin päästä maalialueelta. Kun kävelin kohti ilmoittautumista, kuulin jollekin 100 km juoksevalle juuri ilmoitettavan, että puolet matkasta on täynnä. Hiukan hirvitti ajatella, että joku on jo juossut selvästi pidemmän matkan kuin minä tulen juoksemaan, ja toinen samanlainen olisi hänellä vielä edessä. Ilmoittautumispiste löytyi pienen etsimisen jälkeen, ja sain oman numeroni (363) ja chipin, sekä yhden A4-arkin, jossa oli tiivistetyt kisaohjeet.

Ennen lähtöä olin enimmäkseen Pirkkahallissa sisällä, koska ulkona tuli todella nopeasti kylmä. Aika moni muukin teki samoin, ja aulassa oli siksi aika ahdasta. Itse menin varsinaisen hallitilan puolelle, jossa olikin sitten hyvin väljää. Venyttelin ja verryttelin hieman noin vartti ennen lähtöä, ja kävin vielä wc:ssä. Kun kävelin takaisin kohti aulaa, käytävällä oleva kello näytti jo 15:01! Hetkeksi panikoiduin että missasin lähdön, mutta tajusin heti, että kyseinen kello on monta minuuttia edellä. Kun tulin aulaan, se oli jo tyhjä, ja ulkona lähtöalueella oli tungosta. Siirryin ulos joukon jatkoksi, ja kuulin järjestäjien megafonilla hoitamasta tiedonannosta pari viimeistä lausetta. Ajattelin, että tuskinpa siinä mitään tärkeää oli kuitenkaan.

Matkaan lähdettiin "Valmiina, paikoillanne, ..., juokse!" -huudon jälkeen. Olin aika lähellä lähtöviivaa, joten pääsin juoksuvauhtiin käytännössä heti. Kärki lähti todella lujaa, ja ensimmäisten 100 metrin jälkeen taisin olla jo saman verran kärjestä jäljessä. Toisaalta sama lähtö ja alun lisäkierros olivat myös puolimaratonia juokseville, ja itsekin olisin toki lähtenyt selvästi kovempaa jos olisin ollut kyseisellä matkalla. Maratonin juoksevien piti juosta ensin kaksi 1097,5 metrin lisäkierrosta, ja tämän jälkeen 12 kertaa 3333,33 metrin pääkierros. Kun ensimmäinen lisäkierros täyttyi, suurin osa porukasta suuntasi pääkierrokselle, eli he olivat juoksemassa puolimaratonia. Edelläni toiselle lisäkierrokselle lähti vain muutama täyden maratonin juoksija. Tuossa kohtaa olin sen verran keskittynyt siihen, että muistan lähteä toisellekin lisäkierrokselle, että en muistanut painaa ensimmäisen kierroksen väliaikaa sykemittariini.

Toisen lisäkierroksen täyttyessä muistin ottaa väliajan, joka oli 12:28. Olin siis aika lailla tarkalleen tavoitevauhdissani, näin jälkikäteen laskettuna. Juoksun aikana pikaisesti päässälaskettuna luulin olevani nelisenkymmentä sekuntia jäljessä tavoitteesta. En ollut etukäteen laskenut näille lisäkierroksille tavoiteaikaa, vaan ainoastaan koko matkalle (5:40 / km). Laskin sitten vauhdissa, että ensimmäiset kaksi kilometriä pitäisi mennä aikaan 11:20, enkä ottanut huomioon tuota "ylimääräistä" 200 metriä. Pieni hätäännys iski tuossa vaiheessa, kun ajattelin että hetikö se tavoite luisuu käsistä. Järki toki sanoi, että ei tuo 48 sekuntia maratonilla tunnu vielä missään, mutta pelkäsin sen alkavan saman tien kertautua. Tästä syystä en pysähtynyt ollenkaan huoltopisteellä ensimmäisellä kerralla (eli 2,2 kilometrin juoksun jälkeen), mutta eipä toisaalta ollut vielä tarvettakaan.

Ensimmäinen pääkierros alkoi, ja juoksijoita oli samalla kohtaa aika paljon. Kympin juoksijoista nopeimmilla taisi olla ensimmäinen kierros täynnä. Liikenteenohjaajillakin oli hommia riittävästi, koska tuohon aikaan Pirkkahallille ja sieltä pois oli paljon autoja tulossa ja menossa. Yksi auto pysähtyi lahjakkaasti juuri keskelle suojatietä, josta juoksureitti kulki. Eipä se suuremmin haitannut, ja keltaliivinen opastajakin viittilöi heti autoa ajamaan muutaman metrin eteenpäin. Muuten ensimmäinen pääkierros meni lähinnä reittiin tutustuessa ja sykkeitä tarkkaillessa. Varsinkin pitkä "pääsuora" jäi heti mieleen, koska se tuntui vielä pidemmältä kuin olin ennakoinut. Kierroksen täyttyessä väliaikakello pysähtyi aikaan 18:40 (kyseiselle kierrokselle), ja laskin edelleen olevani vähän tavoitteesta jäljessä. Otin huoltopisteeltä vähän vettä ja hölkkäsin samalla, joten vedestä puolet meni naamalle ja takille. Päätinkin jatkossa pysähtyä tai kävellä tankkauksen ajan.

Toisen pääkierroksen ajalta ei juuri ole muistikuvia. Keskityin edelleen sykkeiden tarkkailuun, ja mietin myös etukäteen tekemääni geelisuunnitelmaa. Sykkeet pysyivät edelleen mukavan alhaalla (alle 160), enkä edes hengästynyt. Pientä nousua oli kuitenkin havaittavissa. Ajattelin, että juoksen nyt kuitenkin tavoitevauhtia, vaikka syke nousisi tuon 160:n yläpuolelle. Harjoituslenkeillä en käytännössä koskaan juokse näin alhaisilla sykkeillä, joten vauhti tuntui kovin leppoisalta. Kierroksen väliajaksi tuli 19:07. Otin huoltopisteeltä vesimukin, ja kävelin omien juomien pöydälle, jossa omassa nimilapulla varustamassani korissani odotti neljä geeliäni. Puristelin geelin suuhun ja join vettä päälle. Onneksi olin tajunnut repiä geelipussit valmiiksi auki, jotta ei tarvinnut hanskat kädessä yrittää taistella niiden kanssa.

Tankkauksessa meni kellon mukaan yllättävän "kauan", noin 20 sekuntia, mitä en ollut ottanut huomioon tavoitevauhtia laskiessani. Kiristin vähän vauhtia kolmannelle kierrokselle lähtiessäni. Silti tulin ensimmäiselle kilometrimerkille vasta noin kuuden minuutin jälkeen. Taas kävi mielessä tavoitteen karkaaminen, koska tajusin tankkausten jatkossakin vievän arvokkaita sekunteja pois itse juoksemiselta. Jatkoin kuitenkin kierroksen loppuun aavistuksen kovempaa, mikä näkyi myös sykkeissä, jotka nousivat 160:n päälle. Siellä ne sitten pysyivätkin koko loppumatkan. Ohitin vähän ennen kolmen kilometrin merkkiä entisen työkaverini, joka juoksi kymppiä, ja laskeskelin heti että hän ei kyllä voi mitenkään päästä omaa matkaansa loppuun alle tunnissa (olin oikeassa). Kolmas pääkierros täyttyi väliajalla 18:58.

Geelitankkauksen olin suunnitellut jo ennen juoksua, ja pysyin suunnitelmassa. Pohdin kahta eri vaihtoehtoa, joiden erona oli ainoastaan ensimmäisen geelin ottamisajankohta: joko heti ensimmäisen tai toisen pääkierroksen jälkeen. Päädyin siis jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska muuten olisin ottanut geelin jo 5,5 kilometrin juoksun jälkeen, mikä tuntui aika lyhyeltä matkalta. Kokonaisuudessaan suunnitelma oli tällainen:

Muuten suunnittelin pärjääväni pääasiassa pelkällä vedellä, ja banaania olin ajatellut syödä vain jos vatsassa tuntuisi näläntunnetta.

Neljänneltä ja viidenneltä pääkierrokselta ei ole juurikaan muistikuvia. Syke pysyi lähes vakiona 164:ssä tai 165:ssä. Neljännen kierroksen väliaika oli 18:54. Viidennen kierroksen aikana kiristin aavistuksen vauhtia, koska varauduin jo edessä olevaan geelinottoon, joka kestää pidempään kuin pelkän veden juonti. Väliajaksi tuli 18:37, joka oli samalla koko matkan nopein kierrosaikani. Kierroksen täytyttyä otin geelin ja veden ja jatkoin matkaa.

Kuudennella kierroksella tiesin, että puolimaraton tulisi täyteen. Etukäteen tapahtumainfoa luettuani minulla oli sellainen käsitys, että puolimaratonin piste olisi merkitty maratonin juoksijoille oikealle kohdalle. Kyseistä merkintää en kuitenkaan koskaan nähnyt vaikka yritin sitä monella kierroksella bongata, joten en usko että sitä oli merkattu. En muistanut tarkkaa täyttymismatkaa kierroksella ulkoa, mutta laskin päässä että sen pitäisi olla noin 2,2 kilometrin kohdalla. Valmistauduin katsomaan väliaikani kahden kilometrin kohdalla, ja siitä minuutin ja kahdeksan sekuntia (eli 200 metriä 5:40 kilometrivauhdilla) juostuani painamaan puolimaratonin väliajan sykemittariin. Ajatukset harhailivat kuitenkin kahden kilometrin merkin kohdalla ja jonkin matkaa siitä eteenpäin jossain muualla, enkä huomannut koko asiaa. Painoin sitten nappia vasta arviolta 400-500 metriä liian myöhään, eli tarkkaa puolimaratonin aikaa en itselleni saanut kellotettua. Tasaisella vauhdilla kuudennelle pääkierrokselle laskettuna se oli kuitenkin 1:59:19, enkä usko todellisen ajan tuosta kovin montaa sekuntia heittävän. Vähän ennen kuudennen kierroksen täyttymistä laskeskelin myös, että jos onnistun saamaan sen täyteen ajassa 2 tuntia 6 minuuttia, niin minulla on jäljellä oleville kuudelle kierrokselle aikaa käytettävissä tasan 19 minuuttia per kierros. Maaliviivan kohdalla kello näytti 2:05:31, eli puolisen minuuttia alle tuon ajan. Kierrosaika kuudennella kierroksella oli 18:51.

Seitsemännellä kierroksella tajusin kaksi asiaa. Ensimmäinen oli, että seinänaapurini, joka juoksi puolimaratonia ja oli ilmoittanut tavoitteekseen 1:40, ei ollut ohittanut minua missään vaiheessa. Lähdössä muistan olleeni hänen edellään. Tämän perusteella laskin, että hän ei voinut päästä lähellekään tuota tavoitetta, koska sen saavuttaakseen hänen olisi pitänyt olla minua kierroksen verran edellä. Kisan jälkeen, seuraavana aamuna hänet sattumalta nähdessäni kuulin, että hän olikin joutunut keskeyttämään vatsakivun takia noin 18 kilometrin kohdalla. Toinen tajuamani asia oli, että matkan puoliväli oli jo hetki sitten ohitettu. Tämä oli tietysti positiivinen asia, vaikka toisaalta ensimmäiseltä maratoniltani muistinkin, että vasta siellä 30 kilometrin jälkeen kilometrit alkoivat tuntua raskaammilta. Nyt uskoin kuitenkin toisaalta reitin tasaisuuden ja toisaalta geelien auttavan minua jaksamisessa. Seitsemännen kierroksen aika oli 18:41.

Seitsemännen kierroksen jälkeen otin huoltopisteellä veden lisäksi banaaninpalan ja muutaman rusinan, koska vatsa tuntui aika tyhjältä. Kun kahdeksas kierros alkoi, tajusin, että jäljellähän on enää viisi täyttä kierrosta! Se tuntui todella pieneltä määrältä, varsinkin kun juoksu kulki tuossa vaiheessa oikein hyvin. Ajattelin myös, että tämän kierroksen jälkeen otan geelin ja sitten kierroksia on enää neljä, ja sitten kahden kierroksen jälkeen viimeinen geeli ja enää kaksi kierrosta! Aloin jo innostua jäljellä olevan matkan lyhyydestä, mutta sitten laskin, että viisi kierrosta on kuitenkin noin 16,5 kilometriä, eli melkoinen matka tässä vaiheessa. Myös ensimmäiset tuntemukset jalkojen puutumisesta tulivat kahdeksannen kierroksen aikana, mikä oli selvästi aikaisemmin kuin olin odottanut. Päätin kuitenkin jatkaa tasaisen vauhdin ylläpitämistä niin kauan kuin jaksan. Kahdeksannen kierroksen väliajaksi tuli 19:00.

Otin jälleen geelin ja vettä, ja lähdin yhdeksännelle pääkierrokselle. Vähän matkaa juostuani huomasin yhtäkkiä, että jaloissa ei tuntunutkaan minkäänlaista puutumista! Ehkä geeli auttoi, en tiedä, mutta joka tapauksessa seuraavan kerran jaloissa tuntui vasta seuraavan kierroksen alettua. Yhdeksännen kierroksen aikana alkoi myös selvästi hämärtää, ja järjestäjät olivatkin jo vähän aikaa sitten alkaneet sytytellä ulkotulia reitin varrelle. Tajusin joutuvani juoksemaan viimeiset kolme kierrosta käytännössä pimeässä. Yhdeksännellä kierroksella muistan ohittaneeni joitakin käveleviä ultrajuoksijoita, ja ajattelin, että tuohon hommaan minusta ei kyllä olisi. Kaikki kunnia heille uskomattoman kovasta suorituksesta! Kierros täyttyi väliajalla 18:48.

Tankkasin taas vettä, vähän rusinoita ja banaaninpalan, ja lähdin kymmenennelle kierrokselle. Tajusin olevani vain kolmen kierroksen päässä maalista, ja olevani noin minuutin marginaalilla alittamassa neljä tuntia, jos vain pystyisin ylläpitämään tasaista vauhtia. Mieliala oli tästä syystä todella hyvä, vaikka jalat tuntuivatkin jo melko puutuneilta, ja vähän pelkäsin mahdollista hyytymistä. Viimeistään kymmenennen kierroksen aikana ulkona oli tullut täysin pimeää. Joissain kohdissa, joissa katuvalo valaisi kirkkaasti yhden alueen mutta sen jälkeen seuraava valo ei ollut lähellä tai oli jotenkin huonossa kulmassa, tuntui että joutui juoksemaan valoisalta alueelta täysin pimeään. Äkkiä silmät toki tottuivat uuteen valaistukseen, ja näki taas mihin oli menossa. Tällä kierroksella koin myös pienen tunnekuohun ja kyyneleet meinasivat nousta silmiin, kun tajusin että se haaveilemani neljän tunnin alitus olisi nyt hyvinkin mahdollinen. Päätin, että nyt pääsen tavoitteeseeni. Kierrosaika oli 18:56, ja laskin että nyt on noin minuutin marginaali kahdelle viimeiselle kierrokselle.

Suunnitelman mukaisesti otin viimeisen geelin ja vähän vettä ja mehua, ja lähdin toiseksi viimeiselle kierrokselle. Nyt jaloissa paino jo aika lailla, ja ensimmäisen kilometrin kohdalla kello näytti 6:26! Olin siis tankkaukseen mennyt aika huomioidenkin noin 20 sekuntia jäljessä tavoiteaikaa. Pelästyin oikein todella, että enkö tosiaan jaksa painaa alle neljän tunnin kokonaisaikaan. Itku meinasi tulla. Yritin parhaani mukaan kiristää tahtia, ja toisen kilometrin kohdalla katsoin kellosta että olin saanut pidettyä 5:40 kilometrivauhdin. En siis ollut "syönyt" marginaalia lisää. Pistelin menemään samaa tahtia, ja pidin mielessä että tämän jälkeen olisi vielä yksi kierros jäljellä. Geelikään ei tuntunut enää auttavan yhtään. Kierroksen täyttyessä väliaika oli 19:25, eli selvästi hitain kierrokseni.

Kun toiseksi viimeinen kierros täyttyi, mieltä lämmitti ajanotosta huudettu "Sulla alkaa viimeinen kierros!", johon jaksoin vastata vain "Joo". Olin siis ainakin laskenut kierrokset oikein. Huoltopisteeltä otin mukillisen mehua ja toisen mukillisen vettä, ja jatkoin nopeasti matkaa. Yritin piiskata itseäni vähän kovempaan vauhtiin viimeiselle kierrokselle, ja hoin mielessäni että tämä on nyt se viimeinen kierros ennen maalia. Jaloista ei kuitenkaan kovin paljoa kovempaa vauhtia irronnut. Sykekään ei noussut vaikka yritin mennä kovempaa. Ensimmäinen kilometri täyttyi suunnilleen kuuden minuutin ajalla. Mielessä kummitteli koko ajan mahdollisuus hyytymisestä ja tavoitteen karkaamisesta. Ohitin aika paljon juoksijoita tällä viimeisellä kierroksella, vaikka en pystynyt varsinaiseen loppukiriin. Kahden kilometrin kohdalla olin edelleen tavoiteajassa, ja tajusin että maaliin on todellakin enää reilu kilometri. Jatkuvasti yritin ajatella, että nyt pitää ottaa se loppukiri, mutta en kerta kaikkiaan päässyt kovempaa eteenpäin. Kolmen kilometrin kohdalla aika oli edelleen tavoitteen mukainen, ja olin jo lähes varma neljän tunnin alituksesta. Viimeiset pari sataa metriä juoksin niin kovaa kuin jaloista irtosi, mutta en pystynyt puristamaan montaa sekuntia enää pois loppuajasta. Viimeinen kierrosaika oli 18:51.

Maaliviivan kohdalla fiilis oli upea, ja tein pienet tuuletukset. Virallinen ajanotto näytti minulle loppuaikaa 3:59:16, ja oman kelloni olin pysäyttänyt sekuntia aiemmin. Maaliviivalta eteenpäin hidastin kävelyksi, ja menin kohti huoltopistettä. Sivusta minulle tuotiin mitali ja onniteltiin. Hetken päästä joku toinen lähestyi pokaali kädessä, ja onnitteli oikein kädestä pitäen, että olin tullut sarjani kolmanneksi. Reaktioni oli ihan aidosti "TÄH?!? Miten voi olla mahdollista tällaisella ajalla?". Totta se kuitenkin oli, koska osallistujia oli niin vähän (jälkeenpäin kotona tarkastettuna 20). Huoltopisteelläkin onniteltiin, ja pyydettiin tulemaan toiselle puolelle, missä oli istumapaikkojakin tarjolla. Palvelu pelasi todella hyvin, ja sain pyyntöni mukaisesti colaa ja pullaa. Vilttiäkin tarjottiin jalkojen päälle, mutta en huolinut. Hetken päästä naisten maratonin voittaja tuli myös paikalle, ja vaihdoimme muutaman sanan. Hän oli kuulemma pettynyt, että ei alittanut neljää tuntia, vaikka on aiemmin sen tehnyt useastikin. Join lisää colaa, ja söin palan ruisleipää ja kylmää, kivikovaa suklaata. Otin myös kahvia, koska ajattelin, että lämmin juoma tekisi hyvää. Harvoinpa on kahvi niin hyvältä maistunut. Vielä hetken istuttuani pakotin itseni nousemaan ylös, etteivät jalat jumiutuisi aivan täysin. Hetken vielä huoltopisteellä notkuttuani otin toisen mukillisen kahvia mukaan ja lähdin kävelemään autoa kohti. Tässä vaiheessa huomasin, että ilma on aika kylmä. Onneksi olin ottanut mukaan autoon toppatakin ja paksummat hanskat, jotka laitoin heti päälleni. Auton vieressä tein vielä pikaiset venytykset, ja lähdin ajamaan onnellisena kotia ja siellä odottavaa lämmintä saunaa kohti. Myöhemmin illalla tajusin, että olin lähtiessäni unohtanut hakea omien juomien pöydältä korin, jossa olin pitänyt geelejäni. Rahallista arvoa sillä ei juuri ole, joten eipä tuo unohdus kovin paljoa harmittanut.

Nyt en sitten enää ole pelkästään yksinkertainen maratoonari! Tämä toinen täysi maratonini sujui kyllä kaikin puolin ihmeen hyvin. Mitään hiertymiä tai muita vammoja ei tullut. Vaatetus oli juuri oikeanlainen. Vauhdinjakokin onnistui aika hyvin, koska pystyin ylläpitämään melko tasaista vauhtia koko matkan, vaikka ensimmäinen puolikas olikin vähän toista nopeampi (tavoite oli toisinpäin), eikä loppukiriin enää riittänytkään paukkuja. Aikatavoitekin toteutui. Yhteenvetona siis omalta kohdaltani joka tapauksessa oikein onnistunut maraton!

Kierrosajat ja keskisykkeet taulukkona:

Takaisin etusivulle