Muut juoksut

Wihan kilometrit 2016

Lauantai 15.10.2016 klo 9.00

Sää:
Lämpötila n. 3 astetta, pilvistä

Matka: 50 km

Bruttoaika:
4:28:22

Maratonin väliaika:
3:38:28 (arvio)

Linkki Garmin Connectiin:
https://connect.garmin.com/modern/activity/1405853557

Päässäni oli jonkin aikaa ollut ajatus kokeilla lyhyttä ultramaratonia, ja olin tästä myös puhunut ääneen monessa yhteydessä, joten puheet piti lunastaa. 50 km vaikutti matkana etukäteen melko helpolta maratoniin verrattuna, ja Wiha tapahtumana oli aika selkeä valinta ajankohdan ja sijainnin takia. Päätin siis lopettaa juoksukauden siellä. Tosin ilmoittauduin mukaan vasta pari päivää ennen tapahtumaa "etukäteisellä jälki-ilmoittautumisella".

Valmistauduin tapahtumaan melko leppoisasti ja suuremmin miettimättä. Hiilihydraatteja söin kolmena päivänä yhden Jaffa-keksipaketin ja kolmen lakritsipussillisen verran. Jälkikäteen arvoituna tämä taisi olla liian vähän. Hieman arvelutti myös toipuminen vajaat kaksi viikkoa aiemmin juostusta Pirkan Hölkästä, jossa olin tehnyt uuden ennätykseni. Jaloissa ei kuitenkaan tuntunut, että se olisi enää painanut.

Tapahtumapäivän aamuna heräsin kuudelta ja söin normaalin juoksupäivän aamupalan: lautasellisen kaurapuuroa (tällä kertaa ilman voisilmää!), kaksi ruisleipää, mukillisen omenamehua ja kaksi kupillista kahvia. Sitten kokosin loput tavarat kasaan ja pakkasin ne reppuun, ja puin päälle arvioni mukaan sopivimmat juoksuvaatteet. Lämpötila aiheutti vähän miettimistä, koska koko päivälle oli ennustettu pilvistä, eikä lämpötilan ennustettu nousevan kolmea astetta korkeammalle. Päädyin pitkiin juoksuhousuihin, pitkähihaiseen juoksupaitaan ja talvijuoksutakkiin.

Lähdin ajamaan Pirkkahallille 7.30 aikaan, ja noin varttia myöhemmin saavuin paikalle. Menin ensimmäisenä hakemaan numeroni, ja juttelin muutaman tutun kanssa. Yksi maratonklubilainen ehdotti, että lähtisimme yhdessä juoksemaan vähän alle neljän tunnin loppuaikaan tähtäävällä vauhdilla, mutta epäilin tuon vauhdin olevan itselleni vähän liikaa joten kieltäydyin ehdotuksesta. Oma tavoitteeni oli noin viiden minuutin keskimääräinen kilometrivauhti, mikä rittäisi 4:10-loppuaikaan, mutta haaveilin hieman myös neljän tunnin alituksesta. Kilometriaikana tämä tarkoittaisi keskimäärin 4:48, eli hieman hitaammin kuin maratonennätykseni. Toisaalta olin tuon maratonin juossut HCM:llä, jonka reitti on korkeusprofiililtaan selvästi Wihaa vaativampi. Ensimmäisen ultran ollessa kyseessä ajattelin kuitenkin, että päätavoitteeni on maaliinpääsy, eikä loppuajalla ole niin suurta merkitystä.

Seuraavaksi kävin viemässä kierroksen loppusuorakujalle yhden tuolin, ja laitoin tuolille nimikoidun geelirasiani ja tuolin alle muovipussissa vaihtohanskat ja kevyemmän takin. Tämä tavan olin matkinut kokeneemmilta osallistujilta. Sain siis oman pienen huoltopisteeni vähän ennen virallista huoltopistettä. Tämä oli kätevää geelien ottamisen kannalta, eli niitä ei tarvinnut kantaa mukana, ja geelin pystyi matkalla silti ottamaan juuri ennen veden ottamista.

Pyörin tapahtuma-alueella ja nautiskelin tunnelmasta. Vajaa puoli tuntia ennen lähtöä kävin wc:ssä ja tein pienet lämmittelyt. Otin myös suunnitelmani mukaisesti yhden geelin. Muutama minuutti ennen lähtöaikaa menin lähtöalueelle muiden sekaan.

Pian lähtöhetki koitti, ja aloitin juoksun maltilla. Hiljalleen kiihdytin noin viiden minuutin kilometrivauhtiin ja vähän sen allekin. Kelloni mukaan ensimmäinen kilometriaika oli 5:07. Pian tultiin kääntöpaikalle, jossa maratonia juoksevat lähtivät lisäkierrokselleen ja ultraajat jatkoivat suoraan peruskierroksen reittiä. Aiemmista vuosistani Wihassa poiketen jatkoin siis ilman lisäkierrosta hiekkapohjaiselle kävelytielle. Toinen kilometri täyttyi ajalla 4:49. Juoksu tuntui helpolta ja sykekin pysyi maratonejani alempana. Tämän olinkin ottanut tavoitteeksi, joten hyvältä näytti. Kolmas kilometriaika oli 4:46, ja mielessä kävi, että onko tämä helppoudesta huolimatta liian kova vauhti. Hetken päästä täyttyi myös ensimmäinen kierros ajalla 16:23. Neljän tunnin aikaan vaadittaisiin tasan 16 minuutin kierroksia, joita oli tällä matkalla 15 kappaletta. Olin siis siitä vähän jäljessä, mutta rauhallisen alun takia en pitänyt tätä kuitenkaan vielä mahdottomana tavoitteena. Huoltopisteeltä otin vajaan mukillisen vettä, jonka join vauhdissa.

Toisen kierroksen alkupuolella saavutin hiljalleen kolmen hengen porukkaa. Lähemmäs päästessäni kuulin heidän juttelevan esim. 100 kilometrin matkoistaan. Rinnalle juostessani kysyin, onko heidän vauhtinsa vähän hidastunut kuten mittarini näyttää, ja he sanoivat että se on päinvastoin vähän kiristynyt. Heidän tähtäimensä oli kuulemma neljän tunnin alitus. Jäin porukkaan hetkeksi juttelemaan ja kerroin olevani ensimmäisellä ultramatkallani. Kuultuani vertailuksi heidän maratonaikojaan, jotka olivat selvästi omiani kovempia, alkoi kuulostaa siltä, että neljä tuntia voi olla minulle liian kova pala. Jättäydyin tietoisesti vähän porukasta jälkeen, vaikka vauhti sinänsä tuntuikin edellen helpolta ja syke oli alhaalla.

Vähän ennen kierroksen täyttymistä otin ensimmäisen geelini huoltopisteeltäni ja sen jälkeen järjestäjien huoltopisteellä join pari mukillista vettä päälle. Toisen kierroksen aikani oli 16:11, eli jo lähellä neljän tunnin vauhtia. Jatkoin samaa, hyvältä tuntuvaa vauhtia eteenpäin.

Kolmannelta kierrokselta ei ole mitään muistikuvia. Juoksu jatkui ilmeisen helppona, koska syke oli edelleen muutaman pykälän alle maratonsykkeiden ja vauhti pysyi hyvänä. Kolmas kierrosaika oli 15:50, eli ensimmäistä kertaa neljän tunnin alitukseen riittävää vauhtia. Neljännen kierroksen aikana saavutin yhden puolitutun maratonklubilaisen ja jäin hänen seuraansa juttelemaan. Neljännen kierroksen aika oli 15:54. Ennen kierroksen täyttymistä otin jälleen geelin.

Jutellessa aika kului nopeammin, ja kuin huomaamatta viideskin kierros täyttyi. Se oli suunnilleen samaa tasoa kuin edellinen: 16:02. Kuudennen kierroksen aikana huomasin, että syke oli hieman laskenut. Tämä näkyi myös vauhdissa: kilometrivauhti alkoi hetkellisesti näyttää yli viiden minuutin lukemia. Kierrosajassa tämä näkyi kuitenkin yllättävän vähän: 16:14. Juomapisteen ohitettuamme tajusin, että olin unohtanut ottaa geelin. Alkuperäinen suunnitelmani oli siis ottaa niitä joka toisella kierroksella. Toisaalta tällä jaolla viimeinen olisi tullut otettua vasta yksi kierros ennen maalia, mikä ei tuntunut järkevältä. Tätä ongelmaa en ollut ratkaissut etukäteen, mutta tällä yhden kerran unohduksella se tuli automaattisesti ratkaistua, koska ottamalla loput geelit kahden kierroksen välein ne menisivät tasan loppumatkalle.

Seitsemännen kierroksen loppupuolella tajusin, että puolimatka oli ohitettu. Keskityin hyvissä ajoin ottamaan geelin huoltopisteeltä, etten unohtaisi sitä jälleen. Geelin kanssa join jälleen vettä pari mukillista. Kierros täyttyi ajalla 16:19. Laskin olevani reilun minuutin neljän tunnin aikaa jäljessä, enkä enää uskonut sen olevan mahdollinen. Järjestäjienkin ennuste tarjosi 4:03-alkuista loppuaikaa.

Kierroksen puolivälin tienoilla sanoin juttukaverilleni, että taidan lähteä vielä hakemaan alle viiden minuutin kilometriaikoja. Hän puolestaan kertoi ajatelleensa päinvastoin hidastaa hieman, joten lähdin edelle. 28. kilometriaika olikin 04:46, ja hetken kuluttua täyttyi kahdeksas kierros ajalla 16:51. Sykekään ei kovin paljoa noussut vauhdin lisäämisestä huolimatta, joten vielä näytti hyvältä. Myös vauhti pysyi enimmäkseen hyvänä eli alle 5:00/km. Kierroksen lopulla muistin taas ottaa geelin ja vettä. Yhdeksäs kierrosaika oli 16:29. 30 kilometrin täyttyminen lämmitti mieltä, vaikka toisaalta vielä olikin 20 kilometriä matkaa jäljellä.

Melkein heti kymmenennen kierroksen alussa olo alkoi tuntua vähän heikolta ja voimattomalta. Olin todella ihmeissäni, koska vauhti ja syke oli kuitenkin ollut selvästi maratonia alempana, eikä matkaakaan ollut takana tätä enempää. Koskaan maratonilla, ehkä ensimmäistä maratoniani lukuunottamatta, ei ollut tuntunut tällaiselta. Pakon edessä hidastin vähän vauhtia, mutta en halunnut kuitenkaan antaa periksi. Kilometriajat olivat noin 5:20-luokkaa. Kierros täyttyi ajalla 17:56. Join huoltopisteeltä jälleen vettä ja otin suolakurkun, ja jatkoin sitten matkaa.

Pystyin pitämään vauhtini 5:20-5:30/km-välillä, mutta olo alkoi tuntua koko ajan heikommalta. Ajatus keskeyttämisestä hiipi mieleen ja voimistui jatkuvasti. Kierroksen loppupuolella alkoi vähän jopa pyörryttää, joten vauhtia oli pakko hidastaa. Huoltopisteeni kohdalla otin sinne varmuuden vuoksi varaamani energiapatukan ja aloin järsimään sitä. Patukka oli aivan jääkylmä, joten siitä palan haukkaaminen oli vaikeaa, mutta söin kuitenkin patukasta puolet. 11. kierros täyttyi ajalla 18:36, eli jo todella paljon hitaammin kuin alkumatkan kierrokset. Järjestäjien huoltopisteelle päästyäni kysyin, olisiko heillä coca-colaa tai muuta energiapitoista juotavaa, koska energiani ovat aivan lopussa. Onneksi minulle kaivettiinkin sitä tiskin alta. Nojailin huoltopöytään ja join pari mukillista cokista. Söin myös pari pientä palaa hillovoileipää. Pikku hiljaa olo alkoi parantua ja lähdin varovaisesti jatkamaan matkaa.

Energiatasoni nousi hiljalleen, ja päätin että hölkkäilen kaikesta huolimatta maaliin asti. Aikatavoitteen sai toki unohtaa, mutta halusin silti saada suoritusmerkinnän ensimmäisestä ultramatkastani. 12. kierros meni melko kevyesti vauhdin pudottamisen ja energiatankkauksen ansiosta, ja aikaa siihen meni 22:13. Söin loput taskussani olevasta energiapatukasta. Ehkä olin syönyt liikaa, koska vähän ajan päästä kylkeen rupesi pistämään. Kirosin mielessäni ja yritin vähän hidastaa vauhtia. Onneksi tunne meni melko nopeasti ohitse. Muistin ottaa myös geelirasiastani yhden geelin. 13. kierrosaika oli 21:08. Huoltopisteellä huilasin taas hetken ja join vähän vettä päälle.

Mieltä lämmitti ajatus, että jäljellä olisi enää kaksi kierrosta. Jatkoin rauhalliseen tahtiin matkaa. Huoltopisteellä seisomisen ja märän takin vuoksi olo alkoi tuntua vähän viileältä. Varsinaista sadetta ei ollut koko matkan aikana tullut, mutta ilmassa oli kuitenkin jatkuvasti pientä utumaista kosteutta. Hanskani olivat myös käytännössä läpimärät, eli käsiäkin paleli vähän. Päätin kuitenkin sinnitellä loppuun asti näillä varusteilla enkä halunnut pysähtyä huoltopisteelle vaihtamaan edes hanskoja. Lämpimämpää takkiahan siellä ei olisi edes ollut, vaan ainoastaan kesäjuoksutakki, joka toki oli kuiva.

Kilometriaikani alkoivat olla lähellä 6:30-tasoa, ja alkumatkan juttukaverini ohitti minut näillä paikkeilla. Kommentoin hänelle, että olin odottanut häntä jo vähän aikaisemmin, eli hänenkin vauhtinsa oli ollut melko rauhallista. 14. kierroksen täyttyessä ajalla 21:55 järjestäjien loppuaikaennuste näyttä melkein neljää ja puolta tuntia. Kerran se oli jo näyttänyt sen ylikin, nimittäin 12. kierroksen jälkeen, mutta tuolla kierroksellahan olin pitkään kerännyt voimia huoltopisteellä. Nyt kun oli enää viimeinen kierros jäljellä, päätin että ainakin haluan alittaa tuon 4:30-ajan. Laskin että siihen kyllä pitäisi 6:30-kilometrivauhdinkin riittää, mutta en ollut varma osasinko laskea oikein enää tässä vaiheessa matkaa. Niinpä lisäsin aavistuksen verran vauhtia kuuden minuutin kilometrien tuntumaan. Kylmä oli edelleen, mutta aloin pikku hiljaa tajuta, että kohta olisin ensimmäisen ultramatkani maalissa! Viimeinen kierros menikin tämän ajatuksen voimalla melko nopeasti, tosin tarkkailin samalla kilometriaikojani ja laskin samalla mahdollista loppuaikaani. 4:30-alitus alkoi onneksi näyttää käytännössä varmalta.

Viimeistä kertaa huoltokujalle kurvatessani olin kiitollinen, että maali oli parinsadan metrin päässä. Hölkkäilin sitä kohti, ja hetken päästä olinkin maaliviivalla. Tein hyvin maltilliset tuuletukset ja pysäytin kelloni aikaan 4:28:22.

Mitalienjakopöydän ääressä ei ollut ketään, joten kävelin sen ohi huoltopisteelle. Otin ensin cokista ja heti sen jälkeen lämmintä kahvia. Nautiskelin vähän aikaa pöydän antimista, ja kävin sitten huoltohenkilöstön muistuttamana hakemassa mitalinkin itselleni. Mitalien jakaja pahoitteli, että olin päässyt huomaamatta livahtamaan hänen ohitseen, ja pujotti mitalin kaulaani. Vähän ajan päästä kävin sisätiloissa wc:ssä, ja sieltä palatessani vastaan käveli yksi työkaverini, joka oli tullut saattamaan omaa kaveriaan iltapäivän maratonin lähtöön. Sain häneltä onnittelut, mikä lämmittikin mieltä yllättävän paljon. Melko pian tämän jälkeen menin autoon pukemaan toppatakin päälleni ja ajoin läheiseen Kotipizzaan. Muistan hytisseeni kylmästä vielä pizzaa odottaessanikin, mutta syötyäni alkoi tulla parempi olo. Menin sitten vielä ennen kotiinpaluuta takaisin Pirkkahallille katsomaan puolimaratonin lähdön, koska eräs toinen työkaverini oli siellä.

Ensimmäinen ultramatkani ei siis mennyt kovin hyvin, vaikka pääsinkin maaliin asti. 50 kilometrin matka sinänsä ei tuntunut pahalta, mutta seinään törmääminen jo 30 kilometrin kohdalla ihmetytti ja harmitti. Jälkianalyysissä tulin siihen tulokseen, että olin todennäköisesti tankannut liian vähän hiilihydraatteja. Maratonillehan olin Jaffojen ja lakritsin lisäksi syönyt myös aika paljon rusinoita ja kuivattuja hedelmiä. Tai sitten voimattomuus johtui siitä voisilmästä, jonka jätin lisäämättä aamupuurooni. En jätä toiste!

Kilometriajat ja keskisykkeet kuvaajana:

Kilometriajat ja keskisykkeet taulukkona (sykemittarini mukaan matka oli 50,09 km, mutta taulukon ajat on korjattu todellisen matkan mukaisiksi):

Takaisin etusivulle