Varjojen paratiisi: Jeremiah

Neljän ensimmäisen jakson perusteella kirjoitettu artikkeli (2002)

Jakso-oppaita

1. tuotantokauden jaksokommentit (2002)

2. tuotantokauden jaksokommentit (2004)

Artikkeli (2002-04-10)

Alkuhuomautukset

Spoilerivarauma

Kirjoitusajankohdasta

Tuottajien historiaa

Vaan helppoa ei ole ollut JMS-universumillakaan. Babylon 5:n neljännen ja viidennen kauden aikoihin tehtiin muutamia B5-televisioelokuvia (mm. Thirdspace, River of Souls), jotka jättivät monet fanit varsin kylmiksi. Irrallisista elokuvista tuntui jotenkin puuttuvan Babylon 5:n henki. Jatkosarjaksi aiottu "Babylon 5: Crusade" lopetettiin vuonna 1998 melkein vuotta ennen ensimmäisenkään jakson esitystä tuotantoyhtiö TNT:n päädyttyä aivan eri linjoille JMS:n kanssa siitä, millainen sarjan tulisi olla. Viimeinen naula arkkuun tuntui olevan tammikuussa 2002 esitetty uuden jatkosarjan pilottielokuvaksi tarkoitettu "Babylon 5: To Live and Die in Starlight", joka ei minua innostanut juurikaan enempää kuin "Star Trek: Enterprisen" ensimmäinen kaksoisjakso. Kun "B5:TLaDiS" vielä sai heikot katsojaluvut, vaikutti minusta jo siltä, että JMS-maailma alkoi oikeasti supistua Spiderman-sarjakuvien mahdolliseen ostamiseen.

Tämän pohjalta ei liene vaikea arvata, että odotukseni eivät olleet kovinkaan korkealla JMS:n (vasemmalla) ja Sam Eganin (oikealla) ShowTimelle tuottaman uuden Jeremiah-sarjan 20-osaisen ensimmäisen tuotantokauden suhteen - etenkin, kun senkin ensiesitystä ehdittiin tässä välillä lykätä puolella vuodella eteenpäin. Vaikka aloitusjakso oli ollut saatavillani jo jonkun aikaa, en vain ollut saanut itsestäni irti alkaa oikein katsomaan sitä. Niinpä käsilläni olikin ehtinyt kertyä 90 minuutin aloitusjakso ja kaksi varsinaista jaksoa - kunnes sitten eilen päätin, että "huomenna se eka jakso katsotaan, niin pääsee siitäkin eroon".

Tänään olen katsonut Jeremiahin aloitusjakson. Ja heti perään ne kaksi muutakin osaa. Jos jaksoja olisi ollut enemmän, olisin saattanut katsoa nekin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan heräsi hinku saada lisää uutta sarjaa.

Jeremiahin lähtökuopat

Tästä on nyt aikaa 15 vuotta. Tauti tappoi kaikki aikuiset niin tehokkaasti, että vei itseltään kasvualustan, ja hävisi näin itse olemattomiin. Näin lapset ovat saaneet kaikessa rauhassa kasvaa nuoriksi aikuisiksi, ja vanhimmat heistä ovat nyt lähes 30-vuotiaita.

Sarjan tuplapitkässä aloitusjaksossa siellä täällä ajelehtinut Jeremiah (Luke Perry, kuvassa vasemmalla) tapaa toien ajelehtijan Kurdyn (Malcolm-Jamal Warner, kuvassa oikealla), ja nuoret päättävät parin yhteentörmäyksen jälkeen jatkaa matkaansa kimpassa.

Yleensä post-apokalyptiset tarinat kertovat ajasta, jolloin ihmisten menestys riippuu siitä, kuinka hyvin he pystyvät hyödyntämään menneen maailman tekniikkaa: purkkiruokaa, kulkuvälineitä (esim. Asvalttisoturi), jne. Jeremiah alkaa vaiheesta, jossa säilykkeet alkavat olla syötyjä ja ihmisten pitää päättää erikseen ja yhdessä, antavatko itsensä vaipua lopullisesti barbarismiin, vai yrittävätkö oppia uudelleen menneen ajan tietoa ja palauttaa sivilisaatiota.

Siinä mielessä tarina on JMS:mäinen, että vaikka alkutilanne vaikuttaa synkältä ja masentavaltakin, on siinä selvästi pohjalla toivonvire, ja hienovarainen muistutus siitä, että suuret tapahtumat syntyvät pienten ihmisten teoista. Menneen loiston palauttaminen (joka premissiltään tuo mieleen Babylon 5:n "The Deconstruction of Falling Starsin" munkkiosuuden) tuntuu ainakin näiden jaksojen perusteella oikein kelvolliseksi tarinan pohjaksi: se ei sido jokaista yksittäistä tarinaa, mutta voi vaikuttaa taustavoimana, johon monet tarinat voivat nivoutua. Ja tuleehan näissä jaksoissa esille pari uuttakin uhkakuvaa, joista varmasti saadaan lisäjäynää sankareidemme matkalle.

Mikä toimii, mikä taas ei?

Positiiviset puolet:

• Näyttelijävalinnat. Näissä ensimmäisissä näkemissäni jaksoissa ei ole yhtä ainoaa epäonnistunutta näyttelijää. Vain kolmannen jakson leirinjohtaja on vähän keskinkertainen, kaikki muut suoritukset ovat olleet hyviä tai erittäin hyviä. Pääosien esittäjät tuntuvat istuvan osaansa kuin nakutetut heti alusta alkaen. Oikein hyvä.
• Henkilökemia toimii.
• Dialogi. Suurimman osan ajasta tätä ei uskoisi lainkaan saman miehen kirjoittamaksi, joka loi niin monta kankeaa monologia "B5:TLaDiS":iin. Puhe on luontevaa ja keskustelut kulkevat.
• Tarinat. Ensimmäiset kolme tarinaa tuntuvat kestävän hyvin tarkastelua eri puolilta - erityisesti, kun yrittää pohtia selkkausten osapuolten motiiveja. Tämä toki on JMS:n kirjoittamisen vahvoja puolia, mutta hauskaa huomata, ettei se ole tässäkään sarjassa unohtunut. Samoin aitoon JMS-tyyliin tarinoiden sisäinen jatkuvuus on luistava, eikä pahoja juonikämmähdyksiä näy.
• Tapahtumapaikat. Mukana on paljon ulkokuvia ja muutenkin setit ovat realistisia. Mukana on suuren budjetin ja todellisen vaivannäön tuntua. Selvästi Kanadassa saa aikaiseksi enemmän samalla rahalla.
• Juonikaari. JMS:n mukaan Jeremiahissa ei ole samanlaista vahvaa juonikaarta kuin Babylon 5:ssä, mutta kyllä näissä jaksoissa selvästi viritellään pikku ansoja, joihin varmasti on tarkoitus palata, kun sen aika tulee.
• Mainoskatkottomuus. Koska Jeremiahia esitetään maksukanavalla, ei tarinassa ole tarvetta selkeille mainoskatkopaikoille. Tarina ei siis katkea mustahäivytykseen 4..11 minuutin välein, kuten niin monet USA:laiset televisiosarjat joutuvat tekemään.
• Sensuuri, tai ennemminkin sen puute. USA:ssa maksukanavilla saa näyttää paljasta pintaa ja sanoa Niitä Seitsemää Pahaa Sanaa. Tästä otetaankin kaikki ilo irti - sortumatta kuitenkaan epärealistiseen mässäilyyn. On varmasti paljon helpompi kirjoittaa dialogia, kun ei tarvitse koko ajan käyttää kiertoilmaisua, vaan perkeleen voi laittaa siihen, mihin se oikeastikin puheessa kuuluu.
• Rytmitys tuntui toimivan. Turha hosuminen ja liika dialogiin nojaaminen, jotka ovat tuntuneet ajoittain vaivaavan JMS:n kirjoittelua, eivät haitanneet ensinkään. Päin vastoin, nyt erityisesti aloitusjakson alun mietiskelevä ja leppeä rytmi tuntui raikkaalta.
• Haluan nähdä tätä lisää. (Tästähän kaikki viime kädessä kuitenkin on kiinni.)

• Isot pojat ovat kertoneet, että pääosien esittäjät ovat esiintyneet joskus joissain hömppäsarjoissa. Noh, eipä haittaa minua.
• Musiikki oli aika huomaamatonta. En muista siitä juuri mitään, vaikka sitä tuntui olevan aika paljon.
• Sarja lienee kuvattu 16:9-kuvasuhteessa, koska esim. tekstikylteistä tuntui reunat usein tipahtavan 4:3-kuvan ulkopuolelle. Mahdollista tulevaa DVD-julkaisua ajatellen tämä on hieno asia.

• Ei oikeastaan mitään isoa. Eräs rakastelukohtaus oli mielestäni aavistuksen verran tökerösti toteutettu, vaikka kohtaus oli sinänsä tärkeä. Pari hahmoa tuntui hieman liian innokkaalta selostamaan historiaansa. Mutta ei mitään, joka olisi saanut hampaat kirskumaan tai edes oikeasti harmistumaan - ei edes aloitusjaksossa.

Kaikesta tästä hehkutuksesta ei liene vaikea arvata, että ihastuin siihen, mitä näin. TV-maailma vaikuttaa taas hieman mielenkiintoisemmalta: samaan aikaan, kun Nelosella esitettävät Ozin neloskauden jaksot muuttuvat koko ajan jännittävämmiksi, on nyt tullut toinenkin sarja, josta täytyy nähdä joka jakso (Reinikainenhan loppui juuri ja Tankki täyteen on jo edelliseltä uusintakierrokselta nauhalla). Simpsonien ja Isänmaan toivojen viimeaikaisten pettymysten jälkeen ei muita pakollisia oikein enää ole ollut, kun tuo monien suosima Buffy/Angel-imperiumkin on tuntunut lähinnä lapselliselta mesoamiselta. (Ja ei, en ole tutustunut tarinan kuulemma mainioon juonikaareen. Lukuisista yrityksistäni huolimatta olen ollut pakotettu poistumaan television ääreltä oksentamaan aina, kun jollekulle päähenkilölle tuli taas kerran jotain kiusallisen typeriä teiniongelmia. Yritin kyllä useammin kuin kahdesti, mutta: Byörg.)

Mitä tästä eteenpäin?

Jeremiah ja Suomen TV

• The Abyss: Jaksokohtaiset arvostelut.
• EpGuides.com: Tiivis jaksolista, jonka jaksokohtaiset kuvaukset viittaavat TV Tomeen.
• Virallinen sivu: Vaatii älyttömän määrän plugineja ja ties mitä.