<-- Varjojen paratiisiin
Johdatus Babylon 5:n universumiin
(Kirjoitus
Finnzine-lehteen
kesällä -97; hiukan ennen kuin Babylon 5:n esitys alkoi Suomessa.
Artikkeli on täysin koskematon, joten en allekirjoita enää aivan
kaikkea, mitä siinä sanotaan.)
Yleisradion TV2 ottaa monien SciFi-harrastajien iloksi kaikkien
aikojen SciFi-TV-sarjojan kuninkaan, Babylon 5:n, ohjelmistoonsa
17.8.1997 alkaen. Mutta mikä tekee tästä sarjasta erilaisen? Miksi juuri
Babylon 5:n esittämisen puolesta järjestettiin melkeinpä kansanliike
SciFi-nörttien keskuudessa? Yritän tässä artikkelissä vähän selvitellä
tätä asiaa sillä fanaattisuudella, johon vain 85 jaksoa Babylon 5:ttä
uudelleen ja uudelleen katsellut pystyy. Pyrin välttämään suoria
vertauksia Star Trekin uudempiin sarjoihin, mutta koska ne ovat ainoat
SciFi-sarjat, jotka lähes kaikki tuntevat, ei muita kiintopisteitä
juuri ole.
Ihmiskunnan kolmannen ajan aamunkoitto
Vuonna 2257 ihmiskunta on vielä kaukana ongelmiensa ratkaisusta.
Maa toipuu vieläkin kymmenen vuotta sitten päättyneestä sodastaan
Minbarin Federaatiota vastaan. Horjuvaa rauhaa pönkittämään on
puolueettomalle alueelle rakennettu valtava, kahdeksisen kilometriä
pitkä avaruusasema Babylon 5, joka neljännesmiljoonine ihmisineen ja
muukalaisineen toimii samaan aikaan eräänlaisena lajienvälisenä YK:na,
valtavana kauppakeskuksena ja eri lajien kohtaamispaikkana.
Kolmensadan vuoden aikana tekniikka on kehittynyt huimasti, mutta
ihmiset sitäkin vähemmän. Tavallisen ihmisen asema ei
yltiökapitalistiseksi valuneessa yhteiskuntajärjestyksessä ole
kummoinen, ellei ole rahaa. Rahan merkitys on korostunut, koska
kaikenlainen sosiaaliturva tuntuu olevan vierasta. Esimerkiksi ne
ihmiset, jotka ovat menneet Babylon 5:lle paremman elämän toivossa,
mutta ovat syystä tai toisesta menettäneet omaisuutensa, eivät edes
voi palata Maahan, vaan joutuvat elämään kaikkein alimpana luokkana,
notkujina (lurkers), mikä ei juuri ole orjan asemaa parempi.
Koska Maa on aseman suurin rahoittaja, koostuu aseman sotilaallinen
henkilökuntakin ihmisistä. Ehkä mielenkiintoisin hahmo sarjan alussa
on koko aseman komentaja Jeffrey Sinclair (Michael O'Hare), jolla
tuntuu olevan salaisuuksia vaikka toisille jakaa.
Pääsivilisaatiot
Babylon 5:n maailmassa on viisi suurta Babylon 5:n neuvoston
muodostavaa sotilaallista mahtia, ja useita pienempiä sivilisaatioita,
joilla on neuvostossa puhe- muttei äänioikeutta. Pääsivilisaatiot ovat
nuorimmasta vanhimpaan seuraavat:
Narnit ovat ulkonäöltään liskomaisia olioita, joita neuvostossa
edustaa suurlähettiläs G'Kar (Andreas Katsulas). Narnit ovat joutuneet
käymään kovan kansainvälisyyskasvatuksen: satakunta vuotta sitten
toinen päälajeista, centaurit, hyökkäsivät Narnille, jolla siihen
aikaan vallitsi tekniikaltaan alkeellinen maatalouskulttuuri.
Narneilta meni 50 vuotta oppia valloittajien tekniikka ja tavat ennen
kuin saivat ajettua nämä tiehensä. Tähän mennessä centaurit olivat
kuitenkin ehtineet ryöstää ja saastuttaa planeetan lähestulkoon
asuinkelvottomaksi. Narnit ovat vakaasti päättäneet olla antamatta
moisen koskaan tapahtua enää, mikä näkyy selvästi G'Karin
agressiivisessa olemuksessa.
Ihmiset saivat ensimmäisen kosketuksensa toiseen kultturiin satakunta
vuotta sitten, ja niin ikään kohtaamalla centaurit. Ilmeisesti Maan
sotavoiman katsottiin olleen liian suuri, koska centaurit tyytyivät
vain luomaan itselleen edulliset kauppasuhteet Maan kanssa. He toivat
ihmisille ensimmäiset hyppyportit, jotka mahdollistavat valoa
nopeamman matkustamisen. Maata neuvostossa edustaa komentaja Jeffrey
Sinclair.
Centaurit ovat matkanneet tähtien välillä ainakin satoja vuosia.
Muutamia kymmeniä vuosia sitten alkanut imperiumin murentuminen
harmittaa viinaan ja naisiin menevää centaurien puhemiestä,
suurlähettiläs Londo Mollaria (Peter Jurasik), paljon enemmän kuin
heti sarjan alussa edes uskoisi. Londo toivoo saavansa joskus
palautettua Centaurin tasavallan entiseen loistoonsa.
Syvästi uskonnolliset minbaarit ovat ihmisille vieläkin melkoinen
arvoitus. Sota, joka alkoi erehdyksestä ihmisten ja minbaarien
ensikohtaamisessa tapahtuneesta väärinkäsityksestä kaksitoista vuotta
sitten, loppui vielä merkillisemmin kuin alkoi. Minbaarit olivat
voittaneet yhtä pientä poikkeusta lukuunottamatta kaikki taistelunsa
Maata vastaan. Lopulta lähes kaikki vastarinta oli tuhottu ja minbaarit
tulivan aurinkokuntaamme tekemään lopun ihmiskunnasta. Kuitenkin
juuri lopullisen voittonsa edellä minbaarit yhtäkkiä antautuivat ja
sota päättyi virallisesti Maan voittoon. Minbarin Federaatiota edustaa
asemalla suurlähettiläs Delenn (Mira Furlan).
Vanhin suurista lajeista ovat vorlonit. Vorloneista ei tiedetä juuri
yhtään mitään; ei edes sitä, miltä he näyttävät. Jopa Babylon 5:lle
vuoden sen avaamisen jälkeen saapuva suurlähettiläs Kosh Naranek
pysyttelee koko ajan suojapukunsa sisällä. Virallisen selityksen
mukaan se tarvitaan hengissäpysymiseen, mutta kaikki eivät tätä usko.
Sarjan synty ja JMS
Sarja Babylon 5 on syntynyt hyvin eri lailla kuin amerikkalaiset
TV-sarjat yleensä. Se ei ole mikään komiteatuote, vaan yhden miehen,
Joe M. Straczynskin (JMS) keksintö.
JMS alkoi suunnitella sarjaa jo ennen 1980-luvun puolta väliä, ja kun
rahoitus lopultakin saatiin Warner Brothersilta vuonna 1993, oli
tarina jo hyvin pitkälle kehitelty. Aivan, tarina. Babylon 5 on
nimenomaan TV-sarja. Kyseessä on viiden vuoden tarina, jossa
vauhtia otetaan vuosi vuodelta lisää niin, että välillä päätä huimaa.
JMS kävi vuosikausia kysymässä rahoitusta TV-yhtiöiltä, kunnes lopulta
Warner Brothers heilautti vihreää lippua pilotille. Ja kun tämä
menestyi televisiossa kohtuullisen hyvin, ei edes Paramountin yritys
murskata kilpailu omalla Star Trek -universumiin sijoittuvalla
avaruusasemasarjalla estänyt WB:tä antamasta JMS:lle rahaa ensimmäistä
tuotantokautta varten.
Parhaillaan Yhdysvalloissa esitetään neljättä tuotantokautta, ja
viidennen ja viimeisen vuoden kuvaukset ovat käynnissä.
Yhden fanin koukuttuminen
Kun reilut kolme vuotta sitten kuulin ensimmäisen kerran uudesta
SciFi-sarjasta Babylon 5, olin aika skeptisellä kannalla. Eihän kukaan
ole Star Trekkejä lukuun ottamatta saanut aikaiseksi mitään vähänkään
puoliasiallista scifiyritelmää. Kun ystävät kuitenkin tyrkyttivät
vallan jumalattoman huonolla kuvan- ja äänenlaadulla varustettuja
kopionkopionkopiovideoita kouraani, päätin antaa sarjalle
mahdollisuuden. Eihän siinä menetä kuin vähän aikaa.
Katsoin pilotin, joka ei juurikaan vakuuttanut. Vaikka useita sinänsä
mielenkiintoisia kysymyksiä heitettiin ilmaan, vaikutti homma aivan
liian selkeältä hyvis-pahis-asettelulta. Pöö.
Katsoin neljä ensimmäistä jaksoa. Kyllähän niitä nyt katsoi, mutta
enpä olisi tuntenut jääväni mitään paitsi, vaikken olisi koskaan
nähnyt sarjaa enempää.
Mutta sitten katsoinkin seuraavat neljä jaksoa, ja niiden joukossa
jakson 8 (And the Sky Full of Stars). Täysin äkkiarvaamatta tajusin,
että tässä SciFi-sarjassahan on jotain, mitä missään muussa ei ole
koskaan ollut: jatkuvuutta. Tässähän todellakin kaikki vaikuttaa
kaikkeen, eikä mitään unohdeta. Nyt olikin kiire saada uusia jaksoja
ja viimeistään jakson 13 (Signs and Portents) jälkeen olen ollut
lopullisesti koukussa.
Nykyään minun on kovin kiusallista katsella kaikkia muita
SciFi-sarjoja, Star Trekit mukaan lukien. Harvoja poikkeuksia
lukuun ottamatta ne eivät oikein sytytä. Jo pelkästään ison punaisen
resettinappulan painaminen joka jakson lopussa tympii niin vietävästi.
Kerroin tämän tarinan siksi, että kun sarja joskus syksyllä alkaa,
älä, hyvä lukijani, tuomitse sitä pilotin perusteella. Katso sitä
ainakin tuohon jaksoon 8 asti. Jos sarja sittenkään ei tunnu pätkääkään
kiinnostavalta, hyvä on. Ainakin olet antanut sille mahdollisuuden.
Mutta varoitan, että sarja paranee koko ajan tuosta jaksosta
eteenpäinkin.
Miksi juuri Babylon 5
Mikä sitten erottaa Babylon 5:n kaikista muista TV-sarjoisa, ja
etenkin kaikille tutuista Star Trek -sarjoista? Tässä on pieni lista
asioista, joita itse arvostan Babylon 5:ssä.
- Jatkuvuus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Henkilö, joka katsoo kaikki
jaksot tajuaa monia asioita paljon paremmin kuin satunnainen
katsoja. Lisäksi jaksoja voi katsella uudelleen jälkeenpäin ja
ihmetellä, kuinka ei ollut huomannut monia selviä vinkkejä
tulevaisuuteen.
- Pakottaa ajattelemaan. Babylon 5 käsittelee usein vaikeitakin
ongelmia. Se ei kuitenkaan tarjoa ongelmiin ainoaa ja ehdottoman
oikeaa poliittisesti korrektia vastausta. Jaksot eivät pääty
moraalisaarnoihin siitä, mitä olisi pitänyt tehdä. Ei ole mustaa ja
valkoista, vaan harmaan eri sävyjä. Katsojan on itse päätettävä, kuka
on oikeassa ja kenen mielipidettä kannattaa.
- Liike. Babylon 5:n maailma ei ole muuttumaton. Jaksojen lopussa ei
paineta suurta punaista resettinappulaa, joka saa hahmot unohtamaan
kaikki tapahtuneet asiat ennen seuraavan viikon seikkailua. Ehei.
Pahat teot palaavat aina kummittelemaan, ja joskus hyvätkin. Ja
vuosien varrella jopa päähenkilöiden luonteet ja toimintatavat
muuttuvat. Puhumattakaan itse Babylon 5:n asemasta.
- Alku ja loppu. JMS on sanonut, että hänellä on ollut viimeisen
jakson viimeinen kohtaus tiedossa jo ennen kuin ensimmäisenkään
jakson ensimmäistä kohtausta on kuvattu. Ja tämä todellakin näkyy
sarjassa. Koskaan ennen ei SciFi-sarja - eikä oikeastaan mikään
monivuotinen TV-sarja - ole pysynyt yhtä hyvin kasassa ilman
sisäisiä ristiriitaisuuksia.
- JMS on luvannut sarjastaan: "No cute kids or robots. Ever." Eli: "Ei
koskaan söpöjä kakaroita eikä robotteja." Jos sinua ärsyttivät
suuresti trekkijaksot, joissa Wesley Crusher pelasti tai melkein
tuhosi maailmankaikkeuden, niitä ei tässä sarjassa ole.
- Ei holokantta, ei moraalisaarnoja jakson lopussa, ei fasistista
Prime Directiveä, ei mukakaljaa (synth ale), ei jumaliakin
hurskaampia ihmisiä, ei viikon muukalaista joka melkein tuhoaa
sankarit mutta onkin ihan kiltti, ei teknobäbbleä ("reverse the
optopolarization of the magnetic power conductor"), ei Wesleytä.
- SciFi-asetelmistaan huolimatta Babylon 5 ei kerro välkkyvistä
valoista ja ihmetekniikasta, vaan ihmisistä, heidän teoistaan ja
tekojensa seurauksista. Sen paremmin hyvät kuin pahatkaan teot eivät
koskaan jää ilman seurauksia. Tosin seurauksetkaan eivät ole aina
sitä, mitä odottaisi.
- Erikoisefektit. Babylon 5 on ensimmäinen TV-sarja, jossa
avaruusefektit on tehty oikein: tietokoneella 3d-renderöidyt alukset
lentävät lopultakin kuten kolmiulotteisessa avaruudessa kuuluukin,
eivätkä taistelut näytä avaruuteen siirretyiltä
lentokonetaisteluilta.
- Ihmissuhteet. Myöskin ihmissuhteet ovat sarjassa dynaamisia ja
muuttuvia. Ja vaikka jotkut kovan SciFin ystävät ovatkin väittäneet,
että sarjassa on liikaa päähenkilöiden välisten suhteiden
selvittelyä (nk. ihmissuhdemössö), en voi yhtyä tähän
mielipiteeseen.
- Tummuus. Babylon 5 ei ole pumpattu täyteen tekopirteyttä. Joskus
asiat ja päähenkilöidemme näppäryys saa asiat päättymään hyvin, kun
taas joskus käy todella huonosti. Joskus taas asiat jätetään
kokonaan auki. Mutta päin vastoin kuin vaikkapa X-filesissä, auki
jätettyihin asioihin palataan lähes aina uudelleen.
- Ei turvaa. Päähenkilöille voi käydä huonosti. Jopa henki voi
lähteä. Ja vielä ilman kuolleistapalaamisen mahdollisuutta (noh,
melkein). Jos siis lempisankari joutuu elämää suurempaan pulaan, ei
riitä, että kysyy itseltään, miten tämä ongelmastaan selviää. Pitää
kysyä myös, selviääkö tämä lainkaan.
- Musiikki. Christopher Franke, joka tunnetaan parhaiten Tangerine
Dreamin perustajajäsenenä, on yhdessä Berliinin filharmoonikoiden
kanssa tehnyt sarjaan pilottia lukuun ottamatta kaiken musiikin.
Tämä saa myös musiikin toimimaan hyvin sulavana, yhdenmukaisena
mutta silti aina muuttuvana jaksosta toiseen. Kuten muukin sarja,
tätä musiikkia ei oikein voi verrata mihinkään jo olemassa olevaan
sarjaan.
- Yhtenäisyys. Tämä pitää mainita vielä kerran. 2. tuotantokauden
lopulla JMS totesi, ettei voi enää antaa jaksoja muille
käsikirjoitettaviksi, koska käsikirjoitukset on kerta kaikkiaan
liian vaikea sovittaa saumattomasti yhä nopeutuvaan tarinaan. Niinpä
JMS on käsikirjoittanut viimeiset 50 jaksoa itse. Tämä ylittää
reilusti edellisen Terry Nationin Blake's 7:n 13:n jakson
ennätyksen.
Ei Babylon 5 ideaalinen ole. On siinä huonojakin jaksoja. Mutta vaikka
keskinkertaisia jaksoja sarjassa on jonkun verran etenkin ensimmäisenä
vuonna, niin varsinaisesti huonoja jaksoja, joiden katsominen
uudelleen on kiusallista, on mielestäni vain kolme kappaletta
(Infection, TKO, ja Grey 17 Is Missingin a-juoni). Kolme 80:stä ei ole
lainkaan hassummin.
Varo spoilereita
Kuten kerroinkin, muutos on yksi Babylon 5:n kantavia voimia. Ja koska
ensimmäisellä katsomiskerralla yksi hauskoista pointeista on yrittää
arvella, mihin suuntaa sarja seuraavaksi etenee, yrittäkää välttää
ennakkotietoja eli spoilereita. Yleensä sarjaa katsoneet ihmiset
ymmärtävät välttää niiden antamista, ja siksi olen joutunut itsekin
koko ajan tätä kirjoittaessani puremaan kieltäni etten mene kertomaan
etukäteen muutamia isoja juonenkäännöksiä, jotka selvittäisivät hyvin
joitakin esittämiäni argumentteja.
Uskokaa minua, kun sanon, ettette halua vielä tietää, miten tarinassa
parin vuoden päästä on käynyt. Jos ette tiedä tapahtumia etukäteen,
tulette vielä pudottamaan leukanne hämmästyksestä lattialle pariinkin
kertaan.
Syksyä odottelemaan
Tiedän, että tämän hehkutuksen jälkeen moni lukija on epäilevällä
kannalla. Kun itse luen tai kuulen jonkun hehkuttavan jotain maasta
taivaisiin, alan epäillä vakavasti keisarin vaatteet -syndroomaa.
Mutta toivoisin, että te kovimmatkin Star Trekin fanit antaisitte
sarjalle mahdollisuuden. Ei SciFiä nyt niin paljoa Suomen TV:ssä
esitetä, ettei joukkoon mahtuisi uusikin sarja. Ja muistakaa
nauhoittaa jaksot, tulette kiittämään siitä itseänne myöhemmin.
Nyt sitten jäämmekin odottamaan, miten Babylon 5 otetaan Suomessa
vastaan. Pidän viikottaista kommenttipalstaa Internetin
uutisryhmässä finet.harrastus.babylon5 . Kohdataan ja
keskustellaan siis siellä!
Henrik Herranen,
http://www.cs.tut.fi/~leopold/
e-mail: leopold.cs.tut.fi
Tämän artikkelin varhaisempi versio on julkaistu
Finnzine-lehden
numerossa 2/97.
Artikkeli ©1997 Henrik Herranen. Saa levittää muuttamattomana, kunhan
tätä Copyright-viestiä ei poisteta. Uudelleenjulkaisu vaatii
kirjoittajan luvan.
"Babylon 5," the Babylon 5 logo, all publicity photos and images from the
series are copyright © and trademark 1992-1997, PTN Consortium.