Varjojen paratiisi: Rising Stars

2002-05-20, lisäyksiä jo korjauksia 2006-08-07

Spoilerivarauma

Tämän artikkeli kertoo Rising Stars -sarjakuvan premissin ja tekee joitakin vähäisiä viitteitä kertomuksiin. Varsinaisia kunnon spoilereita artikkeli ei sisällä.

Kirjoittajavaroitus

Minä en ole "vakavan" sarjakuvan suurin ystävä. Voin siis tässä artikkelissa sanoa asioita, jotka ovat pidempään sarjakuvia harrastaneelle olla itsestäänselvyyksiä tai vaikuttaa suorastaan typerälle. Anteeksi.

Käsikirjoittajan historiaa

Joe Michael Straczynski, lyhyemmin JMS, tunnetaan parhaiten miehenä, joka loi monimutkaisimman koskaan kasassa pysyneen tv-tieteistarinan, Babylon 5:n. Babylon 5 määritteli uudelleen monia amerikkalaisen, ja miksei kansainvälisenkin TV:n sääntöjä luomalla ensimmäistä kertaa viisi vuotta jatkuneen televisiosarjan, jossa jokainen osa on ikään kuin kirjan luku, ja jossa oli mukana pääpiirteittäin etukäteen laadittu nk. suuri tarina, joita erilliset, usein sinänsä merkityksettömät jaksot tukivat. Tätä juonikaariajattelua ovat monet yrittäneet kopioida - ja aika usein mahalleen lässähtäen.

Babylon 5:n jatkosarjayritykset (Crusade, Legend of the Rangers) eivät menneet oikein putkeen, mutta tämä ei JMS:ää lannistanut. Jeremiah-televisiosarjan suunnittelun ohessa mies ehti mm. käsikirjoittaa sarjakuvia The Amazing Spiderman ja Midnight Nation, sekä lisäksi luomaan kokonaan oman supersankarieepoksensa, Rising Stars. Rising Stars pyrkii tekemään supersankarisarjakuvalle hieman samaa kuin Babylon 5 tieteistelevisiolle: kertomaan järkevän tarinan, jossa on alku ja loppu. Alunperin 24 erillistä sarjakuvalehteä on koottu kolmeen suuralbumiin, joista kussakin on kahdeksan alkuperäistä sarjakuvalehteä.

Itse sain innostukseni tutustua sarjakuvaan, kun huomasin Jeremiahin myötä, että JMS:ltä eivät paukut sittenkään taida olla aivan lopussa. Mitä siis sain?

Rising Starsin lähtöasetelmat

60 vuotta tapahtuneen jälkeen viimeinen elossa oleva Erityinen kertoo: USA:ssa, Illinoisin osavaltiossa sijaitsevassa Pedersenin pikkukaupungissa putosi taivaalta vuonna 1969 meteori. Tuntemattomasta syystä kaikki sillä hetkellä lähiseudulla olleet sikiöt saivat tästä täräyksestä enemmän tai vähemmän supervoimia. Toisista tuli vahvoja, jotkut oppivat lentämään, jotkut muuttuivat haavoittumattomiksi. Kaiken kaikkiaan näitä ihmelapsia oli 113.

Tämä lähtöasetelma käynnistää tarinan, jossa on niin onnistumisia kuin epäonnistumisia, rakkautta ja silmitöntä väkivaltaakin, luottamusta ja epäilystä, kieroilua ja oikeita sankaritekoja.

Mikä toimii, mikä taas ei?

Usein supersankarisarjakuva perustuu loputtomasti kopioituun premissiin, jossa sankarilla on salainen identiteetti ja sitten hän tekee sankaritekojaan tämän salaisen minänsä takaa. Vuosikymmenestä riippuen sankari sitten joko on yksioikeisen oikeamielinen jämeräleuka tai traumoissaan kiemurteleva psykopaatti. Tämä tarina ei käsittele hahmojeen näin.

Rising Starsin maailma on muuten kuin normaali maailmamme. Kaikki toimii normaalisti, paitsi nämä 113 Erityistä. Kun he kuolevat, lisää ei tule. Sarjakuvassa pohditaan osin hyvinkin ansiokkaasti, miten yhteiskunta suhtautuu ihmisiin, joilla on kykyjä, joita tavalliset ihmiset eivät voi ymmärtää eivätkä hallita. Ongelmat ovat osin samoja kuin Babylon 5:n telepaattien kanssa: miten hallita hallitsematonta?

Positiiviset puolet:

Mielenkiintoiset lähtökuopat. Tällaista supersankaripremissiä en ole aiemmin nähnyt.
Juonikaari. Kyllä tämä oikeasti lisää mielenkiintoa. Se, että tietää, ettei joudu lukemaan höttöä, jossa ei koskaan voida päästä oikeaan päätökseen, auttaa pitämään mielenkiintoa yllä. Samalla yksittäisten tarinoiden rakenteessa voidaan tehdä kokeiluja.
Henkilöhahmot. Henkilöhahmot eivät ole yksinkertaisesti hyviä tai pahoja, vaan heillä on monia ulottuvuuksia.
Piirrustustyyli on keskimäärin laadukasta.
Rakenne ja formaattikokeilut. Kun tekstiä on ollut liikaa esitettäväksi sarjakuvan muodossa (ei kovin yllättävää JMS:n kanssa), on se esitetty sanomalehtien artikkeleina, päiväkirjamerkintöinä ja muina vastaavina. Oikein kätevä kerronnan muoto.

Negatiiviset puolet:

Naisten piirrustustyyli (tämä on pienehkö miinus). Ymmärrän kyllä, että sarjakuvapiirtäminen on aina karikatyyrimäistä, mutta minusta olisi silti sopivaa, että kaikki naiset eivät näyttäisi aivan valokuvamallimaisilta. Ei kaikkien miestenkään toki tarvitsisi olla yhtä jämeräleukaisia.
Piirrustustyyli ei kaikilla taitelijoilla ole aivan yhtenäinen, mikä aiheutti ensilukemalla ainakin yhden hämääntymisen.
1960-luvun ihmiset eivät näytä pätkääkään 1960-lukulaisilta.
Sopimusriidan takia meni kolme vuotta päästä lukemaan tarinan päätösosa, grrh.
Tarinan päätös oli mielestäni hieman pehmeä, mutta ei se silti sarjaa tärvännyt.

Alun perin sarjan sai ostaa joko 24 erillisnumerona tai kolmena kokoelmakirjana. Lokakuussa 2005 julkaistiin USA:ssa kovakantinen versio, joka sisältää koko tarinan, ja jota voi tilata ainakin amazon.com:ista

Rising Stars ja Suomi

Egmont-kustannus julkaisi vuonna 2002 Witchblade & Darkness -lehdessään Rising Starsin alkua suomeksi lehtensä kakkostarinana. Tätä julkaistiin vuoronumeroin JMS:n toisen sarjakuvan, Midnight Nationin kanssa. En tiedä, miten tämän kanssa kävi vuoden 2002 jälkeen.