Poliittisia tekstejä. Nikolaksen kotisivu » Politiikkaa » Distributismi » Eläkkeidenmaksajat

Eläkkeidenmaksajat

Monikultturistit perustelevat siirtolaisten maahantuontia kaiken muun ohella myös sillä, että suomalaiset eivät lisäänny ja huoltosuhde uhkaa muuttua kestämättömäksi.

Olkoonkin, että en pidä heidän tarjoamiaan ratkaisukeinoja hyväksyttävinä, tai edes toimivina, kiinnitän huomiota enemmän ongelman syyhyn: Suomalaiset todella varovat perheen perustamista.

Lukaisin Talouselämä -lehdestä 18/2004 tämän jutun:

ELÄKKEIDENMAKSAJAT.
"Lapset maksavat myös isien eläkkeet", muistuttaa Anne Linnonmaa.


Teollisuus ja Työnantajat älähti joulukuussa, että sairauskustannukset ovat moninkertaisia perhekustannuksiin verrattuna ja että yritysten sosiaalikustannukset pitää nähdä kokonaisuutena.
   Muutama päivä TT:n kannanoton jälkeen pian samaan Elinkeinoelämän keskusliittoon kuuluva Palvelutyönantajat ärähti: TT sekoittaa perhevapaiden kustannuksia ja muita työnantajamaksuja keskenään.
   Asia on edelleen framilla. Linnonmaa on tyytyväinen, että äitiyskulujen oikeudenmukaisempi jako on esillä myös eduskunnassa.
   Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta käsittelee paraikaa Vihreän Liiton Tarja Cronbergin lakialoitetta kustannusten uusjaosta. Aloitteen perussisältö on selkeä: myös isän työnantaja tulisi vauvan maksajaksi. Samalla vanhemmuudesta aiheutuvista kustannuksista säädettäisiin yhdessä laissa.
   TT:kin on nyt valmis keskustelemaan perhekustannusten tasaamisesta sosiaali- ja terveysministeriön johtamassa kolmikantaisessa työryhmässä.

"Me tarvitsemme lapsia tähän yhteiskuntaan - ja on naisten ja perheiden oikeus tehdä lapsia, silloin kun se elämäntilanteeseen sopii."
   Linnonmaan mielestä koko järjestelmän pohjana pitäisi ehdottomasti olla persoonaton Kelan äitiyskulujen korvaus.
   Persoonattomalla Linnonmaa tarkoittaa, että korvaustapa ei ottaisi kantaa siihen, onko työntekijä nainen, mies tai lapseton, perheellinen tai yksineläjä. "Yrittäjiä ei pidä panna vastakkain työntekijöittensä ominaisuuksien takia. Lapset ovat koko yhteiskunnan asia."
   "Tämä on paljon suurempi yhteiskunnallinen kysymys kuin yleensä tuodaan esiin."
   Anne Linnonmaasta huomaa, että hän haluaa olla ehdottoman oikeudenmukainen. Siitä kertovat hänen neuleensakin, joissa ekologisuus on tärkeällä sijalla. On ollut jo toistakymmentä vuotta.
   Eikä Linnonmaa peittele iloaan, kun Anne Linnonmaa Oy:n työntekijöille syntyy tänä vuonna jo kahdestoista lapsi.
   "Se on mielettömän hieno asia, koska olen itse niin lapsirakas", Linnonmaa nauraa. Hänellä itsellään ei tosin ole suurperhettä, mutta kotona odottaa 15-vuotias Sebastian-poika.

Mutta ongelmiakin vauvabuumi tuo 2,5 miljoonan euron liikevaihtoa pyörittävän yrityksen 35-henkiselle organisaatiolle, jossa on vain kaksi miestä. "Uuden työntekijän löytäminen ja kouluttaminen vie aikaa ja maksaa."
   "Nykyinen systeemi rankaisee yrityksiä, jotka työllistävät, muttapahiten systeemi rankaisee yrityksiä, jotka työllistävät enimmäkseen naisia."
   Ja mihin tämä on johtanut?
   "Eräänlaiseen itsestäänselvyyteen. Jos olisi miesompelijoita tarjolla, niin niitähän minä palkkaisin", Linnonmaa naurahtaa.
   "Jos yrityksellä on vaihtoehtoina kolmekymppiset mies ja nainen, jokainen työnantaja miettii, kenestä tulee työehtosopimuksista riippuen 5000-10 000 euron lisäkustannus ja kenestä ei."
   Linnonmaan mukaan äitiyskulut kumuloituvat tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa, jossa naisia on yli 90 prosenttia.
   "Ala työllistää vieläkin yli 15 000 henkilöä."

Linnonmaa on ollut tekstiili- ja vaatetusalalla jo 25 vuotta. "Tänä aikana 50 000 työpaikkaa alalta on siirtynyt muualle, suurimpana syynä naisalan korkeat sivukulut."
   "Silloin on hieman huvittavaa lukea TT:n Lasse Laatusen kommentti, että TT ei halua "Lisäkuluja teollisuudelle" tai että teollisuudessa sairauspoissaolot ovat iso juttu. Tietääkseni mekin olemme teollisuutta ihan samalla tavalla kuin metsä- tai metalliteollisuus."
   Hän haluaakin muistuttaa tulevaa Elinkeinoelämän keskusliittoa, että 97 prosenttia Suomen yrityksistä on alle 19 hengen yrityksiä. "Tämän kokoiset yritykset työllistävät Suomen."
   "Yli 100 hengen yrityksiä on enää vajaat prosentti yrityksistä. Päätöksenteko tuntuu kuitenkin menevän aina suurten yritysten ehdoilla."
   Asian voi tosin ymmärtää. TE:n selvityksessä Suomen sadalla suurimmalla työllistäjällä oli viime vuonna 410 000 palkollista Suomessa (Talouselämä 17/2003).
   Linnonmaa muistuttaa silti, ettei pk-yrityksiä ostella noin vain maasta toiseen ja irtisanomisiinkin pikkuyhtiöt turvautuvat yleensä vasta viime hädässä.

"Suomessa ei nähdä metsää puilta", Linnonmaa sanoo.
   Työryhmät miettivät, miksi naisen euro on 80 senttiä, mutta eivät mene oikeisiin asioihin. Koko järjestelmään on sisäänrakennettu ajatus, että koska naisesta tulee lapsen vuoksi lisäkuluja, niin palkankin täytyy olla pienempi. Ei tämä asia ratkea ennen kuin järjestelmä pannaan ajan tasalle."
   Linnonmaa sanoo katsoneensa juuri vähän aikaa sitten tilastoa, jossa 80 prosenttia akavalaisista 30-vuotiaista naisista oli pätkätöissä.
   "Mistähän se johtuu?" hän ironisoi.
   "Tästä kärsivät nuoret naiset, jotka eivät saa vakituista työpaikkaa, eivätkä sen vuoksi uskalla perustaa perhettä, koska eivät tiedä, mitä vuoden päästä tapahtuu."
   "Kaikki nämä asiat olisivat paljon pienempiä ongelmia, jos lapsikustannukset jaettaisiin kaikkien työnantajien kesken. Työnantajatkin voisivat jättää pelaamisen vähemmälle, koska siitä ei olisi mitään hyötyä."

        Matti Kankare
Anne Linnonmaa heitti hyviä huomioita. Jos nuoret naiset ovat pätkätöissä, eivätkä työnantajat uskalla palkata heitä vakituisiksi, tilanne kostautuu lopulta koko kansakunnan vahingoksi. Minä tosin veisin ajattelun vielä pitemmälle. Linnonmaan mielestä työnantajien pitäisi yhdessä kantaa lasten hankkimisen kustannukset. Tämä olisi tietysti edistystä verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Mutta minä kysyn: Miksi kansakunnalle välttämätön lasten hankkiminen pitäisi kaataa juuri työvoimavaltaisten elinkeinojen ja yritysten niskaan? Mitä pahaa työnantajat ovat tehneet ansaitakseen sen? Pitääkö ne jostain kumman syystä kaataa nurin tai karkoittaa ulkomaille? Miksi taakkaa ei jaeta vielä tasaisemmin? Suomessa on myös vähemmän työvoimaan tukeutuvia yrityksiä. Nekin voisivat osallistua.

Näen ratkaisuksi järjestelmän yksinkertaistamisen. Sellaisessa järjestelmässä työnantajien ei tarvitsisi erikseen osallistua työntekijöidensä sosiaalikuluihin, vaan se puoli hoidettaisiin nykyistä pienemmällä byrokratialla valtion keräämien verojen kautta. Seurauksena olisi työvoimavaltaisten alojen elpyminen ja yhteiskunnan tervehtyminen lapsiperheitä paremmin kohtelevaksi. Jospa sitä kautta väkiluvun väheneminen saataisiin loppumaan täysin kotimaisin voimin.

Takaisin distributismi-sivulle