Eläkkeidenmaksajat
Monikultturistit perustelevat siirtolaisten maahantuontia
kaiken muun ohella myös sillä, että suomalaiset eivät
lisäänny ja huoltosuhde uhkaa muuttua kestämättömäksi.
Olkoonkin, että en pidä heidän tarjoamiaan ratkaisukeinoja
hyväksyttävinä, tai edes toimivina, kiinnitän huomiota
enemmän ongelman syyhyn: Suomalaiset todella varovat
perheen perustamista.
Lukaisin Talouselämä -lehdestä 18/2004 tämän jutun:
ELÄKKEIDENMAKSAJAT.
"Lapset maksavat myös isien eläkkeet",
muistuttaa Anne Linnonmaa.
Teollisuus ja Työnantajat älähti joulukuussa, että
sairauskustannukset ovat moninkertaisia perhekustannuksiin
verrattuna ja että yritysten sosiaalikustannukset pitää
nähdä kokonaisuutena.
Muutama päivä TT:n kannanoton jälkeen pian
samaan Elinkeinoelämän keskusliittoon kuuluva Palvelutyönantajat
ärähti: TT sekoittaa perhevapaiden kustannuksia ja muita
työnantajamaksuja keskenään.
Asia on edelleen framilla. Linnonmaa on
tyytyväinen, että äitiyskulujen oikeudenmukaisempi jako on
esillä myös eduskunnassa.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta
käsittelee paraikaa Vihreän Liiton Tarja Cronbergin
lakialoitetta kustannusten uusjaosta. Aloitteen perussisältö
on selkeä: myös isän työnantaja tulisi vauvan maksajaksi.
Samalla vanhemmuudesta aiheutuvista kustannuksista säädettäisiin
yhdessä laissa.
TT:kin on nyt valmis keskustelemaan
perhekustannusten tasaamisesta sosiaali- ja terveysministeriön
johtamassa kolmikantaisessa työryhmässä.
"Me tarvitsemme lapsia tähän yhteiskuntaan - ja on naisten
ja perheiden oikeus tehdä lapsia, silloin kun se elämäntilanteeseen
sopii."
Linnonmaan mielestä koko järjestelmän pohjana
pitäisi ehdottomasti olla persoonaton Kelan äitiyskulujen korvaus.
Persoonattomalla Linnonmaa tarkoittaa, että
korvaustapa ei ottaisi kantaa siihen, onko työntekijä nainen,
mies tai lapseton, perheellinen tai yksineläjä. "Yrittäjiä ei
pidä panna vastakkain työntekijöittensä ominaisuuksien takia.
Lapset ovat koko yhteiskunnan asia."
"Tämä on paljon suurempi yhteiskunnallinen
kysymys kuin yleensä tuodaan esiin."
Anne Linnonmaasta huomaa, että hän haluaa olla
ehdottoman oikeudenmukainen. Siitä kertovat hänen neuleensakin,
joissa ekologisuus on tärkeällä sijalla. On ollut jo toistakymmentä
vuotta.
Eikä Linnonmaa peittele iloaan, kun
Anne Linnonmaa Oy:n työntekijöille syntyy tänä vuonna
jo kahdestoista lapsi.
"Se on mielettömän hieno asia, koska olen itse
niin lapsirakas", Linnonmaa nauraa. Hänellä itsellään ei tosin
ole suurperhettä, mutta kotona odottaa 15-vuotias
Sebastian-poika.
Mutta ongelmiakin vauvabuumi tuo 2,5 miljoonan euron liikevaihtoa
pyörittävän yrityksen 35-henkiselle organisaatiolle, jossa on vain
kaksi miestä. "Uuden työntekijän löytäminen ja kouluttaminen vie
aikaa ja maksaa."
"Nykyinen systeemi rankaisee yrityksiä, jotka
työllistävät, muttapahiten systeemi rankaisee yrityksiä, jotka
työllistävät enimmäkseen naisia."
Ja mihin tämä on johtanut?
"Eräänlaiseen itsestäänselvyyteen. Jos olisi
miesompelijoita tarjolla, niin niitähän minä palkkaisin",
Linnonmaa naurahtaa.
"Jos yrityksellä on vaihtoehtoina kolmekymppiset
mies ja nainen, jokainen työnantaja miettii, kenestä tulee
työehtosopimuksista riippuen 5000-10 000 euron lisäkustannus
ja kenestä ei."
Linnonmaan mukaan äitiyskulut kumuloituvat
tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa, jossa naisia on yli 90
prosenttia.
"Ala työllistää vieläkin yli 15 000
henkilöä."
Linnonmaa on ollut tekstiili- ja vaatetusalalla jo 25 vuotta.
"Tänä aikana 50 000 työpaikkaa alalta on siirtynyt muualle,
suurimpana syynä naisalan korkeat sivukulut."
"Silloin on hieman huvittavaa lukea TT:n
Lasse Laatusen kommentti, että TT ei halua "Lisäkuluja
teollisuudelle" tai että teollisuudessa sairauspoissaolot ovat
iso juttu. Tietääkseni mekin olemme teollisuutta ihan samalla
tavalla kuin metsä- tai metalliteollisuus."
Hän haluaakin muistuttaa tulevaa Elinkeinoelämän
keskusliittoa, että 97 prosenttia Suomen yrityksistä on alle
19 hengen yrityksiä. "Tämän kokoiset yritykset työllistävät
Suomen."
"Yli 100 hengen yrityksiä on enää vajaat
prosentti yrityksistä. Päätöksenteko tuntuu kuitenkin menevän
aina suurten yritysten ehdoilla."
Asian voi tosin ymmärtää. TE:n selvityksessä
Suomen sadalla suurimmalla työllistäjällä oli viime vuonna
410 000 palkollista Suomessa (Talouselämä 17/2003).
Linnonmaa muistuttaa silti, ettei pk-yrityksiä
ostella noin vain maasta toiseen ja irtisanomisiinkin pikkuyhtiöt
turvautuvat yleensä vasta viime hädässä.
"Suomessa ei nähdä metsää puilta", Linnonmaa sanoo.
Työryhmät miettivät, miksi naisen euro on 80
senttiä, mutta eivät mene oikeisiin asioihin. Koko järjestelmään
on sisäänrakennettu ajatus, että koska naisesta tulee lapsen
vuoksi lisäkuluja, niin palkankin täytyy olla pienempi. Ei tämä
asia ratkea ennen kuin järjestelmä pannaan ajan tasalle."
Linnonmaa sanoo katsoneensa juuri vähän aikaa
sitten tilastoa, jossa 80 prosenttia akavalaisista 30-vuotiaista
naisista oli pätkätöissä.
"Mistähän se johtuu?" hän ironisoi.
"Tästä kärsivät nuoret naiset, jotka eivät saa
vakituista työpaikkaa, eivätkä sen vuoksi uskalla perustaa
perhettä, koska eivät tiedä, mitä vuoden päästä tapahtuu."
"Kaikki nämä asiat olisivat paljon pienempiä
ongelmia, jos lapsikustannukset jaettaisiin kaikkien työnantajien
kesken. Työnantajatkin voisivat jättää pelaamisen vähemmälle, koska
siitä ei olisi mitään hyötyä."
Matti Kankare
Anne Linnonmaa heitti hyviä huomioita. Jos nuoret naiset ovat
pätkätöissä, eivätkä työnantajat uskalla palkata heitä vakituisiksi,
tilanne kostautuu lopulta koko kansakunnan vahingoksi. Minä tosin
veisin ajattelun vielä pitemmälle. Linnonmaan mielestä työnantajien
pitäisi yhdessä kantaa lasten hankkimisen kustannukset. Tämä olisi
tietysti edistystä verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Mutta minä kysyn:
Miksi kansakunnalle välttämätön lasten hankkiminen pitäisi kaataa juuri
työvoimavaltaisten elinkeinojen ja yritysten niskaan? Mitä pahaa
työnantajat ovat tehneet ansaitakseen sen? Pitääkö ne jostain kumman
syystä kaataa nurin tai karkoittaa ulkomaille? Miksi taakkaa ei jaeta
vielä tasaisemmin? Suomessa on myös vähemmän työvoimaan tukeutuvia
yrityksiä. Nekin voisivat osallistua.
Näen ratkaisuksi järjestelmän yksinkertaistamisen. Sellaisessa
järjestelmässä työnantajien ei tarvitsisi erikseen osallistua
työntekijöidensä sosiaalikuluihin, vaan se puoli hoidettaisiin
nykyistä pienemmällä byrokratialla valtion keräämien verojen kautta.
Seurauksena olisi työvoimavaltaisten alojen elpyminen ja yhteiskunnan
tervehtyminen lapsiperheitä paremmin kohtelevaksi. Jospa sitä kautta
väkiluvun väheneminen saataisiin loppumaan täysin kotimaisin voimin.
Takaisin distributismi-sivulle
|